Lue keskustelun säännöt.
Sain kuulla jälleen miten tulen olemaan vanhana yksin, koska en halua lapsia enkä parisuhdetta.
08.06.2022 |
Vastasin, että se on juuri se pointti. Kys kommentoija närkästyi. Miksi tässä maailmassa ei saisi haluta olla yksin? Miksi se on niin huono juttu, jos joku HALUAA olla yksin?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei jäänyt yksin kun vanhemmat jäi siihen kotitilalle syytinkilääseksi sukupolven vaihdoksen yhteydessä.
Nykyään kuitenkin lapset muuttaa satojen kilometrien päähän ja perustaa elämän ja perheen sinne. Korkea on kynnys lähteä ajamaan tuntitolkulla, kun on harrastukset, lasten harrastukset, jne. jne.
Jos oma vanhempi on huonokuntoinen yksinäinen vanhus niin onko tosiaan niin että harrastukset ja lapsen harrastukset on niin älyttömän paljon tärkeämpiä, että ei voi kerran kuussa tai parissa irrottaa puolta päivää vierailulle, vaikka joutuisikin ajamaan tai menemään junalla/bussilla pari tuntia suuntaan?
Mistä syystä pitäisi irrottaa vierailulle aikaa jos ja kun siitä ei jää kuin itselle pahamieli?
No jos on huonot välit vanhempaan niin sitten ei varmaan joo halua vierailla, mutta jos on hyvät välit ja rakkautta niin silloin tuntuu oudolta jättää prioriteettijärjestyksessä vanhuksen luona vierailu pariin kertaan vuodessa sen takia että välimatkaa on enemmän kuin 100 km.
Välit voi mennä huonoiksi vaikka ne ennen olisi ollut kuinka hyvät jos ja kun vanhus vanhetessaan katkeroituu "kun sä et tee sitä kun sä toimit noin, mä olen ollut niin yksin miksi et käynyt viime kuussa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Tein töitä vuosia vanhusten parissa, ja se yksinäisyys kyllä tuli nähtyä monta kertaa riipaisevalla tavalla.
Tosin niin että näillä vanhuksilla oli kyllä lapsia ja lapsenlapsia, mutta kukaan ei koskaan käynyt, tuskin otti yhteyttä. Toimin kotihoidossa ja näin todella paljon, joten tiedän mistä puhun.
Luotettiin siihen, että käyhän sillä se hoitaja. Me ei ehditä meillä ei ole aikaa me asutaan niin kaukana meillä on kiire jne jne jne. Oli todella paha olo kun menit jonkun kotiin ja siellä sait niin kiitollisen ja ilahtuneen vastaanoton ja jopa kuulla että ihan kuin oma tytär olisi tullut käymään! Sitä en olisi halunnut kuulla sillä en olisi missään tapauksessa halunnut olla kenenkään vieraan ihmisen tyttären korvike!
Oli myös monenlaista hyväksikäyttöä ja vanhuksen rahankäytön kyttäystä, ei olisi saanut hankkia mitään uutta koska se maksaa. Kyllä, maksoi vanhuksen omista rahoista joita hän itse hallitsi. Siitä oltiin kiinnostuneita, ei oman äidin tai isän hyvinvoinnista.
Ja näitä tapauksia oli todella paljon. Ei takaa yhtään mitään se että sinulla on vaikka viisitoista lasta, yhtä yksin jäät jos se niikseen tulee, ja se yksinäisyys on vielä kipeämpää kun tietää että siellä he ovat mutta eivät muista. Voi sanoa että parempi olisi ollut jos niitä lapsia ei olisi ollut ollenkaan, ei ainakaan olisi tullut hylätyksi.
Meillä kotihoitajilla oli niin vähän aikaa kullekin. Oli käytävä tietyn listan mukaan tietyssä määrässä koteja. Onneksi sitä kuitenkin aina hiukan sai jaettua itsestään, pienen hetken.
Tiedän että tämä nostaa protestimyrskyn että ei me ainakaan mutta kun tämän vuosia on nähnyt tietää mikä on totuus. En syytä ketään, mutta haluan valottaa tämänkin puolen asiassa. Se kokonaan lapseton voi päästä helpommalla elämänsä ehtoossa kun ei ole ketään jota turhaan kaivata. On oppinut ja asennoitunut yksinolemiseen, se ei ole hylkäämiskokemus.
