Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pärjää lapsen kanssa
08.06.2022 |
Lapsi on jo viisi, eli aika kauan tässä on jo harjoiteltu. En tiedä mitä tehdä. Mies ei pärjää lapsen kanssa, siis oman lapsensa. Tai pärjää silloin, kun lapsi on erittäin hyvällä tuulella ja pirteä. Mutta jos on vähänkin väsynyt tai vastahankaan jossain asiassa (kuten lapset monesti ovat), niin mies ei selviä. Ei saa tilanteita hoidettua, ei saa houkuteltua lasta toimimaan/tekemään asioita, ja mies ahdistui ja menee paniikkiin, lopulta lapsikin vain itkee. En uskalla enää jättää lasta miehen kanssa, kun mies ei vain pärjää. Mikä ihme tähän neuvoksi. Miehen mielestä lapsi on hankala, minun mielestä ihan tavallinen lapsi, jonka saa helposti kannustettua väsyneenäkin tekemään asioita, jos yhtään viitsii yrittää.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Lopeta toi ruikutus. Tänä iltana lähdet kävelylle. Kukaan ei tule ojentamaan sulle marttyyrikruunua. Joudut nyt itse ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistasi.
Etkä uhallakaan ota puhelinta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Tätä minäkin ihmettelen... koska kuulostaa siltä että mies ei vaan jaksa/pysty ja sitten ap hoitaa. Koska ei kai nyt kukaan isä vaan jättäisi lasta oman onnensa nojaan ja menisi katsomaan telkkaria jos ei onnistu jossain asiassa😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Mitä h*lvettiä?! Tuo on jo kyllä oikeasti vaarallista ja lapsen laiminlyöntiä. Miksi et heti aluksi kertonut, että miehen "ahdistus" tarkoittaa lapsen laiminlyömistä?! Nyt ne lasu-kommentit ja "jätä se sika"-kommentit ei vaikutakkaan enää niin vääriltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Tässä ei nyt ole enää kyse siitä mitä mies haluaa tai ei halua vaan lapsen ja isän vuorovaikutuksesta joka teillä ei toimi yhtään. Ja ihan lapsen kehityksen kannalta se pitäisi saada toimimaan pikimmiten.
Niinpä. Millä minä sen teen, kun mies ei suostu ulkopuolisen avun piiriin. Sanoo suoraan, että jos sellaista aion hankkia, niin hän ei osallistu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Eiköhän ole selvää että kyse ei tässä ole enää vain miehen kyvyttömyydestä vaan että se lapsi ihan oikeasti käyttäytyy eri tavalla miehen kanssa. Lapsi vaistoaa isän epävarmuuden ja muuttuu itsekin siksi erilaiseksi. Se koko vuorovaikutus on niksahtanut raiteiltaan eikä siinä toimi enää ne keinot jotka sinun ja lapsen välillä toimivat. Jos isän ja lapsen suhde on ollut toimimaton jo 5 vuotta niin miten se voisi nyt äkkiä muutamala kikalla tai miehen "ryhdistäytymisellä" korjaantua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Tässä ei nyt ole enää kyse siitä mitä mies haluaa tai ei halua vaan lapsen ja isän vuorovaikutuksesta joka teillä ei toimi yhtään. Ja ihan lapsen kehityksen kannalta se pitäisi saada toimimaan pikimmiten.
Niinpä. Millä minä sen teen, kun mies ei suostu ulkopuolisen avun piiriin. Sanoo suoraan, että jos sellaista aion hankkia, niin hän ei osallistu. Ap
Jos se on tätä menoa lastensuojeluasia niin häneltä ei juuri kysellä että haluaako osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Eläkää sitten niin, että lapsen ei tarvitse "suostua" mihinkään. Kyllä viisivuotias osaa syödä kaapista vaikka valmiit voileivät ja ottaa tölkistä maitoa ja pestä hampaansa. Annatte mennä nukkumaan sitten kun menee tai vaikka niin, että saa nukahtaa sohvalle isänsä viereen, kun tämä katsoo telkkaria. Siitä sitten kippaatte sänkyyn, kun on nukahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Tässä ei nyt ole enää kyse siitä mitä mies haluaa tai ei halua vaan lapsen ja isän vuorovaikutuksesta joka teillä ei toimi yhtään. Ja ihan lapsen kehityksen kannalta se pitäisi saada toimimaan pikimmiten.
Niinpä. Millä minä sen teen, kun mies ei suostu ulkopuolisen avun piiriin. Sanoo suoraan, että jos sellaista aion hankkia, niin hän ei osallistu. Ap
No jos asenne on tuo niin tässä on paljon muutakin ongelmaa kuin vain se että mies ei opi olemaan lapsen kanssa. Ei ilmeisesti varsinaisesti edes halua oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Vaikka kuinka söisi joudut poliisia varten ostamaan kameran ja keräämään todisteita. Nauhojen perusteella pystyt nostamaan syytteen. Samaan aikaan alat katselemaan Lumolta kämppää. Et jätä lasta tuolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
Ap
Eikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Tässä ei nyt ole enää kyse siitä mitä mies haluaa tai ei halua vaan lapsen ja isän vuorovaikutuksesta joka teillä ei toimi yhtään. Ja ihan lapsen kehityksen kannalta se pitäisi saada toimimaan pikimmiten.
Niinpä. Millä minä sen teen, kun mies ei suostu ulkopuolisen avun piiriin. Sanoo suoraan, että jos sellaista aion hankkia, niin hän ei osallistu. Ap
Onko sulla Tukholma sydrooma, vai miksi mielistelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
Ap
No entä silloin kun mies yrittää hoitaa nämä asiat kun sinä olet kotona? Mikä lasta silloin itkettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Joo no lapsi on jo viisi, eli osaa käydä vessassa itse ja syödä itse, jos joku vain laittaa pöytään sen ruoan. Mutta jos asiat menee itkuksi jo ennen ruokaa, niin ei syöminenkään kunnolla onnistu. Ap
Mikä sitä lasta sitten itkettää?
Mistä minä tiedän? En ole silloin kotona.
Ap
Miksi et halua nauhoittaa? Mies kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap
Iltasadut lukematta? Ihan oikeasti nyt. Ottakoon lapsi itse jonkun jugurtin jääkaapista jos on nälkä.
No ihan oikeasti. Lapsi itse haluaa, että hänelle luetaan iltasatu. Mitä pahaa siinä on?
ApEikö mies suostu lukemaan sitä vai eikö lapsi suostu kuuntelemaan?
Mies lukee lapsen mielestä väärin, eikä lapsi siinä ihan väärässä ole. Mies lukee jotenkin epäkiinnostuneella äänellä monotonisesti molottaen, jättää joka sivulta osan lukematta, jotta kirja loppuisi nopeammin jne. Ja lapsi sanoo, että ei halua isän lukevan vaan äidin pitää lukea. Ap
Jättää hoitamatta. Ja jos olen vaikka ulkona menoissani itse, niin kun palaan kotiin, niin vastassa on itkuinen väsynyt lapsi, joka ei ole syönyt juurikaan iltapalaa, iltapesut on hoitamatta, iltasadut lukematta jne. Ja ahdistunut mies, joka sanoo, että lapsi ei suostu mihinkään. Ap