Pohdintaa aiheesta YH-äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markkinapeelot ovat vain päättäneet, että haluavat kohdella naisia huonosti. Tällainenhan ei tuntuisi oikeutetulta, jos ei naisista löytyisi moraalisia vikoja, edes keksittyjä. Oikeasti kaikki naiset saavat kuraa niskaan huoltajuusjärjestelyistä riippumatta, leskiä kohdellaan huonosti, edelleen myös lapsettomia, jos eivät ole tarpeeksi kuumia, ja jopa kuumikset saavat kontrolloinnin, ilkeilyn ja lyttäyksen muodossa huonoa kohtelua.

Kaiken kiukuttelun takana on se tosiseikka, etteivät naiset ole enää niin riippuvaisia miehistä. Siitä tulee paha mieli.

Voihan tuossakin olla jotain perää totuuden siementä

Miksi sitten naiset käyttävät YH-äiti-nimitystä halventavassa merkityksessä?

Jaa-a, sen kun tietäisi! 

Omalla kohdallani kyseessä oli jokin kummallinen kateus minua kohtaan, ja sanojan riemuntunne siitä että hän oli nyt vihdoin "voittanut" minut jossain itse keksimässään pelissä joka alkoi ammattikoulussa.

Eli näin kyseistä naista ravintolassa. Hän oli kuullut että olin eronnut, ja halusi ottaa asian välttämättä esiin, vaikkei siihen suuntaan ollut mitään keskustelua. Mairea hymy naamallaan hän sanoi että niin, olet siis nyt YKSINhuoltaja. Sanoin että en ole ,vaan eronnut, hän toisti että niinniin, YKSINhuoltaja olet siis. Selitin sitten mikä on yksinhuoltajan ja yhteishuoltajan ero, jonka jälkeen hän sanoi että eli siis ihan sama kuin yskinhuoltaja. 

Hän oli ammattikoulusta asti ollut minulle kateellinen milloin mistäkin, ja viimeisenä vuotena hän käyttäytyi minua kohtaan jo kuin mielenterveysongelmainen, mikä hän eittämättä olikin.

Amiksia... 🤭 Ja tyypillisesti yhäri. 🤭

Minusta yksinhuoltajuus on saanut parhaimmat puolet esiin. Haluan olla hyvä esimerkki lapselle, toimelias ja nokkela. Pakkokin.

Yksin en olisi ikinä edes haaveillut veneen ostosta. Mutta mietin, miten nastaa veneily olisi lapsen kanssa. Miksipä ei? Ja en ole edes lapsuudessa veneillyt.

Huomenna mennään kiipeilemään puunlatvoihin. Oikeasti pelkään korkeita paikkoja, mutta haluan, että lapsi on rohkea. Niin menen mukaan. Vaikka jalat tärräävät. Sellaista on yh:n elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta yksinhuoltajuus on saanut parhaimmat puolet esiin. Haluan olla hyvä esimerkki lapselle, toimelias ja nokkela. Pakkokin.

Yksin en olisi ikinä edes haaveillut veneen ostosta. Mutta mietin, miten nastaa veneily olisi lapsen kanssa. Miksipä ei? Ja en ole edes lapsuudessa veneillyt.

Huomenna mennään kiipeilemään puunlatvoihin. Oikeasti pelkään korkeita paikkoja, mutta haluan, että lapsi on rohkea. Niin menen mukaan. Vaikka jalat tärräävät. Sellaista on yh:n elämä.

Sama koskee monia muitakin juttuja. En ole ikinä pitänyt juoksusta, mutta haluan, että lapsi on liikunnallinen ja saa hyvän mallin, joten teemme juoksulenkkejä. Lapsi pyöräilee.

Olen ikäänkuin parempi versio itsestäni lapsen takia. Teen enemmän. Minun on pakko olla, koska olen sekä äiti, että isä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta yksinhuoltajuus on saanut parhaimmat puolet esiin. Haluan olla hyvä esimerkki lapselle, toimelias ja nokkela. Pakkokin.

