Lue keskustelun säännöt.
Sain kuulla jälleen miten tulen olemaan vanhana yksin, koska en halua lapsia enkä parisuhdetta.
08.06.2022 |
Vastasin, että se on juuri se pointti. Kys kommentoija närkästyi. Miksi tässä maailmassa ei saisi haluta olla yksin? Miksi se on niin huono juttu, jos joku HALUAA olla yksin?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Omaan vanhuuteen mulla on vielä vuosikymmeniä, mutta tykkään paljon ajatuksesta, että mulla on ihana puoliso ja lapset, joiden kanssa jakaa loppuelämä. Sinkkuna tätä asiaa en ymmärtänyt, nuori kun olin, mutta ajatus vanhuudesta ilman aidosti läheisiä ihmisiä on pelottava. On minulla ystäviä, mutta ei ystävät ole sama asia, ei lähellekään.
Niinkin voi käydä ettei viimeisinä päivinä sulla ole seurana ketään muuta kuin naapurin mummo. Omaishoitaja vanhuksiakin näkee jostain syystä niin päin et mummeli hoitaa ukkoa. Ukot harvemmin jäävät hoitamaan sairasta puolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, silti vanhana suurin osa on yksin. Ei vanhuksia käydä vanhainkodeissa ja palvelutaoissa katsomassa. Aniharva näkee sukulaisiaan edes pari kertaa vuodessa.
Tämä on totta. Lisäksi hoito-alan ammattilaisena voin sanoa että monella palvelutalossa asuvalla, jolla on lapsia, on hyvin tarkat rajat rahan käyttöön. Ei kustanneta jalkahoitoja, ei talossa vierailevaa kampaaja-maksua. Monesti taitavammat hoitajat joutuvat itse leikkaamaan asukkaan hiukset kun omaisilta ei tule tukea. Lisäksi jouluna saavat lahjaksi muutaman käyttövaatteen, niillä pitäisi pärjätä koko seuraava vuosi. Melkein sääntö kuin poikkeus että hoitajat tuovat kirpputorille meneviä vaatteitaan tai miehensä vaatteita asukkaalle joilla yksinkertaisesti ei ole vaatteita suihkussa käytyään ja vaihto-vaatteiden jouduttua pesuun. Turvallisuutensa ja kaatumis-riskin minimoimiseksi uusia tukevia, ergonomisesti suunniteltuja kenkiä ei saa juuri tilata/ostaa kenkä-esittäjältä tai ne maksetaan pitkin hampain. Nyt ne saavat sitten kestääkin loppuiän. Ruuan kun saavat ja katon pään päälle se riittää. Sensijaan moni lapseton asukas on edunvalvonnan alaisena, joka hoitaa hänen etunsa ja rahansa. Hiukset leikattuna, jalkahoitajan hoitamana. Monesti talossa käy vaate/kenkämyyjiä josta voi ostaa mieluisiaan ja tarpeeseen. Tai omahoitaja käy ostamassa kaupasta. Lisäksi tiedän että ovat käyneet teatterissa, kirkossa, ulkoilleet, torilla syömässä jäätelöä ja mansikoita ja muissa tapahtumissa. Heillä on mukana yksityis-avustaja tai ystävä. Voit näyttää tämän viestin seuraavan kerran tarvittaessa vastaväittäjälle. Työvuosia kertynyt 35 vuotta että tiedän mistä puhun.
Yleisään ne vanhemmat on ihan itse lapsensa kasvattaneet. Ehkä he ovat suhtautuneet juuri samalla tavalla omiin vanhempiinsa tai myös lapsiinsa. Ei kannata tuhlata rahoja jalkahoitoon keksejä ei pidä syödä kun sitten tapahtuu näin tai noi...
Eikö ole siinä tapauksessa hyvä ettei tällaiset vanhemmat enää sikiä?
En mä näe siinä mitään pahaa että ihmiset ovat erilaisia. Se miten itse suhtaut muihin vaikuttaa tottakai siihen miten muut sinuun suhtautuvat oli nämä muut omia tai muiden lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Se on totta! Et saa lapsenlapsia jos sulla ei ole lasta!
Toisilla on perheet, puolisot, elämää ympärillä.
Mietipä sitä.
Lapsi ei ole mikään tae lapsenlapsista. Lapset ja lapsenlapset eivät ole mikään tae mummon hoitoringistä.
