Ärsyttävä, vaikea mies
En oikein tiedä pitäiskö ottaa vaan avioero. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsiakin on. Mies ärsyttää minua kaikin mahdollisin tavoin. En vaan jaksa enää sitä omanapa-ensin ajattelua.
Esim eilen olimme lähdössä lasten päättäjäisiin ja itse olin menossa siitä vielä suoraan sitten töihin. Sillä aikaa kun minä autan aamulla lapsia vaatteiden kanssa, silitän vaatteet, katson että opettajien lahjat mukana, kortit kirjoitettuna jne. Sanon miehelle, että minulle tulee kauhea kiire, että ehdin laittaa itseni valmiiksi töitä varten ja pyydän miestä auttamaan lasta, joka ei löydäkään sopivia vaatteita itselleen. Mitä tekee mies? Sanoo, että kyllä lapsi pärjää ja löytää vaatteensa, että älä hermoile ja kyselee minulta samalla missä hänen vaatteensa/asusteensa on! Eli hän olettaa että siinä hässäkässä alan etsiä hänelle tavaroita, kyseessä kuitenkin lapsille tärkeät päättäjäiset, ja heidän piti vielä olla koululla ennen vanhempia!
Mies ei sitten tietenkään omasta mielestään ole ollenkaan itsekäs tai itsekeskeinen. Mutta tuollaista se on jatkuvasti hänen kanssaan. Kun tulen töistä kotiin, on jo ilta, ja ensimmäiseksi toinen lapsi tulee ovelle ja sanoo, että on ihan kauhea nälkä. Ovat syöneet lounaaksi eilisen ruoan jämät puolen päivän aikaan, eikä sen jälkeen mies ole antanut lapsille mitään ruokaa. Isompi sentään itse osaa ottaa välipalaa, mutta pienempi oli ollut sitten syömättä 6 tuntia. Tästä kun miehelle sanon, niin olen vaan hänen mielestään neuroottinen ruoka-ajoista. Oli kuulemma juuri sillä sekunnilla alkamassa miettiä mitä antaisi lapsille ruoaksi. Hän yleensäkin alkaa miettiä lasten ruokailua vasta siinä vaiheessa kun hänelle ITSELLEEN tulee nälkä. Tämä sama keskustelu on käyty about miljoona kertaa, että lapsille pitäisi antaa säännöllisesti ruokaa 3-4 tunnin välein, ei ole terveellistä että verensokeri laskee niin matalalle ja sitten vedetään kauhean isoa annos kerralla. Hoikat lapset kyseessä.
Oikeasti vaadinko liikaa? Kuulsotaako tämä ihan normaalilta? Itse mietin että onko mies oikeasti vähän vajaa vai vain tosi välinpitämätön? Ehkä molempia? En oikeasti jaksa enää..
Kommentit (313)
"Kun se ruma ulkoa on usein myös ruma sisältä, katkera ja kaunainen. Komean ja kivan miehen lapset edes perivät häneltä edes nämä ominaisuudet.
Surkein olisi yhdistelmä ruma, kaunainen ja vielä itsekäskin. Kuten sinä."
Entäs nyt:
"Kun se ruma ulkoa on usein myös ruma sisältä, katkera ja kaunainen. Kauniin ja seksikkään naisen lapset edes perivät häneltä edes nämä ominaisuudet.
Surkein olisi yhdistelmä ruma, kaunainen ja vielä itsekäskin. Kuten sinä."
On se erikoista kuinka komeat miehet ovat hyviä luonteeltaan (vaikka tässä naiset ovat 15 sivua ruotineet ap:n komean miehen k-äsipäisyyttä ja itsekkyyttä) ja tavismiehet ilkeitä, puhumattakaan rumista miehistä.
Mutta naisiin tämä ei päde ollenkaan. Enemmänkin tosi kauniit naiset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, ja tavisnaiset niitä mukavimpia. Ja rumien naisten sydämet ovat kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt lue kaikkia kommentteja, mutta kerron oman tarinani. Kasvatimme mieheni kanssa kolme poikaa. Mies ei hahmottanut huushollin hoitamisen tai lasten hoidon sykliä yhtään. Olin ihan raivona. Yhdellä viikolla tein muutoksen. Raivasin kämpästä kaikki ylimääräiset tavarat. Siivosin kaapit ja dymolla tekstailin hyllyjen reunoihin opasteet. Ja tein aikataululistat jääkaapin oveen must-velvoitteista. Iso kalenteri käyttöön. Homma alkoi sujua mieheltäkin ja riidat väheni. Yhä edelleen miehellä työlista jääkaapin ovessa vaikka ollaan kahdestaan. Miehet tarvitsevat visuaalisia vihjeitä usein naisia enemmän. Taustastani voi tämä ratkaisumalli johtua. Olen erityisopettaja.
