Lue keskustelun säännöt.
Is: bloggaaja Julia, 35, oli rauhassa vaunulenkillä, kunnes kuuli tuntemattoman naisen suusta erikoisen kommentin
09.06.2022 |
Joku 50-vuotias nainen tuli ja sanoi, että sinä olet jo toinen äiti jonka näen tänään, joka katsoo puhelintansa samalla, kun kärrää lastansa. Että sinulla on kuule aika kallis lasti siinä.
Sanoin hänelle suoraan, että haista kuule v****, älä puutu mun asioihin. Ja hän tulee vielä sit samaan kauppaan mihin mä oon menossa ja jatkaa sitä käpättämistä, tilittää Thurén.
https://www.is.fi/viihde/art-2000008874169.html
🤯
Kommentit (1271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
On.päteviä, koska he omasta kokemuksesta tietävät miten nopeasti vahinko voi tapahtua.
Onko syytä sille miksi ei voi ystävällisesti sanoa että "huh kun säikähdin kun lapsesi lähti luotasi huomaamattasi. Muistan silloin 70-luvulla kun sitä ja tätä tapahtui" vaan pitää tulla sanomaan että "sinäkin paska äiti siinä olet aivan kuin koko kelvoton sukupolvesi joita pitää lapset ottaa pois, koska ette mitään osaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tää thuren, kuka lieneekään, tuntee itsensä 35- vuotiaana nuoreksi äidiksi, jotain on pielessä, kielenkäyttöä myöten.
Itse sain kolmevitosena toisen lapsen, moni päivitteli miten noin vanhana. Lapsensaamisikä oli joku vuosikymmen sitten nuorempi.
Jos mamman kielenkäyttl on tuollaista , minkälaisia ovat lapsensa suustaan, haistattelemassa pihan ihmisille.
Suottahan tuo nainenkaan toisen kännykkään puuttui, mutta fiksumpi ei kuitenkaan haistattele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
On.päteviä, koska he omasta kokemuksesta tietävät miten nopeasti vahinko voi tapahtua.
Älä tee niinkuin minä teen . . .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
Vähän kuin kysyisi neuvoa firman pyörittämiseen kymmenen konkurssia tehneeltä yrittäjältä.
Ainakin hän osaa kertoa mitä ei kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vihatutkija/ bloggaaja haistatteli vanhemmalle naishenkilölle...jep jep.
Noloa. Voi alottaa sen tutkimisen itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
On.päteviä, koska he omasta kokemuksesta tietävät miten nopeasti vahinko voi tapahtua.
Älä tee niinkuin minä teen . . .
Kun se ulos anti vielä olisi tuo älä tee niinkuin minä tein. Mutta kun se on aina sitä narsistista itsensä erinomaisuuden korostamista "minä en koskaan katsonut kännykkää" no et varmaan kun koko härveliä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
No tämähän se pointti. Kyse on siitä, kenellä on kannuksia sanoa. Jollain 70-luvun peruskasvattajalla ei ole oikein mitään aihetta tuntea moraalista ylemmyyttä ja neuvoa ylhäältä alaspäin. Ei, vaikka oli tilanteita ja asianhaaroja ja mitä ikinä. Nuo menneiden vuosikymmenten kasvattajasukupolvet olivat kaiken lisäksi niitä märkiä! Että sellaista läsnäoloa.
Niinpä. On tutkittu että nykyvanhemmat ovat omia vanhempiaan enemmän läsnä lastensa elämässä ja kiinnostuneempia jälkikasvustaan. Lisäksi kasvuympäristö on parempi, koska päihteiden käyttöä lasten nähden on vähemmän ja harvoin tilanteita että paikalla ei olisi ajokuntoista aikuista.
Mutta eihän tuo isovanhempien ikäluokka näitä tutkimuksia noteeraa.
Ja on myös näyttöä siitä, että monilla lapsilla on puutteelliset kommunikaatio ja sosiaaliset taidot mennessään päiväkotiin, koska niiden oppiminen on kotona jäänyt vajaaksi vanhempien tuijottaessa ruutua. Kommunikaatio ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen on omat herkkyyskautensa, ja niiden oppimiseen tarvitaan vuorovaikutusta vanhempien kanssa, joka nyt jää vajaaksi kun somettaminen kiinnostaa vanhempia enemmän kuin oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvitti jutussa 35-vuotiaan haastateltavan lausunto, jonka mukaan kohteeksi aina otetaan "tällaisia nuorehkoja naisia". Onko 35-vuotias nuorehko?