Ei ymmärretä ettei voi kaivata jotain mitä ei ole ollut tai ei halua,koska oma elämä on erilainen sanojilla.
sivu
Vierailija kirjoitti:
Se on totta! Et saa lapsenlapsia jos sulla ei ole lasta!
Toisilla on perheet, puolisot, elämää ympärillä.
Mietipä sitä.
Mä en halua kattoa ekat 20 vuotta omaa nappulaa ja toiset mokomat 18-30 vuotta lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on totta! Et saa lapsenlapsia jos sulla ei ole lasta!
Toisilla on perheet, puolisot, elämää ympärillä.
Mietipä sitä.
Tämähän on pelkästään positiivista. Mitä KSI ihminen, joka ei halua perhettä, puolisoa tai lasta riesakseen haluaisi myöskään lapsenlapsia. Ihmisillä nyt on muutakin sisältöä elämässään. Ennenvanhaankin oli suuri joukko ihmisiä, jotka ei perhettä ym halunneet vaan hankkiutuvat mieluummin luostariin kuin perheelliseksi.
Kaiken keskellä ihminen, olet kaiken keskellä yksin. Niin totta. Saahan sitä lapsista ja muista ihmisistä iloa sekä myös murhetta. Se on sitä elämää. Tosi vaikeuksien tullen olet kyllä aika yksin omien ajatusten kanssa. On hyvä oppia kohtaamaan yksinäisyyden, niin pelko kuolemasta saattaa vähetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla on perhe sillä ystävät ovat sitä kolmekymppistä on-niin-helvetin-kiire-koko-ajan-ikäluokkaa ettei edes puhelimeen kiireeltä ja uupumukselta ehditä puhumaan edes kerran kuukaudessa muutaman minuutin ajan. Somessa kyllä keretään olla päivittäin.
Toinen on etäisyydet. Suomessa on tosi hidas poikittaisliikenne. Viikonloppuvierailuun Länsi-Suomesta Itä-Suomeen matkatessa menee tolkuttoman kauan aikaa.
Perhevierailut ovat muuten aktiivisuudesta kiinni. Äitini luona vierailen suunnilleen kerran kuukaudessa tai kahdessa, mutta hän ei ole käynyt yli 10v ajanjaksolla vierailemassa kuin ehkä kolme kertaa kulloisessakin kodissani. Isällä sama juttu. Kumpikaan ei ole mikään keskustelun ylin ylläpitäjä tai yhteisen tekemisen keksijä, eniten lapsuudessani läsnä oli tietokone. Kuitenkin haluan olla yhteyksissä vaikka eniten saan itse lapsena olla suhteiden ylläpitäjä.
En tiedä muista, mutta minä en voisi kuvitellakaan että jättäisin vanhempani yksin. Suhteemme ei ole paras mahdollinen, mutta silti he ovat minua rakastaneet ja minä rakastan heitä. En voisi kuvitella jättäväni heitä pulaan tai että lakkasin heitä tapaamasta niin kauan kuin se on minusta kiinni. Ihmiset voivat olla suht hyvässä kunnossa sinne 80 vuotiaaksi astikin, mutta yleensä sen jälkeen voi tarvita apua jos toisenkin laista. Todella surullista jos joillakin näin on, etteivät halua pitää vanhemmistaan huolta. Aloittajalle voisin sanoa sen verran, että eihän kukaan voi tulevaa ennustaa. Eihän sitä välttämättä edes elä vanhaksi asti, joten turha noista muiden kommenteista välittää, vaikka ne varmasti ärsyttävätkin. Toiset lähtee saappaat jalassa eivätkä koskaan mitään apua tarvitsekaan. Ihmisillä on joku outo tarve puuttua toisten valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman valitettavan kokemuksen mukaan monet vanhukset ovat hyvin yksinäisuä vaikka olisi lapsia. Olin aikoinaan kotihoidossa töissä (olen sh). Useilla ikäihmisillä oli lapsia mutta he eivät käyneet koskaan tai soittaneet. Hyvin kuvaavaa on että vanhus on kuolleena kotona noin viikon ja kotihoito löytää.
Olen ollut myös geriatrisilla osastoilla töissä, ei siellä omaisia käynyt.
Nyt olen terveyskeskuksessa. Hyvin monissa tilanteissa käy ilmi että lapset tai muut sukulaiset eivät pidä lainkaan yhteyttä.
