Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa aiheesta YH-äiti
05.06.2022 |
Jäin miettimään tuota yh-äidin käsitettä lakiteknisestihän se tarkoittaa tilannetta jossa toisella vanhemmalla on yksinomainen oikeus päättää lapsen/lastensa asioista. Toisella vanhemmalla voi silti olla tapaamisoikeus. Ymmärrän myös käsitteen totaali-yh, tilanne jossa toinen vanhempi ei siis tapaa lapsiaan ollenkaan.
Aika usein täällä keskusteluissa kuitenkin viitataan käsitteellä yh-äiti kaikkiin eronneisiin naisiin joilla on lapsia. Myös niihin, joilla on yhteishuoltajuus ja joiden lapset tapaavat toista vanhempaansa tiiviisti ja säännöllisesti.
Vaikka itse olenkin lasteni lähihuoltaja ja lapset ovat kirjoilla luonani, en silti millään muotoa pidä itseäni
YH:na. Lapset asuvat isänsä luona joka toinen viikko, teemme kaikki lapsiin liittyvät päätökset yhdessä. Mietin kuitenkin että luokitellaanko minut noin yleisissä näkemyksissä yh:ksi vai ei?
Mitä mieltä asiasta?
Kommentit (73)
Entäs menetänkö nyt yh:tittelini kun muutan uuden mieheni kanssa yhteen? Onko uusioperheellinen "kunniakkaampi" kuin yh-äiti? Edelleen lapsi on minun ja eksäni ja tapaa isäänsä joka toinen vklp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs menetänkö nyt yh:tittelini kun muutan uuden mieheni kanssa yhteen? Onko uusioperheellinen "kunniakkaampi" kuin yh-äiti? Edelleen lapsi on minun ja eksäni ja tapaa isäänsä joka toinen vklp.
Mieheni exän mukaan et menetä.
Todellisuudessa yh-mammat ovat aikanaan ripustautuneet silloiseen poika-ystävään/avomieheen alkamalla poikimaan sensijaan että olisi kouluttautunut tai tehnyt töitä. Tämähän karkoittaa niin pojan kuin avokinkin. Turpoavat ja lihovat myös muodottomaksi. Nalkuttavat. Siksi yh-mamma.
Olen yh, en edes ajattele asiaa. Teemme kaikkea lapsen kanssa. On auto ja mökki. Matkustelemme myös. Ymmärrän, että ei kaikilla ole näin hyvä tilanne.
Välillä harmittaa se, ettei ole tukiverkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa yh-mammat ovat aikanaan ripustautuneet silloiseen poika-ystävään/avomieheen alkamalla poikimaan sensijaan että olisi kouluttautunut tai tehnyt töitä. Tämähän karkoittaa niin pojan kuin avokinkin. Turpoavat ja lihovat myös muodottomaksi. Nalkuttavat. Siksi yh-mamma.
Minä en hirveästi ainakaan nalkututa. Olen Jopa rennompi, kuin moni muu. Stressi tekee ylipainoa. Hoidan kaiken yksin, just korjasin mökin polttavan vessan muuntajan.
Tämä mietityttää, että olen oppinut tekemään hoitamaan kaiken yksin, joten tavallaan en tarvitse ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa yh-mammat ovat aikanaan ripustautuneet silloiseen poika-ystävään/avomieheen alkamalla poikimaan sensijaan että olisi kouluttautunut tai tehnyt töitä. Tämähän karkoittaa niin pojan kuin avokinkin. Turpoavat ja lihovat myös muodottomaksi. Nalkuttavat. Siksi yh-mamma.
Ah! Minä olen poikinut viisi lasta joista viimeinenkin pääsi ylioppilaaksi lauantaina. Eron jälkeen elämä on ollut ihanaa eikä ole tarvinnut nalkuttaa kenellekään, työurakin kestänyt jo yli 35 vuotta. T. ex-YH, kaikki lapset jo täysi-ikäisiä
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.
Lapsi oli ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen pois viikonlopun. Heti iski liiallisen ajan ja yksinäisyyden ahdistus. Makasin saamattomana monta tuntia.
Aikataulupaine tekee hyvää, olen niin tottunut. Saan paljon asioita päivässä aikaan. Yksin en edes saisi puolia tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.Lapsi oli ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen pois viikonlopun. Heti iski liiallisen ajan ja yksinäisyyden ahdistus. Makasin saamattomana monta tuntia.
Aikataulupaine tekee hyvää, olen niin tottunut. Saan paljon asioita päivässä aikaan. Yksin en edes saisi puolia tästä.
Minusta on esimerkiksi ajantuhlausta istua baarissa monta tuntia. Sen ajan voisi käyttää kodin siivoukseen, pyykkäykseen, kaupassa käymiseen, kuntoiluun, lenkkeilyyn....Tai käydä vaikka läpi lapsen vaatteita ja miettiä uusia hankintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.