Öh no nyt on pian 35 täyttävänä pakko puolustaa itseään. Eikö nuorehko meinaa juurikin sitä ettei enää ole ihan nuori muttei vielä vanhakaan tai keski-ikäinen? Joku voisi toki luonnehtia 35-vuotiasta keski-ikäiseksi mutta kyllä sen ikäinen hyvin voi olla vielä nuorehko.
Jos nyt ajatellaan että joku 50-vuotias oikeasti haluaisi arvostella nuoria ja nuorehkoja äitejä niin meinaatko että sellainen arvostelija sivuuttaisi 35-vuotiaat koska mieltäsi heidät itsensä kanssa samaan keski-ikäisten kastiin?Minkä ikäisiksi itse miellät nuorehkot naiset?
35-vuotias on keski-ikäinen, ei nuorehko.
Ja taattua vauva av:n mustavalkoisuutta! :D Keski-ikäinen, varhaiskeski-ikäinen, nuori ja nuorehko ovat niin liukuvia käsitteitä että mielestäni 35-vuotias voidaan mieltää vähän asiayhteydestä riippuen kaikiksi noista. Tai jopa vanhaksi teinien silmissä.
En usko että tuo Julian juttu liittyi mitenkään ikään mutta jos nyt olisikin niin että 50-vuotias haluaisi arvostella nuorempia sukupolvia lastenkasvatustaitojen puutteesta, niin saattaisi arvostella 35-vuotiastakin. Toki vauva av:n logiikalla näin ei missään nimessä voi käydä koska 35-v on ehdottomasti keski-ikäinen sen 50-vuotiaan tavoin eli kuuluvat samaan ikäluokkaan ja sukupolveen :D
No eikös Julian avautumisessa ollut vähän niinku se koko villakoiran ydin se, että hänelle - NUORELLE äidille tuli joku vanha kanttura marmattamaan? Vanhat kantturat pysykööt lestissään! Ei ne mitään mistään tiedä! Vanhat kantturat vaietkoot!! Kyllä NUORI äiti tietää ja osaa paremmin. Onhan hän diginatiivi ja hallitsee somealustat ja siinä sivussa sujuvasti lapset hoitaa ja arjen pyörittää. Hän Jumalasta seuraava Pyhä Äiti, jolle ei vaihdevuosi-iän ylittäneen kuivahtaneen kantturan parane mitään sanoa. Sääli vaan, että Juliakin on kohta itse tuollainen ajasta jälkeen jäänyt mummo. Onhan Julia 35 -vuotiaana juurikin siinä iässä, kun hedelmällisyys lähtee rajuun laskuun. Itseasiassa jo keski-ikäinen ja esivaihdevuosissa. Lieneekö tuokin avautuminen ja uhriutuminen hormonitasojen rajusta laskusta johtuvaa... Mitenhän sitten menee suu myttyrälle, kun hänelle joku nuori ja voimiensa uhossa oleva äiti huutaa kantturaa ja vittua? Näin voisi jo tapahtua, sillä ei ole Julia enää nuori äiti. On olemassa paljon nuorempiakin äitejä tällä hetkelläkin, jotka kai (?) sitten Julian ja hengenhemolaistensa mukaan kaiken osaa ja tietää paremmin. Se kun tuntuu joidenkin mielestä olevan niin, että vanha nainen on tyhmä. Vain nuori on fiksu. Erityisesti Nuori Äiti... Vai onko se niin, että 35 -v Julian ja kaltaistensa mielestä vain hänessä asuu tuo suuri äly ja kaiken osaaminen. Juliaa nuoremmat äidit ovatkin tyhmiä, sekä toki vanhemmat, mutta Julia ja ikäisensä niitä fiksuja? Mutta oikeasti... Eikö me vitunkantoteline -kantturat voitaisi jättää toistemme lyöminen iän takia? Varsinkin vanhuuden? Miehet tekee sitä jo ihan tarpeeksi. Kaikki meistä ovat / on olleet joskus nuoria. Kaikki keski-ikäistyy ja onnekkaimmat pääsee jopa sinne vanhuuteenkin. Nuorina ei säily kuitenkaan kukaan, jos hengissä pysyy. Jossain vaiheessa jokainen on tavalla tai toisella jäänyt jälkeen ajasta, eikä ole haluakaan pysyä mukana. Silti voi omata tietoja ja taitoja. Jopa arvokkaitakin ja jos joku mummo joskus marmattaa, voi pysähtyä vaikka hetkeksi kuuntelemaan, miettiä oliko asiassa mitään järjen hiventä, ja jos ei - niin antaa mennä sen menojaan. Jos taas mummolla oli ihan fiksukin pointti, ottaa vaikkapa opikseen. Mutta mitä tulee Juliaan, niin someavautumisesta ja -uhriutumisesta voi päätellä, että hän on juuri itse tulevaisuuden vittumainen marmattajakanttura, joka aukoo tyhmälle nuorisolle päätänsä. Ehkä on jo syyllistynytkin sellaiseen jonkun teinin tai parikymppisen kohdalla. Se toki on ollut varmaan vain rakentavaa kritiikkiä ja nuorison parasta ajatellen. Onhan Julia virheetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.