Toki joissakin tapauksissa lapsuus on voinut olla huono mutta en usko että näin on järjestäen kaikkien yksinäisten vanhusten tapauksissa. Ihmiset eivät vain välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta! Et saa lapsenlapsia jos sulla ei ole lasta!
Toisilla on perheet, puolisot, elämää ympärillä.
Mietipä sitä.Tämähän on pelkästään positiivista. Mitä KSI ihminen, joka ei halua perhettä, puolisoa tai lasta riesakseen haluaisi myöskään lapsenlapsia. Ihmisillä nyt on muutakin sisältöä elämässään. Ennenvanhaankin oli suuri joukko ihmisiä, jotka ei perhettä ym halunneet vaan hankkiutuvat mieluummin luostariin kuin perheelliseksi.
Luostarissa asuvat eivät nyt todellakaan ole yksinäisiä ja sitä asuvatkin he yksin, siitäkin voi olla montaa eri mieltä. Heillä on omat huoneet ja he tekevät työtä yhdessä ja käyvät jumalanpalveluksissa yhdessä jne. Munkit, nunnat ja papit eivät ole yksinäisiä varsinkaan luostareissa. He ovat kyllä perheisiin verrattavissa oleva yhteisö. Ennenvanhaan monet nunnat pitivät lastentarhoja ja orpokoteja ja kouluja. Monessa maassa niitä on vieläkin.
Joten mennä luostariin ja kuvitella, että siellä saa olla yksin on kyllä niin naurettava ajatus.
Ja kerron tämän ihan kokemuksen perusteella, koska asun yhden luostarin lähellä ja erään kaverin lapsi käy tuollaista nunnien pitämää lastentarhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman valitettavan kokemuksen mukaan monet vanhukset ovat hyvin yksinäisuä vaikka olisi lapsia. Olin aikoinaan kotihoidossa töissä (olen sh). Useilla ikäihmisillä oli lapsia mutta he eivät käyneet koskaan tai soittaneet. Hyvin kuvaavaa on että vanhus on kuolleena kotona noin viikon ja kotihoito löytää.
Olen ollut myös geriatrisilla osastoilla töissä, ei siellä omaisia käynyt.
Nyt olen terveyskeskuksessa. Hyvin monissa tilanteissa käy ilmi että lapset tai muut sukulaiset eivät pidä lainkaan yhteyttä.Toki joissakin tapauksissa lapsuus on voinut olla huono mutta en usko että näin on järjestäen kaikkien yksinäisten vanhusten tapauksissa. Ihmiset eivät vain välitä.
Mitenkäs nämä joilla ei ole lapsia? Käykö ja kuka käy katsomassa heitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman valitettavan kokemuksen mukaan monet vanhukset ovat hyvin yksinäisuä vaikka olisi lapsia. Olin aikoinaan kotihoidossa töissä (olen sh). Useilla ikäihmisillä oli lapsia mutta he eivät käyneet koskaan tai soittaneet. Hyvin kuvaavaa on että vanhus on kuolleena kotona noin viikon ja kotihoito löytää.
Olen ollut myös geriatrisilla osastoilla töissä, ei siellä omaisia käynyt.
Nyt olen terveyskeskuksessa. Hyvin monissa tilanteissa käy ilmi että lapset tai muut sukulaiset eivät pidä lainkaan yhteyttä.Toki joissakin tapauksissa lapsuus on voinut olla huono mutta en usko että näin on järjestäen kaikkien yksinäisten vanhusten tapauksissa. Ihmiset eivät vain välitä.
Mitenkäs nämä joilla ei ole lapsia? Käykö ja kuka käy katsomassa heitä?
Elossaolevat kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on perhe sillä ystävät ovat sitä kolmekymppistä on-niin-helvetin-kiire-koko-ajan-ikäluokkaa ettei edes puhelimeen kiireeltä ja uupumukselta ehditä puhumaan edes kerran kuukaudessa muutaman minuutin ajan. Somessa kyllä keretään olla päivittäin.
Toinen on etäisyydet. Suomessa on tosi hidas poikittaisliikenne. Viikonloppuvierailuun Länsi-Suomesta Itä-Suomeen matkatessa menee tolkuttoman kauan aikaa.