Yksin en olisi ikinä edes haaveillut veneen ostosta. Mutta mietin, miten nastaa veneily olisi lapsen kanssa. Miksipä ei? Ja en ole edes lapsuudessa veneillyt.

Huomenna mennään kiipeilemään puunlatvoihin. Oikeasti pelkään korkeita paikkoja, mutta haluan, että lapsi on rohkea. Niin menen mukaan. Vaikka jalat tärräävät. Sellaista on yh:n elämä.

Hehheh. Kun ei ole sitä miestä, joka sinne kiipeäisi. Pakko se on mennä. Hyvää kuntoilua se on kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yksinhuoltajuus on saanut parhaimmat puolet esiin. Haluan olla hyvä esimerkki lapselle, toimelias ja nokkela. Pakkokin.

Yksin en olisi ikinä edes haaveillut veneen ostosta. Mutta mietin, miten nastaa veneily olisi lapsen kanssa. Miksipä ei? Ja en ole edes lapsuudessa veneillyt.

Huomenna mennään kiipeilemään puunlatvoihin. Oikeasti pelkään korkeita paikkoja, mutta haluan, että lapsi on rohkea. Niin menen mukaan. Vaikka jalat tärräävät. Sellaista on yh:n elämä.

Sama koskee monia muitakin juttuja. En ole ikinä pitänyt juoksusta, mutta haluan, että lapsi on liikunnallinen ja saa hyvän mallin, joten teemme juoksulenkkejä. Lapsi pyöräilee.

Olen ikäänkuin parempi versio itsestäni lapsen takia. Teen enemmän. Minun on pakko olla, koska olen sekä äiti, että isä lapselle.

Kyllä, koska muussa tapauksessa sinä röhnöttäisit sidukan kassa sohvalla, kun isä tekee nuo kaikki. Ja tapaa siinä samalla timmissä kunnossa olevan uuden. Ja sitten sinä olet ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yksinhuoltajuus on saanut parhaimmat puolet esiin. Haluan olla hyvä esimerkki lapselle, toimelias ja nokkela. Pakkokin.

Yksin en olisi ikinä edes haaveillut veneen ostosta. Mutta mietin, miten nastaa veneily olisi lapsen kanssa. Miksipä ei? Ja en ole edes lapsuudessa veneillyt.

Huomenna mennään kiipeilemään puunlatvoihin. Oikeasti pelkään korkeita paikkoja, mutta haluan, että lapsi on rohkea. Niin menen mukaan. Vaikka jalat tärräävät. Sellaista on yh:n elämä.

Sama koskee monia muitakin juttuja. En ole ikinä pitänyt juoksusta, mutta haluan, että lapsi on liikunnallinen ja saa hyvän mallin, joten teemme juoksulenkkejä. Lapsi pyöräilee.

Olen ikäänkuin parempi versio itsestäni lapsen takia. Teen enemmän. Minun on pakko olla, koska olen sekä äiti, että isä lapselle.

Kyllä, koska muussa tapauksessa sinä röhnöttäisit sidukan kassa sohvalla, kun isä tekee nuo kaikki. Ja tapaa siinä samalla timmissä kunnossa olevan uuden. Ja sitten sinä olet ex.

Voi olla, ettei kumpikaan tee. Mutta minun on pitänyt olla sekä isä, että äiti lapselle. Pelaan jalista ja paistan ja koristelelen pipareita samana iltana. Mikäs tässä. Elämä on monipuolista.

Olen myös joutunut tosi paljon ylittämään itseni, menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Väkisinkin herää aloituksesta kysymys kuka luokittelee? Missä ne luokittelee?

Vai koitatko kysyä randomihmisten mielipidettä tässä?

