Tajuatteko yhtään sitä argumentointia, että yhtäkkiä EU:n laskelmien mukaan Suomen metsistä onkin tulossa hiilinielujen sijaan vakava ympäri...

Luonnonvarakeskus huomautti, että luvut ovat vasta pikaennakkotietoja, ja käyttöön otetulla uudella metodologialla voi olla vaikutusta nielutietoihin. Nämä eivät kuitenkaan selitä koko tilannetta.

Eli tässä taas voidaan todeta että tilastoinnilla voidaan saada asiat näyttämään juuri siltä miltä halutaan. Suomen hiilinielut eli metsät ja suot ovat liian hyviä, meitä pitää rangaista siitä, että olemme jo hiilineutraali maa. Jos laskenta perustuisi biologisiin faktoihin, lopputulema olisi tuo.

Kun laskelma perustuu vihreään ideologiaan, metsätkin alkavat tuottaa enemmän hiilidioksidia kuin tuottaa sitä.

Follow the money

Vierailija kirjoitti:

Minua kummastuttaa näistä jutuista paistava asenne, että kun puu hakataan pois niin sellaista ei ilmeisesti koskaan kasva uutta tilalle joten niitä ei sitten saisi hakata. Niitetyillä alueillakin vaan pällistellään ja ihmetellään kantoja, että niin ne puut lähti eikä niitä saa koskaan takaisin. Mites olisi jos istuttaisi niitä puita?

nehän on pakko istuttaa kolmen vuoden kuluessa hakkuista. Suomessa. Baltiassa, Venäjällä tai LAT Amerikassa not so much.

Vierailija kirjoitti:

Minua kummastuttaa näistä jutuista paistava asenne, että kun puu hakataan pois niin sellaista ei ilmeisesti koskaan kasva uutta tilalle joten niitä ei sitten saisi hakata. Niitetyillä alueillakin vaan pällistellään ja ihmetellään kantoja, että niin ne puut lähti eikä niitä saa koskaan takaisin. Mites olisi jos istuttaisi niitä puita?

Ei se nyt ihan noin mene. Katsos aarniometsä syntyyn menee 150 vuotta -500 vuotta vähintään.

Eli kun sieltä nyt kaadat puut niin niihin ei saisi koskea vähintään 150 vuoteen. Mutta joissakin tapauksissa jopa 500 vuotta pitää odottaa ennen kuin siihen metsään voi edes koskea.

Toisekseen aarniometsä on metsää jossa kaikki puut ja kasvit ovat kasvaneet orgaanisesti. Eli seillä on sekaisin lukuisia lajeja ja eri sukupolvista.

Suomessa puita istutetaan sama puutaa kuin puupellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ole mitään oikeita, kunnon metsiä. Huonosti hoidettuja, paljaaksi hakattuja ja pelkkiä monokulttuureja, yhden sortin puuplantaaseja. Oletteko koskaan ajaneet hakkuuaukean ohi? Järkyttävän näköistä, siivotonta ja pelkkää tuhoamista. Ei paljon istutukset auta, kun maaperä tuhotaan isoilla laitteilla ja monimuotoisuus on menetetty. Tuleville sukupolville ei jää yhtikäs mitään, kun rahankiilto silmissä hakataan kaikki silmänkantamattomiin.

Kävelin tuossa keväällä kaltaisesi kanssa metsässä etsimässä korvasieniä. Tämä kaveri ihasteli sitä, miten tässä vanhassa metsässä kasvoi haapaa, kuusta, mäntyä, koivua jne. , maassa oli lahoavia runkoja sammaleen peitossa ja linnut lauloivat. Ei kannon kantoa missään! Samalla hän hakkui suomalaisen metsänhoidon, pelkkiä aukkoja ja raiskioita, puupeltoja.  Arvuuttelin, että mitenkä vanhaa tämä mahtaa olla ja kaverin mielipide oli, että vähintään 100 vuotta, suojelun arvoinen paikka! Kerroin, että metsällä on ikää noin 50 vuotta, se on juuri sellainen kamala istutettu puupelto ja tältä se näyttää kahden harvennuksen jälkeen.

Tuleville sukupolville eli minulle jäi ihan käypänen metsä, jota amatööri ei näköjään erota vanhasta metsästä, koska "täällähän on naavaa ja sammalta".

Hoitamattomalla risukolla ei ole minkäänlaista virkistysarvoa ihmiselle. Toki jollekkin eliöille sekin on suojaisa elinympäristö.

Metsä ei ole olemassa ihmisen viihdykkeeksi.

On myös erikoinen sitkeässä istuva harhauulo, että luonnontilaisista metsistä tulee pääasiassa "risukkoja". Näinhän asianlaita ei suurimmassa osassa ole. Rehevät lehtometsät, joita on aika vähän, saattavat joskus olla osin tiheitäkin ja on jo jonkinainsta pensikkoa aluskasviisuutensa, niissäkin on kuitenkin monenaista kohtaa ja mielenkiintoisesti erilaisia lajeja ja kauniita luontopaikkoja ja hyvin yleensä niissäkin pystyy liikkumaan.