Perhevierailut ovat muuten aktiivisuudesta kiinni. Äitini luona vierailen suunnilleen kerran kuukaudessa tai kahdessa, mutta hän ei ole käynyt yli 10v ajanjaksolla vierailemassa kuin ehkä kolme kertaa kulloisessakin kodissani. Isällä sama juttu. Kumpikaan ei ole mikään keskustelun ylin ylläpitäjä tai yhteisen tekemisen keksijä, eniten lapsuudessani läsnä oli tietokone. Kuitenkin haluan olla yhteyksissä vaikka eniten saan itse lapsena olla suhteiden ylläpitäjä.
Onneksi minulla on mies ja lapset, koska ilman olisin todella yksin, enkä ole edes vanhus vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman valitettavan kokemuksen mukaan monet vanhukset ovat hyvin yksinäisuä vaikka olisi lapsia. Olin aikoinaan kotihoidossa töissä (olen sh). Useilla ikäihmisillä oli lapsia mutta he eivät käyneet koskaan tai soittaneet. Hyvin kuvaavaa on että vanhus on kuolleena kotona noin viikon ja kotihoito löytää.
Olen ollut myös geriatrisilla osastoilla töissä, ei siellä omaisia käynyt.
Nyt olen terveyskeskuksessa. Hyvin monissa tilanteissa käy ilmi että lapset tai muut sukulaiset eivät pidä lainkaan yhteyttä.Toki joissakin tapauksissa lapsuus on voinut olla huono mutta en usko että näin on järjestäen kaikkien yksinäisten vanhusten tapauksissa. Ihmiset eivät vain välitä.
Mitenkäs nämä joilla ei ole lapsia? Käykö ja kuka käy katsomassa heitä?
Elossaolevat kaverit.
Eikö näillä perheellisillä sitten ole elossa olevia kavereita?
En lukenut koko ketjua, mutta paljon on myös kiinni itse vanhuksesta. Olen varmaan 20 vuotta tuloksetta houkutellut vanhempaani muuttamaan samalle paikkakunnalle kuin missä itse asun. Samaa on yrittänyt myös siskoni. Mutta ei, hän haluaa asua kotipaikkakunnalla, missä on täysin muiden kyytien varassa ja missä pääsee vain kerran viikossa kauppaan. Veljeni ja minä käymme siellä noin kerran kuussa, siskoni muutaman kerran vuodessa. Olen ollut tästä todella surullinen, koska olisin halunnut viettää vanhempani kanssa enemmän aikaa, mutta minkäs teen kun ei aikuista ihmistä pakottaakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman valitettavan kokemuksen mukaan monet vanhukset ovat hyvin yksinäisuä vaikka olisi lapsia. Olin aikoinaan kotihoidossa töissä (olen sh). Useilla ikäihmisillä oli lapsia mutta he eivät käyneet koskaan tai soittaneet. Hyvin kuvaavaa on että vanhus on kuolleena kotona noin viikon ja kotihoito löytää.
Olen ollut myös geriatrisilla osastoilla töissä, ei siellä omaisia käynyt.
Nyt olen terveyskeskuksessa. Hyvin monissa tilanteissa käy ilmi että lapset tai muut sukulaiset eivät pidä lainkaan yhteyttä.Toki joissakin tapauksissa lapsuus on voinut olla huono mutta en usko että näin on järjestäen kaikkien yksinäisten vanhusten tapauksissa. Ihmiset eivät vain välitä.
Mitenkäs nämä joilla ei ole lapsia? Käykö ja kuka käy katsomassa heitä?
Elossaolevat kaverit.
Eikö näillä perheellisillä sitten ole elossa olevia kavereita?
Varmasti olisi elleivät oisi silloin aikanaan kadonneet perhekuplaan.
Pitkälle on tultu niistä ajoista kun vanhukset eli syytinkiläisinä lapsensa nurkissa. Ihmisillä ei ole tilaa eikä halua siihen. Monet lapset asuvat kaukana tai sitten ahtaasti niin ei edes ole mahdollisuutta itse niitä vanhuksia kotiinsa riesaksi ottaa.
omassa lapsuudssani ukkini eli meidän kotona ja kyllähän se vanhemmiltani tiettyä joustavuutta vaati, että on tällainen ylimääräinen perheen jäsen jatkuvasti läsnä. Meille lapsille se oli toki hienoa kun ukilla oli aina aikaa meille lapsille puuhata yhdessä kaikenlaista .
Oma äitini elää yksin ja itse asun perheeni kanssa yli 500 kmn päässä. Hänellä on siellä omat touhunsa ja ystävänsä. Toistaiseksi virkeä ja pärjäävä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo.