Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pärjää lapsen kanssa
08.06.2022 |
Lapsi on jo viisi, eli aika kauan tässä on jo harjoiteltu. En tiedä mitä tehdä. Mies ei pärjää lapsen kanssa, siis oman lapsensa. Tai pärjää silloin, kun lapsi on erittäin hyvällä tuulella ja pirteä. Mutta jos on vähänkin väsynyt tai vastahankaan jossain asiassa (kuten lapset monesti ovat), niin mies ei selviä. Ei saa tilanteita hoidettua, ei saa houkuteltua lasta toimimaan/tekemään asioita, ja mies ahdistui ja menee paniikkiin, lopulta lapsikin vain itkee. En uskalla enää jättää lasta miehen kanssa, kun mies ei vain pärjää. Mikä ihme tähän neuvoksi. Miehen mielestä lapsi on hankala, minun mielestä ihan tavallinen lapsi, jonka saa helposti kannustettua väsyneenäkin tekemään asioita, jos yhtään viitsii yrittää.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?
Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
Olen nähnyt livenä tuollaisen miehen pienen lapsensa kanssa. Äiti oli hoitamassa asioita, isä lapsen kanssa, ja kun lapselle tuli jostain paha mieli ja itku, niin isä oikeasti meni paniikkiin. Ei osannut tehdä yhtään mitään, ei ottanut syliin, ei ohjannut lapsen huomiota iloisiin asioihin. Paikalla olleet sivulliset hoitivat tilanteen. Että on sellaisia ihmisiä olemassa, jotka eivät pärjää oman lapsensa kanssa, eikä se ole puolison vika.
Jotkut reagoivat lapsen itkuun raivostumalla, jotkut välinpitämättömästi, kun taas jotkut osaavat luonnostaan asettua pienen asemaan ja selvittävät itkun syyn, siis kuuntelevat aktiivisesti, mikä on hätänä, ja toimivat. Ei se ole rakettitiedettä.
On silkkaa tekosyiden etsimistä ja laiskuutta kuitata nuo sillä, että kun toinen on muka päsmäri, osaa paremmin, lapsi on jotenkin viallinen jne jne. Vikaa haetaan kaikkialta muualta, mutta ei itsestä.
Ap:n tilanteessa puhuisin nyt miehen kanssa, ja sanoisin, että hänen on ruvettava opettelemaan lapsensa kanssa oloa. Vikaa ei haeta lapsesta, vaan muutetaan omaa tekemistä tarpeen mukaan. Sitten lähtisin säännöllisesti yksin kotoa pois vähäksi aikaa, jolloin heidän on selvittävä keskenään. Mies varmasti osaa etsiä itsenäisesti tietoa, miten olla itkuisen tai kiukuttelevan lapsen kanssa, jos hän ei ota muilta neuvoja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Eikö se lapsi osaa jo itsekin tehdä jotain? Vai pitääkö hampaidenpesut yms. tehdä lapsen kanssa kädestä pitäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Eikö se lapsi osaa jo itsekin tehdä jotain? Vai pitääkö hampaidenpesut yms. tehdä lapsen kanssa kädestä pitäen?
Tietenkin osaa. Mutta häntä pitää vähän ohjata ja kehoittaa tekemään. Ei siis yksin vielä huolehdi kaikkea. Ja saattaa sanoa, että en jaksa tänään itse pukea. Silloin pitää kannustaa, että kyllä hyvin jaksat ja ohjata pukemaan. Tässä kohdin mies ei enää pärjää, ei saa lasta ohjattua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
En nyt oikein ymmärrä näitä "harjoittelumahdollisuuksia". Siis pitääkö miehen jotenkin erikseen harjoittelemalla harjoitella lapsen kanssa oloa? Eikä mies ole alusta saakka siinä arjessa lapsen kanssa tekemisissä ihan luonnostaan tunteja joka ikinen päivä? Mitä ihmeen erillistä harjoitteluaikaa siinä tarvitaan?