Tosiasia on, että sekä kuusivoittoiset että kuivemmat mäntyvoittoiset kangasmetsät vanhentuessaan eivät ole lainkaan ryteikköä tai pusikkoa, vaan suureksi osaksi niissä kasvaa vanhoja isoja puita. Siellä täällä eri maatumisen vaiheessa runkoja sammalen peitossa. Nuorta taimikkoa on vain kohdissa, joissa puu on hiljattain kaatunut ja jättänyt auringonaukon ja tilaa uusille taimille kasvaa. Vanhat sekametsät, joissa on esim. ekologisesti tärkeitä suuria haapoja (joita ei talousmetsissä näe) ja myös muita lehtipuita, eivät myskään ole tavallisesti mitään ryteikköä, vaan niissä on ihan hyvä kukea suureksi osaksi suurten puiden lomassa. Toki myös maastonmuodot ja vaikka kosteikkopaikat vaikuttavat metsän laatuun ja kuljettavuuteen.

Ryteikköistä tai vaikeukulkuista metsää on ennen kaikkea talousmetsissä joissain "hoidon" vaiheissa. Esim. hakkuun jälkeen parisenkymmentä vuotta ja sitten harvennushakkuun jälkeen, eli itse asiassa suhteellisen suuren osan metsän kasvuajata korjuukypsäksi tukiksi, mikä on n. 50 - 70 vuotta. Onhan se talousmetsäkin tosiaan siinä 50 vuoden korvilla jo aika kivannäköistä metsää. Mutta pien se sitten hakataankin siitä.

Kyllä "hoitamattomissa" metsissä on tavallisesti ne kaikkein merkittävimmät luontoarvot, ekoogiset arvot ja virkistysarvo myös ihmiselle. Luonnonsuojelualueethan ovat erityisesti myös ihmisten viskistyskäytössä. Kokeilkaa joskus, niin voitte ylättyä, etteivät tuollaiset metsät olekaan vaan risukkoa, vaan monimuotoista kaunista luontoa, täynnä kauniita erilaisia luontopaikkoja, jossa voi vaeltaa.

Joku kirjoitti täällä myös metsäpaloista, luonnon luontaisesta uudistumisesta. Luontaisestihan metsä uudistuu siten, että vanhat puut lahoavat ja kaatuvat ja jättävät siten kasvuaukon uusille taimille. Myös metsäpalot ovat uudistaneet metsää luonnoisella tavalla. Luonnollisia metsää uudistavia metsäpaloja ei vaan ole ollut luontaisesti lähellekään sitä määrää mitä ihminen uudistaa metsää (erityisesti avohakkuilla). Metsän kiertokuku on luontaisesti paljon pidempi kaari kuin talousmetsällä ja siis vanhaa metsää, (yli satavuotiasta) olisi luontaisesti valtavasti suurempi osa mitä nykyään talousmetsien aikakaudella on. Talousmetsässähän ei päästetä metsää yli 100 vuoden ikään ennen hakkuuta. Metsäpalot eivät vanhoissa metsissä myöskään aina tuhoa kaikkia puita laajamittaisesti, ja erityisesti vanhemmilla männyillä on hyvä suoja paksun kipikaarnan ja pitkän rungon ansiosta paloja vastaan. Laajemmet metsäpalot ovat olleet aika harvinaisia, vaikka toki niitäkin on joskus ollut.

Molempia tarvitaan, talouskäytössä olevaa ja suojeltua metsää, mutta luonnontilaisessa suojelumetsässä ei ihmisen pitäisi kulkea ollenkaan kuin korkeintaan merkittyjä polkuja pitkin. Meillä täällä päin on runsaasti luonnontilaista metsää, koska Metsähallituksen suojeluMETSÄSTÄ valtaosa on tällä nurkalla maata. Riippuu aivan maastotyypistä ja metsän iästä kuinka helppokulkuista tai "kaunista" se on. Noin <60 vuotiaasta kuusimetsästä ei kyllä minun silmäni erota onko sitä kasvun alussa harvennettu vai onko kuusikko nujertanut juureltaan muun kasvillisuuden luontaisesti. En ole kaatuneen kuusen jättämässä aukossa nähnyt koskaan mitään muuta kuin vattupuskan, eikä vanhassa kuusikossa ole nuoria puita nimeksikään. Sitä nuoremmissa suojelumetsissä on sitten taas monenmuotoista rytelikköä ja harvinaisena lehtoa.

60 vuotinen metsä ei ole metsää vaan pelkkää puupeltoa. Odota vielä 200 vuotta niin sitten siinä voi olla metsää.

Vierailija kirjoitti:

Vihreiden laskelmia varmaankin. Oikeastaan asiat menisi aika hyvin jos aina tehtäisiin kaikki täysin päinvastoin kuin vihreät ehdottavat. Siinä mielessä kannattaa kuunnella tarkkaan mitä vihreät ehdottavat ja kirjata se ylös.

Ydinvoima paha --> Lisätään ydinvoimaa

Rajat auki vihreiden mielestä pakolaisille --> Rajat kiinni pakolaisilta

Oleskelulupa kaikille kielteisen päätöksen saaneille --> Välitön karkotus kielteisen päätöksen saaneille

Lisää rahaa kehitysapuun --> Kehitysapurahat kiinni ja rahat vain omaan maahan

Lasketaan suojaikärajaa --> Nostetaan tai pidetään ennallaan

Laillistetaan huumeet --> Ei laillisteta

Pakkolunastetaan ihmisten asunnot Venäjältä tunkeville muslimeille --> Ei päästetä niitä Suomeen

Vierailija kirjoitti:

Hollanti 10%, Belgia 21%, Saksa 20%, Espanja 22%, Kreikka 30%.