Sanotaanhan että yksi äiti hoitaa kymmenen lasta mutta kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä.
Niin totinen tosi.
Perinnön toivossa aletaan jopa rajoittamaan vanhuksen tahtoa ostaa itselleen keksejä siis keksejä (!!!)
Mutta mistä tämäkin kertoo? No puutteesta. Miksi meillä nuoret ja perheelliset elävät sellaisessa puutteessa, että on pakko kärkkyä vanhukselta rahaa?
Ratkaisu on olla tekemättä uusia kärsijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni kuvittelee, että elämä jatkuu loppuun saakka siten, että pärjää yksin. Olisi kyllä kiva, jos olisi edes teoriassa joku, joka huolehtisi asioista eli ne lapset. Moni myös sanoo, että siskojen tms. lapset riittää, niitä saa hoitaa ja olla lasten kanssa. Mitä luulet käykö ne katsomassa tätiä, jos ei äitiäänkään? Ei tietenkään lapsia sen takia pidä tehdä, eikä lapsilla ole mitään velvollisuuksia, mutta kannattaa kyllä miettiä tosissaan miten pärjää vanhana. Vanhana voi olla tilanne, että kaverit kuolleet tai ovat samassa jamassa, eikä niistä ole apua, vaikka nyt kaverit olisikin se elämä.
Jos alan liikaa höperöitymään otan iteltäni nirrin irti. Saatan matkustaa Sveitsiin hakemaan laillisen eutanasian.
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit tulee niiltä, jotka on hätäpäissään lisääntyneet yksinäistä vanhuutta pelätessään. Kuvittelevat että voivat velvoittaa lapsensa paapomaan itseään vanhuuden päivinä.
Tunnen monta lapsetonta sinkkua (tai leskeä) jotka eivät todellakaan joudu olemaan yksin vanhana. Ehkä se on vähän niin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Puhumattakaan tosiaan jos haluaa olla yksin.
Kyllä suurin osa heistä, joilla ei ole puolisoa tai lapsia ja monet jopa heistä, joilla ehkä on vaan ne lapset, tulee olemaan yksin. Yksinäisyys on nimittäin lisääntynyt ja paljon.
Se on vaan positiivista, jos sitä yksinäisyyttä oikeasti haluaa, koska monelle se on se tulevaisuus. Halusi tai ei. Varsinkin miehille.
En usko, että kyse on hätäpäissään lisääntyneet, jotka puhuvat asiasta, vaan lähinnä yksinäisyydestä jo jossain vaiheessa kärsineet. Ei heidän kommenttien takana ole ilkeys, vaan huolestuminen. Kaikkien kommenttien takana ei aina ole veemäisyys, vaan ehkä ihan vaan kokemus tai järkeily ja hyvän tarkoitus. Kaikkea sanottua ei aina pidä ottaa niin negatiivisesti ja ilkeilynä.
Itselläni parisuhde ja lapsi. En silti oleta että ovat seurana kun istun seniilinä kiikkustuolissa 30 vuoden päästä. Lähinnä toivon että suku jatkuu lapsen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, silti vanhana suurin osa on yksin. Ei vanhuksia käydä vanhainkodeissa ja palvelutaoissa katsomassa. Aniharva näkee sukulaisiaan edes pari kertaa vuodessa.
