YLE: Katkerat amikset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vain tarvitse elämässään lukiossa käsiteltäviä asioita.

Juuri näin! Se heikompi aines pusketaan amikseen ja lukioon päätyvät vain ne joille siitä on hyötyä. Ei yhteiskunnan kannatakaan satsata kaikkiin yksilöihin, vain niihin joilla on potentiaalia.

Aikamoista yleistystä. Eiköhän moni menee amikseen siksi, että sieltä löytyy itseään kiinnostava ala, ja lukioon siksi, koska ei tiedä vielä 15-16-vuotiaana, millaista työtä haluaisi tehdä. Tiedän monia, jotka ovat joutuneet menemään lukioon, koska keskiarvo ei ole riittänyt amikseen. Ja esim. AMK:hon amis voi olla (ehkä hieman alasta riippuen) jopa parempi pohja kuin lukio.

Aivan varmasti, AMK onkin tarkoitettu amiksille.

Moni lukion käynytkin jatkaa AMK:hon. Ovatko hekin siis epäonnistuneita, lukiolaisten "heikompaa" ainesta, joiden kyvyt tai arvosanat eivät riitä yliopistoon?

Ehkäpä. Toki monella alalla on mahdollista hakea amk-tutkinnolla suoraan maisterivaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Sinäkö pystyt ohjelmoimaan CNC-sorvin ihan ylioppilastutkinnon arvosanojen avulla?

Hyvin pitkälle. Ja paremmin kuin amis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Auton rassaamiseen, hiustenleikkaamiseen, leipomiseen, ruuanlaittoon, siivoamiseen, eikä käsitöiden tekemiseen ei tarvita mitään koulutusta. Normaali ihminen pystyy ne tekemään ihan itse ja jos on niin tumpelo ettei tajua mitä pitää tehdä niin netistä löytyy videoita joka lähtöön. Nykyisin vaan ihmiset kasvatetaan täysin kädettömiksi.

Nimimerkillä maalaistalosta kotoisin

No siitä sitten vaan korjaamaan vaikka sitä nykyaikaista lämpöpumppua. Ei taida onnistua.

Nykyisin et korjaa oikein enää mitään ilman tietokoneita, jotka kytket siihen korjattavan asiaan, joka kertoo sinulle mikä on vika. Vasta sitten alat vaihtamaan jotain osaa, joka sekään ei ole niin yksinkertaista, jos et tunnista niitä osia, joten et osaa tilata niitä oikeita osia. Sitten ne pitäisi vielä osata oikeassa järjestyksessä laittaa siihen koneeseen. Mutta todennäköisesti et saisi edes sitä uutta lämpöpumppua toimimaan, vaikka paketista sen saisit kaivettua.

Mikä on ihmisen suunnittelema ja tekemä niin ihminen pystyy sen korjaamaan. Ei se ole mitään mustaa magiaa. Ehkä amikselta ei onnistu.

Ai amikset eivät ole ihmisiä?

Sieltähän se vaikuttaa kun ne ei pysty korjaamaan autoa, lämpöpumppua tai edes tarjoilemaan ilman että istuvat koulussa kolme vuotta

Pystyisitkö itse esim. korjaamaan auton tai tekemään sähkötöitä ilman opiskelua tai youtube-videoita?

Paha sanoa ,koska olen yo-pohjalta opiskellut DIksi konetekniikkaa. Osaan kuitenkin tehdä Konditoriatason kakkuja ja leivoksia sekä esim kaavoittaa ja ommella housut ihan harrastuspohjalta ilman amistitkintoa. Koti on rempattu, maalattu ja tapetoitu itse samoin kuin perustettu puutarha. Näistäkään ei ole amistitkintoa.

No mutta... mikä olisi estänyt opiskelemasta yhtälailla ammattikoulupohjalta? Olisit valinnut sopivan alan pohjakoulutukseksi ja jatkanut siitä eteenpäin. Lukio ei tarjoa yhtään sen parempaa pohjaa.

Olet joko tyhmä tai harvinaisen tietämätön. DI:n pitää osata mm. matematiikkaa ja fysiikkaa tasolla jota amis ei edes käsitä.

Itselläni kaksi esimiestä jotka toimivat vuoroissa. Toisella ei kokemusta alalta, pelkästään opiskellut sähköalan inssiksi. Toisella pohjana sähkärin amistutkinto ja työkokemusta alalta. Kumman arvelet oikeasti ymmärtävän paremmin työssä ilmeneviä ongelmia joihin esimiehen kannaottoa tarvitaan? Niinpä! Kukaan ei edes viitsi kysyä tuolta kirjoista oppineelta kun ei se vaan tajua edes mistä puhutaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Sinäkö pystyt ohjelmoimaan CNC-sorvin ihan ylioppilastutkinnon arvosanojen avulla?

Onko siinä mielestäsi jotain niin hankalaa, jonka vuoksi pitäisi lusia 3 vuotta amiksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Sinäkö pystyt ohjelmoimaan CNC-sorvin ihan ylioppilastutkinnon arvosanojen avulla?

Onko siinä mielestäsi jotain niin hankalaa, jonka vuoksi pitäisi lusia 3 vuotta amiksessa?

Helposti siinä 3 vuotta menee. Pelkästään sorvin päälle kytkemistä opetellaan ensimmäinen vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Sekä ammattikoulun että lukion käyneenä on kyllä pakko todeta että vaatimustasot on todella erilaiset, valitettavasti. Amiksessa riitti että ilmestyi suht säännöllisesti ja selvinpäin paikalle. Lukiossa vaadittiin oikeasti oma-aloitteisuutta ja tavoitteellista opiskelua myös vapaa-ajalla. Lukiossa opettajat suhtautuivat opintoihin vakavasti, amiksessa ketään ei tuntunut kiinnostavaa, kunhan on jotain sinne päin tehty. Syy on toisen asteen koulutuksen leikkauksissa, varsinkin amis kärsii resurssipulasta eikä laadukasta opetusta voida monessa paikassa taata.

Ja se on tietenkin harmillista ja yksilötasolla ehkä totta. Mutta ilman näitä ammattiosaajia. Oli se sitten rakennus, teollisuuden tai vaikka autopuolen ihmisten osaamista sinunkin rikkinäinen autosi tarkoittaisi vain ja ainostaan, että joudut ostamaan uuden auton, jos joku osa menisi siitä autosta rikki. Sinä, et sitä kylppäriä todennäköisesti saisi korjattua. Ehkä juuri ja juuri hana vaihdettua. Etkä sinä paljon enempää kuin saisi aikaan kun traktorin käynnistämisen. Siitä, että saisit jonkun maatilan pyörimään ilman jonkun tason ammattiopetusta tai maatilalla syntymistä on aika epätodennäköistä.

Ihan totta. Eikä tarkoitukseni ole väheksyä ammatti-ihmisten osaamista tai tarpeellisuutta. Soisin heille ja koko ammattikoulusysteemille enemmän arvostusta, mutta valitettavasti tällä hetkellä monien amisten taso on niin surkea että niiden näkeminen tasaveroisina oppilaitoksia lukion rinnalla on vaikeaa. Meillä on ollut paljon näitä amiksia töissä ja työharjoittelussakin. Useimmat nuoret ovat hyviä työntekijöitä ka innokkaita oppimaan, mutta aika kädestäpitäen saa heitäkin pitkään neuvoa, valitettavasti. En syytä opiskelijoita vaan oppilaitoksia jotka ovat sysänneet opetusvastuuta yhä enemmän harkkapaikkojen suuntaan.

Minä taas ihmettelen näiden lukiolaisten ihannoimista. Muutama vuosi sen jälkeen kun he ovat käyneet lukion ja ovat olleet vaikka kaupassa töissä, niin mikä on heidän osaamisensa taso? Se autopuolen tyyppi osaa vieläkin ne asiansa ja ehkä vielä kehittynyt entisestään. Mutta se lukiolainen? Hän ei ole mitään, ellei ole jatkanut kouluttautumistaan.

Työelämä on lopulta osaamista, ei sivistystä. Sivistys on tärkeää ihmiselle itselleen, mutta yhteiskunnalle lopulta merkkaa se osaaminen. Eikä joku lukion historiankurssin osaaminen oikein riitä mihinkään. Eikä edes sen lukion pitkä biologia riitä biologin hommiin.

