Is: bloggaaja Julia, 35, oli rauhassa vaunulenkillä, kunnes kuuli tuntemattoman naisen suusta erikoisen kommentin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kulkee suoraa kävelytietä nukkuvan vauvan kanssa ja samalla selaa kännykkää, niin aiheetonta tulla kettuilemaan. Mummo oli vielä seurannut kauppaan. Olisin kuiskannut sille, että sulla on sekunti aikaa kadota mun silmistäni tai lataan turpaan sitten kun kohdataan syrjemmällä. :)

Terveisin nelikymppinen aikuinen, jolla nollatoleranssi päänaukojille.

kävelin kerran suoraa kävelytietä nukkuvan vauvan kanssa ja nautin kivasta ja lämpimästä kevätpäivästä, kunnes täysin yllättäen nilkkani petti alta ja kaaduin tien pintaan. Kaikenlaista voi sattua. En olisi voinut suojata vaunuja kaatumiselta, jos ei olisi ollut molemmat kädet käytössä, eli kiinni niissä vaunuissa.

Mä pidin talvella molemmilla käsillä kiinni kun äkkiä liukastuin. Vaunut kaatui mukana myös.

Niinpä tietysti. Vähän epäilen tätä satua. Refleksit eivät toimi noin.

No ole uskomatta sitten. Niin kuitenkin kävi. En tiedä vedinkö rattaat maahan vai potkaisinko ne kaatuessani nurin. Mutta olenkin paska milleniaaliäiti, niin en nyt ihan ymmärrä mitä siinä ihmettelet.

Onko tämä nyt uusin huomioh.. ra. Pienet on piirit helsingissä, kaverit ja kaverien kaverit kaivetaan otsikoihin ja tämäkin joku pumpulissa kasvanut akateemisen perheen kermaperse.. Yllätys. Järjen taso ei päätä huimaa.

Mikä siinä onkin että näiltä tämmöisiltä hipsukoilta puuttuu aina järki.

Järki, tuo katoava luonnonvara, on muuten eri asia kuin äly. Tällä tuskin on kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Pötypuhetta. 60v tietää paremmin millaisen lapsuuden lapsensa elivät.

Noissa asioissa tulee väärinkäsityksiä ja joskus oikeita käsityksiä. Mutta mikä on lapselle harmoninen ympäristö ja mikä ei, entä lapsen ikä. Puhelimen vaikutus ympäristöön? Osa aikuisista viettää pikkulapsen kanssa aikaa ostoskeskusympäristössä ja kaupungin melussa pölyssä, ei kauhean hyvä lapselle, jos haluaa nukkua tai rauhaa. Aikuiselle tietenkin hyvä käydä jossain ja vaikka langallinen laite kotona. Entä jos aikuinen keskittyy puhelimeen ja menee tien yli vaunu edellä?

Ihan yhtälailla ne edelliset äitisukupolvet, ja isät myös, on kiinnittäneet huomiota johonkin muuhun vaunuja työnnellessään. Aika vaan kultaa muistot, tai sitten ei haluta myöntää omaa toimintaa.

Ysärillä ja 2000-luvun alussa kaikilla oli kännykät kädessä, kun näpyteltiin tekstareita milloin mihinkin. Tai puhuttiin vaan puhelimeen. Ja silloin tekstarin kirjoittelussa vasta kestikin, koska maksimimäärä merkkejä ja jokainen näpytettiin erikseen.

Kasarilla ja aiemmin kiinnitettiin huomio lasten sijaan muiden kanssa juoruillessa. Eivät varmasti olisi huomanneet vaikka vaunut olisi pudonneet mereen, kun oli niin hauska juttu siitä Niemisen rouvan peräpukamista. 40- ja 50-luvulla vauvat ja pikkulapset jätettiin aamulla ulos vaunuihin ja heitettiin mukaan pari käpylehmää, lapsi haettiin illalla sisään, jos muistettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

Kuuleppas muruseni, olen 50+ ja kun lapseni, nyt, lähemmäs 30 v., oli pieni, ei ollut enää laillista kurittaa lapsia. Olen pahoillani, jos siitä huolimatta 5kymppiset vanhempasi ovat lyöneet sinua. Ymmärrän katkeruutesi siinä tapauksessa.