Vierailija kirjoitti:

Väkisinkin herää aloituksesta kysymys kuka luokittelee? Missä ne luokittelee?

Vai koitatko kysyä randomihmisten mielipidettä tässä?

Täällä palstalla on joku yh:n vihaaja. Suurinosa ei luokittele. Päinvastoin monet pitävät yh:ta hyvinä tyyppeinä luettelemieni syiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Entäs menetänkö nyt yh:tittelini kun muutan uuden mieheni kanssa yhteen? Onko uusioperheellinen "kunniakkaampi" kuin yh-äiti? Edelleen lapsi on minun ja eksäni ja tapaa isäänsä joka toinen vklp.

Minäkin haluan vastauksen tähän! Puolisoni ei ole lapseni huoltaja eli huoltosuhde ei ole muuttunut kun muutimme yhteen. Olenko siis yksinhuoltaja joidenkin mielestä vaikka lapsellani on kolme läheistä aikuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yksinhuoltajuus on saanut parhaimmat puolet esiin. Haluan olla hyvä esimerkki lapselle, toimelias ja nokkela. Pakkokin.

Yksin en olisi ikinä edes haaveillut veneen ostosta. Mutta mietin, miten nastaa veneily olisi lapsen kanssa. Miksipä ei? Ja en ole edes lapsuudessa veneillyt.

Huomenna mennään kiipeilemään puunlatvoihin. Oikeasti pelkään korkeita paikkoja, mutta haluan, että lapsi on rohkea. Niin menen mukaan. Vaikka jalat tärräävät. Sellaista on yh:n elämä.

Sama koskee monia muitakin juttuja. En ole ikinä pitänyt juoksusta, mutta haluan, että lapsi on liikunnallinen ja saa hyvän mallin, joten teemme juoksulenkkejä. Lapsi pyöräilee.

Olen ikäänkuin parempi versio itsestäni lapsen takia. Teen enemmän. Minun on pakko olla, koska olen sekä äiti, että isä lapselle.

Kyllä, koska muussa tapauksessa sinä röhnöttäisit sidukan kassa sohvalla, kun isä tekee nuo kaikki. Ja tapaa siinä samalla timmissä kunnossa olevan uuden. Ja sitten sinä olet ex.

Niin, mies tapaa sen timmissä kunnossa olevan yh:n ja jättää nykyisen vaimon.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä meidän kielestä puuttuu sana, joka kuvaisi eronnutta ihmistä, jolla on lapset yhteishuollossa toisen vanhemman kanssa. Monellahan voi olla vaikka vuoroviikkokäytäntö. Ihan eri asia siis kuin yksinhuoltaja sanan vanhassa merkityksessä.

Käsittääkseni totaali-yh ja yh. Tuo totaali erottaa täysin yksin olevat yleisesti yh ja yhteishuoltajuus-yh:sta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkisinkin herää aloituksesta kysymys kuka luokittelee? Missä ne luokittelee?

Vai koitatko kysyä randomihmisten mielipidettä tässä?

Täällä palstalla on joku yh:n vihaaja. Suurinosa ei luokittele. Päinvastoin monet pitävät yh:ta hyvinä tyyppeinä luettelemieni syiden vuoksi.

Tiedättekö muuten kuka ainakin luokittelee? Naimisissa pysyvä ystäväpiiri. Ystävättäret pelkäävät ehkä itselleen samaa ja koettavat korostaa eroa, että tuo on erilainen, tuo on yh, me ei.

Patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa nainen ja lapset ovat miehen omaisuutta, yh leimataan mahdollisimman negatiivisesti. Iysenäinen ja miehen kontrollista vapaa nainen on uhka miesten dominabssille. Idea onkin, että negatiivinen yh-mielikuva toimisi varoittavana esimerkkinä naisille, jotka harkitsevat miestensä jättämistä. Siksi yh tarkoittaa ylipäänsä naista, joka elää lastensa kanssa ilman miestä.