Minulla on lukiokoulutus hyvillä papereilla ja ammatti ja lopulta sillä ammatilla on vain ja ainostaan merkitys. Se on se osaaminen joka tuo minulle palkan, ei ne lukiokurssit.

Minä näen asian niin, että lukio on hyvä paikka heille, jotka pyrkivät yliopistoon, jossa opeteltavat asiat edelleen syventävät lukiossa opittuja asioita. Itse opiskelin yliopistossa mm. suomen kieltä, aikamoinen hyppäys olisi ollut sinne pompsahtaa jostain yläasteen äikän tunnilta. Sitä en käsitä ollenkaan, että lukiota suositellaan suurin piirtein kaikille, jotka osaavat lukea, jotta äiti saa sitten lyyran ylioppilaslakkiinsa ja kaikki on mennyt kuten pitikin. Tuntuu, että suuri osa vanhemmista elää ihan oikeasti jotain Pokka pitää -elämää, jossa tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä ja sopivalta.

Myös mieheni on akateeminen ja meidän lapsemme meni peruskoulusta opiskelemaan kuljetusalaa ammattikouluun. Kyllä oli joillain sukulaisilla pitelemistä, että käsittivät tämän ratkaisun. Samaten kun kuuntelee asiantuntijoiden houreita siitä, että yhä useammalla pitää olla korkeakoulututkinto (ei selvästikään väliä miten työllistävältä alalta, kunhan kuulostaa hienolta), tuntui kuin nuoremme olisi syrjäytynyt välittömästi. Nyt valmistui ja pääsi saman tien alansa töihin. Hän on fiksu tyyppi, jota lukion yleissivistävät teoriaopinnot eivät olisi kuitenkaan voineet vähempää kiinnostaa. Hänen kiinnostavin juttunsa on ollut ajaminen ja sitä hän nyt tekee. Sitten taas toinen lapsemme on yläkoulussa ja hänelle se (ainakin tällä hetkellä) kiinnostavin juttu on ala, jota opiskellaan yliopistossa. Hänelle lukio on mielekäs valinta, ei mitään muutaman vuoden hengailuaikaa, jolloin ehkä aletaan alustavasti miettiä mitä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa haluaisi kukaties tehdä.

Sitä sanoisin, että panostus oppilaanohjaukseen olisi kannattavaa. Toki valintoja tehdään myöhemmin lisää ja mieli voi muuttua, mutta oikeasti jo yläkoulussa kannattaa suoda ajatus jos toinenkin sille, minkälaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Ettei sitten notkuta jossain lukiossa ja tajuta parin vuoden päästä, että olisin koko ajan halunnut ammattikouluun, mutta menin sinne minne kaverit ja mitä äiti sanoi.

Parin vuoden notkuminen lukiossa on hyödyllisempää kuin valita umpimähkään jokin amisala ja pettyä opetuksen tasoon.

Ja pettyä uudelleen amiksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Sekä ammattikoulun että lukion käyneenä on kyllä pakko todeta että vaatimustasot on todella erilaiset, valitettavasti. Amiksessa riitti että ilmestyi suht säännöllisesti ja selvinpäin paikalle. Lukiossa vaadittiin oikeasti oma-aloitteisuutta ja tavoitteellista opiskelua myös vapaa-ajalla. Lukiossa opettajat suhtautuivat opintoihin vakavasti, amiksessa ketään ei tuntunut kiinnostavaa, kunhan on jotain sinne päin tehty. Syy on toisen asteen koulutuksen leikkauksissa, varsinkin amis kärsii resurssipulasta eikä laadukasta opetusta voida monessa paikassa taata.

Ja se on tietenkin harmillista ja yksilötasolla ehkä totta. Mutta ilman näitä ammattiosaajia. Oli se sitten rakennus, teollisuuden tai vaikka autopuolen ihmisten osaamista sinunkin rikkinäinen autosi tarkoittaisi vain ja ainostaan, että joudut ostamaan uuden auton, jos joku osa menisi siitä autosta rikki. Sinä, et sitä kylppäriä todennäköisesti saisi korjattua. Ehkä juuri ja juuri hana vaihdettua. Etkä sinä paljon enempää kuin saisi aikaan kun traktorin käynnistämisen. Siitä, että saisit jonkun maatilan pyörimään ilman jonkun tason ammattiopetusta tai maatilalla syntymistä on aika epätodennäköistä.

Ihan totta. Eikä tarkoitukseni ole väheksyä ammatti-ihmisten osaamista tai tarpeellisuutta. Soisin heille ja koko ammattikoulusysteemille enemmän arvostusta, mutta valitettavasti tällä hetkellä monien amisten taso on niin surkea että niiden näkeminen tasaveroisina oppilaitoksia lukion rinnalla on vaikeaa. Meillä on ollut paljon näitä amiksia töissä ja työharjoittelussakin. Useimmat nuoret ovat hyviä työntekijöitä ka innokkaita oppimaan, mutta aika kädestäpitäen saa heitäkin pitkään neuvoa, valitettavasti. En syytä opiskelijoita vaan oppilaitoksia jotka ovat sysänneet opetusvastuuta yhä enemmän harkkapaikkojen suuntaan.

Minä taas ihmettelen näiden lukiolaisten ihannoimista. Muutama vuosi sen jälkeen kun he ovat käyneet lukion ja ovat olleet vaikka kaupassa töissä, niin mikä on heidän osaamisensa taso? Se autopuolen tyyppi osaa vieläkin ne asiansa ja ehkä vielä kehittynyt entisestään. Mutta se lukiolainen? Hän ei ole mitään, ellei ole jatkanut kouluttautumistaan.

Työelämä on lopulta osaamista, ei sivistystä. Sivistys on tärkeää ihmiselle itselleen, mutta yhteiskunnalle lopulta merkkaa se osaaminen. Eikä joku lukion historiankurssin osaaminen oikein riitä mihinkään. Eikä edes sen lukion pitkä biologia riitä biologin hommiin.

Minulla on lukiokoulutus hyvillä papereilla ja ammatti ja lopulta sillä ammatilla on vain ja ainostaan merkitys. Se on se osaaminen joka tuo minulle palkan, ei ne lukiokurssit.

Minä näen asian niin, että lukio on hyvä paikka heille, jotka pyrkivät yliopistoon, jossa opeteltavat asiat edelleen syventävät lukiossa opittuja asioita. Itse opiskelin yliopistossa mm. suomen kieltä, aikamoinen hyppäys olisi ollut sinne pompsahtaa jostain yläasteen äikän tunnilta. Sitä en käsitä ollenkaan, että lukiota suositellaan suurin piirtein kaikille, jotka osaavat lukea, jotta äiti saa sitten lyyran ylioppilaslakkiinsa ja kaikki on mennyt kuten pitikin. Tuntuu, että suuri osa vanhemmista elää ihan oikeasti jotain Pokka pitää -elämää, jossa tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä ja sopivalta.

Myös mieheni on akateeminen ja meidän lapsemme meni peruskoulusta opiskelemaan kuljetusalaa ammattikouluun. Kyllä oli joillain sukulaisilla pitelemistä, että käsittivät tämän ratkaisun. Samaten kun kuuntelee asiantuntijoiden houreita siitä, että yhä useammalla pitää olla korkeakoulututkinto (ei selvästikään väliä miten työllistävältä alalta, kunhan kuulostaa hienolta), tuntui kuin nuoremme olisi syrjäytynyt välittömästi. Nyt valmistui ja pääsi saman tien alansa töihin. Hän on fiksu tyyppi, jota lukion yleissivistävät teoriaopinnot eivät olisi kuitenkaan voineet vähempää kiinnostaa. Hänen kiinnostavin juttunsa on ollut ajaminen ja sitä hän nyt tekee. Sitten taas toinen lapsemme on yläkoulussa ja hänelle se (ainakin tällä hetkellä) kiinnostavin juttu on ala, jota opiskellaan yliopistossa. Hänelle lukio on mielekäs valinta, ei mitään muutaman vuoden hengailuaikaa, jolloin ehkä aletaan alustavasti miettiä mitä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa haluaisi kukaties tehdä.