Kuulepas muruseni. Kyllä se henkinen väkivalta oli lama-aikaan ihan yleistä. Se on hienoa miten vanhemmat ikäluokat tietää milleniaaleja paremmin miten milleniaalit lapsuutensa kokivat. Mitätöinti toki on yleisesti milleniaalien kasvatuksessa käytetty väkivallan keino. Ilmankos koko sukupolvella on mt-ongelmia. Narsistisen sukupolven kasvattamia.

Kirjoitin jo että olen pahoillani, jos sinua on lyöty. Nyt näyttää ettei ole enää "jos". Vaikutat tosi katkeralta. Oletko miettinyt käydä juttelemassa jossain ammattilaisen kanssa. Sun pahan olon voi melkein tuntea tänne kotisohvalle asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä blokkaaja nolasi itsensä. Usein näkee pienten lasten äitejä keskittyneenä kännykkään. Juuri todistin junassa tilannetta, missä n. 2v tyttö yritti kiinnittää äitinsä huomion milloin mihinkin. Äiti ei ollut tietääkseen, jotain ynähdystä irtosi muutaman kerran. Tätä jatkui koko ajan, mitä samassa vaunussa olin. Ois tehnyt mieli sanoa, että lapsi on pieni niin vähän aikaa, että kannattaisi jutella ja vastata kysymyksiin. Joskus voi tulla aika, että lapsi ei enää halua jutella äitinsä kanssa. Mutta suljin suuni, koska ei tämä äiti sitä puhetta olisi hyvällä vastaanottanut.

Menisittekö motkottamaan jollekkin isälle näistä? Ette menisi. Tämä on taas vaan tällainen naisiin kohdistettu juttu. Naisten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla tai ovat huonoja naisia.

Ei naisten, vaan äitien. 

Nämä eivät ole synonyymejä. 

Kyse ei ole äitiydestä tai vanhemmuudesta vaan naiseudesta. Koska isille ei tällaisia kommentteja kommentoida.

Kyllä muuten kommentoidaan, jos liikkuvat lasten kanssa. Ainakin minun miehelle oli joku tätyli tullut papattamaan kun taaperolla ei ollut hattua päässä. No ei ollut ei, kun se kiskoi sen välittömästi päästään. Puolipilvinen +15 sää, ei ollut akuuttia vaaraa paleltua tai saada auringonpistosta. Jotkut kokee tarpeelliseksi olla vielä enemmän huolissaan miesten lastenhoitotaidoista kuin naisten, ja siis "ystävällisesti neuvoa" asioissa.

Minä taas olen saanut kuulla että palellutan lapsen kun hiihdin lapsi siihen tarkoitetussa ahkiossa, nollakelissä ja auringonpaisteessa. Kuulemma joku on joskus paleltunut hiihtovaelluksella Lapissa, joten lapsen kanssa hiihtäminen on vaarallista.

No ihan oikeasti vauva kuoli hiihtovaelluksella kun oli ahkiossa. Oli sekin lapsi ollut paksusti puettu ja kaiken maailman porontaljat alla. Aatelkaa asiaa niin, että kuinka nopeasti tulee itselle kylmä nollakelissäkin, jos seisoskelee paikallaan, saati että makaisi maassa. Tuollaisessa ahkiossa makoillessaan se lapsi on periaatteessa jäisen maan pinnalla. Äkkiä ne paksuimmatkin pediksi laitetut taljat yms. jäätyy kun pienen lapsen ruumiinlämpö ei niitä riitä pitämään lämpimänä. Tää nyt varmaan toisten elämään, asioihin ja lastenhoitoon puuttumista ja "tätiselittämistä", mutta kannattaa oikeasti miettiä kuinka pitkään lastaan jossain ahkiossa perässään vetää, vaikka sää tuntuisi itsestä kuinka lämpimältä. Sinä liikut, sun oma kroppasi tuottaa lämpöä koko ajan. Jos itsellä olisi vielä pieniä lapsia ja ne tahtoisin ottaa hiihtolenkille mukaan, laittaisin pikemmin kantoreppuun ja oman takin sisälle. Silloin mun oman kropan tuottama lämpö pitäisi vauvankin lämpimänä.