Tämä on totta. Lisäksi hoito-alan ammattilaisena voin sanoa että monella palvelutalossa asuvalla, jolla on lapsia, on hyvin tarkat rajat rahan käyttöön. Ei kustanneta jalkahoitoja, ei talossa vierailevaa kampaaja-maksua. Monesti taitavammat hoitajat joutuvat itse leikkaamaan asukkaan hiukset kun omaisilta ei tule tukea. Lisäksi jouluna saavat lahjaksi muutaman käyttövaatteen, niillä pitäisi pärjätä koko seuraava vuosi. Melkein sääntö kuin poikkeus että hoitajat tuovat kirpputorille meneviä vaatteitaan tai miehensä vaatteita asukkaalle joilla yksinkertaisesti ei ole vaatteita suihkussa käytyään ja vaihto-vaatteiden jouduttua pesuun. Turvallisuutensa ja kaatumis-riskin minimoimiseksi uusia tukevia, ergonomisesti suunniteltuja kenkiä ei saa juuri tilata/ostaa kenkä-esittäjältä tai ne maksetaan pitkin hampain. Nyt ne saavat sitten kestääkin loppuiän. Ruuan kun saavat ja katon pään päälle se riittää. Sensijaan moni lapseton asukas on edunvalvonnan alaisena, joka hoitaa hänen etunsa ja rahansa. Hiukset leikattuna, jalkahoitajan hoitamana. Monesti talossa käy vaate/kenkämyyjiä josta voi ostaa mieluisiaan ja tarpeeseen. Tai omahoitaja käy ostamassa kaupasta. Lisäksi tiedän että ovat käyneet teatterissa, kirkossa, ulkoilleet, torilla syömässä jäätelöä ja mansikoita ja muissa tapahtumissa. Heillä on mukana yksityis-avustaja tai ystävä. Voit näyttää tämän viestin seuraavan kerran tarvittaessa vastaväittäjälle. Työvuosia kertynyt 35 vuotta että tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, silti vanhana suurin osa on yksin. Ei vanhuksia käydä vanhainkodeissa ja palvelutaoissa katsomassa. Aniharva näkee sukulaisiaan edes pari kertaa vuodessa.
Tämä on totta. Lisäksi hoito-alan ammattilaisena voin sanoa että monella palvelutalossa asuvalla, jolla on lapsia, on hyvin tarkat rajat rahan käyttöön. Ei kustanneta jalkahoitoja, ei talossa vierailevaa kampaaja-maksua. Monesti taitavammat hoitajat joutuvat itse leikkaamaan asukkaan hiukset kun omaisilta ei tule tukea. Lisäksi jouluna saavat lahjaksi muutaman käyttövaatteen, niillä pitäisi pärjätä koko seuraava vuosi. Melkein sääntö kuin poikkeus että hoitajat tuovat kirpputorille meneviä vaatteitaan tai miehensä vaatteita asukkaalle joilla yksinkertaisesti ei ole vaatteita suihkussa käytyään ja vaihto-vaatteiden jouduttua pesuun. Turvallisuutensa ja kaatumis-riskin minimoimiseksi uusia tukevia, ergonomisesti suunniteltuja kenkiä ei saa juuri tilata/ostaa kenkä-esittäjältä tai ne maksetaan pitkin hampain. Nyt ne saavat sitten kestääkin loppuiän. Ruuan kun saavat ja katon pään päälle se riittää. Sensijaan moni lapseton asukas on edunvalvonnan alaisena, joka hoitaa hänen etunsa ja rahansa. Hiukset leikattuna, jalkahoitajan hoitamana. Monesti talossa käy vaate/kenkämyyjiä josta voi ostaa mieluisiaan ja tarpeeseen. Tai omahoitaja käy ostamassa kaupasta. Lisäksi tiedän että ovat käyneet teatterissa, kirkossa, ulkoilleet, torilla syömässä jäätelöä ja mansikoita ja muissa tapahtumissa. Heillä on mukana yksityis-avustaja tai ystävä. Voit näyttää tämän viestin seuraavan kerran tarvittaessa vastaväittäjälle. Työvuosia kertynyt 35 vuotta että tiedän mistä puhun.
Yleisään ne vanhemmat on ihan itse lapsensa kasvattaneet. Ehkä he ovat suhtautuneet juuri samalla tavalla omiin vanhempiinsa tai myös lapsiinsa. Ei kannata tuhlata rahoja jalkahoitoon keksejä ei pidä syödä kun sitten tapahtuu näin tai noi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ihan miehetkin tulee kertomaan kuinka mua odottaa yksinäinen vanhuus. Jotenkin sinkkunainen ja vieläpä nätti sellainen koetaan jonkinlaisena uhkana yhteiskuntarauhalle. Itse nämä miehet sitten kituilevat pystyynkuolleissa parisuhteissaan ja kuolaavat mun perään. N38
Nätti, tirsk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit tulee niiltä, jotka on hätäpäissään lisääntyneet yksinäistä vanhuutta pelätessään. Kuvittelevat että voivat velvoittaa lapsensa paapomaan itseään vanhuuden päivinä.