Suomi 77%, Saisi muut maat kasvattaa 20 miljardia puuta ja tulla sitten sanomaan paljonko Suomessa saa puupeltoa kaataa . Eli puolet metsää pois ja ollaan edelleen kärkitasoa at EU.

Puupelto ei ole metsää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä uusimpia metsän hiilinieluperusteita. Missään lehtijutussa ei selitetä, että miten hakkuut pienwntävät hiilinielua, kun samaan aikaan hakkaamaton metsä kasvaa koko ajan saman verran kuin mitä metsää hakataan. Ja LISÄKSI Suomessa istutetaan hakatun metsän tilalle välittömästi uudet taimet kasvamaan.

Jos tuon joku selittäisikin, niin edelleen mysteeriksi jää myös se, miten hakkaamattomuus sitoo paremmin hiiltä. Sillä jos hakkuukypsää metsää ei hakata, niin se vanhettuu, alkaa lahoamaan ja lahoamisen seurauksena se sama hiili vapautuu ilmakehään joka tapauksessa. Lahoamisprosessissa se hiilen vapautuminen vain ei ole hallittua eikä siitä saada energiaa talteen, vaan se energia jää hyödyntämättä. Miten tämä on parempi tilanne ja miten se johtaa parempaan lopputulokseen?

mistä maailmankolkasta halauaisit mieluummin metsät hävitettävän, jotta sinä saat veskipaperia, terassilautaa ja kartonkilaatikoita?

Ehkä Indonesian Sumatra tai Uruguay? Onko siellä sitten helpommin uhrattavissa oleva vaatimattomampi eliöstö kuin täällä ja huolehditaanko siellä metsäalueiden suojelusta, uusien materiaalia tehokkaammin käyttävien teknolgoioiden kehittämisestä ja metsän korvausistutuksista vastuullisemmin kuin täällä?

Sinulla on varmaan tullut väärä lainaus. Minähän tuossa nimenomaan halusin, että Suomessa käytetään vastuullisesti kasvatettua suomalaista puuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummastuttaa näistä jutuista paistava asenne, että kun puu hakataan pois niin sellaista ei ilmeisesti koskaan kasva uutta tilalle joten niitä ei sitten saisi hakata. Niitetyillä alueillakin vaan pällistellään ja ihmetellään kantoja, että niin ne puut lähti eikä niitä saa koskaan takaisin. Mites olisi jos istuttaisi niitä puita?

Ei se nyt ihan noin mene. Katsos aarniometsä syntyyn menee 150 vuotta -500 vuotta vähintään.

Eli kun sieltä nyt kaadat puut niin niihin ei saisi koskea vähintään 150 vuoteen. Mutta joissakin tapauksissa jopa 500 vuotta pitää odottaa ennen kuin siihen metsään voi edes koskea.

Toisekseen aarniometsä on metsää jossa kaikki puut ja kasvit ovat kasvaneet orgaanisesti. Eli seillä on sekaisin lukuisia lajeja ja eri sukupolvista.

Suomessa puita istutetaan sama puutaa kuin puupellossa.

Eikä kellään ole sitten tullut mieleen vähän geenimanipuloida sellaista puuta joka kasvaisi nopeammin, ennemmin puuhastellaan kaikenmaailman koronavirusten ja apinarokkojen parissa.

Tajuan sen, että biologian opetus ei ole noissa muissa Euroopan maissa kovin tasokasta. Siellä ei ymmärretä sitä, että biomassaa kasvaa lisää joka kesä, lyhyenäkin kesänä. Kasvu sitoo hiiltä eikä se, että valmis puu jököttää metsässä. Hiilen kannalta on ihan sama, onko se edelleen siinä puussa metsässä, talon seinässä, kirjaston hyllyssä tai vaikka presidentin rouvan puvussa. Puun polttaminen on se, joka siirtää hiiltä ilmaan, ja sellainen paperinkäyttö, joka ei jää pysyvämpään muotoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ole mitään oikeita, kunnon metsiä. Huonosti hoidettuja, paljaaksi hakattuja ja pelkkiä monokulttuureja, yhden sortin puuplantaaseja. Oletteko koskaan ajaneet hakkuuaukean ohi? Järkyttävän näköistä, siivotonta ja pelkkää tuhoamista. Ei paljon istutukset auta, kun maaperä tuhotaan isoilla laitteilla ja monimuotoisuus on menetetty. Tuleville sukupolville ei jää yhtikäs mitään, kun rahankiilto silmissä hakataan kaikki silmänkantamattomiin.

Kävelin tuossa keväällä kaltaisesi kanssa metsässä etsimässä korvasieniä. Tämä kaveri ihasteli sitä, miten tässä vanhassa metsässä kasvoi haapaa, kuusta, mäntyä, koivua jne. , maassa oli lahoavia runkoja sammaleen peitossa ja linnut lauloivat. Ei kannon kantoa missään! Samalla hän hakkui suomalaisen metsänhoidon, pelkkiä aukkoja ja raiskioita, puupeltoja.  Arvuuttelin, että mitenkä vanhaa tämä mahtaa olla ja kaverin mielipide oli, että vähintään 100 vuotta, suojelun arvoinen paikka! Kerroin, että metsällä on ikää noin 50 vuotta, se on juuri sellainen kamala istutettu puupelto ja tältä se näyttää kahden harvennuksen jälkeen.

Tuleville sukupolville eli minulle jäi ihan käypänen metsä, jota amatööri ei näköjään erota vanhasta metsästä, koska "täällähän on naavaa ja sammalta".