Kyllä se vuorovaikutus miehen ja lapsen välillä rakentuu ihan siinä arjessa ja siinä mitä sen lapsen kanssa kotona tehdään. Minusta tuntuu että teillä on nyt jotenkin hassusti asia vinksahtanut molemman mielessä niin että lapsen kanssa oleminen olisi joku ihan erityinen asia ja taito joka pitää hallita ensin hyvin ja sitten voi ottaa jotain roolia ja vastuuta asiassa. Mutta eihän se niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
En nyt oikein ymmärrä näitä "harjoittelumahdollisuuksia". Siis pitääkö miehen jotenkin erikseen harjoittelemalla harjoitella lapsen kanssa oloa? Eikä mies ole alusta saakka siinä arjessa lapsen kanssa tekemisissä ihan luonnostaan tunteja joka ikinen päivä? Mitä ihmeen erillistä harjoitteluaikaa siinä tarvitaan?
Kyllä se vuorovaikutus miehen ja lapsen välillä rakentuu ihan siinä arjessa ja siinä mitä sen lapsen kanssa kotona tehdään. Minusta tuntuu että teillä on nyt jotenkin hassusti asia vinksahtanut molemman mielessä niin että lapsen kanssa oleminen olisi joku ihan erityinen asia ja taito joka pitää hallita ensin hyvin ja sitten voi ottaa jotain roolia ja vastuuta asiassa. Mutta eihän se niin mene.
Kirjoitin harjoittelu ja opettelu, kun tämä ongelma alkoi jo vauvana eikä mies vieläkään pärjää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
En nyt oikein ymmärrä näitä "harjoittelumahdollisuuksia". Siis pitääkö miehen jotenkin erikseen harjoittelemalla harjoitella lapsen kanssa oloa? Eikä mies ole alusta saakka siinä arjessa lapsen kanssa tekemisissä ihan luonnostaan tunteja joka ikinen päivä? Mitä ihmeen erillistä harjoitteluaikaa siinä tarvitaan?
Kyllä se vuorovaikutus miehen ja lapsen välillä rakentuu ihan siinä arjessa ja siinä mitä sen lapsen kanssa kotona tehdään. Minusta tuntuu että teillä on nyt jotenkin hassusti asia vinksahtanut molemman mielessä niin että lapsen kanssa oleminen olisi joku ihan erityinen asia ja taito joka pitää hallita ensin hyvin ja sitten voi ottaa jotain roolia ja vastuuta asiassa. Mutta eihän se niin mene.
Kirjoitin harjoittelu ja opettelu, kun tämä ongelma alkoi jo vauvana eikä mies vieläkään pärjää. Ap
Eli vauvasta saakka olet yrittänyt koulia miestäsi, muttei vieläkään pärjää? Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vika on siinä miehen (ja vähän äidinkin) käsityksessä että lapsen kanssa oleminen olisi joku erityinen taito joka pitää osata. Ei se ole mikään taito vaan elämää niin kuin kaikki muukin tässä maailmassa. Perhe-elämään kuuluu lapset ja se että ne lapset ovat mukana siinä. Sitten niiden lasten kanssa ollaan ja tehdään asioita joita lasten kanssa tehdään. Ei se ole sen kummallisempaa osaamista.
Mies on teillä jotenkin nyt ihan lukossa tämän asian kanssa eikä osaa enää asettaa sitä oikeisiin mittasuhteisiin tai suhtautua siihen luonnollisena asiana. Jonkinlainen ammattiapu olisi kenties tarpeen jotta miehen ja lapsen vuorovaikutus saadaan taas toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä tarkoittaa "jättää hoitamatta"? Kävelee pois ja jättää lapsen oman onnensa nojaan? Vai ilmoittaa sinulle, ettei onnistu ja sinä riennät hoitamaan homman hänen puolestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Eikö se lapsi osaa jo itsekin tehdä jotain? Vai pitääkö hampaidenpesut yms. tehdä lapsen kanssa kädestä pitäen?
Tietenkin osaa. Mutta häntä pitää vähän ohjata ja kehoittaa tekemään. Ei siis yksin vielä huolehdi kaikkea. Ja saattaa sanoa, että en jaksa tänään itse pukea. Silloin pitää kannustaa, että kyllä hyvin jaksat ja ohjata pukemaan. Tässä kohdin mies ei enää pärjää, ei saa lasta ohjattua. Ap
Teet hallaa lapsen minäkuvalle. Annat sellaisen viestin et nykyinen kupletti on täysin OK. Ojennat miehelle tabletin ja tämän puhelimen. Toteat toisesta löytyvän Youtubesta kattavia opastusvideoita lasten kasvattamiseen. Puhelimella voi soittaa tarvittaessa häkeen.