Tekopyhyyttä se on. Vähän kuin rappioalkoholisti alkaisi saarnata kaupassa jokaiselle oluen ostavalle alkoholin vaaroista.
Ei taida olla Julia niin onnellinen kuin somessa hehkuttaa, kun näin usein raivoaa tuntemattomille. Vasta pari kuukautta sitten rähjäsi koiranulkoiluttajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämmöset bloggaajat on aina narsistisia älykääpiöitä ja miksi kukaan tuhlaa aikaa lukemalla tämmösten kilipäiden vuodatuksia??!!
Ja sitten vielä pitää oikein lehtiin näiden turhakkeiden tolloiluja laittaa. Huhhuh.Olisko sinulla selitystä miksi nimittelet sinulle aivan vierasta ihmistä?
Sinä itse olet aivan yhtä turha kuin kuka muu tahansa ja siltikin sinulle on myös annettu mahdollisuus tuoda esille oma mielipiteesi. Ehkä se jopa kopioidaan Iltasanomiin.Niin kauan kun puhelimen selaaminen ei ole laitonta, sinulla eikä muilla ei ole mitään syytä valittaa asiasta. Keskity siihen omaan olemiseesi ja omiin juttuihisi ja jätä muut rauhaan.
Kyllä on ihan hyvä todeta että tämmöiset bloggaajat vaikuttaa aina jotenkin narsistisilta älykääpiöiltä. Ei vaikuttaisi tämäkään olevan tämäkään poikkeus sääntöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
No tämähän se pointti. Kyse on siitä, kenellä on kannuksia sanoa. Jollain 70-luvun peruskasvattajalla ei ole oikein mitään aihetta tuntea moraalista ylemmyyttä ja neuvoa ylhäältä alaspäin. Ei, vaikka oli tilanteita ja asianhaaroja ja mitä ikinä. Nuo menneiden vuosikymmenten kasvattajasukupolvet olivat kaiken lisäksi niitä märkiä! Että sellaista läsnäoloa.
Niinpä. On tutkittu että nykyvanhemmat ovat omia vanhempiaan enemmän läsnä lastensa elämässä ja kiinnostuneempia jälkikasvustaan. Lisäksi kasvuympäristö on parempi, koska päihteiden käyttöä lasten nähden on vähemmän ja harvoin tilanteita että paikalla ei olisi ajokuntoista aikuista.
Mutta eihän tuo isovanhempien ikäluokka näitä tutkimuksia noteeraa.
Saako linkkiä tutkimukseen, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin vaarallista se kännykän katsomien ei vielä ole, että se sääntösuomessa olisi tehty laittomaksi.
Joten jos se ei ole laitonta, ei muilla ole mitään syytä valittaa siitä asiasta. Miksei nämä valittajat mene valittamaan huumehörhöille? Se sentään on laitonta puuhaa.