Hoitamattomalla risukolla ei ole minkäänlaista virkistysarvoa ihmiselle. Toki jollekkin eliöille sekin on suojaisa elinympäristö.

Metsä ei ole olemassa ihmisen viihdykkeeksi.

On myös erikoinen sitkeässä istuva harhauulo, että luonnontilaisista metsistä tulee pääasiassa "risukkoja". Näinhän asianlaita ei suurimmassa osassa ole. Rehevät lehtometsät, joita on aika vähän, saattavat joskus olla osin tiheitäkin ja on jo jonkinainsta pensikkoa aluskasviisuutensa, niissäkin on kuitenkin monenaista kohtaa ja mielenkiintoisesti erilaisia lajeja ja kauniita luontopaikkoja ja hyvin yleensä niissäkin pystyy liikkumaan.

Tosiasia on, että sekä kuusivoittoiset että kuivemmat mäntyvoittoiset kangasmetsät vanhentuessaan eivät ole lainkaan ryteikköä tai pusikkoa, vaan suureksi osaksi niissä kasvaa vanhoja isoja puita. Siellä täällä eri maatumisen vaiheessa runkoja sammalen peitossa. Nuorta taimikkoa on vain kohdissa, joissa puu on hiljattain kaatunut ja jättänyt auringonaukon ja tilaa uusille taimille kasvaa. Vanhat sekametsät, joissa on esim. ekologisesti tärkeitä suuria haapoja (joita ei talousmetsissä näe) ja myös muita lehtipuita, eivät myskään ole tavallisesti mitään ryteikköä, vaan niissä on ihan hyvä kukea suureksi osaksi suurten puiden lomassa. Toki myös maastonmuodot ja vaikka kosteikkopaikat vaikuttavat metsän laatuun ja kuljettavuuteen.

Ryteikköistä tai vaikeukulkuista metsää on ennen kaikkea talousmetsissä joissain "hoidon" vaiheissa. Esim. hakkuun jälkeen parisenkymmentä vuotta ja sitten harvennushakkuun jälkeen, eli itse asiassa suhteellisen suuren osan metsän kasvuajata korjuukypsäksi tukiksi, mikä on n. 50 - 70 vuotta. Onhan se talousmetsäkin tosiaan siinä 50 vuoden korvilla jo aika kivannäköistä metsää. Mutta pien se sitten hakataankin siitä.

Kyllä "hoitamattomissa" metsissä on tavallisesti ne kaikkein merkittävimmät luontoarvot, ekoogiset arvot ja virkistysarvo myös ihmiselle. Luonnonsuojelualueethan ovat erityisesti myös ihmisten viskistyskäytössä. Kokeilkaa joskus, niin voitte ylättyä, etteivät tuollaiset metsät olekaan vaan risukkoa, vaan monimuotoista kaunista luontoa, täynnä kauniita erilaisia luontopaikkoja, jossa voi vaeltaa.

Joku kirjoitti täällä myös metsäpaloista, luonnon luontaisesta uudistumisesta. Luontaisestihan metsä uudistuu siten, että vanhat puut lahoavat ja kaatuvat ja jättävät siten kasvuaukon uusille taimille. Myös metsäpalot ovat uudistaneet metsää luonnoisella tavalla. Luonnollisia metsää uudistavia metsäpaloja ei vaan ole ollut luontaisesti lähellekään sitä määrää mitä ihminen uudistaa metsää (erityisesti avohakkuilla). Metsän kiertokuku on luontaisesti paljon pidempi kaari kuin talousmetsällä ja siis vanhaa metsää, (yli satavuotiasta) olisi luontaisesti valtavasti suurempi osa mitä nykyään talousmetsien aikakaudella on. Talousmetsässähän ei päästetä metsää yli 100 vuoden ikään ennen hakkuuta. Metsäpalot eivät vanhoissa metsissä myöskään aina tuhoa kaikkia puita laajamittaisesti, ja erityisesti vanhemmilla männyillä on hyvä suoja paksun kipikaarnan ja pitkän rungon ansiosta paloja vastaan. Laajemmet metsäpalot ovat olleet aika harvinaisia, vaikka toki niitäkin on joskus ollut.

Molempia tarvitaan, talouskäytössä olevaa ja suojeltua metsää, mutta luonnontilaisessa suojelumetsässä ei ihmisen pitäisi kulkea ollenkaan kuin korkeintaan merkittyjä polkuja pitkin. Meillä täällä päin on runsaasti luonnontilaista metsää, koska Metsähallituksen suojeluMETSÄSTÄ valtaosa on tällä nurkalla maata. Riippuu aivan maastotyypistä ja metsän iästä kuinka helppokulkuista tai "kaunista" se on. Noin <60 vuotiaasta kuusimetsästä ei kyllä minun silmäni erota onko sitä kasvun alussa harvennettu vai onko kuusikko nujertanut juureltaan muun kasvillisuuden luontaisesti. En ole kaatuneen kuusen jättämässä aukossa nähnyt koskaan mitään muuta kuin vattupuskan, eikä vanhassa kuusikossa ole nuoria puita nimeksikään. Sitä nuoremmissa suojelumetsissä on sitten taas monenmuotoista rytelikköä ja harvinaisena lehtoa.

60 vuotinen metsä ei ole metsää vaan pelkkää puupeltoa. Odota vielä 200 vuotta niin sitten siinä voi olla metsää.