Sitä sanoisin, että panostus oppilaanohjaukseen olisi kannattavaa. Toki valintoja tehdään myöhemmin lisää ja mieli voi muuttua, mutta oikeasti jo yläkoulussa kannattaa suoda ajatus jos toinenkin sille, minkälaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Ettei sitten notkuta jossain lukiossa ja tajuta parin vuoden päästä, että olisin koko ajan halunnut ammattikouluun, mutta menin sinne minne kaverit ja mitä äiti sanoi.

Parin vuoden notkuminen lukiossa on hyödyllisempää kuin valita umpimähkään jokin amisala ja pettyä opetuksen tasoon.

En tarkoita umpimähkään vaan sitä, että tätä asiaa ajateltaisiin jo peruskoulussa, eikä ynistäisi vain, että kai mä meen lukioon kun muutkin menee, vaikkei mua kyllä opiskelu kiinnosta, enkä kyllä oo edes katsonut mitä amiksessa voi opiskella. Opiskelun taso ammattikouluissa vaihtelee suuresti. On kouluja, joissa lähiopetusta on vähennetty paljon ja kouluja, joissa opetusta on oikeasti. Lapsellani oli. 

Yksi ainoa kysymys teille, jotka hehkutatte lukiota ja mollaatte amiskaa.

Mitä hittoa te teette vauva.fi-sivustolla?

Teidän luulisi olevan tälläkin hetkellä yliopiston järjestämällä kesäretkellä juomassa shampanjaa valkolakit päässä ja vertailemassa, kuinka monta ÄLLÄÄ kenelläkin siinä kusisessa todistuksessa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolainen ei ole akateeminen. Hän on käynyt kolme vuotta koulua, jossa on opetettu asioista, joiden kirjat, suurin osaa voisi lukea muutamassa kuukaudessa, on selittty hänelle ääneen ja sitten hän on tehnyt kokeet niistä asioista ja saanut niistä arvosanan.

Miksi et sitten ole lukenut? Eikö rahkeet riitä? Onko niin ettei voi niittää sieltä mihin koskaan ei kylvetty?

Minä olen lukenut ja valmistunut lukiosta jopa erittäin hyvin arvosanoin ja siksi juuri kykenen sanomaan, ettei lukiolainen ole mitään erityistä ilman ammattia, mutta ammattikoulun käynyt ja ammatissaan hyvä on erittäin arvostettu asia.

Minulta ei menisi montaakaan viikkoa lukea lukea koko lukion psykologian, maantiedon, historian tai äidinkielen kurssit läpi ja jopa kirjoittaa ne. Suurin osa selviäisi lukion englannista läpi ihan vaan, vaikka olisi ainoastaan pelannut englannin kielisten kanssa nettipelejä. Ei ehkä laudaturin arvoisesti, mutta varmasti menisi läpi.

Minä en kuvittele, että lukiolainen olisi valmis ilman mitään koulutusta kuin lukio perustamaan rakennusfirman tai putkifirman lukemalla muutaman kuukauden kotona kirjoja. Mutta sinusta sitten vissiin on mahdollista.

Mutta me tarvitsemme esimerkiksi noita rakennusalan tekijöitä ja osaajia. Heitä kuuluisi arvostaa paljon enemmän. Eikä vaan heitä, vaan monia muitakin ammattiin valmistuneita.

Me tarvitsemme enemmän heitä, kun jonkun suuren määrää omaan iloonsa ja sivistyksensä takia lukioista valmistuneita.

Minusta koko pelkkä yleissivistävä koulutus voitaisiin lopettaa. Se pitäisi olla aina yhdistettynä ammattiin valmistumiseen. Vaikka sitten lopullinen ja korkein koulutus olisi yliopistotasolla. Kaikille ensin ammatti ja perus yleissivistys ja sitten vasta halukkaille tarjotaan näitä erityisen sivistäviä koulutuksia.

Olemme aivan liian kauan ylläpitäneet tätä koko lukiosysteemiä. Sen arvostus perustuu lähinnä historiaan, mutta ei oikeastaan enää vastaa nykypäivän tarpeita ja mikä on oikeasti ja minkä pitäisi olla oikeasti arvokasta. Lähtökohtana pitäisi nähdä osaaminen eikä pelkkä yleissivistys. Se kun alkaa olla kaikilla ihan minimivaatimus.

Tietenkin juuri lukiosta valmistuneet ja he joilla on vain se lukiokoulutus eivät halua luopua arvoasemastaan. Eikä varsinkaan heille, joita perinteisesti on aina katsottu vähän alaspäin.

Mutta tilanne muuttuu ja vähitellen kun tieto on niin nopeasti kaikkien ulottuvilla taidot alkavat merkitsemään aina vaan enemmän. Sitä kun ei hetkessä vaan opi, vaan käsillä tehtävät taidot vievät aikaa oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolainen ei ole akateeminen. Hän on käynyt kolme vuotta koulua, jossa on opetettu asioista, joiden kirjat, suurin osaa voisi lukea muutamassa kuukaudessa, on selittty hänelle ääneen ja sitten hän on tehnyt kokeet niistä asioista ja saanut niistä arvosanan.

Miksi et sitten ole lukenut? Eikö rahkeet riitä? Onko niin ettei voi niittää sieltä mihin koskaan ei kylvetty?

Minä olen lukenut ja valmistunut lukiosta jopa erittäin hyvin arvosanoin ja siksi juuri kykenen sanomaan, ettei lukiolainen ole mitään erityistä ilman ammattia, mutta ammattikoulun käynyt ja ammatissaan hyvä on erittäin arvostettu asia.

Minulta ei menisi montaakaan viikkoa lukea lukea koko lukion psykologian, maantiedon, historian tai äidinkielen kurssit läpi ja jopa kirjoittaa ne. Suurin osa selviäisi lukion englannista läpi ihan vaan, vaikka olisi ainoastaan pelannut englannin kielisten kanssa nettipelejä. Ei ehkä laudaturin arvoisesti, mutta varmasti menisi läpi.

Minä en kuvittele, että lukiolainen olisi valmis ilman mitään koulutusta kuin lukio perustamaan rakennusfirman tai putkifirman lukemalla muutaman kuukauden kotona kirjoja. Mutta sinusta sitten vissiin on mahdollista.

Mutta me tarvitsemme esimerkiksi noita rakennusalan tekijöitä ja osaajia. Heitä kuuluisi arvostaa paljon enemmän. Eikä vaan heitä, vaan monia muitakin ammattiin valmistuneita.

Me tarvitsemme enemmän heitä, kun jonkun suuren määrää omaan iloonsa ja sivistyksensä takia lukioista valmistuneita.

Minusta koko pelkkä yleissivistävä koulutus voitaisiin lopettaa. Se pitäisi olla aina yhdistettynä ammattiin valmistumiseen. Vaikka sitten lopullinen ja korkein koulutus olisi yliopistotasolla. Kaikille ensin ammatti ja perus yleissivistys ja sitten vasta halukkaille tarjotaan näitä erityisen sivistäviä koulutuksia.

Olemme aivan liian kauan ylläpitäneet tätä koko lukiosysteemiä. Sen arvostus perustuu lähinnä historiaan, mutta ei oikeastaan enää vastaa nykypäivän tarpeita ja mikä on oikeasti ja minkä pitäisi olla oikeasti arvokasta. Lähtökohtana pitäisi nähdä osaaminen eikä pelkkä yleissivistys. Se kun alkaa olla kaikilla ihan minimivaatimus.

Tietenkin juuri lukiosta valmistuneet ja he joilla on vain se lukiokoulutus eivät halua luopua arvoasemastaan. Eikä varsinkaan heille, joita perinteisesti on aina katsottu vähän alaspäin.

Mutta tilanne muuttuu ja vähitellen kun tieto on niin nopeasti kaikkien ulottuvilla taidot alkavat merkitsemään aina vaan enemmän. Sitä kun ei hetkessä vaan opi, vaan käsillä tehtävät taidot vievät aikaa oppia.

Kaikki tieto on ollut viimeiset sata vuotta kaikkien ulottuvilla. Osa ihmisistä on vaan niin tyhmiä ettei sitä löydä eikä osaa käyttää vaikka se heille tarjoillaankin. Mistä ihmeestä tulee se oletus, että nykyisin amiksessa opetettaisiin jotain käytännön taitoja?