Huh huh. Onko tosiaan puolison tehtävä laatia ne ohjeet ja vihjeet ja organisoida kaikki tuo, jotta toinen pystyy käyttäytymään ihmismäisesti perheessä?
Tuo on kuin jotain koiran kouluttamista. Kaikkeen sitä suostutaankin parisuhteessa.
Hänhän onkin erityisopettaja, tottunut "erikoistapauksiin" töissä niin miksei sitten avioliitossa :D
Tässä oli kyse siitä, että yritin toimia ratkaisukeskeisesti enkä valitellut palstoilla. Mies teki hyvää tulosta työelämässä ja oli muuten hyvä isä pojille ja luotettava kumppani. Ei kuitenkaan mikään huushollaska. Täällä jotkut kutsuvat toimivaa ratkaisuani koiran kouluttamiseksi. Se kertoo kirjoittajan ihmiskäsityksestä paljon. Eikä minun. T. Se erkkaope
Pelittääkö petihommat? Muista että kaikella on hintansa
Vierailija kirjoitti:
On se erikoista kuinka komeat miehet ovat hyviä luonteeltaan (vaikka tässä naiset ovat 15 sivua ruotineet ap:n komean miehen k-äsipäisyyttä ja itsekkyyttä) ja tavismiehet ilkeitä, puhumattakaan rumista miehistä.
Mutta naisiin tämä ei päde ollenkaan. Enemmänkin tosi kauniit naiset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, ja tavisnaiset niitä mukavimpia. Ja rumien naisten sydämet ovat kultaa.
Höpö höpö taas, vulvamies on tosiaan herännyt ja aloittaa itkunsa. Hakeudu poika hoitoon, hukkaat elämäsi itkemällä täällä, ja varmasti kadut myöhemmin.
Jos uskaltaisit elää oikeaa elämää oikeiden ihmisten kanssa, ei maailma näyttäisi noin vääristyneeltä. Hae apua jo tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se erikoista kuinka komeat miehet ovat hyviä luonteeltaan (vaikka tässä naiset ovat 15 sivua ruotineet ap:n komean miehen k-äsipäisyyttä ja itsekkyyttä) ja tavismiehet ilkeitä, puhumattakaan rumista miehistä.
Mutta naisiin tämä ei päde ollenkaan. Enemmänkin tosi kauniit naiset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, ja tavisnaiset niitä mukavimpia. Ja rumien naisten sydämet ovat kultaa.
Höpö höpö taas, vulvamies on tosiaan herännyt ja aloittaa itkunsa. Hakeudu poika hoitoon, hukkaat elämäsi itkemällä täällä, ja varmasti kadut myöhemmin.
Jos uskaltaisit elää oikeaa elämää oikeiden ihmisten kanssa, ei maailma näyttäisi noin vääristyneeltä. Hae apua jo tänään.
Mutta sinä et hukkaa elämääsi täällä kyttäilemällä ja kommentoimalla jonkun keksimäsi "vulvamiehen" viestejä? Etpä tietenkään.
-eri
Kuin aloituksen uudelleen ja ajatuksella. Jos käsitän oikein niin pienet lapset ovat puolelta päivin omin nokkineen syöneet eiliset jämät ja alakouluikäinen nypertänyt itselleen välipalaa ja mies on ollut kotona eikä tehnyt iltaan mennessä mitään lasten syömisten eteen?
Jos näin on niin kyllä on vakavan keskustelun paikka, nalkuttaminen olisi ihan liian lievää. Alkaen että mies kertoo että miten omasta mielestä lasten syöminen tuona päivänä meni.
M ja syöppö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se erikoista kuinka komeat miehet ovat hyviä luonteeltaan (vaikka tässä naiset ovat 15 sivua ruotineet ap:n komean miehen k-äsipäisyyttä ja itsekkyyttä) ja tavismiehet ilkeitä, puhumattakaan rumista miehistä.
Mutta naisiin tämä ei päde ollenkaan. Enemmänkin tosi kauniit naiset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, ja tavisnaiset niitä mukavimpia. Ja rumien naisten sydämet ovat kultaa.
Höpö höpö taas, vulvamies on tosiaan herännyt ja aloittaa itkunsa. Hakeudu poika hoitoon, hukkaat elämäsi itkemällä täällä, ja varmasti kadut myöhemmin.
Jos uskaltaisit elää oikeaa elämää oikeiden ihmisten kanssa, ei maailma näyttäisi noin vääristyneeltä. Hae apua jo tänään.
Mutta sinä et hukkaa elämääsi täällä kyttäilemällä ja kommentoimalla jonkun keksimäsi "vulvamiehen" viestejä? Etpä tietenkään.
