Miten reagoisit jos seurustelukumppanisi kahden vuoden jälkeen

Mielialalääkkeillä monilla on haittavaikutuksia. Suurin osa SSRI-lääkkeiden käyttäjistä saa seksuaalisuuteen liittyviä haittoja. Jos parisuhteeseen kuuluu seksiä, se heijastuu suoraan siihen. Monesti ne vähentävät halua tai kykyä seksiin, kun vaikuttavat esimerkiksi tuntoaistiin. Niitä määrätäänkin miehille, jotka kärsivät ennenaikaisesta ejakulaatiosta. SSRI-lääkkeet myös tasaavat mielialaa, eli ilot ja surut eivät kummatkaan tunnu yhtä vahvoina.

Sinua tuo asia selkeästi mietityttää, et siitä tuskin muuten olisi tänne kirjoittanut. Onko tässä enemmän kyse siitä, että mies ei kertonut asiasta? Ei siitä, että haittaisi, että hän käyttää lääkkeitä. Toki sen kertominen voi olla hankalaa, mutta se ei saisi olla syy olla kertomatta parisuhteessa vaikeita asioita, varsinkin useiden vuosien ajoista jos on kyse. Pystytkö luottamaan häneen nyt? Muuttuiko nyt jokin, että hän jatkossa ei enää toimisi näin vai onko tilanne sama ja mahdollisuus tällaiselle voisi täten toistua? Tähän ei ole oikeaa ratkaisua, luota itseesi ja tee päätös sen mukaan. Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tykkäisi että on salannut noin pitkään. Itse otan tuollaiset asiat hyvissä ajoin esille, niin näkeepä jos toinen ei kestä. Ikävää jos pelailee sillä, että toinen hyväksyisi eikä jättäisi, kun seurusteltu jo pidempään.

Pelailee?

Ei tulut kyllä mieleen.

Ihan vapaaasti ottaa tai jättää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin miksei ole kertonut aikaisemmin. 

Ihmettelisin, miten en ole huomannut. Jos säännöllinen lääkitys, niin oletettavasti olisin huomannut lääkkeitten ottamisen, apteekissa käynnit, kenties lääkärireissutkin. Ei menisi olankohautuksella ohi, vaan pitäisin melko isona epäluottamuksen osoituksena.

Miettisin, mikä mussa on vialla kun ei koe, että voi kertoa. Mulle tuo ei ole iso asia kun olen lääkityksellä itsekin, voitais vertailla :D

Mutta sä ap olet nyt vielä selän takana mammapalstalla keräämässä mielipiteitä miestä vastaan. En ihmettele kun ei ole uskaltanut kertoa.

Olet aina tökerö.

Reagoisin niin, että en ole tainnut kiinnittää kumppaniin huomiota lähellekään tarpeeksi, jos päivittäinen lääke on mennyt ohi kahden vuoden ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Reagoisin niin, että en ole tainnut kiinnittää kumppaniin huomiota lähellekään tarpeeksi, jos päivittäinen lääke on mennyt ohi kahden vuoden ajalta.

Jos toinen haluaa asian salata, se kyllä onnistuu. Jollain on toinen perhekin toisaalla eikä kumppani tiedä mitään.

Ehkä ihmettelisin hieman miksei ole aiemmin kertonut... mutta hyväksyisin asian, jos suhde muuten toimii hyvin. Ei kai siitä numeroa tarvitse tehdä. 

Itse ollut samassa tilanteessa, enkä ole koskaan kertonut lääkityksestä. Parisuhteessakin saa olla yksityisiä asioita.

Minun mielestä tuo on myös yksityisasia, eikä tarvitse kertoa. Sitten jos asutaan yhdessä voi olla pakko kertoa kun joutuu muuten salailemaan tablettipurkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli kyse vain mielialalääkkeistä, entä jos kyse olisikin ollut jostain vakavammasta, tai jostain mahdollisesti perinnöllisestä sairaudesta? Onko silloinkin ok salata noin pitkään?

Perinnölliset sairaudet on kyllä hyvä tietää siinä tapauksessa, että jälkikasvua on suunnitteilla, mutta muuten niitä on turha märehtiä. Ennemmin miettisin vakavampana asiana vaikka jonkun sukupuolitaudin salaamista. Jos kumppani on salannut esimerkiksi herpeksen kaksi vuotta, niin siitä olisin todella vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä tuo on myös yksityisasia, eikä tarvitse kertoa. Sitten jos asutaan yhdessä voi olla pakko kertoa kun joutuu muuten salailemaan tablettipurkkeja.