Tunnen monta lapsetonta sinkkua (tai leskeä) jotka eivät todellakaan joudu olemaan yksin vanhana. Ehkä se on vähän niin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Puhumattakaan tosiaan jos haluaa olla yksin.
Kyllä suurin osa heistä, joilla ei ole puolisoa tai lapsia ja monet jopa heistä, joilla ehkä on vaan ne lapset, tulee olemaan yksin. Yksinäisyys on nimittäin lisääntynyt ja paljon.
Se on vaan positiivista, jos sitä yksinäisyyttä oikeasti haluaa, koska monelle se on se tulevaisuus. Halusi tai ei. Varsinkin miehille.En usko, että kyse on hätäpäissään lisääntyneet, jotka puhuvat asiasta, vaan lähinnä yksinäisyydestä jo jossain vaiheessa kärsineet. Ei heidän kommenttien takana ole ilkeys, vaan huolestuminen. Kaikkien kommenttien takana ei aina ole veemäisyys, vaan ehkä ihan vaan kokemus tai järkeily ja hyvän tarkoitus. Kaikkea sanottua ei aina pidä ottaa niin negatiivisesti ja ilkeilynä.
Mun tädillä on laaja sosiaalinen verkosto. Aikoo taas tänä kesänä lähteä jokiristeilylle ja tavata risteilyn aikana vanhoja kavereitaan.
Lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, silti vanhana suurin osa on yksin. Ei vanhuksia käydä vanhainkodeissa ja palvelutaoissa katsomassa. Aniharva näkee sukulaisiaan edes pari kertaa vuodessa.
Tämä on totta. Lisäksi hoito-alan ammattilaisena voin sanoa että monella palvelutalossa asuvalla, jolla on lapsia, on hyvin tarkat rajat rahan käyttöön. Ei kustanneta jalkahoitoja, ei talossa vierailevaa kampaaja-maksua. Monesti taitavammat hoitajat joutuvat itse leikkaamaan asukkaan hiukset kun omaisilta ei tule tukea. Lisäksi jouluna saavat lahjaksi muutaman käyttövaatteen, niillä pitäisi pärjätä koko seuraava vuosi. Melkein sääntö kuin poikkeus että hoitajat tuovat kirpputorille meneviä vaatteitaan tai miehensä vaatteita asukkaalle joilla yksinkertaisesti ei ole vaatteita suihkussa käytyään ja vaihto-vaatteiden jouduttua pesuun. Turvallisuutensa ja kaatumis-riskin minimoimiseksi uusia tukevia, ergonomisesti suunniteltuja kenkiä ei saa juuri tilata/ostaa kenkä-esittäjältä tai ne maksetaan pitkin hampain. Nyt ne saavat sitten kestääkin loppuiän. Ruuan kun saavat ja katon pään päälle se riittää. Sensijaan moni lapseton asukas on edunvalvonnan alaisena, joka hoitaa hänen etunsa ja rahansa. Hiukset leikattuna, jalkahoitajan hoitamana. Monesti talossa käy vaate/kenkämyyjiä josta voi ostaa mieluisiaan ja tarpeeseen. Tai omahoitaja käy ostamassa kaupasta. Lisäksi tiedän että ovat käyneet teatterissa, kirkossa, ulkoilleet, torilla syömässä jäätelöä ja mansikoita ja muissa tapahtumissa. Heillä on mukana yksityis-avustaja tai ystävä. Voit näyttää tämän viestin seuraavan kerran tarvittaessa vastaväittäjälle. Työvuosia kertynyt 35 vuotta että tiedän mistä puhun.
Yleisään ne vanhemmat on ihan itse lapsensa kasvattaneet. Ehkä he ovat suhtautuneet juuri samalla tavalla omiin vanhempiinsa tai myös lapsiinsa. Ei kannata tuhlata rahoja jalkahoitoon keksejä ei pidä syödä kun sitten tapahtuu näin tai noi...
Eikö ole siinä tapauksessa hyvä ettei tällaiset vanhemmat enää sikiä?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Tein töitä vuosia vanhusten parissa, ja se yksinäisyys kyllä tuli nähtyä monta kertaa riipaisevalla tavalla.
Tosin niin että näillä vanhuksilla oli kyllä lapsia ja lapsenlapsia, mutta kukaan ei koskaan käynyt, tuskin otti yhteyttä. Toimin kotihoidossa ja näin todella paljon, joten tiedän mistä puhun.