Sitten poistut ovesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
En nyt oikein ymmärrä näitä "harjoittelumahdollisuuksia". Siis pitääkö miehen jotenkin erikseen harjoittelemalla harjoitella lapsen kanssa oloa? Eikä mies ole alusta saakka siinä arjessa lapsen kanssa tekemisissä ihan luonnostaan tunteja joka ikinen päivä? Mitä ihmeen erillistä harjoitteluaikaa siinä tarvitaan?
Kyllä se vuorovaikutus miehen ja lapsen välillä rakentuu ihan siinä arjessa ja siinä mitä sen lapsen kanssa kotona tehdään. Minusta tuntuu että teillä on nyt jotenkin hassusti asia vinksahtanut molemman mielessä niin että lapsen kanssa oleminen olisi joku ihan erityinen asia ja taito joka pitää hallita ensin hyvin ja sitten voi ottaa jotain roolia ja vastuuta asiassa. Mutta eihän se niin mene.
Kirjoitin harjoittelu ja opettelu, kun tämä ongelma alkoi jo vauvana eikä mies vieläkään pärjää. Ap
Edelleekään vauvankaan kanssa olo ei vaadi mitään erityistä opettelua vaan vain normaalia läsnäoloa ja kontaktin ottamista. Se ei selvästikään ole mieheltä syystä tai toisesta onnistunut ja se on se ongelman ydin edelleen. Mies ei koe että hän voisi olla lapsen kanssa omana itsenään vaan hänen pitäisi osata jotain ylimääräistä jota ei nyt koe osaavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Eikö se lapsi osaa jo itsekin tehdä jotain? Vai pitääkö hampaidenpesut yms. tehdä lapsen kanssa kädestä pitäen?
Tietenkin osaa. Mutta häntä pitää vähän ohjata ja kehoittaa tekemään. Ei siis yksin vielä huolehdi kaikkea. Ja saattaa sanoa, että en jaksa tänään itse pukea. Silloin pitää kannustaa, että kyllä hyvin jaksat ja ohjata pukemaan. Tässä kohdin mies ei enää pärjää, ei saa lasta ohjattua. Ap
Siis puhutko nyt miehestäsi vai siitä viisivuotiaasta? Koska kuulostaa siltä, että käyttäydyt miestäsi kohtaan äitinä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyllä 5-vuotiaan kanssa ei pitäisi enää olla sellainen tilanne, että hänen kanssaan ei pärjää joku aikuinen, ellei kyseessä ole erityislapsi. Ihan siksi suosittelen hakemaan apua esimerkiksi perheneuvolasta. Kyllä normaalisti tuon ikäinen jo tottelee ilman, että aikuisen pitää erityisemmin suostutella ja houkutella tekemään asioita.
Sanot, että miehesi syyttää vain lasta. Entä jos lapsi onkin todella normaalia vaikeampia ja sinä olet todella äitinä tottunut luovimaan lapsen ympärillä? Ymmärtäisin sinun näkökulman paremmin, jos lapsenne olisi 2-3-vuotias. 5-vuotias kuitenkin pääsääntöisesti esimerkiksi pukee päälleen, kun aikuinen pari kertaa pyytää pukemaan. Jos normaaleista elämän tilanteista tulee hetkessä massiivisia itkukohtauksia aiheuttavia tilanteita, niin syy ei ole varmastikaan yksin isässä. En väitä että lapsesi on mitenkään erityistarpeinen, mutta normaali 5v sietää jo eri ihmisten ohjausta ja ihan suoria toimintaohjeita aikuiselta, joten jotain apua varmasti tarvitte hänen kasvatukseen.
T. Kolmen äiti, joista yksi erityslapsi
On mahdollista, että lapsi on normaalia vaikeampi ja minä vain olen oppinut luovimaan. Tämä voi kyllä olla. Mutta entä sitten? Tilanne on silti se, että mies ei pärjää,
Päiväkodista ei ole tullut mitään palautetta siitä, että lapsi olisi siellä hankala.