Sittenkään tuollainen hyvässä hoitotasapainossa oleva sairaus ei ole mielestäni sellainen asia, että siitä pitäisi tehdä kummaltakaan puolelta isoa asiaa. Lääkitys kuuluu olennaisena osana toisen elämään ja sillä siisti. Toisella ei ole mielestäni mitään syytä alkaa jeesustelemaan asiaa sen enempää tai keksiä jonkun mieleni minä pahoitin -versiota tai alkaa marttyyriksi asian takia. Jos toinen on ollut kahden vuoden ajan mieleinen ja mukava, niin sellainen hän on sitten. Muutoksia mielialaan voivat tulla kenelle tahansa, koska tahansa ja lukuisista erilaisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin miksei ole kertonut aikaisemmin. 

Ihmettelisin, miten en ole huomannut. Jos säännöllinen lääkitys, niin oletettavasti olisin huomannut lääkkeitten ottamisen, apteekissa käynnit, kenties lääkärireissutkin. Ei menisi olankohautuksella ohi, vaan pitäisin melko isona epäluottamuksen osoituksena.

Meinasitko, että lääkkeiden ottaminen vie paria sekuntia kauemmin? Tai että apteekissa pitäisi ravata joka viikko tai lääkärissä? No ei tarvitse ravata ja tuskin muutenkaan pariskunta on ihan koko aikaa toisen ihossa niin kiinni, että toinen ei saisi hetken rauhaa yksinään.

Itse en pitäisi asiaa epäluottamuksen osoituksena, vaan asiana, josta ei ole ollut suurempaa tarvetta kertoa.

Suuttuisin kovasti ja katsoisin, miten mies reagoi siihen. Jos on selvästi pahoillaan ja haluaisi jatkaa suhdetta, niin silloin luultavasti leppyisin.

Alkaisin luultavasti miettimään mitä muita oleellisia asioita toinen salaa.

Loukkaantuisin valehtelusta. Kaksi kuukautta olisi ok aika jättää kertomatta perussairauksista ja säännöllisistä lääkityksistä.

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeillä monilla on haittavaikutuksia. Suurin osa SSRI-lääkkeiden käyttäjistä saa seksuaalisuuteen liittyviä haittoja. Jos parisuhteeseen kuuluu seksiä, se heijastuu suoraan siihen. Monesti ne vähentävät halua tai kykyä seksiin, kun vaikuttavat esimerkiksi tuntoaistiin. Niitä määrätäänkin miehille, jotka kärsivät ennenaikaisesta ejakulaatiosta. SSRI-lääkkeet myös tasaavat mielialaa, eli ilot ja surut eivät kummatkaan tunnu yhtä vahvoina.

Sinua tuo asia selkeästi mietityttää, et siitä tuskin muuten olisi tänne kirjoittanut. Onko tässä enemmän kyse siitä, että mies ei kertonut asiasta? Ei siitä, että haittaisi, että hän käyttää lääkkeitä. Toki sen kertominen voi olla hankalaa, mutta se ei saisi olla syy olla kertomatta parisuhteessa vaikeita asioita, varsinkin useiden vuosien ajoista jos on kyse. Pystytkö luottamaan häneen nyt? Muuttuiko nyt jokin, että hän jatkossa ei enää toimisi näin vai onko tilanne sama ja mahdollisuus tällaiselle voisi täten toistua? Tähän ei ole oikeaa ratkaisua, luota itseesi ja tee päätös sen mukaan. Tsemppiä :)

Just. Heti vedettiin johtopäätös, että kyseessä on mies. Ap ei maininnut sukupuolta, puhui seurustelukumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Tuostakinko joku keksii loukkaantua?

Joo, kaikki tunteet ovat sallittuja, mut yhtä sallittua on sen kumppanin häpeä/huoli/pelko, minkä takia se ei halunnut ottaa asiaa puheeksi.