Oletaan, että käsite "pelto" tarkoittaa viljeltyä aluetta metsässäkin. Kuvitteletko sinä tosiaan näkeväsi, mikä metsä on 60-vuotiasta puupeltoa ja mikä luontaisesti uudistunutta? Nyt täytyy kysyä, että millä koulutuksella se onnistuu? 

Sopiiko, että lähdetään kokeilemaan? Minulla olisi tarjota sopivia paikkoja Kotkasta Kittilään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä uusimpia metsän hiilinieluperusteita. Missään lehtijutussa ei selitetä, että miten hakkuut pienwntävät hiilinielua, kun samaan aikaan hakkaamaton metsä kasvaa koko ajan saman verran kuin mitä metsää hakataan. Ja LISÄKSI Suomessa istutetaan hakatun metsän tilalle välittömästi uudet taimet kasvamaan.

Jos tuon joku selittäisikin, niin edelleen mysteeriksi jää myös se, miten hakkaamattomuus sitoo paremmin hiiltä. Sillä jos hakkuukypsää metsää ei hakata, niin se vanhettuu, alkaa lahoamaan ja lahoamisen seurauksena se sama hiili vapautuu ilmakehään joka tapauksessa. Lahoamisprosessissa se hiilen vapautuminen vain ei ole hallittua eikä siitä saada energiaa talteen, vaan se energia jää hyödyntämättä. Miten tämä on parempi tilanne ja miten se johtaa parempaan lopputulokseen?

Ei lahoa vaan uudistuu aukkojen kautta. Siis ihanko oikeasti uskot että jos metsää ei hakata niin se kaikki biomassa lahoaa ja siihen jää kuollut aukko jäljelle? Ei vaan siinä on järeä metsä. Kun metsä hakataan, se biomassa vapautuu ilmakehään erittäin nopeasti ja istutettu metsä on pieniä ruipeloita pitkään.

Siinä on järeä metsä sillä hetkellä. Kyllä. Mutta ei ikuisesti. Vaan puut lopettavat kasvunsa, jolloin ensinnäkin hiilensidonta loppuu. Ja toiseksi jossain vaiheessa puut muuttuvat hiilipäästölähteiksi, koska ne kaatuvat myrskyssä ja lahoavat, joutuvat tuhohyönteisten ruuaksi ja lahoavat, palavat metsäpalona päästöinä ilmaan, jne.

Vierailija kirjoitti:

Minua kummastuttaa näistä jutuista paistava asenne, että kun puu hakataan pois niin sellaista ei ilmeisesti koskaan kasva uutta tilalle joten niitä ei sitten saisi hakata. Niitetyillä alueillakin vaan pällistellään ja ihmetellään kantoja, että niin ne puut lähti eikä niitä saa koskaan takaisin. Mites olisi jos istuttaisi niitä puita?

Näinhän ne siellä Keski-Euroopassa kuvittelevat sen menevän, ja siksi päättelevät, että metsän käyttö vähentää hiilinielua.

Naapuri avohakkasi mökkini vierestä varmaankin lähemmäs sata hehtaaria metsäänsä noin kymmenen vuotta sitten, samalla radikaalisti muuttaen sitä miltä ympäristö näyttää. 

Totesin että eipä tässä mitään, tämä mökkeily oli tässä, ja hakkautin myös omani pois.

Nyt sinne kasvaa sitä monimuotoisuutta ihan luonnostaan lapsenlapsia ilahduttamaan.

Eikö hakattu metsä kasva nopeammin ja sido sitä hiiltä sitten? Mitä tässä en nyt ymmärrä? Luullaanko siellä jossain, että hakatun metsän tilalle kasvaa asfalttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ole mitään oikeita, kunnon metsiä. Huonosti hoidettuja, paljaaksi hakattuja ja pelkkiä monokulttuureja, yhden sortin puuplantaaseja. Oletteko koskaan ajaneet hakkuuaukean ohi? Järkyttävän näköistä, siivotonta ja pelkkää tuhoamista. Ei paljon istutukset auta, kun maaperä tuhotaan isoilla laitteilla ja monimuotoisuus on menetetty. Tuleville sukupolville ei jää yhtikäs mitään, kun rahankiilto silmissä hakataan kaikki silmänkantamattomiin.

Miten hoidettu metsä on muka hiilikierron kannalta huonompi?

Kuule kun se hiili ei kierrä puupellossa silloin kun se on hakattu,eikä sitoudu moneen vuoteen riittävästi jos metsässä on vain yhtä puulajia ja taimikko, lehtipuut ja muut kasvit hävitetään sen kuusipellon alta.

Edellinen kirjoitti monimuotoisuudesta ja sinä horiset hiilikierrosta. Onko sulla näössä vai ymmärryksessä vikaa?

Metsille olisi paljon muutakin käyttöä kuin tehdä rahaa idiooteille ja tulla keitetyksi selluksi pörssikekkuloiden hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kummastuttaa näistä jutuista paistava asenne, että kun puu hakataan pois niin sellaista ei ilmeisesti koskaan kasva uutta tilalle joten niitä ei sitten saisi hakata. Niitetyillä alueillakin vaan pällistellään ja ihmetellään kantoja, että niin ne puut lähti eikä niitä saa koskaan takaisin. Mites olisi jos istuttaisi niitä puita?

Ei se nyt ihan noin mene. Katsos aarniometsä syntyyn menee 150 vuotta -500 vuotta vähintään.