Luotettiin siihen, että käyhän sillä se hoitaja. Me ei ehditä meillä ei ole aikaa me asutaan niin kaukana meillä on kiire jne jne jne. Oli todella paha olo kun menit jonkun kotiin ja siellä sait niin kiitollisen ja ilahtuneen vastaanoton ja jopa kuulla että ihan kuin oma tytär olisi tullut käymään! Sitä en olisi halunnut kuulla sillä en olisi missään tapauksessa halunnut olla kenenkään vieraan ihmisen tyttären korvike!
Oli myös monenlaista hyväksikäyttöä ja vanhuksen rahankäytön kyttäystä, ei olisi saanut hankkia mitään uutta koska se maksaa. Kyllä, maksoi vanhuksen omista rahoista joita hän itse hallitsi. Siitä oltiin kiinnostuneita, ei oman äidin tai isän hyvinvoinnista.
Ja näitä tapauksia oli todella paljon. Ei takaa yhtään mitään se että sinulla on vaikka viisitoista lasta, yhtä yksin jäät jos se niikseen tulee, ja se yksinäisyys on vielä kipeämpää kun tietää että siellä he ovat mutta eivät muista. Voi sanoa että parempi olisi ollut jos niitä lapsia ei olisi ollut ollenkaan, ei ainakaan olisi tullut hylätyksi.
Meillä kotihoitajilla oli niin vähän aikaa kullekin. Oli käytävä tietyn listan mukaan tietyssä määrässä koteja. Onneksi sitä kuitenkin aina hiukan sai jaettua itsestään, pienen hetken.
Tiedän että tämä nostaa protestimyrskyn että ei me ainakaan mutta kun tämän vuosia on nähnyt tietää mikä on totuus. En syytä ketään, mutta haluan valottaa tämänkin puolen asiassa. Se kokonaan lapseton voi päästä helpommalla elämänsä ehtoossa kun ei ole ketään jota turhaan kaivata. On oppinut ja asennoitunut yksinolemiseen, se ei ole hylkäämiskokemus.
Sanotaanhan että yksi äiti hoitaa kymmenen lasta mutta kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä.
Niin totinen tosi.
Mistä tiedät onko omaiset käyneet vai ei? Me kävimme viikonloppuisin, eikä kertaakaan sattunut niin, että kotihoitaja olisi ollut samaan aikaan käynnillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nykyihmisistä tulee tuntemaan yksinäisyyttä vanhana. Riippumatta siitä millaisen perheen muodosti nuorempana. Vanhukset jätetään yhteiskunnan hoidettavaksi eli ei mitään hoitoa. Yksinäisyydestä kärsii pahiten ne jotka ovat täyttäneet elämänsä ihmissuhteilla nuorempana.
Suurin mahdollisuus ei yksinäiseen vanhuuteen on heillä, joilla on puoliso ja sekin niin pitkään, kun se puoliso pysyy hengissä. Johonkin kavrisuhteisiin ei todellakaan kannata luottaa. Ne loppuvat niin paljon nopeammin kuin kymmeniä vuosia kestäneet parisuhteet. Parisuhteet ovat perhesuhteita ja ne huonot ovat jo loppuneet kauan ennen vanhuusikää.
Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän niitä suhteita ja perhesuhteita on nuorempana hankkinut, sitä todennäköisempää on, että joku niistä kantaa vanhuuteen asti.
Kymmenen lasta, puoliso, lapsenlapset, serkut ja muut sukulaiset ja ehkä joistakin heistä on seuraa myös vanhana.
Omaan vanhuuteen mulla on vielä vuosikymmeniä, mutta tykkään paljon ajatuksesta, että mulla on ihana puoliso ja lapset, joiden kanssa jakaa loppuelämä. Sinkkuna tätä asiaa en ymmärtänyt, nuori kun olin, mutta ajatus vanhuudesta ilman aidosti läheisiä ihmisiä on pelottava. On minulla ystäviä, mutta ei ystävät ole sama asia, ei lähellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit tulee niiltä, jotka on hätäpäissään lisääntyneet yksinäistä vanhuutta pelätessään. Kuvittelevat että voivat velvoittaa lapsensa paapomaan itseään vanhuuden päivinä.