Suomessa on poikkeuksellisen vahva koulutuksen ihailu. (Olen ollut ulkomailla töissä). Olen tavannut erään USA:ssa väitelleen, joka sanoi palanneensa Suomeen siksi, että USA:ssa tohtorin tutkinnolla ei ole suurtakaan painoarvoa, mutta Suomessa sen painoarvo on valtava. Koulutukseen panostaminen on ollut kansantaloudellisesti järkevää, mutta ylioppilastutkinnon hypetys on mielestäni mennyt liialliseksi.  Jos lukee lehtiä, niin toimittajien mielipiteissä näkyy yliopisto-opintojen arvostus, mutta taitavaa amislaista kannattaisi myös tuoda esille. Ja myös heitä pitäisi yhtä lailla juhlia koulun käynnin päätteeksi.

Amiksen koulutuksen taso on kyllä paikoitellen aika heikko, väitti tuttu ammattikoulun graafisen alan opettaja. Parempi arvostus voisi nostaa sekä oppilaiden että opettajien motivaatiota.

Mieleen on jäänyt selvitys, jossa todettiin, että ryhmä, jossa työttömyyttä esiintyy todella vähän, on steiner-koulun käyneet. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Sekä ammattikoulun että lukion käyneenä on kyllä pakko todeta että vaatimustasot on todella erilaiset, valitettavasti. Amiksessa riitti että ilmestyi suht säännöllisesti ja selvinpäin paikalle. Lukiossa vaadittiin oikeasti oma-aloitteisuutta ja tavoitteellista opiskelua myös vapaa-ajalla. Lukiossa opettajat suhtautuivat opintoihin vakavasti, amiksessa ketään ei tuntunut kiinnostavaa, kunhan on jotain sinne päin tehty. Syy on toisen asteen koulutuksen leikkauksissa, varsinkin amis kärsii resurssipulasta eikä laadukasta opetusta voida monessa paikassa taata.

Ja se on tietenkin harmillista ja yksilötasolla ehkä totta. Mutta ilman näitä ammattiosaajia. Oli se sitten rakennus, teollisuuden tai vaikka autopuolen ihmisten osaamista sinunkin rikkinäinen autosi tarkoittaisi vain ja ainostaan, että joudut ostamaan uuden auton, jos joku osa menisi siitä autosta rikki. Sinä, et sitä kylppäriä todennäköisesti saisi korjattua. Ehkä juuri ja juuri hana vaihdettua. Etkä sinä paljon enempää kuin saisi aikaan kun traktorin käynnistämisen. Siitä, että saisit jonkun maatilan pyörimään ilman jonkun tason ammattiopetusta tai maatilalla syntymistä on aika epätodennäköistä.

Ihan totta. Eikä tarkoitukseni ole väheksyä ammatti-ihmisten osaamista tai tarpeellisuutta. Soisin heille ja koko ammattikoulusysteemille enemmän arvostusta, mutta valitettavasti tällä hetkellä monien amisten taso on niin surkea että niiden näkeminen tasaveroisina oppilaitoksia lukion rinnalla on vaikeaa. Meillä on ollut paljon näitä amiksia töissä ja työharjoittelussakin. Useimmat nuoret ovat hyviä työntekijöitä ka innokkaita oppimaan, mutta aika kädestäpitäen saa heitäkin pitkään neuvoa, valitettavasti. En syytä opiskelijoita vaan oppilaitoksia jotka ovat sysänneet opetusvastuuta yhä enemmän harkkapaikkojen suuntaan.

Minä taas ihmettelen näiden lukiolaisten ihannoimista. Muutama vuosi sen jälkeen kun he ovat käyneet lukion ja ovat olleet vaikka kaupassa töissä, niin mikä on heidän osaamisensa taso? Se autopuolen tyyppi osaa vieläkin ne asiansa ja ehkä vielä kehittynyt entisestään. Mutta se lukiolainen? Hän ei ole mitään, ellei ole jatkanut kouluttautumistaan.

Työelämä on lopulta osaamista, ei sivistystä. Sivistys on tärkeää ihmiselle itselleen, mutta yhteiskunnalle lopulta merkkaa se osaaminen. Eikä joku lukion historiankurssin osaaminen oikein riitä mihinkään. Eikä edes sen lukion pitkä biologia riitä biologin hommiin.

Minulla on lukiokoulutus hyvillä papereilla ja ammatti ja lopulta sillä ammatilla on vain ja ainostaan merkitys. Se on se osaaminen joka tuo minulle palkan, ei ne lukiokurssit.

Minä näen asian niin, että lukio on hyvä paikka heille, jotka pyrkivät yliopistoon, jossa opeteltavat asiat edelleen syventävät lukiossa opittuja asioita. Itse opiskelin yliopistossa mm. suomen kieltä, aikamoinen hyppäys olisi ollut sinne pompsahtaa jostain yläasteen äikän tunnilta. Sitä en käsitä ollenkaan, että lukiota suositellaan suurin piirtein kaikille, jotka osaavat lukea, jotta äiti saa sitten lyyran ylioppilaslakkiinsa ja kaikki on mennyt kuten pitikin. Tuntuu, että suuri osa vanhemmista elää ihan oikeasti jotain Pokka pitää -elämää, jossa tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä ja sopivalta.

Myös mieheni on akateeminen ja meidän lapsemme meni peruskoulusta opiskelemaan kuljetusalaa ammattikouluun. Kyllä oli joillain sukulaisilla pitelemistä, että käsittivät tämän ratkaisun. Samaten kun kuuntelee asiantuntijoiden houreita siitä, että yhä useammalla pitää olla korkeakoulututkinto (ei selvästikään väliä miten työllistävältä alalta, kunhan kuulostaa hienolta), tuntui kuin nuoremme olisi syrjäytynyt välittömästi. Nyt valmistui ja pääsi saman tien alansa töihin. Hän on fiksu tyyppi, jota lukion yleissivistävät teoriaopinnot eivät olisi kuitenkaan voineet vähempää kiinnostaa. Hänen kiinnostavin juttunsa on ollut ajaminen ja sitä hän nyt tekee. Sitten taas toinen lapsemme on yläkoulussa ja hänelle se (ainakin tällä hetkellä) kiinnostavin juttu on ala, jota opiskellaan yliopistossa. Hänelle lukio on mielekäs valinta, ei mitään muutaman vuoden hengailuaikaa, jolloin ehkä aletaan alustavasti miettiä mitä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa haluaisi kukaties tehdä.

Sitä sanoisin, että panostus oppilaanohjaukseen olisi kannattavaa. Toki valintoja tehdään myöhemmin lisää ja mieli voi muuttua, mutta oikeasti jo yläkoulussa kannattaa suoda ajatus jos toinenkin sille, minkälaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Ettei sitten notkuta jossain lukiossa ja tajuta parin vuoden päästä, että olisin koko ajan halunnut ammattikouluun, mutta menin sinne minne kaverit ja mitä äiti sanoi.

Parin vuoden notkuminen lukiossa on hyödyllisempää kuin valita umpimähkään jokin amisala ja pettyä opetuksen tasoon.

Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi umpimähkään valita mikään amisala? Tietenkin heidän tulee valita mieleinen ala, jonne haluavat työllistyä. Jos niin ei käy se on jo peruskoulun puolella syntynyt ongelma ja pitäisi ratkaista jo siellä, ettei valinnat noiden ysiluokkalaisten kohdalla mene pieleen.

Amisten ongelma näyttää kirjoittajien mukaan olevan huono opetus. Sekin siis pitäisi hoitaaa kuntoon, koska se ei ole kenenkään intresseissä, että yhteiskunta käyttää paljon varoja surkeaan opetukseen ja valmistuvien henkilöiden osaaminen on huonoa.

Mutta vaikeaa se tietenkin on, jos ihmisten yleinen asenne on alentuva. Jos amisten arvostus olisi korkeampi, sinne vaadittaisiin myös ennemmän sekä resursseja, että tulosvastuuta. Kyse on tietenkin poliittisesta tahdosta, mutta poliitikkomme eivät tietenkään edusta sitä ihmisryhmää, joka noita kouluja on käynyt ja jotka niihin hakeutuvat.