Eli kun sieltä nyt kaadat puut niin niihin ei saisi koskea vähintään 150 vuoteen. Mutta joissakin tapauksissa jopa 500 vuotta pitää odottaa ennen kuin siihen metsään voi edes koskea.

Toisekseen aarniometsä on metsää jossa kaikki puut ja kasvit ovat kasvaneet orgaanisesti. Eli seillä on sekaisin lukuisia lajeja ja eri sukupolvista.

Suomessa puita istutetaan sama puutaa kuin puupellossa.

Aarniometsä ei ole hiilinielu, koska se ei kasva. Otsikossa ihmeyeltiin hiilinielun laskennan perusteita. Hiilinielua haettaessa aarniometsä ei ole tavoite, koska se ei ole hiilinielu.

Vierailija kirjoitti:

Eikö hakattu metsä kasva nopeammin ja sido sitä hiiltä sitten? Mitä tässä en nyt ymmärrä? Luullaanko siellä jossain, että hakatun metsän tilalle kasvaa asfalttia?

Kasvuun lähtö istutuksen jälkeen on erittäin hidasta, eli hiilen sitominen nollassa.  Ja koko sen ajan maaperä päästää kasvihuonekaasuja, metaania ja hiiltä.

Nyt hakataan enemmän kuin kasvaa, tampio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ole mitään oikeita, kunnon metsiä. Huonosti hoidettuja, paljaaksi hakattuja ja pelkkiä monokulttuureja, yhden sortin puuplantaaseja. Oletteko koskaan ajaneet hakkuuaukean ohi? Järkyttävän näköistä, siivotonta ja pelkkää tuhoamista. Ei paljon istutukset auta, kun maaperä tuhotaan isoilla laitteilla ja monimuotoisuus on menetetty. Tuleville sukupolville ei jää yhtikäs mitään, kun rahankiilto silmissä hakataan kaikki silmänkantamattomiin.

Kävelin tuossa keväällä kaltaisesi kanssa metsässä etsimässä korvasieniä. Tämä kaveri ihasteli sitä, miten tässä vanhassa metsässä kasvoi haapaa, kuusta, mäntyä, koivua jne. , maassa oli lahoavia runkoja sammaleen peitossa ja linnut lauloivat. Ei kannon kantoa missään! Samalla hän hakkui suomalaisen metsänhoidon, pelkkiä aukkoja ja raiskioita, puupeltoja.  Arvuuttelin, että mitenkä vanhaa tämä mahtaa olla ja kaverin mielipide oli, että vähintään 100 vuotta, suojelun arvoinen paikka! Kerroin, että metsällä on ikää noin 50 vuotta, se on juuri sellainen kamala istutettu puupelto ja tältä se näyttää kahden harvennuksen jälkeen.

Tuleville sukupolville eli minulle jäi ihan käypänen metsä, jota amatööri ei näköjään erota vanhasta metsästä, koska "täällähän on naavaa ja sammalta".

Hoitamattomalla risukolla ei ole minkäänlaista virkistysarvoa ihmiselle. Toki jollekkin eliöille sekin on suojaisa elinympäristö.

Metsä ei ole olemassa ihmisen viihdykkeeksi.

On myös erikoinen sitkeässä istuva harhauulo, että luonnontilaisista metsistä tulee pääasiassa "risukkoja". Näinhän asianlaita ei suurimmassa osassa ole. Rehevät lehtometsät, joita on aika vähän, saattavat joskus olla osin tiheitäkin ja on jo jonkinainsta pensikkoa aluskasviisuutensa, niissäkin on kuitenkin monenaista kohtaa ja mielenkiintoisesti erilaisia lajeja ja kauniita luontopaikkoja ja hyvin yleensä niissäkin pystyy liikkumaan.

Tosiasia on, että sekä kuusivoittoiset että kuivemmat mäntyvoittoiset kangasmetsät vanhentuessaan eivät ole lainkaan ryteikköä tai pusikkoa, vaan suureksi osaksi niissä kasvaa vanhoja isoja puita. Siellä täällä eri maatumisen vaiheessa runkoja sammalen peitossa. Nuorta taimikkoa on vain kohdissa, joissa puu on hiljattain kaatunut ja jättänyt auringonaukon ja tilaa uusille taimille kasvaa. Vanhat sekametsät, joissa on esim. ekologisesti tärkeitä suuria haapoja (joita ei talousmetsissä näe) ja myös muita lehtipuita, eivät myskään ole tavallisesti mitään ryteikköä, vaan niissä on ihan hyvä kukea suureksi osaksi suurten puiden lomassa. Toki myös maastonmuodot ja vaikka kosteikkopaikat vaikuttavat metsän laatuun ja kuljettavuuteen.

Ryteikköistä tai vaikeukulkuista metsää on ennen kaikkea talousmetsissä joissain "hoidon" vaiheissa. Esim. hakkuun jälkeen parisenkymmentä vuotta ja sitten harvennushakkuun jälkeen, eli itse asiassa suhteellisen suuren osan metsän kasvuajata korjuukypsäksi tukiksi, mikä on n. 50 - 70 vuotta. Onhan se talousmetsäkin tosiaan siinä 50 vuoden korvilla jo aika kivannäköistä metsää. Mutta pien se sitten hakataankin siitä.

Kyllä "hoitamattomissa" metsissä on tavallisesti ne kaikkein merkittävimmät luontoarvot, ekoogiset arvot ja virkistysarvo myös ihmiselle. Luonnonsuojelualueethan ovat erityisesti myös ihmisten viskistyskäytössä. Kokeilkaa joskus, niin voitte ylättyä, etteivät tuollaiset metsät olekaan vaan risukkoa, vaan monimuotoista kaunista luontoa, täynnä kauniita erilaisia luontopaikkoja, jossa voi vaeltaa.