jos ahkiossa on lampaantaljakin eristeenä ja lapsi siellä paleltuu, niin talja on laitettu väärinpäin. Me kävimme usein talvisin hiihtämässä Lapisssa perheen kanssa ja kun me lapset olimme pieniä, meidät laitettiin ahkioon istumaan. Muistan sen, että aika usein sai huudella, että äiti/isi, mulla on liian kuuma.

En tiedä mitenpäin talja oli ollut. Vauva kuitenkin paleltui kuoliaaksi. Sinä kuitenkin olet hiihtoreissuilla ollut jo sen ikäinen, että olet pystynyt kommunikoimaan sanallisesti vanhempasi kanssa ja myös istunut, eli olet varmaan tavallaan liikkunut muutenkin, huitonut käsillä yms. mitä pienet lapset vaikkapa pulkassa istuessaankin tekevät. Tämä kuollut lapsi oli vauva. Maasta hohkaa niin kylmyys kuin lämpö. Sen tuntee joutuessaan esim. sitomaan kengännauhojaan joko kovalla pakkasella tai helteellä. Itse aikuisena kahdella jalalla liikkuessaan sitä ei muuten niin helposti huomaakaan. Jos itsestä kuitenkaan ei tunnu kovin houkuttelevalle ajatus käydä makaamaan maahan edes nollakelillä, niin siitä voi lähteä miettimään, onko se vauvalle hyväksi.

retkeilemme perheen kanssa aika paljon ja ollaan retkeilty silloinkin, kun lapset olivat vauvoja, nollakeleilläkin (ollaan oltu talviöinö yötäkin ulkona, se on hyvin helppoa, kun hankkii oikeanlaiset tarvikkeet eikä kylmä tule). Vauvoilla on se hyvä puoli, että nekin osaavat kommunikoida, vaikka eivät osaakaan sanoittaa, että äiti mulla on kuuma/kylmä, ne kommunikoivat äänähdyksillä ja itkulla. Kun osaa pukea vauvan ja ymmärtää miten puetaan lämpimästi, niin ei siellä ahkiossa kylmä tule. kenkävertaus ei ole hyvä sikäli, että sitä ei voi verrata lampaantaljaan tai vaikka porontaljaan. 

En vertaa kenkiä taljaan, vaan tarkoitan sitä, että nauhoja solmiessa kun itse kumartuu lähemmäs maan pintaa, huomaa helpommin kuinka kuuma/kylmä siellä on. Tarkoitan maasta hohkaavaa kylmyyttä tässä. En tiedä, miten tuo onnettomuus pääsi tapahtumaan, mutta kun syytteitä ei nostettu, niin oletan ettei vanhempien toiminnassa ja varusteissa sinänsä ollut mitään vialla. Niin vain kuitenkin kävi, että vauva oli jäätynyt kuoliaaksi. Itseä tuo uutinen järkytti hyvin paljon, ja olen usein miettinyt miten kamalaa tuon on täytynyt olla vanhemmille.

tuollaisen uutisen löysin, mutta siinä ei mainittu, että vauva oli jäätynyt kuoliaaksi, vaan että vauva kuoli matkalla. Ruumis voi toki jäätyä sen kuoleman jälkeen.  https://yle.fi/uutiset/3-5710521

(ja siksi vauvat ja pulkassakin lyhyempiäkin matkoja kulkevat lapset puetaan lämpimästi, koska maasta hohkaa kylmää. Sen pukemisen tarkoitus on saada eristyskerroksia maan ja ihon väliin. Mitä enemmän ja/tai paremmat eristeet, sitä hitaammin kylmettyy.)