Minusta Suomen koko koulutussysteemi oma vanhentunut ja kaipaa täysin uudistamista. Tarvitsemme paljon enemmän kaksoistutkintoja ja amistutkinnoille enemmän arvostusta. Koko pelkkä lukio voitaisiin varata vain sille parhaimmalle 5%, jotka aivan takuuvarmasti päätyvät yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Sekä ammattikoulun että lukion käyneenä on kyllä pakko todeta että vaatimustasot on todella erilaiset, valitettavasti. Amiksessa riitti että ilmestyi suht säännöllisesti ja selvinpäin paikalle. Lukiossa vaadittiin oikeasti oma-aloitteisuutta ja tavoitteellista opiskelua myös vapaa-ajalla. Lukiossa opettajat suhtautuivat opintoihin vakavasti, amiksessa ketään ei tuntunut kiinnostavaa, kunhan on jotain sinne päin tehty. Syy on toisen asteen koulutuksen leikkauksissa, varsinkin amis kärsii resurssipulasta eikä laadukasta opetusta voida monessa paikassa taata.

Ja se on tietenkin harmillista ja yksilötasolla ehkä totta. Mutta ilman näitä ammattiosaajia. Oli se sitten rakennus, teollisuuden tai vaikka autopuolen ihmisten osaamista sinunkin rikkinäinen autosi tarkoittaisi vain ja ainostaan, että joudut ostamaan uuden auton, jos joku osa menisi siitä autosta rikki. Sinä, et sitä kylppäriä todennäköisesti saisi korjattua. Ehkä juuri ja juuri hana vaihdettua. Etkä sinä paljon enempää kuin saisi aikaan kun traktorin käynnistämisen. Siitä, että saisit jonkun maatilan pyörimään ilman jonkun tason ammattiopetusta tai maatilalla syntymistä on aika epätodennäköistä.

Ihan totta. Eikä tarkoitukseni ole väheksyä ammatti-ihmisten osaamista tai tarpeellisuutta. Soisin heille ja koko ammattikoulusysteemille enemmän arvostusta, mutta valitettavasti tällä hetkellä monien amisten taso on niin surkea että niiden näkeminen tasaveroisina oppilaitoksia lukion rinnalla on vaikeaa. Meillä on ollut paljon näitä amiksia töissä ja työharjoittelussakin. Useimmat nuoret ovat hyviä työntekijöitä ka innokkaita oppimaan, mutta aika kädestäpitäen saa heitäkin pitkään neuvoa, valitettavasti. En syytä opiskelijoita vaan oppilaitoksia jotka ovat sysänneet opetusvastuuta yhä enemmän harkkapaikkojen suuntaan.

Minä taas ihmettelen näiden lukiolaisten ihannoimista. Muutama vuosi sen jälkeen kun he ovat käyneet lukion ja ovat olleet vaikka kaupassa töissä, niin mikä on heidän osaamisensa taso? Se autopuolen tyyppi osaa vieläkin ne asiansa ja ehkä vielä kehittynyt entisestään. Mutta se lukiolainen? Hän ei ole mitään, ellei ole jatkanut kouluttautumistaan.

Työelämä on lopulta osaamista, ei sivistystä. Sivistys on tärkeää ihmiselle itselleen, mutta yhteiskunnalle lopulta merkkaa se osaaminen. Eikä joku lukion historiankurssin osaaminen oikein riitä mihinkään. Eikä edes sen lukion pitkä biologia riitä biologin hommiin.

Minulla on lukiokoulutus hyvillä papereilla ja ammatti ja lopulta sillä ammatilla on vain ja ainostaan merkitys. Se on se osaaminen joka tuo minulle palkan, ei ne lukiokurssit.

Minä näen asian niin, että lukio on hyvä paikka heille, jotka pyrkivät yliopistoon, jossa opeteltavat asiat edelleen syventävät lukiossa opittuja asioita. Itse opiskelin yliopistossa mm. suomen kieltä, aikamoinen hyppäys olisi ollut sinne pompsahtaa jostain yläasteen äikän tunnilta. Sitä en käsitä ollenkaan, että lukiota suositellaan suurin piirtein kaikille, jotka osaavat lukea, jotta äiti saa sitten lyyran ylioppilaslakkiinsa ja kaikki on mennyt kuten pitikin. Tuntuu, että suuri osa vanhemmista elää ihan oikeasti jotain Pokka pitää -elämää, jossa tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä ja sopivalta.

Myös mieheni on akateeminen ja meidän lapsemme meni peruskoulusta opiskelemaan kuljetusalaa ammattikouluun. Kyllä oli joillain sukulaisilla pitelemistä, että käsittivät tämän ratkaisun. Samaten kun kuuntelee asiantuntijoiden houreita siitä, että yhä useammalla pitää olla korkeakoulututkinto (ei selvästikään väliä miten työllistävältä alalta, kunhan kuulostaa hienolta), tuntui kuin nuoremme olisi syrjäytynyt välittömästi. Nyt valmistui ja pääsi saman tien alansa töihin. Hän on fiksu tyyppi, jota lukion yleissivistävät teoriaopinnot eivät olisi kuitenkaan voineet vähempää kiinnostaa. Hänen kiinnostavin juttunsa on ollut ajaminen ja sitä hän nyt tekee. Sitten taas toinen lapsemme on yläkoulussa ja hänelle se (ainakin tällä hetkellä) kiinnostavin juttu on ala, jota opiskellaan yliopistossa. Hänelle lukio on mielekäs valinta, ei mitään muutaman vuoden hengailuaikaa, jolloin ehkä aletaan alustavasti miettiä mitä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa haluaisi kukaties tehdä.

Sitä sanoisin, että panostus oppilaanohjaukseen olisi kannattavaa. Toki valintoja tehdään myöhemmin lisää ja mieli voi muuttua, mutta oikeasti jo yläkoulussa kannattaa suoda ajatus jos toinenkin sille, minkälaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Ettei sitten notkuta jossain lukiossa ja tajuta parin vuoden päästä, että olisin koko ajan halunnut ammattikouluun, mutta menin sinne minne kaverit ja mitä äiti sanoi.

Parin vuoden notkuminen lukiossa on hyödyllisempää kuin valita umpimähkään jokin amisala ja pettyä opetuksen tasoon.

Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi umpimähkään valita mikään amisala? Tietenkin heidän tulee valita mieleinen ala, jonne haluavat työllistyä. Jos niin ei käy se on jo peruskoulun puolella syntynyt ongelma ja pitäisi ratkaista jo siellä, ettei valinnat noiden ysiluokkalaisten kohdalla mene pieleen.

Amisten ongelma näyttää kirjoittajien mukaan olevan huono opetus. Sekin siis pitäisi hoitaaa kuntoon, koska se ei ole kenenkään intresseissä, että yhteiskunta käyttää paljon varoja surkeaan opetukseen ja valmistuvien henkilöiden osaaminen on huonoa.

Mutta vaikeaa se tietenkin on, jos ihmisten yleinen asenne on alentuva. Jos amisten arvostus olisi korkeampi, sinne vaadittaisiin myös ennemmän sekä resursseja, että tulosvastuuta. Kyse on tietenkin poliittisesta tahdosta, mutta poliitikkomme eivät tietenkään edusta sitä ihmisryhmää, joka noita kouluja on käynyt ja jotka niihin hakeutuvat.

Minusta Suomen koko koulutussysteemi oma vanhentunut ja kaipaa täysin uudistamista. Tarvitsemme paljon enemmän kaksoistutkintoja ja amistutkinnoille enemmän arvostusta. Koko pelkkä lukio voitaisiin varata vain sille parhaimmalle 5%, jotka aivan takuuvarmasti päätyvät yliopistoon.

Miksi kaikkien lukiolaisten pitäisi jatkaa yliopistoon? Mitä vikaa on AMK:ssa?