Kyllä liikenteessä katsotaan eteenpäin ja sivuille eikä tuijoteta hypnoosissa jotain laattaa ja mennä miten sattuu muiden eteen jne. Ihan hyvä että kännyääliöille huomautellaan jos ovat muissa maailmoissa.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
No tämähän se pointti. Kyse on siitä, kenellä on kannuksia sanoa. Jollain 70-luvun peruskasvattajalla ei ole oikein mitään aihetta tuntea moraalista ylemmyyttä ja neuvoa ylhäältä alaspäin. Ei, vaikka oli tilanteita ja asianhaaroja ja mitä ikinä. Nuo menneiden vuosikymmenten kasvattajasukupolvet olivat kaiken lisäksi niitä märkiä! Että sellaista läsnäoloa.
Niinpä. On tutkittu että nykyvanhemmat ovat omia vanhempiaan enemmän läsnä lastensa elämässä ja kiinnostuneempia jälkikasvustaan. Lisäksi kasvuympäristö on parempi, koska päihteiden käyttöä lasten nähden on vähemmän ja harvoin tilanteita että paikalla ei olisi ajokuntoista aikuista.
Mutta eihän tuo isovanhempien ikäluokka näitä tutkimuksia noteeraa.
Saako linkkiä tutkimukseen, kiitos.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/helsinki-kampanjoi-valinpitamattomyytt…
Sieltä voit lähteä tutkijan nimellä etsimään. Itse en jaksa kun olen jo lukenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.
Ja siellä n loppui asiaperusteet. What about mennyt aika.
Mitä whataboutismia tossa on? Ihan fakta että lapsikuolleisuus on vähentynyt huomattavasti 70-luvusta. Ja edelleen se pienenee ja pienenee. Eli siis on myös pienempi kuin 90-luvulla myös.
Se varmaankin johtuu siitä että lääketiede on kehittynyt, ei siitä että lapsia olisi hakattu kuoliaaksi. Edelleen jänlapsia autojen alle tai hukkuu, siihen ei varmaan ole tullut suurta muutosta.
Luulen, että ei oikeasti ei ole haistatellut, vaan halusi vain aikaan somekohun. Ja hyvin näkyy onnistuneen.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että jos tämän kadulla somettelun seurauksena vaunut jäisivät auton alle ja vauvan pää lentäisi katukivetykseen, seurauksena aivovamma tai kuolema, seuraisi näiden somemammojen toimesta joukkolynkkaus kuskille eikä puhelimeensa tuijottaneelle äidille.
Totta, jostain syystä vika on AINA muissa. Vastenmielisiä narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.
Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.
Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.
50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?
Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.
Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?
60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.
Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.
Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.
Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.
On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.
Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.
Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?
No tämähän se pointti. Kyse on siitä, kenellä on kannuksia sanoa. Jollain 70-luvun peruskasvattajalla ei ole oikein mitään aihetta tuntea moraalista ylemmyyttä ja neuvoa ylhäältä alaspäin. Ei, vaikka oli tilanteita ja asianhaaroja ja mitä ikinä. Nuo menneiden vuosikymmenten kasvattajasukupolvet olivat kaiken lisäksi niitä märkiä! Että sellaista läsnäoloa.
Niinpä. On tutkittu että nykyvanhemmat ovat omia vanhempiaan enemmän läsnä lastensa elämässä ja kiinnostuneempia jälkikasvustaan. Lisäksi kasvuympäristö on parempi, koska päihteiden käyttöä lasten nähden on vähemmän ja harvoin tilanteita että paikalla ei olisi ajokuntoista aikuista.
Mutta eihän tuo isovanhempien ikäluokka näitä tutkimuksia noteeraa.
Saako linkkiä tutkimukseen, kiitos.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/helsinki-kampanjoi-valinpitamattomyytt…
Sieltä voit lähteä tutkijan nimellä etsimään. Itse en jaksa kun olen jo lukenut
Ikävää tekstiä. Ei tee mieli ton tutkijan töitä lukea.
😂 😂 😂 Joo varmaan on oltu kateellisia miehen näköiselle mummoäidille.
Hohhohhoo, milleniaalit hipsteritädit on huvittavia. Kaikkein ironisinta on, että kuvittelevat olevansa niitä kaikkein fiksuimpia ihmisiä.
Poliisi olisi mielellään laittanut tämän hysteerisen thurenin maijan perään jäähtymään ja ottaneet kännykän pois.