Joku kirjoitti täällä myös metsäpaloista, luonnon luontaisesta uudistumisesta. Luontaisestihan metsä uudistuu siten, että vanhat puut lahoavat ja kaatuvat ja jättävät siten kasvuaukon uusille taimille. Myös metsäpalot ovat uudistaneet metsää luonnoisella tavalla. Luonnollisia metsää uudistavia metsäpaloja ei vaan ole ollut luontaisesti lähellekään sitä määrää mitä ihminen uudistaa metsää (erityisesti avohakkuilla). Metsän kiertokuku on luontaisesti paljon pidempi kaari kuin talousmetsällä ja siis vanhaa metsää, (yli satavuotiasta) olisi luontaisesti valtavasti suurempi osa mitä nykyään talousmetsien aikakaudella on. Talousmetsässähän ei päästetä metsää yli 100 vuoden ikään ennen hakkuuta. Metsäpalot eivät vanhoissa metsissä myöskään aina tuhoa kaikkia puita laajamittaisesti, ja erityisesti vanhemmilla männyillä on hyvä suoja paksun kipikaarnan ja pitkän rungon ansiosta paloja vastaan. Laajemmet metsäpalot ovat olleet aika harvinaisia, vaikka toki niitäkin on joskus ollut.

Molempia tarvitaan, talouskäytössä olevaa ja suojeltua metsää, mutta luonnontilaisessa suojelumetsässä ei ihmisen pitäisi kulkea ollenkaan kuin korkeintaan merkittyjä polkuja pitkin. Meillä täällä päin on runsaasti luonnontilaista metsää, koska Metsähallituksen suojeluMETSÄSTÄ valtaosa on tällä nurkalla maata. Riippuu aivan maastotyypistä ja metsän iästä kuinka helppokulkuista tai "kaunista" se on. Noin <60 vuotiaasta kuusimetsästä ei kyllä minun silmäni erota onko sitä kasvun alussa harvennettu vai onko kuusikko nujertanut juureltaan muun kasvillisuuden luontaisesti. En ole kaatuneen kuusen jättämässä aukossa nähnyt koskaan mitään muuta kuin vattupuskan, eikä vanhassa kuusikossa ole nuoria puita nimeksikään. Sitä nuoremmissa suojelumetsissä on sitten taas monenmuotoista rytelikköä ja harvinaisena lehtoa.

60 vuotinen metsä ei ole metsää vaan pelkkää puupeltoa. Odota vielä 200 vuotta niin sitten siinä voi olla metsää.

Mihin tämän perustat vai ajatteletko niin, että siemenpuiden ja reunametsien "siementämä" alue ei voi olla metsää, koska se on syntynyt hakkuusuunnitelman mukaisesti luontaisesti ja siellä on kaikenlaisia eri-ikäisiä puita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ole mitään oikeita, kunnon metsiä. Huonosti hoidettuja, paljaaksi hakattuja ja pelkkiä monokulttuureja, yhden sortin puuplantaaseja. Oletteko koskaan ajaneet hakkuuaukean ohi? Järkyttävän näköistä, siivotonta ja pelkkää tuhoamista. Ei paljon istutukset auta, kun maaperä tuhotaan isoilla laitteilla ja monimuotoisuus on menetetty. Tuleville sukupolville ei jää yhtikäs mitään, kun rahankiilto silmissä hakataan kaikki silmänkantamattomiin.

Kävelin tuossa keväällä kaltaisesi kanssa metsässä etsimässä korvasieniä. Tämä kaveri ihasteli sitä, miten tässä vanhassa metsässä kasvoi haapaa, kuusta, mäntyä, koivua jne. , maassa oli lahoavia runkoja sammaleen peitossa ja linnut lauloivat. Ei kannon kantoa missään! Samalla hän hakkui suomalaisen metsänhoidon, pelkkiä aukkoja ja raiskioita, puupeltoja.  Arvuuttelin, että mitenkä vanhaa tämä mahtaa olla ja kaverin mielipide oli, että vähintään 100 vuotta, suojelun arvoinen paikka! Kerroin, että metsällä on ikää noin 50 vuotta, se on juuri sellainen kamala istutettu puupelto ja tältä se näyttää kahden harvennuksen jälkeen.

Tuleville sukupolville eli minulle jäi ihan käypänen metsä, jota amatööri ei näköjään erota vanhasta metsästä, koska "täällähän on naavaa ja sammalta".

Hoitamattomalla risukolla ei ole minkäänlaista virkistysarvoa ihmiselle. Toki jollekkin eliöille sekin on suojaisa elinympäristö.

Metsä ei ole olemassa ihmisen viihdykkeeksi.

On myös erikoinen sitkeässä istuva harhauulo, että luonnontilaisista metsistä tulee pääasiassa "risukkoja". Näinhän asianlaita ei suurimmassa osassa ole. Rehevät lehtometsät, joita on aika vähän, saattavat joskus olla osin tiheitäkin ja on jo jonkinainsta pensikkoa aluskasviisuutensa, niissäkin on kuitenkin monenaista kohtaa ja mielenkiintoisesti erilaisia lajeja ja kauniita luontopaikkoja ja hyvin yleensä niissäkin pystyy liikkumaan.