Ylioppilaiden hehkutus nykypäivänä on ihan lapsellista touhua, saatika ne kaikki mammat jotka kerää lyyria rintaansa, niin mitä ideaa tuossa on ylpeillä äitinä sen enempää?! Ymmärrän että silloin joskus ennen oli harvinaista olla ylioppinut, mutta nykyisin se on ihan eri juttu. Itselläni on ammattikoulun käynyt sekä lukiolainen, joka toivottavasti valmistuu ensivuonna ja hieman harmittaa jo valmiiksi toisen puoleasta että hänen juhlansa eivät olleet yhtä iso juttu kuin lukioloaisen omat tulevat olemaan. Lukiolaisillakun on vanhatkin ja samaa mielikuvaa jatketaan vappunakin, ylioppilaiden korostamista silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Sekä ammattikoulun että lukion käyneenä on kyllä pakko todeta että vaatimustasot on todella erilaiset, valitettavasti. Amiksessa riitti että ilmestyi suht säännöllisesti ja selvinpäin paikalle. Lukiossa vaadittiin oikeasti oma-aloitteisuutta ja tavoitteellista opiskelua myös vapaa-ajalla. Lukiossa opettajat suhtautuivat opintoihin vakavasti, amiksessa ketään ei tuntunut kiinnostavaa, kunhan on jotain sinne päin tehty. Syy on toisen asteen koulutuksen leikkauksissa, varsinkin amis kärsii resurssipulasta eikä laadukasta opetusta voida monessa paikassa taata.

Ja se on tietenkin harmillista ja yksilötasolla ehkä totta. Mutta ilman näitä ammattiosaajia. Oli se sitten rakennus, teollisuuden tai vaikka autopuolen ihmisten osaamista sinunkin rikkinäinen autosi tarkoittaisi vain ja ainostaan, että joudut ostamaan uuden auton, jos joku osa menisi siitä autosta rikki. Sinä, et sitä kylppäriä todennäköisesti saisi korjattua. Ehkä juuri ja juuri hana vaihdettua. Etkä sinä paljon enempää kuin saisi aikaan kun traktorin käynnistämisen. Siitä, että saisit jonkun maatilan pyörimään ilman jonkun tason ammattiopetusta tai maatilalla syntymistä on aika epätodennäköistä.

Ihan totta. Eikä tarkoitukseni ole väheksyä ammatti-ihmisten osaamista tai tarpeellisuutta. Soisin heille ja koko ammattikoulusysteemille enemmän arvostusta, mutta valitettavasti tällä hetkellä monien amisten taso on niin surkea että niiden näkeminen tasaveroisina oppilaitoksia lukion rinnalla on vaikeaa. Meillä on ollut paljon näitä amiksia töissä ja työharjoittelussakin. Useimmat nuoret ovat hyviä työntekijöitä ka innokkaita oppimaan, mutta aika kädestäpitäen saa heitäkin pitkään neuvoa, valitettavasti. En syytä opiskelijoita vaan oppilaitoksia jotka ovat sysänneet opetusvastuuta yhä enemmän harkkapaikkojen suuntaan.

Minä taas ihmettelen näiden lukiolaisten ihannoimista. Muutama vuosi sen jälkeen kun he ovat käyneet lukion ja ovat olleet vaikka kaupassa töissä, niin mikä on heidän osaamisensa taso? Se autopuolen tyyppi osaa vieläkin ne asiansa ja ehkä vielä kehittynyt entisestään. Mutta se lukiolainen? Hän ei ole mitään, ellei ole jatkanut kouluttautumistaan.

Työelämä on lopulta osaamista, ei sivistystä. Sivistys on tärkeää ihmiselle itselleen, mutta yhteiskunnalle lopulta merkkaa se osaaminen. Eikä joku lukion historiankurssin osaaminen oikein riitä mihinkään. Eikä edes sen lukion pitkä biologia riitä biologin hommiin.

Minulla on lukiokoulutus hyvillä papereilla ja ammatti ja lopulta sillä ammatilla on vain ja ainostaan merkitys. Se on se osaaminen joka tuo minulle palkan, ei ne lukiokurssit.

Minä näen asian niin, että lukio on hyvä paikka heille, jotka pyrkivät yliopistoon, jossa opeteltavat asiat edelleen syventävät lukiossa opittuja asioita. Itse opiskelin yliopistossa mm. suomen kieltä, aikamoinen hyppäys olisi ollut sinne pompsahtaa jostain yläasteen äikän tunnilta. Sitä en käsitä ollenkaan, että lukiota suositellaan suurin piirtein kaikille, jotka osaavat lukea, jotta äiti saa sitten lyyran ylioppilaslakkiinsa ja kaikki on mennyt kuten pitikin. Tuntuu, että suuri osa vanhemmista elää ihan oikeasti jotain Pokka pitää -elämää, jossa tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä ja sopivalta.

Myös mieheni on akateeminen ja meidän lapsemme meni peruskoulusta opiskelemaan kuljetusalaa ammattikouluun. Kyllä oli joillain sukulaisilla pitelemistä, että käsittivät tämän ratkaisun. Samaten kun kuuntelee asiantuntijoiden houreita siitä, että yhä useammalla pitää olla korkeakoulututkinto (ei selvästikään väliä miten työllistävältä alalta, kunhan kuulostaa hienolta), tuntui kuin nuoremme olisi syrjäytynyt välittömästi. Nyt valmistui ja pääsi saman tien alansa töihin. Hän on fiksu tyyppi, jota lukion yleissivistävät teoriaopinnot eivät olisi kuitenkaan voineet vähempää kiinnostaa. Hänen kiinnostavin juttunsa on ollut ajaminen ja sitä hän nyt tekee. Sitten taas toinen lapsemme on yläkoulussa ja hänelle se (ainakin tällä hetkellä) kiinnostavin juttu on ala, jota opiskellaan yliopistossa. Hänelle lukio on mielekäs valinta, ei mitään muutaman vuoden hengailuaikaa, jolloin ehkä aletaan alustavasti miettiä mitä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa haluaisi kukaties tehdä.

Sitä sanoisin, että panostus oppilaanohjaukseen olisi kannattavaa. Toki valintoja tehdään myöhemmin lisää ja mieli voi muuttua, mutta oikeasti jo yläkoulussa kannattaa suoda ajatus jos toinenkin sille, minkälaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Ettei sitten notkuta jossain lukiossa ja tajuta parin vuoden päästä, että olisin koko ajan halunnut ammattikouluun, mutta menin sinne minne kaverit ja mitä äiti sanoi.

Parin vuoden notkuminen lukiossa on hyödyllisempää kuin valita umpimähkään jokin amisala ja pettyä opetuksen tasoon.

Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi umpimähkään valita mikään amisala? Tietenkin heidän tulee valita mieleinen ala, jonne haluavat työllistyä. Jos niin ei käy se on jo peruskoulun puolella syntynyt ongelma ja pitäisi ratkaista jo siellä, ettei valinnat noiden ysiluokkalaisten kohdalla mene pieleen.

Amisten ongelma näyttää kirjoittajien mukaan olevan huono opetus. Sekin siis pitäisi hoitaaa kuntoon, koska se ei ole kenenkään intresseissä, että yhteiskunta käyttää paljon varoja surkeaan opetukseen ja valmistuvien henkilöiden osaaminen on huonoa.

Mutta vaikeaa se tietenkin on, jos ihmisten yleinen asenne on alentuva. Jos amisten arvostus olisi korkeampi, sinne vaadittaisiin myös ennemmän sekä resursseja, että tulosvastuuta. Kyse on tietenkin poliittisesta tahdosta, mutta poliitikkomme eivät tietenkään edusta sitä ihmisryhmää, joka noita kouluja on käynyt ja jotka niihin hakeutuvat.

Minusta Suomen koko koulutussysteemi oma vanhentunut ja kaipaa täysin uudistamista. Tarvitsemme paljon enemmän kaksoistutkintoja ja amistutkinnoille enemmän arvostusta. Koko pelkkä lukio voitaisiin varata vain sille parhaimmalle 5%, jotka aivan takuuvarmasti päätyvät yliopistoon.

Siinä olen samaa mieltä , että järjestelmä pitäisi uudistaa. Kaksoistutkinnot eivät kuitenkaan ole se ratkaisu, sillä ainakin itse tuntemieni kaksoistutkinnon suorittaneiden mielestä ei olisi kannattanut siihen ryhtyä. Lopputulos on puolivillainen sekä ylioppilastutkinnon että ammattitutkinnon kannalta. Parempi olisi vaan keskittyä toiseen kunnolla mikäli on tarkoitus suunnata jatko-opintoihin.