Voi olla noinkin. Aikaahan tuosta jo on, eli en muista enää niin tarkalleen. Uutisia seuratessa tuli kuva, että vauva oli paleltunut kuoliaaksi. No jos ei todeta mitään rikokseen viittaavaa, niin silloinhan ne käsitellään normaalina kuolemansyyntutkintana, josta ei uutisoida sen enempää. Usein nuo jäävät sitten ehkä vääristyneinä mieleen. Tämä on jäänyt itsellä sellaisena järkyttävänä uutisena mieleen, kun itsellä oli tuohon aikaan pieniä lapsia, ja moni uutinen meni varmana "ohikin", koska arki oli aika täynnä lasten kanssa touhuilua.

omat faktat tulisi tarkistaa ennenkuin kirjoittaa niitä nettiin....

Ei ne huomauttelijat aina ole vanhempia naisia. Itselleni tuli nuori n. 20 -vuotias äiti törkeästi neuvomaan junassa kuinka olen parkkeerannut vaununi väärin vaunupaikalle. Hän mahtui siihen viereen ihan hyvin joten mitään muuta syytä törkeään kielenkäyttöön en keksinyt kuin ilkeyden.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla ne edelliset äitisukupolvet, ja isät myös, on kiinnittäneet huomiota johonkin muuhun vaunuja työnnellessään. Aika vaan kultaa muistot, tai sitten ei haluta myöntää omaa toimintaa.

Ysärillä ja 2000-luvun alussa kaikilla oli kännykät kädessä, kun näpyteltiin tekstareita milloin mihinkin. Tai puhuttiin vaan puhelimeen. Ja silloin tekstarin kirjoittelussa vasta kestikin, koska maksimimäärä merkkejä ja jokainen näpytettiin erikseen.

Kasarilla ja aiemmin kiinnitettiin huomio lasten sijaan muiden kanssa juoruillessa. Eivät varmasti olisi huomanneet vaikka vaunut olisi pudonneet mereen, kun oli niin hauska juttu siitä Niemisen rouvan peräpukamista. 40- ja 50-luvulla vauvat ja pikkulapset jätettiin aamulla ulos vaunuihin ja heitettiin mukaan pari käpylehmää, lapsi haettiin illalla sisään, jos muistettiin.

Tämä. Muistan itse 90-luvulla miten pihalla leikittiin koko päivä ihan keskenään. Äidit huusi ikkunasta syömään ja kotiin.

Isoäitini muistelee miten lapset saatettiin jättää vaunuissa kaupan ulkopuolelle vielä 60-luvulla. Kun isoäiti sai kuopuksensa 70-luvun lopussa, tuo tapa oli hävinnyt, mutta edelleen setäni nukkui kesät talvet rivarin pihassa päiväunet eikä isoäiti tiennyt missä se poika kasarilla viiletti. Ja isoäitini on vielä melko ylihuolehtiva hössöttäjä ollut aina (ei uskaltanut jättää vauvaa kaupan ulkopuolelle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Niin, ennen ei ollut puhelimia, mitä käyttää.

Mutta ennen mentiinkin puhelinkoppiin puoleksi tunniksi soittamaan naapurinrouvalle uusimpia juoruja, ja jätettiin lastenvaunut kopin ulkopuolelle siksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

Kuuleppas muruseni, olen 50+ ja kun lapseni, nyt, lähemmäs 30 v., oli pieni, ei ollut enää laillista kurittaa lapsia. Olen pahoillani, jos siitä huolimatta 5kymppiset vanhempasi ovat lyöneet sinua. Ymmärrän katkeruutesi siinä tapauksessa.

Kuulepas muruseni. Kyllä se henkinen väkivalta oli lama-aikaan ihan yleistä. Se on hienoa miten vanhemmat ikäluokat tietää milleniaaleja paremmin miten milleniaalit lapsuutensa kokivat. Mitätöinti toki on yleisesti milleniaalien kasvatuksessa käytetty väkivallan keino. Ilmankos koko sukupolvella on mt-ongelmia. Narsistisen sukupolven kasvattamia.