Tosiasia on, että sekä kuusivoittoiset että kuivemmat mäntyvoittoiset kangasmetsät vanhentuessaan eivät ole lainkaan ryteikköä tai pusikkoa, vaan suureksi osaksi niissä kasvaa vanhoja isoja puita. Siellä täällä eri maatumisen vaiheessa runkoja sammalen peitossa. Nuorta taimikkoa on vain kohdissa, joissa puu on hiljattain kaatunut ja jättänyt auringonaukon ja tilaa uusille taimille kasvaa. Vanhat sekametsät, joissa on esim. ekologisesti tärkeitä suuria haapoja (joita ei talousmetsissä näe) ja myös muita lehtipuita, eivät myskään ole tavallisesti mitään ryteikköä, vaan niissä on ihan hyvä kukea suureksi osaksi suurten puiden lomassa. Toki myös maastonmuodot ja vaikka kosteikkopaikat vaikuttavat metsän laatuun ja kuljettavuuteen.

Ryteikköistä tai vaikeukulkuista metsää on ennen kaikkea talousmetsissä joissain "hoidon" vaiheissa. Esim. hakkuun jälkeen parisenkymmentä vuotta ja sitten harvennushakkuun jälkeen, eli itse asiassa suhteellisen suuren osan metsän kasvuajata korjuukypsäksi tukiksi, mikä on n. 50 - 70 vuotta. Onhan se talousmetsäkin tosiaan siinä 50 vuoden korvilla jo aika kivannäköistä metsää. Mutta pien se sitten hakataankin siitä.

Kyllä "hoitamattomissa" metsissä on tavallisesti ne kaikkein merkittävimmät luontoarvot, ekoogiset arvot ja virkistysarvo myös ihmiselle. Luonnonsuojelualueethan ovat erityisesti myös ihmisten viskistyskäytössä. Kokeilkaa joskus, niin voitte ylättyä, etteivät tuollaiset metsät olekaan vaan risukkoa, vaan monimuotoista kaunista luontoa, täynnä kauniita erilaisia luontopaikkoja, jossa voi vaeltaa.

Joku kirjoitti täällä myös metsäpaloista, luonnon luontaisesta uudistumisesta. Luontaisestihan metsä uudistuu siten, että vanhat puut lahoavat ja kaatuvat ja jättävät siten kasvuaukon uusille taimille. Myös metsäpalot ovat uudistaneet metsää luonnoisella tavalla. Luonnollisia metsää uudistavia metsäpaloja ei vaan ole ollut luontaisesti lähellekään sitä määrää mitä ihminen uudistaa metsää (erityisesti avohakkuilla). Metsän kiertokuku on luontaisesti paljon pidempi kaari kuin talousmetsällä ja siis vanhaa metsää, (yli satavuotiasta) olisi luontaisesti valtavasti suurempi osa mitä nykyään talousmetsien aikakaudella on. Talousmetsässähän ei päästetä metsää yli 100 vuoden ikään ennen hakkuuta. Metsäpalot eivät vanhoissa metsissä myöskään aina tuhoa kaikkia puita laajamittaisesti, ja erityisesti vanhemmilla männyillä on hyvä suoja paksun kipikaarnan ja pitkän rungon ansiosta paloja vastaan. Laajemmet metsäpalot ovat olleet aika harvinaisia, vaikka toki niitäkin on joskus ollut.

Molempia tarvitaan, talouskäytössä olevaa ja suojeltua metsää, mutta luonnontilaisessa suojelumetsässä ei ihmisen pitäisi kulkea ollenkaan kuin korkeintaan merkittyjä polkuja pitkin. Meillä täällä päin on runsaasti luonnontilaista metsää, koska Metsähallituksen suojeluMETSÄSTÄ valtaosa on tällä nurkalla maata. Riippuu aivan maastotyypistä ja metsän iästä kuinka helppokulkuista tai "kaunista" se on. Noin <60 vuotiaasta kuusimetsästä ei kyllä minun silmäni erota onko sitä kasvun alussa harvennettu vai onko kuusikko nujertanut juureltaan muun kasvillisuuden luontaisesti. En ole kaatuneen kuusen jättämässä aukossa nähnyt koskaan mitään muuta kuin vattupuskan, eikä vanhassa kuusikossa ole nuoria puita nimeksikään. Sitä nuoremmissa suojelumetsissä on sitten taas monenmuotoista rytelikköä ja harvinaisena lehtoa.

60 vuotinen metsä ei ole metsää vaan pelkkää puupeltoa. Odota vielä 200 vuotta niin sitten siinä voi olla metsää.

Metsän luonolinen sukkesio ei ole näemmä tuttu. Metsät Suomessa kaikki tyyni ovat palaneet kymmeniä kertoja luonnolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö hakattu metsä kasva nopeammin ja sido sitä hiiltä sitten? Mitä tässä en nyt ymmärrä? Luullaanko siellä jossain, että hakatun metsän tilalle kasvaa asfalttia?

Kasvuun lähtö istutuksen jälkeen on erittäin hidasta, eli hiilen sitominen nollassa.  Ja koko sen ajan maaperä päästää kasvihuonekaasuja, metaania ja hiiltä.

Nyt hakataan enemmän kuin kasvaa, tampio.

Ihan kiinni laskentamallista. Noin ajateltuna Suomi pitää asvaltoida, ei lähde maaperästä yhtään mitään ilmakehään ja saadaan Helsingistä ilmastokaupunki päällystämällä Keskuspuisto.