Miten reagoisit jos seurustelukumppanisi kahden vuoden jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on aika pitkä aika piilotella asiaa. Ei hirveän hyvä piirre tuollainen salailu.

No, luottamus on tullut nyt.

Ehkäpä hänellä on syynsä, miksi ei ole helppo luottaa.

Nyt olet luottamuksensa arvoinen...ja otatko nokkiisi?

Enpä osaa sinua neuvoa. Itse ottaisin kohteliaisuutena ja luottamuksen osoituksena ja arvelisin, että on sellaisia kokemuksia, ettei  ei ole kokenut voivansa aiemmin luottaa.

Ei ole loukkaus sinua kohtaan. On luottamuksen osoitus. Ole ja olet sen väärti.

Tuli myös mieleeni, että ihmisillä on parisuhteissa isompiakin traagisia kokemuksia mukanaan kuin mielialalääkkeet. On parempi, että henkilö hakee apua ja saa sitä tasapainossa olevan lääkityksen kautta tai muutoin, kuin jättää itsensä hoitamatta sen vuoksi, että hyväksyykö toinen ihminen hänet heikkouksineen vai ei.

Suhteessamme on puolisolla lapsuuden aikainen kokemus, joka vaikuttaa häneen ja suhteeseemme nyt aikuisena. En voi pakottaa häntä kertomaan yksityiskohtia henkisen ja fyysisen väkivallan kokemuksista, mutta hän pyytäessäni haki siihen apua.

Parisuhteet tuo välillä niin paljon hyvää yhteiseen ja molempien omaan elämään, että luottamus tulee ajan kanssa silloin se tulee lunastaa. Oletko sinä luottamuksen arvoinen?