Tunnen monta lapsetonta sinkkua (tai leskeä) jotka eivät todellakaan joudu olemaan yksin vanhana. Ehkä se on vähän niin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Puhumattakaan tosiaan jos haluaa olla yksin.
Kyllä suurin osa heistä, joilla ei ole puolisoa tai lapsia ja monet jopa heistä, joilla ehkä on vaan ne lapset, tulee olemaan yksin. Yksinäisyys on nimittäin lisääntynyt ja paljon.
Se on vaan positiivista, jos sitä yksinäisyyttä oikeasti haluaa, koska monelle se on se tulevaisuus. Halusi tai ei. Varsinkin miehille.En usko, että kyse on hätäpäissään lisääntyneet, jotka puhuvat asiasta, vaan lähinnä yksinäisyydestä jo jossain vaiheessa kärsineet. Ei heidän kommenttien takana ole ilkeys, vaan huolestuminen. Kaikkien kommenttien takana ei aina ole veemäisyys, vaan ehkä ihan vaan kokemus tai järkeily ja hyvän tarkoitus. Kaikkea sanottua ei aina pidä ottaa niin negatiivisesti ja ilkeilynä.
Mun tädillä on laaja sosiaalinen verkosto. Aikoo taas tänä kesänä lähteä jokiristeilylle ja tavata risteilyn aikana vanhoja kavereitaan.
Lapseton.
Ja minkäs ikäinen tämä täti on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nykyihmisistä tulee tuntemaan yksinäisyyttä vanhana. Riippumatta siitä millaisen perheen muodosti nuorempana. Vanhukset jätetään yhteiskunnan hoidettavaksi eli ei mitään hoitoa. Yksinäisyydestä kärsii pahiten ne jotka ovat täyttäneet elämänsä ihmissuhteilla nuorempana.
Suurin mahdollisuus ei yksinäiseen vanhuuteen on heillä, joilla on puoliso ja sekin niin pitkään, kun se puoliso pysyy hengissä. Johonkin kavrisuhteisiin ei todellakaan kannata luottaa. Ne loppuvat niin paljon nopeammin kuin kymmeniä vuosia kestäneet parisuhteet. Parisuhteet ovat perhesuhteita ja ne huonot ovat jo loppuneet kauan ennen vanhuusikää.
Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän niitä suhteita ja perhesuhteita on nuorempana hankkinut, sitä todennäköisempää on, että joku niistä kantaa vanhuuteen asti.
Kymmenen lasta, puoliso, lapsenlapset, serkut ja muut sukulaiset ja ehkä joistakin heistä on seuraa myös vanhana.
Haluan pitää omat rahat ja oman luvan. En ota käpyä tohon narisemaan.
No kuule. Ihmisiä on ympärilläsi joka puolella. Et siis ole yksin. Muista tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit tulee niiltä, jotka on hätäpäissään lisääntyneet yksinäistä vanhuutta pelätessään. Kuvittelevat että voivat velvoittaa lapsensa paapomaan itseään vanhuuden päivinä.
Tunnen monta lapsetonta sinkkua (tai leskeä) jotka eivät todellakaan joudu olemaan yksin vanhana. Ehkä se on vähän niin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Puhumattakaan tosiaan jos haluaa olla yksin.
Kyllä suurin osa heistä, joilla ei ole puolisoa tai lapsia ja monet jopa heistä, joilla ehkä on vaan ne lapset, tulee olemaan yksin. Yksinäisyys on nimittäin lisääntynyt ja paljon.
Se on vaan positiivista, jos sitä yksinäisyyttä oikeasti haluaa, koska monelle se on se tulevaisuus. Halusi tai ei. Varsinkin miehille.En usko, että kyse on hätäpäissään lisääntyneet, jotka puhuvat asiasta, vaan lähinnä yksinäisyydestä jo jossain vaiheessa kärsineet. Ei heidän kommenttien takana ole ilkeys, vaan huolestuminen. Kaikkien kommenttien takana ei aina ole veemäisyys, vaan ehkä ihan vaan kokemus tai järkeily ja hyvän tarkoitus. Kaikkea sanottua ei aina pidä ottaa niin negatiivisesti ja ilkeilynä.