Jos tykkäät tyypistä niin älä helvetissä tee tästä mitään suurta numeroa, vaan ilmaise että ymmärrät ettei asia ole varmasti ollut helppo. Ja koita tajuta, että se epävarmuus tuoda asiaa ilmi voi liittyä hänen mielialaongelmiinsa - ja se, että tyyppi epäröi noin pitkään, indikoi myös että olet hänelle tärkeä ja hän pelkäsi menettävänsä.

Noh, sairaus on yksi. Sitten on näitä muitakin asioita, joiden esiin tuominen ei välttämättä saa ihmisiä kirkumaan onnesta pariutumismielessä.  Aina tapauksesta ja tilanteesta riippuu, kuinka merkittäväksi kukin ne kokee.

Mutta jos pelkää, että toinen ei haluaisi sitoutua, jos tietäisi asiasta, niin eikö se ole jonkin sortin petos? Silloinhan toinen houkutellaan sitoutumaan mahdollisesti vastoin tahtoaan jättämättä asioita kertomatta. Vähän niin kuin parisuhteessaan pettävä pitää toisen sitoutuneena itseensä.

Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Olen itse syönyt vanhan trauman lauettua jonkin aikaa mielialalääkkeitä. Tinderissä tuli vastaan hahmo, jolle oli tärkeää, että toisella ei ole mt-ongelmia. Eihän se hyvältä tuntunut, kun mukavasti alkanut jutustelu loppui siihen. Koen silti, että jokaisella on oikeus itse valita ne asiat, joita pitää parisuhteensa kannalta tärkeinä. Olkoon nyt sitten tissit tai perse, painoindeksi, huumorintaju, älykkyys tai mt-ongelmattomuus. Joten toivotin onnea paremman matchin etsintään.

Vaikuttaa siltä, että ap:lla on hyvä parisuhde ja että toisen puolen ongelmat ovat hallinnassa. Kaksi vuotta on kuitenkin melko pitkä aika odottaa tuollaisen asian kanssa. Se, että asia tuli nyt ilmi, kertoo siitä että luottamus on syntymässä ja parisuhde hyvä. Nyt ei siis ehkä kannata tehdä kärpäsestä härkästä, jos haluaa että toinen on jatkossakin avoin. Kauheat kohtaukset kun ovat usein lähtökohtaisesti syy siihen, miksi vaikenemista tapahtuu. Samaan aikaan molempien on hyvä ymmärtää, että ihmisillä on oikeus tietää toisen itseensä vaikuttavat asiat ihmissuhteissa - myös parisuhteessa.

Minä haluan itse päättää miten suhtaudun kumppanin mielialalääkkeisiin. Ei niin, että kumppani päättää minun puolestani, että se on asia, josta minun ei tarvitse tietää.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan itse päättää miten suhtaudun kumppanin mielialalääkkeisiin. Ei niin, että kumppani päättää minun puolestani, että se on asia, josta minun ei tarvitse tietää.

Eli miten siis suhtautuisit mielialalääkkeisiin? En oikein nyt ymmärtänyt mitä tarkoitat tuolla, että haluat itse päättää miten suhtaudut ja et halua kumppanin päättävän puolestasi, että lääkitys on asia, josta sinun ei tarvitse tietää.

Eli siis mitä? Haluatko tietää kumppanistasi ihan kaiken ja jos tämä ei kerro sinun mielestäsi oleellisia asioita, niin... mitä?

Jotenkin saan tuosta kirjoituksestasi tosi ilkeän olotilan ja tuntuu, että suhtaudut ihmisiin jo lähtökohtaisesti hyvin negatiivisesti ja ylimielisesti. Haluatko potkia maassa makaavaa?

Minusta on hyvä että nyt kertoi. Jos on mennyt kerran hyvin, niin eikö tämä vain lähennä teitä? Olisin kiitollinen luottamuksesta ja sen arvoinen.

Nuo niin henkilökohtaisia asioita, ja aiheuttavat häpeää ja pelkoa leimautumisesta.

Itse olen kertonut aika pian seurustelun ensihetkillä että syön SSRI lääkkeitä ja käyn terapiassa. 2 krt olen saanut kokea sen että ensin ihan ok ja hyvä että kerroit. Sitten jonkun riidan tai erimielisyyden tullessa kuulen olevani sekopää mt ongelmainen, ja ei nuo riidat eivät olleet mitään sekoiluja..

Mutta hyvä että paljastui sitten mikä se toinen on. Ei luottoa enää ja sesiitä.