Se mitä mielestäni tarvittaisiin olisi se, että amis ja AMK keskittyisi opettamaan ne käytännön taidot oikeasti eikä vaan teoriassa ja lukio ja yliopisto keskittyisi siihen tieteeseen tähtäävän puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä ammattikoulussa opetetaan, on helppo tehdä itse. Siksi on hankalaa arvostaa niitä, joille on helppoja asioita pitänyt pari vuotta opettaa.

Päinvastoin! Lukio nyt ei ole muuta kuin peruskoulun jatkumo. Lukion jälkeen et edelleenkään ole yhtään mitään. Ammattikoulusta valmistaudutaan ammattiin, eikä todellakaan ole ammattia vastaavaa ilman koulutusta esimerkiksi huoltaa lentokoneita, tehdä putkiremontteja tai leikata hiuksia. Sekä ammattikoulun että lukion pohjalta on mahdollisuus hakea halutessaan jatko-opintoihin, mutta lukion jälkeen se on käytännössä pakollista, koska muuten on aivan sama kävitkö edes sitä lukiota. Ammattikoulupohjalta voi työllistyä suoraan ammattiin, tai ryhtyä vaikka oman alansa yrittäjäksi. Lukion arvostaminen on pelkkä muinaisjäänne jostain aikojen alusta kun oikeasti oli jonkinlainen harvinaisempi saavutus päästä ylioppilaaksi. Maailma muuttuu, eikä lukio ole sen kummempi saavutus kuin ammattikoulukaan tänä päivänä.

Sekä ammattikoulun että lukion käyneenä on kyllä pakko todeta että vaatimustasot on todella erilaiset, valitettavasti. Amiksessa riitti että ilmestyi suht säännöllisesti ja selvinpäin paikalle. Lukiossa vaadittiin oikeasti oma-aloitteisuutta ja tavoitteellista opiskelua myös vapaa-ajalla. Lukiossa opettajat suhtautuivat opintoihin vakavasti, amiksessa ketään ei tuntunut kiinnostavaa, kunhan on jotain sinne päin tehty. Syy on toisen asteen koulutuksen leikkauksissa, varsinkin amis kärsii resurssipulasta eikä laadukasta opetusta voida monessa paikassa taata.

Ja se on tietenkin harmillista ja yksilötasolla ehkä totta. Mutta ilman näitä ammattiosaajia. Oli se sitten rakennus, teollisuuden tai vaikka autopuolen ihmisten osaamista sinunkin rikkinäinen autosi tarkoittaisi vain ja ainostaan, että joudut ostamaan uuden auton, jos joku osa menisi siitä autosta rikki. Sinä, et sitä kylppäriä todennäköisesti saisi korjattua. Ehkä juuri ja juuri hana vaihdettua. Etkä sinä paljon enempää kuin saisi aikaan kun traktorin käynnistämisen. Siitä, että saisit jonkun maatilan pyörimään ilman jonkun tason ammattiopetusta tai maatilalla syntymistä on aika epätodennäköistä.

Ihan totta. Eikä tarkoitukseni ole väheksyä ammatti-ihmisten osaamista tai tarpeellisuutta. Soisin heille ja koko ammattikoulusysteemille enemmän arvostusta, mutta valitettavasti tällä hetkellä monien amisten taso on niin surkea että niiden näkeminen tasaveroisina oppilaitoksia lukion rinnalla on vaikeaa. Meillä on ollut paljon näitä amiksia töissä ja työharjoittelussakin. Useimmat nuoret ovat hyviä työntekijöitä ka innokkaita oppimaan, mutta aika kädestäpitäen saa heitäkin pitkään neuvoa, valitettavasti. En syytä opiskelijoita vaan oppilaitoksia jotka ovat sysänneet opetusvastuuta yhä enemmän harkkapaikkojen suuntaan.

Minä taas ihmettelen näiden lukiolaisten ihannoimista. Muutama vuosi sen jälkeen kun he ovat käyneet lukion ja ovat olleet vaikka kaupassa töissä, niin mikä on heidän osaamisensa taso? Se autopuolen tyyppi osaa vieläkin ne asiansa ja ehkä vielä kehittynyt entisestään. Mutta se lukiolainen? Hän ei ole mitään, ellei ole jatkanut kouluttautumistaan.

Työelämä on lopulta osaamista, ei sivistystä. Sivistys on tärkeää ihmiselle itselleen, mutta yhteiskunnalle lopulta merkkaa se osaaminen. Eikä joku lukion historiankurssin osaaminen oikein riitä mihinkään. Eikä edes sen lukion pitkä biologia riitä biologin hommiin.

Minulla on lukiokoulutus hyvillä papereilla ja ammatti ja lopulta sillä ammatilla on vain ja ainostaan merkitys. Se on se osaaminen joka tuo minulle palkan, ei ne lukiokurssit.

Minä näen asian niin, että lukio on hyvä paikka heille, jotka pyrkivät yliopistoon, jossa opeteltavat asiat edelleen syventävät lukiossa opittuja asioita. Itse opiskelin yliopistossa mm. suomen kieltä, aikamoinen hyppäys olisi ollut sinne pompsahtaa jostain yläasteen äikän tunnilta. Sitä en käsitä ollenkaan, että lukiota suositellaan suurin piirtein kaikille, jotka osaavat lukea, jotta äiti saa sitten lyyran ylioppilaslakkiinsa ja kaikki on mennyt kuten pitikin. Tuntuu, että suuri osa vanhemmista elää ihan oikeasti jotain Pokka pitää -elämää, jossa tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä ja sopivalta.

Myös mieheni on akateeminen ja meidän lapsemme meni peruskoulusta opiskelemaan kuljetusalaa ammattikouluun. Kyllä oli joillain sukulaisilla pitelemistä, että käsittivät tämän ratkaisun. Samaten kun kuuntelee asiantuntijoiden houreita siitä, että yhä useammalla pitää olla korkeakoulututkinto (ei selvästikään väliä miten työllistävältä alalta, kunhan kuulostaa hienolta), tuntui kuin nuoremme olisi syrjäytynyt välittömästi. Nyt valmistui ja pääsi saman tien alansa töihin. Hän on fiksu tyyppi, jota lukion yleissivistävät teoriaopinnot eivät olisi kuitenkaan voineet vähempää kiinnostaa. Hänen kiinnostavin juttunsa on ollut ajaminen ja sitä hän nyt tekee. Sitten taas toinen lapsemme on yläkoulussa ja hänelle se (ainakin tällä hetkellä) kiinnostavin juttu on ala, jota opiskellaan yliopistossa. Hänelle lukio on mielekäs valinta, ei mitään muutaman vuoden hengailuaikaa, jolloin ehkä aletaan alustavasti miettiä mitä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa haluaisi kukaties tehdä.

Sitä sanoisin, että panostus oppilaanohjaukseen olisi kannattavaa. Toki valintoja tehdään myöhemmin lisää ja mieli voi muuttua, mutta oikeasti jo yläkoulussa kannattaa suoda ajatus jos toinenkin sille, minkälaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Ettei sitten notkuta jossain lukiossa ja tajuta parin vuoden päästä, että olisin koko ajan halunnut ammattikouluun, mutta menin sinne minne kaverit ja mitä äiti sanoi.

Parin vuoden notkuminen lukiossa on hyödyllisempää kuin valita umpimähkään jokin amisala ja pettyä opetuksen tasoon.

Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi umpimähkään valita mikään amisala? Tietenkin heidän tulee valita mieleinen ala, jonne haluavat työllistyä. Jos niin ei käy se on jo peruskoulun puolella syntynyt ongelma ja pitäisi ratkaista jo siellä, ettei valinnat noiden ysiluokkalaisten kohdalla mene pieleen.

Amisten ongelma näyttää kirjoittajien mukaan olevan huono opetus. Sekin siis pitäisi hoitaaa kuntoon, koska se ei ole kenenkään intresseissä, että yhteiskunta käyttää paljon varoja surkeaan opetukseen ja valmistuvien henkilöiden osaaminen on huonoa.

Mutta vaikeaa se tietenkin on, jos ihmisten yleinen asenne on alentuva. Jos amisten arvostus olisi korkeampi, sinne vaadittaisiin myös ennemmän sekä resursseja, että tulosvastuuta. Kyse on tietenkin poliittisesta tahdosta, mutta poliitikkomme eivät tietenkään edusta sitä ihmisryhmää, joka noita kouluja on käynyt ja jotka niihin hakeutuvat.