Tämä on myös työasioissa hyvä. Olen yrittäjä. Tiedän, että kello 15 pitää lopettaa työt, käydä kaupassa ja olla kello 16 valmistamassa ruokaa lapselle. Pusken työtä täysillä kello 15 asti. Matkalla kauppaan mietin, mitä ruokaa valmistan.
No, eiköhän lähipiiri tiedä kuka on mikäkin. Ne jotka ei tiedä tai luulee väärin ihan sama naurut niille, joita on huijattu jostain luulemaan jotain mitä ei ole.
Yksikin sossu yritti jotain: joo oletko yksinhuoltaja, joo on se inhottavaa kun yksinhholtajia sorsitaan. Täh, ei mua oltu sorsittu, oltiin vain tehty lasu siitä, kun lasta ei viety päiväkotiin ysiin, otin sen itse lähinnä huvittuneena. En loukkaantuneena.
Sitäpaitsi miten sen nyt ottaa mies oli, sitä en sossulle kertonut. Ties vaikka tulisi jotain harmia joten vastasin vaan juu juu yh olen. Eihän se yh tarkoita sitä onko yksin vai ei, niinkuin täällä on huomattu.Sanoin kyllä että en tunne että sen takia olisi ollut ongelmia. En mä ollut ikinä sos. terv. puolen asiakas, muuta kun raha-asioissa. Ilmo käytiin läpi yhdellä tapaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa olisi ihan liikaa, jos olisi kumppani. Olen tottunut henkiseen ja fyysiseen paineeseen ajankäytöstä. Siksi minusta tavalliset ihmiset vaikuttavat jopa laiskoilta. Esim. siivoan joka päivä 45 min. ettei meillä ole koskaan likaista. En tee suursiivouksia, paitsi 2 kertaa vuodessa.
Liikenevän ajan järjestän ja siivoilen. Melkeinpä aamusta iltaan. Palsta on minun ainoa levähdyshetkeni. Tilaan netistä paljon asioita, koska ei ole aikaa käydä kaupassa. Esim. lapsen todistusten jaon aikana ehdin K-rautaan ostamaan sopivia ruuveja. Aikataulutan, milloin pitää olla paikalla ja milloin ei.
Kuntoilen, kun lapsi on harrastuksissa. Aikaa on yleensä 75 min. Ehdin hyvin.
Arjessa olen niin tiukassa kontrollissa, että muutaman kerran vapaalla ollessani humalassa olen tehnyt överit. Tämä on myös asia, joka ärsyttää kavereita. Juon harvoin ja silloin villiinnyn ihan täysin. Esim. lasken, että aloitan juomisen kello kahdeksan ja pitää olla kotona kello 00. Siinä on neljä tuntia aikaa.
Neljä tuntia aikaa vetää kännit ja ehkä etsiä jotain seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs menetänkö nyt yh:tittelini kun muutan uuden mieheni kanssa yhteen? Onko uusioperheellinen "kunniakkaampi" kuin yh-äiti? Edelleen lapsi on minun ja eksäni ja tapaa isäänsä joka toinen vklp.
On kyllä kunniakkaampi olla uusperhe, kun joku yh mamma. Mutta, voihan sitä paperilla olla joku muu kun käytännössä. Ihmiset näkee käytännön, ei paperit (ja virannomaiset toistepäin) eli jos nyt miehiä näkyy ei ehkä pidetä ykdinhuoltajana, kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.Tämä on myös työasioissa hyvä. Olen yrittäjä. Tiedän, että kello 15 pitää lopettaa työt, käydä kaupassa ja olla kello 16 valmistamassa ruokaa lapselle. Pusken työtä täysillä kello 15 asti. Matkalla kauppaan mietin, mitä ruokaa valmistan.
On se rankkaa. No hyvä ettei naapurin tarvitse muistuttaa sulle, että lapsi pitäisi ruokkia joskus. Hei, ihme juttu. Neuvolaan tai sossuun tuollaiset niin johan alkaa löytyä luomua ja täsmälleen samaan kellonaikaan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä meidän kielestä puuttuu sana, joka kuvaisi eronnutta ihmistä, jolla on lapset yhteishuollossa toisen vanhemman kanssa. Monellahan voi olla vaikka vuoroviikkokäytäntö. Ihan eri asia siis kuin yksinhuoltaja sanan vanhassa merkityksessä.
Yhteishuoltaja on ollut ja aika pitkään käytössä.
No tavallaan joo, mutta tämäkään ei ehkä sovi sellaiseen tarkoitukseen, mistä tässä ketjussa puhutaan. Periaatteessahan ydinperheen vanhemmatkin ovat yhteishuoltajia.
Nyt syömään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.Tämä on myös työasioissa hyvä. Olen yrittäjä. Tiedän, että kello 15 pitää lopettaa työt, käydä kaupassa ja olla kello 16 valmistamassa ruokaa lapselle. Pusken työtä täysillä kello 15 asti. Matkalla kauppaan mietin, mitä ruokaa valmistan.