Kirjoitin jo että olen pahoillani, jos sinua on lyöty. Nyt näyttää ettei ole enää "jos". Vaikutat tosi katkeralta. Oletko miettinyt käydä juttelemassa jossain ammattilaisen kanssa. Sun pahan olon voi melkein tuntea tänne kotisohvalle asti.

En. En ole ihmisten kanssa tekemisissä. Jos joku tulee mulle mun vanhemmuudesta avautumaan niin annan samalla mitalla takaisin. Nauttikaa vaan kasvatuksenne hedelmistä oikein täysin rinnoin nyt.

Jostain syystä osaan itse kasvattaa lapset ilman ilkeilyä tai pahoinpitelyä. Ja tämä on kyllä monen ikätoverin kokemus. Voi olla vaikea uskoa, mutta te olitte huonoja vanhempia monelle. Lama varmaan ahdistanut, mutta se ei sitä asiaa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minua huvitti jutussa 35-vuotiaan haastateltavan lausunto, jonka mukaan kohteeksi aina otetaan "tällaisia nuorehkoja naisia". Onko 35-vuotias nuorehko?

Sillä on munat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa milleniaaleissa on jotain pahasti vialla. Ei pahalla, mutta tuntuu että 70-luvulla syntyi viimiset tervejärkiset ihmiset. Sen jälkeisten taso laskenut kuin lehmän häntä.

Mikähän vika niissä muuten niin täydellisissä ihmisissä on, että saivat niin epäkelpoa jälkikasvua?

En tiedä mutta järjentaso on huomattavasti laskenut milleniaaleista alkaen. Puuttuu sellanen maalaisjärki kokonaan. Ratsastetaan jossain linnunradalla sateenkaaripilvessä yksisarvisen selässä. Joku ruuvi puuttuu mikä vielä 70-luvulla syntyneille asennettiin.

Kumma kun ne 70-luvulla syntyneet on silti ruuveineen niin tyytymättömiä vähän kaikkeen.

Miksei oltaisi kun järjenkäyttö alkaa olla täysin hukassa tästä maailmasta näiden fanaattisten kuplissaan elävien milleniaalien avustuksella.

Keiden kasvattamia milleniaalit on? Syy löytyy kasvattajista.

Eli ei hyvää lupaa nämä uudetkaan sukupolvet, joiden kasvattajat ovat nyt kiinni kännyköissään:

-Tutkijoiden mukaan kännykän jatkuva räpellys vaikuttaa lapsen ja äidin vuorovaikutukseen.

Mitä vauvalle merkitsee, että vanhemman katse on pääosin kääntynyt muualle? Mikä intensiteetti tarvitaan, että vauva saa vanhempansa huomion? Onko meillä pian yhä enemmän lapsia, jotka reagoivat todella voimakkaasti huomiota hakiessaan? Tai lapsia, jotka vetäytyvät, koska eivät saa huomiota, jolloin vanhemman ja lapsen suhde jää hyvin pinnalliseksi.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala/IS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Ja ysärin alussa myös.

Nyt naapurin mummo uhkailee lasulla kun annetaan 6 ja 7v:n leikkiä kerrostalon pihalla yksin. Niin ne ajat muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan instassa tai jossain toisessa somealustassa kertonut, että liikkuva ihminen pysyy paremmin lämpöisenä. Jonkun toisen vika. 

Millä milleniaalit olisi oppineet, kun ei vanhemmat ole opettaneet. Muistakaa nyt hyvät rouvat että te olette milleniaalit tehneet. Eli kaikki mikä heissä on vikana on teidän aikaansaannostanne.

En oo ainuttakaan milleniaalia pyöräyttänyt, kaksi zetaa olen, ja ovat jotenkin järkevämpiä kuin milleniaalit, ainakin nämä mun tekemät. Ikävä kyllä maailma on niin järjetön että kaikkeen ei voi vanhempi vaikuttaa. Mutta ainakin pikkulapsiaikana kun lasten kanssa liikuin liikenteessä, en tuijotellut kännykkää (niitä oli jo 20 vuotta sitten) .