Minusta Suomen koko koulutussysteemi oma vanhentunut ja kaipaa täysin uudistamista. Tarvitsemme paljon enemmän kaksoistutkintoja ja amistutkinnoille enemmän arvostusta. Koko pelkkä lukio voitaisiin varata vain sille parhaimmalle 5%, jotka aivan takuuvarmasti päätyvät yliopistoon.

Miksi kaikkien lukiolaisten pitäisi jatkaa yliopistoon? Mitä vikaa on AMK:ssa?

Ei siinä mitään vikaa olekaan ja kaikki lukiolaiset ei edes pääse ammattikorkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Ketun vitkula kirjoitti:

Yksi ainoa kysymys teille, jotka hehkutatte lukiota ja mollaatte amiskaa.

Mitä hittoa te teette vauva.fi-sivustolla?

Teidän luulisi olevan tälläkin hetkellä yliopiston järjestämällä kesäretkellä juomassa shampanjaa valkolakit päässä ja vertailemassa, kuinka monta ÄLLÄÄ kenelläkin siinä kusisessa todistuksessa oli.

Katsopas kun normaali ihminen menee elämässään eteenpäin. Yo-todistus ja yliopistokoulutus, joita tässä niin kovin kadehtitte, on pelkkä väline saavuttaa elämässään ne tavoitteet mitä haluaa. Harva jää johonkin lukio tai yliopistoaikaan roikkumaan.

Enpä kovin kahdehtisi, kun et osannut vastata edes siihen yhteen ainoaan kysymykseen  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolainen ei ole akateeminen. Hän on käynyt kolme vuotta koulua, jossa on opetettu asioista, joiden kirjat, suurin osaa voisi lukea muutamassa kuukaudessa, on selittty hänelle ääneen ja sitten hän on tehnyt kokeet niistä asioista ja saanut niistä arvosanan.

Miksi et sitten ole lukenut? Eikö rahkeet riitä? Onko niin ettei voi niittää sieltä mihin koskaan ei kylvetty?

Minä olen lukenut ja valmistunut lukiosta jopa erittäin hyvin arvosanoin ja siksi juuri kykenen sanomaan, ettei lukiolainen ole mitään erityistä ilman ammattia, mutta ammattikoulun käynyt ja ammatissaan hyvä on erittäin arvostettu asia.

Minulta ei menisi montaakaan viikkoa lukea lukea koko lukion psykologian, maantiedon, historian tai äidinkielen kurssit läpi ja jopa kirjoittaa ne. Suurin osa selviäisi lukion englannista läpi ihan vaan, vaikka olisi ainoastaan pelannut englannin kielisten kanssa nettipelejä. Ei ehkä laudaturin arvoisesti, mutta varmasti menisi läpi.

Minä en kuvittele, että lukiolainen olisi valmis ilman mitään koulutusta kuin lukio perustamaan rakennusfirman tai putkifirman lukemalla muutaman kuukauden kotona kirjoja. Mutta sinusta sitten vissiin on mahdollista.

Mutta me tarvitsemme esimerkiksi noita rakennusalan tekijöitä ja osaajia. Heitä kuuluisi arvostaa paljon enemmän. Eikä vaan heitä, vaan monia muitakin ammattiin valmistuneita.

Me tarvitsemme enemmän heitä, kun jonkun suuren määrää omaan iloonsa ja sivistyksensä takia lukioista valmistuneita.

Minusta koko pelkkä yleissivistävä koulutus voitaisiin lopettaa. Se pitäisi olla aina yhdistettynä ammattiin valmistumiseen. Vaikka sitten lopullinen ja korkein koulutus olisi yliopistotasolla. Kaikille ensin ammatti ja perus yleissivistys ja sitten vasta halukkaille tarjotaan näitä erityisen sivistäviä koulutuksia.

Olemme aivan liian kauan ylläpitäneet tätä koko lukiosysteemiä. Sen arvostus perustuu lähinnä historiaan, mutta ei oikeastaan enää vastaa nykypäivän tarpeita ja mikä on oikeasti ja minkä pitäisi olla oikeasti arvokasta. Lähtökohtana pitäisi nähdä osaaminen eikä pelkkä yleissivistys. Se kun alkaa olla kaikilla ihan minimivaatimus.

Tietenkin juuri lukiosta valmistuneet ja he joilla on vain se lukiokoulutus eivät halua luopua arvoasemastaan. Eikä varsinkaan heille, joita perinteisesti on aina katsottu vähän alaspäin.

Mutta tilanne muuttuu ja vähitellen kun tieto on niin nopeasti kaikkien ulottuvilla taidot alkavat merkitsemään aina vaan enemmän. Sitä kun ei hetkessä vaan opi, vaan käsillä tehtävät taidot vievät aikaa oppia.

Kaikki tieto on ollut viimeiset sata vuotta kaikkien ulottuvilla. Osa ihmisistä on vaan niin tyhmiä ettei sitä löydä eikä osaa käyttää vaikka se heille tarjoillaankin. Mistä ihmeestä tulee se oletus, että nykyisin amiksessa opetettaisiin jotain käytännön taitoja?

Oletan, että ammattiin valmistuville jossain vaiheessa opetetaan niitä käytännönpila taitoja. Vai eikö partuurikampaajille enää opeteta käytännössä värjäämistä tai leikkamista. Eivätkä putkimieheksi valmistuneet enää hitsaa tai yhdistä putkia koulussa?

Kaikki tieto ei todellakaan ole ollut kaikkien saatavilla viimeiset sata vuotta. Haluaisin nähdä kuinka sinäkin olisit opiskellut kotona itseksesi 70- luvulla kellosepäksi.

Huomenna tulee taas uutta tietoa, jota tämän vuoden lukiosta valmistuneille ei tule kukaan opettamaan. Ihan samalla tavalla heidänkin pitää ottaa asioista selvää tulevaisuudessa. Puolella on tosiaan älykkyys alle 100 tai 100. Se on julma totuus ja jopa siellä lukiossa on myös heitä.

Minä olen sitä mieltä, että kaikki tällainen yleis alkaa olla mennyttä maailmaa, siirrymme yhä suurempaan erikoisosaamiseen. Se ettei amiskoulutus ole vielä noussut siihen vaatimustasoon, on vain ajan kysymys. Lukiotason yleissivistys on nimittäin aivan liian vähän ja liian aikaavievää nykyajan tiedon määrässä ja joka vain lisääntyy. Saman tason tiedon googlaa minuutissa, kun tarve sille tiedolle esiintyy.

Mutta se, että joku saapuu paikalle fyysisesti ja kykenen teknisesti ratkaisemaan ja rakentamaan sen miten siinä talossasi vaihdetaan se uusi lämmitysjärjestelmä ei pelkästää, googlettamalla ratkea. Vaan ensi vuonna olet kylmässä, vaikka sinulla olisi ollut 10 laudaturia. Jo nyt alkaa monella alalla olla pulaa ammatti-ihmisistä. Lukiolaisista ja heidän osaamisestaan ei vaikuta olevan pulaa.

Ketun vitkula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketun vitkula kirjoitti:

Yksi ainoa kysymys teille, jotka hehkutatte lukiota ja mollaatte amiskaa.

Mitä hittoa te teette vauva.fi-sivustolla?

Teidän luulisi olevan tälläkin hetkellä yliopiston järjestämällä kesäretkellä juomassa shampanjaa valkolakit päässä ja vertailemassa, kuinka monta ÄLLÄÄ kenelläkin siinä kusisessa todistuksessa oli.

Katsopas kun normaali ihminen menee elämässään eteenpäin. Yo-todistus ja yliopistokoulutus, joita tässä niin kovin kadehtitte, on pelkkä väline saavuttaa elämässään ne tavoitteet mitä haluaa. Harva jää johonkin lukio tai yliopistoaikaan roikkumaan.

Enpä kovin kahdehtisi, kun et osannut vastata edes siihen yhteen ainoaan kysymykseen  :D

Amis ei ole ymmärtänyt, että tämä on keskustelupalsta, ei mikään vastaa kysymyksiin -palsta. Mutta kun lusikalla on annettu

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain ylioppilaita juhlitaan? Miksi amispuoli unohdetaan kokonaan?

Ei kukaan ole kieltänyt juhlimassa muitakin valmistuneita.