Ap
No sitä sitten, että tilanteenne ei varmasti ratkea ilman ulkopuolista apua. Sekään ei ole mitenkään hyvä lapselle, että mies yrittää saada lapsen tekemään asian x sanomalla tee asia x ja lapsi on tottunut sinun kanssa tekemään asian x, kun sinä teet asiasta x erityisen houkuttelevan ja kivan asian, vaikka asia olisi täysin neutraali juttu, joka pitäisi pystyä tekemään.
Totta kai sellainen dynamiikka näkyy lapsella nimenomaan kotona. Päiväkodissa kun saattaa olla vain pari aikuista ison määrän kanssa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia tottelemaan. Pääsääntöisesti kotona kuitenkin toimitaan tietyn perhedynamiikan näkökulmasta, eikä päiväkodin kasvatus sitä muuta.
Ymmärrän että viestini on syyllistävä, mutta ihan aidosti luulen, että tilanteenne ei ratkea jos sinä et ole valmis myös muuttamaan omia tapoja. Ehkä olisi aika yhdessä miettiä vaikka sitten ulkopuolisen avun kanssa, että mitkä ovat teidän yhteiset säännöt ja tavat hoitaa tilanteet?
En minä sillä tavalla luovi, että tekisin asioista lapselle erityisen houkuttelevia. Ja minua lapsi tottelee, pirteänä aina ja väsyneenä pienellä kannustuksella. Miestä ei. Olen valmis muuttamaan tietenkin omia tapoja, mutta ei minulla ole vaikeaa lapsen kanssa vaan minusta tavallisen helppoa. En minä tiedä mitä muuttaa. Mies ei halua ulkopuolista apua, ehdottanut olen. Ap
Tässä ei nyt ole enää kyse siitä mitä mies haluaa tai ei halua vaan lapsen ja isän vuorovaikutuksesta joka teillä ei toimi yhtään. Ja ihan lapsen kehityksen kannalta se pitäisi saada toimimaan pikimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellista olisi tietää apn tilanteesta muutama perusasia
-millainen miehen perhetausta on ja miten miehen isä osallistuu lasten kasvatukseen?
- onko ongelma ollut samanlainen vai tullut esiin lapsen kasvettua tiettyyn ikään?
- joku esimerkki tilanteesta ja kuinka usein tällaisia tilanteita tulee ja kuinka paljon aikaa isä viettää lapsen kanssa. Eli onnistuuko isä vaikka hoitamaan lapsen kanssa iltatoimet kahdesti viikossa ja kerran menee hankalaksi vai eikö ne iltatoimet onnistu koskaan lapsen kanssa ok?Miehen molemmat vanhemmat on menehtyneet ennen kuin tapasin miehen, miehen ollessa parikymppinen. Mies itse sanoo, että hänellä on ollut hyvä/tavallinen lapsuus, mutta en tiedä tarkkaan miten esim miehen isä on osallistunut asioihin, miehen mukaan paljon, mutta koska hänen vanhemmat ei enää ole elossa niin en voi olla ihan varma jos aika on jotenkin kullannut muistoja.
Ongelma on aina ollut tällainen, oli jo lapsen ollessa vauva, mikään ei ole muuttunut vaikka lapsi on jo viisi. Paitsi että minä jaksoin vuosia odottaa että tilanne paranisi, jaksoin antaa vuosia niitä opettelumahdollisuuksia (niin että en ole paikalla) jne. Nyt oma usko alkaa loppua.
Ei onnistu mieheltä iltatoimet. Yrittää kyllä, mutta ei siitä tule mitään, jättää sitten hoitamatta, ahdistuu kun ei onnistu, lapsi itkee jne.
Ap
Mitä ihmettä? Mies jättää asian hoitamatta?! Jos tilanne tosiaan on sellainen, että mies vaan jättää p*skat vaippaan ja ruoan syöttämättä ja lähtee pois, niin ymmärrän ettet voi luottaa... Tuossa on kyllä oikeasti jo kohta sen parjatun lasun paikka😅
Mies tekee asiat päin vttua.
Eikö siinä syytetä? Pyydätkö apua itsellesi kun sinä et pärjää?
Tällä miesvihapalstalla?