On se rankkaa. No hyvä ettei naapurin tarvitse muistuttaa sulle, että lapsi pitäisi ruokkia joskus. Hei, ihme juttu. Neuvolaan tai sossuun tuollaiset niin johan alkaa löytyä luomua ja täsmälleen samaan kellonaikaan joka päivä.
Minulla ei ole erityisen rankkaa. Pointti oli lähinnä, että olen tehokas. Olen oppinut priorisoimaan ajankäytön. Wolttaamme usein, koska haluan viettää aikaa lapsen kanssa harrastaen. En yksinkertaisesti ehdi tekemään ruokaa aina, onneksi on Wolt. Olen valinnut asuinpaikkamme ja työni lähelle kaikkea, jotta on helpompi toimia. Tavallaan miettii koko kuviota laajemmin. Teen viisivuotissuunnitelman. Miten lapsi pääsee kulkemaan kouluun, harrastuksiin ja kavereiden kanssa esim. mökille? Kaikkea tälläistä pitää pohtia.
Pakko miettiä, kun ei ole toista puoliskoa miettimässä, tai edes tukiverkkoa. Moni mies olisi tosi tyytyväinen kaltaiseeni naiseen, joka järkkää kodin, autot, mökin ja tekee vapaa-ajan suunnitelmat. Laskee vieläpä, että rahat riittävät.
Jännä muuten, kun lapsi on viikonlopun pois, niin tehokkuus laski heti 50 %. Jotenkin lapsi tuo energiaa.
Ja noihin juttuihin, että yh olisi joku jakojäännös, minä nauran. Minä en todellakaan kelpuuta ketä vain. Pitää olla lähes yhtä tehokas ja aikaansaava kuin minä. En katso mitään laiskimusta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt syömään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:na tulee supertehokkaaksi ajankäytön ja muun priorisoinnissa. Tunnen olevani kone, joka optimoi kaiken. Eli jotain hyötyä tästäkin.
Jokainen tunti on kallis.Tämä on myös työasioissa hyvä. Olen yrittäjä. Tiedän, että kello 15 pitää lopettaa työt, käydä kaupassa ja olla kello 16 valmistamassa ruokaa lapselle. Pusken työtä täysillä kello 15 asti. Matkalla kauppaan mietin, mitä ruokaa valmistan.
On se rankkaa. No hyvä ettei naapurin tarvitse muistuttaa sulle, että lapsi pitäisi ruokkia joskus. Hei, ihme juttu. Neuvolaan tai sossuun tuollaiset niin johan alkaa löytyä luomua ja täsmälleen samaan kellonaikaan joka päivä.
Minulla ei ole erityisen rankkaa. Pointti oli lähinnä, että olen tehokas. Olen oppinut priorisoimaan ajankäytön. Wolttaamme usein, koska haluan viettää aikaa lapsen kanssa harrastaen. En yksinkertaisesti ehdi tekemään ruokaa aina, onneksi on Wolt. Olen valinnut asuinpaikkamme ja työni lähelle kaikkea, jotta on helpompi toimia. Tavallaan miettii koko kuviota laajemmin. Teen viisivuotissuunnitelman. Miten lapsi pääsee kulkemaan kouluun, harrastuksiin ja kavereiden kanssa esim. mökille? Kaikkea tälläistä pitää pohtia.
Pakko miettiä, kun ei ole toista puoliskoa miettimässä, tai edes tukiverkkoa. Moni mies olisi tosi tyytyväinen kaltaiseeni naiseen, joka järkkää kodin, autot, mökin ja tekee vapaa-ajan suunnitelmat. Laskee vieläpä, että rahat riittävät.
Jännä muuten, kun lapsi on viikonlopun pois, niin tehokkuus laski heti 50 %. Jotenkin lapsi tuo energiaa.
Ja noihin juttuihin, että yh olisi joku jakojäännös, minä nauran. Minä en todellakaan kelpuuta ketä vain. Pitää olla lähes yhtä tehokas ja aikaansaava kuin minä. En katso mitään laiskimusta.
Ehdin kyllä myös harrastaa liikuntaa: joogaan, käyn salilla, lenkkeilen ja pelaan tennistä. Eli en nyt koe olevani mikään uhri.
Haaveilen myös veneilystä, ehkä tulevaisuudessa ollaan veneen omistajia lapsen kanssa.
Jos olisin ollut parisuhteessa, en olisi läheskään saanut tätä kaikkea aikaan.
Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että se vanhemmuus jaettaisiin tasan. Omani tapasi isäänsä noin 12 vuotiaaksi joka toinen viikonloppu, mutta muuten minä vastasi kaikesta yksin. Yli 12 vuotiaana lapsi ei enää halunnut tavata. Ja nyt minulla on yhteishuolto lapseen, josta vastaan käytännössä yksin.
Minkäänlainen psyko äidin pitää olla, jos äiti saa tavata lastaan vain sossutädin kanssa.
Yleensä isät on niitä, jotka ovat tuossa tilanteessa.