Mun tädillä on laaja sosiaalinen verkosto. Aikoo taas tänä kesänä lähteä jokiristeilylle ja tavata risteilyn aikana vanhoja kavereitaan.
Lapseton.Ja minkäs ikäinen tämä täti on?
70. Ilmeisesti vetää toisen ässän hihasta kuinka kaverit kuolee jne. Sisarien lapset käyvät lomillaan hänen luonaan.
Meidän vanhemmat ovat "hylättynä" hoitokodissa. He ovat aina olleet vieraskoreita, joten kukaan ei tiedä, millaisia vanhempia he olivat. Tässäpä muutamia esimerkkejä:
-kotona ei koskaan ollut ruokaa. Kouluruoka oli vanhempien mielestä riittävä. Uusiin sohviin, kampaajaan yms kyllä käytettiin rahaa
-sain hymytyttö patsaan ja menin kertomaan iloisena vanhemmille. "Ois siellä ollu parempiaki vaihtoehtoja sen saajaksi" oli vanhempien vastaus.
-vanhemmat harrastivat estottomasti seksiä meidän lasten nähden
-kun muutin omilleni, postiluukusta alkoi yllättäen satelemaan perintä- ja ulosottokirjeitä. Vanhemmat olivat vähän shoppailleet minun tiedoillani kun omat luottotiedot oli pilattu.
-vanhemmat narisivat, että koulun kesäloma on liian pitkä ja eivät jaksa katsella meitä lapsia kotona
Juu ei oikein ole kiinnostanut tavata enää omilleen muuttamisen jälkeen. Tietenkin vanhemmat ovat uhriutuneet ja valitelleet ihmisille, kuinka kiittämättömiä lapsia heillä on. Ja kenelläkään ei soi hälytyskellot, koska vanhempani ovat tosiaan miellyttäviä ihmisiä muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei jäänyt yksin kun vanhemmat jäi siihen kotitilalle syytinkilääseksi sukupolven vaihdoksen yhteydessä.
Nykyään kuitenkin lapset muuttaa satojen kilometrien päähän ja perustaa elämän ja perheen sinne. Korkea on kynnys lähteä ajamaan tuntitolkulla, kun on harrastukset, lasten harrastukset, jne. jne.
Jos oma vanhempi on huonokuntoinen yksinäinen vanhus niin onko tosiaan niin että harrastukset ja lapsen harrastukset on niin älyttömän paljon tärkeämpiä, että ei voi kerran kuussa tai parissa irrottaa puolta päivää vierailulle, vaikka joutuisikin ajamaan tai menemään junalla/bussilla pari tuntia suuntaan?
Mistä syystä pitäisi irrottaa vierailulle aikaa jos ja kun siitä ei jää kuin itselle pahamieli?
No jos on huonot välit vanhempaan niin sitten ei varmaan joo halua vierailla, mutta jos on hyvät välit ja rakkautta niin silloin tuntuu oudolta jättää prioriteettijärjestyksessä vanhuksen luona vierailu pariin kertaan vuodessa sen takia että välimatkaa on enemmän kuin 100 km.
Välit voi mennä huonoiksi vaikka ne ennen olisi ollut kuinka hyvät jos ja kun vanhus vanhetessaan katkeroituu "kun sä et tee sitä kun sä toimit noin, mä olen ollut niin yksin miksi et käynyt viime kuussa..."
Äidilläni todettiin harhaluuloisuushäiriö. On älyttömän raskasta seuraa kuunnella niitä outoja juttuja. Toisaalta on myös katkera omista valinnoistaan, jotka ovat tietenkin jonkun muun syy. Aikuiset lapset käyvät töissä, hoitavat omat lapsensa ja sitten pitäisi vielä viihdyttää kireää vanhusta... burnout on lähellä. Olen rajoittanut yhteydenpitoa.
Meillä on nytkin leipäjonoissa vierailevia vanhuksia joita käydään katsomassa pikaisesti ja sit lähdetään. Ei omaiset rupea omaishoitajiksi. Vanhus kärsisi ajanpuutteen lisäksi köyhyydestä.
Siinä olet kyllä oikeassa ettei kannata käyttää varojaan jälkikasvun kasvattamiseen vaan säästää. Säästöillä voi vanhana muuttaa halvempaan maahan ja elää herroiksi.