T. 70-luvulla syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä blokkaaja nolasi itsensä. Usein näkee pienten lasten äitejä keskittyneenä kännykkään. Juuri todistin junassa tilannetta, missä n. 2v tyttö yritti kiinnittää äitinsä huomion milloin mihinkin. Äiti ei ollut tietääkseen, jotain ynähdystä irtosi muutaman kerran. Tätä jatkui koko ajan, mitä samassa vaunussa olin. Ois tehnyt mieli sanoa, että lapsi on pieni niin vähän aikaa, että kannattaisi jutella ja vastata kysymyksiin. Joskus voi tulla aika, että lapsi ei enää halua jutella äitinsä kanssa. Mutta suljin suuni, koska ei tämä äiti sitä puhetta olisi hyvällä vastaanottanut.

Menisittekö motkottamaan jollekkin isälle näistä? Ette menisi. Tämä on taas vaan tällainen naisiin kohdistettu juttu. Naisten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla tai ovat huonoja naisia.

Ei naisten, vaan äitien. 

Nämä eivät ole synonyymejä. 

Kyse ei ole äitiydestä tai vanhemmuudesta vaan naiseudesta. Koska isille ei tällaisia kommentteja kommentoida.

Kyllä muuten kommentoidaan, jos liikkuvat lasten kanssa. Ainakin minun miehelle oli joku tätyli tullut papattamaan kun taaperolla ei ollut hattua päässä. No ei ollut ei, kun se kiskoi sen välittömästi päästään. Puolipilvinen +15 sää, ei ollut akuuttia vaaraa paleltua tai saada auringonpistosta. Jotkut kokee tarpeelliseksi olla vielä enemmän huolissaan miesten lastenhoitotaidoista kuin naisten, ja siis "ystävällisesti neuvoa" asioissa.

Minä taas olen saanut kuulla että palellutan lapsen kun hiihdin lapsi siihen tarkoitetussa ahkiossa, nollakelissä ja auringonpaisteessa. Kuulemma joku on joskus paleltunut hiihtovaelluksella Lapissa, joten lapsen kanssa hiihtäminen on vaarallista.

No ihan oikeasti vauva kuoli hiihtovaelluksella kun oli ahkiossa. Oli sekin lapsi ollut paksusti puettu ja kaiken maailman porontaljat alla. Aatelkaa asiaa niin, että kuinka nopeasti tulee itselle kylmä nollakelissäkin, jos seisoskelee paikallaan, saati että makaisi maassa. Tuollaisessa ahkiossa makoillessaan se lapsi on periaatteessa jäisen maan pinnalla. Äkkiä ne paksuimmatkin pediksi laitetut taljat yms. jäätyy kun pienen lapsen ruumiinlämpö ei niitä riitä pitämään lämpimänä. Tää nyt varmaan toisten elämään, asioihin ja lastenhoitoon puuttumista ja "tätiselittämistä", mutta kannattaa oikeasti miettiä kuinka pitkään lastaan jossain ahkiossa perässään vetää, vaikka sää tuntuisi itsestä kuinka lämpimältä. Sinä liikut, sun oma kroppasi tuottaa lämpöä koko ajan. Jos itsellä olisi vielä pieniä lapsia ja ne tahtoisin ottaa hiihtolenkille mukaan, laittaisin pikemmin kantoreppuun ja oman takin sisälle. Silloin mun oman kropan tuottama lämpö pitäisi vauvankin lämpimänä.

jos ahkiossa on lampaantaljakin eristeenä ja lapsi siellä paleltuu, niin talja on laitettu väärinpäin. Me kävimme usein talvisin hiihtämässä Lapisssa perheen kanssa ja kun me lapset olimme pieniä, meidät laitettiin ahkioon istumaan. Muistan sen, että aika usein sai huudella, että äiti/isi, mulla on liian kuuma.

En tiedä mitenpäin talja oli ollut. Vauva kuitenkin paleltui kuoliaaksi. Sinä kuitenkin olet hiihtoreissuilla ollut jo sen ikäinen, että olet pystynyt kommunikoimaan sanallisesti vanhempasi kanssa ja myös istunut, eli olet varmaan tavallaan liikkunut muutenkin, huitonut käsillä yms. mitä pienet lapset vaikkapa pulkassa istuessaankin tekevät. Tämä kuollut lapsi oli vauva. Maasta hohkaa niin kylmyys kuin lämpö. Sen tuntee joutuessaan esim. sitomaan kengännauhojaan joko kovalla pakkasella tai helteellä. Itse aikuisena kahdella jalalla liikkuessaan sitä ei muuten niin helposti huomaakaan. Jos itsestä kuitenkaan ei tunnu kovin houkuttelevalle ajatus käydä makaamaan maahan edes nollakelillä, niin siitä voi lähteä miettimään, onko se vauvalle hyväksi.

retkeilemme perheen kanssa aika paljon ja ollaan retkeilty silloinkin, kun lapset olivat vauvoja, nollakeleilläkin (ollaan oltu talviöinö yötäkin ulkona, se on hyvin helppoa, kun hankkii oikeanlaiset tarvikkeet eikä kylmä tule). Vauvoilla on se hyvä puoli, että nekin osaavat kommunikoida, vaikka eivät osaakaan sanoittaa, että äiti mulla on kuuma/kylmä, ne kommunikoivat äänähdyksillä ja itkulla. Kun osaa pukea vauvan ja ymmärtää miten puetaan lämpimästi, niin ei siellä ahkiossa kylmä tule. kenkävertaus ei ole hyvä sikäli, että sitä ei voi verrata lampaantaljaan tai vaikka porontaljaan. 

En vertaa kenkiä taljaan, vaan tarkoitan sitä, että nauhoja solmiessa kun itse kumartuu lähemmäs maan pintaa, huomaa helpommin kuinka kuuma/kylmä siellä on. Tarkoitan maasta hohkaavaa kylmyyttä tässä. En tiedä, miten tuo onnettomuus pääsi tapahtumaan, mutta kun syytteitä ei nostettu, niin oletan ettei vanhempien toiminnassa ja varusteissa sinänsä ollut mitään vialla. Niin vain kuitenkin kävi, että vauva oli jäätynyt kuoliaaksi. Itseä tuo uutinen järkytti hyvin paljon, ja olen usein miettinyt miten kamalaa tuon on täytynyt olla vanhemmille.

tuollaisen uutisen löysin, mutta siinä ei mainittu, että vauva oli jäätynyt kuoliaaksi, vaan että vauva kuoli matkalla. Ruumis voi toki jäätyä sen kuoleman jälkeen.  https://yle.fi/uutiset/3-5710521

(ja siksi vauvat ja pulkassakin lyhyempiäkin matkoja kulkevat lapset puetaan lämpimästi, koska maasta hohkaa kylmää. Sen pukemisen tarkoitus on saada eristyskerroksia maan ja ihon väliin. Mitä enemmän ja/tai paremmat eristeet, sitä hitaammin kylmettyy.)

Voi olla noinkin. Aikaahan tuosta jo on, eli en muista enää niin tarkalleen. Uutisia seuratessa tuli kuva, että vauva oli paleltunut kuoliaaksi. No jos ei todeta mitään rikokseen viittaavaa, niin silloinhan ne käsitellään normaalina kuolemansyyntutkintana, josta ei uutisoida sen enempää. Usein nuo jäävät sitten ehkä vääristyneinä mieleen. Tämä on jäänyt itsellä sellaisena järkyttävänä uutisena mieleen, kun itsellä oli tuohon aikaan pieniä lapsia, ja moni uutinen meni varmana "ohikin", koska arki oli aika täynnä lasten kanssa touhuilua.

omat faktat tulisi tarkistaa ennenkuin kirjoittaa niitä nettiin....

Ja sinä varmaan aina tarkistat jotkut 10-20 -vuotta sitten tapahtuneet asiat ja niistä edelleen netistä löytyvät uutisoinnit ennen kuin ikinä kirjoitat sanaakaan nettiin? Anteeksi, jos jollain tapaa mielesi pahoitin, kun satuin olemaan väärässä luulossa tuosta minua aikoinaan kovasti järkyttäneestä uutisesta.