-eri
Minä en asu täällä ja olen jo eläkkeellä, ja minulla on elämä ja perhe irl. Vulvamiehestä tiedämme sen, että hän asuu äidin kanssa eikä uskalla tehdä mitään muuta kun palstailla (työtön ja kouluttamaton), aamusta iltaan. Sitten se näkemys maailmasta on tosi outo ja vääristynyt. On avun tarpeessa, sääli katsella kun nuori mies pilaa elämänsä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se erikoista kuinka komeat miehet ovat hyviä luonteeltaan (vaikka tässä naiset ovat 15 sivua ruotineet ap:n komean miehen k-äsipäisyyttä ja itsekkyyttä) ja tavismiehet ilkeitä, puhumattakaan rumista miehistä.
Mutta naisiin tämä ei päde ollenkaan. Enemmänkin tosi kauniit naiset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, ja tavisnaiset niitä mukavimpia. Ja rumien naisten sydämet ovat kultaa.
Höpö höpö taas, vulvamies on tosiaan herännyt ja aloittaa itkunsa. Hakeudu poika hoitoon, hukkaat elämäsi itkemällä täällä, ja varmasti kadut myöhemmin.
Jos uskaltaisit elää oikeaa elämää oikeiden ihmisten kanssa, ei maailma näyttäisi noin vääristyneeltä. Hae apua jo tänään.
Mutta sinä et hukkaa elämääsi täällä kyttäilemällä ja kommentoimalla jonkun keksimäsi "vulvamiehen" viestejä? Etpä tietenkään.
-eri
Minä en asu täällä ja olen jo eläkkeellä, ja minulla on elämä ja perhe irl. Vulvamiehestä tiedämme sen, että hän asuu äidin kanssa eikä uskalla tehdä mitään muuta kun palstailla (työtön ja kouluttamaton), aamusta iltaan. Sitten se näkemys maailmasta on tosi outo ja vääristynyt. On avun tarpeessa, sääli katsella kun nuori mies pilaa elämänsä täällä.
MUTTA KUN EI OLE PAKKO KATSELLA SITÄ. OMA VIKA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se erikoista kuinka komeat miehet ovat hyviä luonteeltaan (vaikka tässä naiset ovat 15 sivua ruotineet ap:n komean miehen k-äsipäisyyttä ja itsekkyyttä) ja tavismiehet ilkeitä, puhumattakaan rumista miehistä.
Mutta naisiin tämä ei päde ollenkaan. Enemmänkin tosi kauniit naiset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, ja tavisnaiset niitä mukavimpia. Ja rumien naisten sydämet ovat kultaa.
Höpö höpö taas, vulvamies on tosiaan herännyt ja aloittaa itkunsa. Hakeudu poika hoitoon, hukkaat elämäsi itkemällä täällä, ja varmasti kadut myöhemmin.
Jos uskaltaisit elää oikeaa elämää oikeiden ihmisten kanssa, ei maailma näyttäisi noin vääristyneeltä. Hae apua jo tänään.
Mutta sinä et hukkaa elämääsi täällä kyttäilemällä ja kommentoimalla jonkun keksimäsi "vulvamiehen" viestejä? Etpä tietenkään.
-eri
Minä en asu täällä ja olen jo eläkkeellä, ja minulla on elämä ja perhe irl. Vulvamiehestä tiedämme sen, että hän asuu äidin kanssa eikä uskalla tehdä mitään muuta kun palstailla (työtön ja kouluttamaton), aamusta iltaan. Sitten se näkemys maailmasta on tosi outo ja vääristynyt. On avun tarpeessa, sääli katsella kun nuori mies pilaa elämänsä täällä.
MUTTA KUN EI OLE PAKKO KATSELLA SITÄ. OMA VIKA.
Onkohan hänellä käsitystä PÖYTÄTIETOKONEISTA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostan mielelläni lapsille juhlavaatteet hyvissä ajoin, eipä tulisi mieleen odottaa juhlapäivän aamua ja alkaa sitten valittaa miehelle asiasta.
Apua miten jotkut jaksaa tulla patsastelemaan tällaisiin ketjuihin voi hyvä tavaton...
Ap otan osaa. En osaa neuvoa. Suomalaiset miehet ovat vähän, noh, arpapeliä.
Muunmaalaiset miehet ovat , noh....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lasten juhlavaatteet muuten osti?
Minä ostin. Rehellisesti mies on ostanut alle 10 vaatekappaletta lapsille ikinä. Minulle tulee lapsilisät, mutta käyn myös kaupassa useimmiten, joten miinukselle mennään kyllä. Käytän varmasti enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, toisaalta minulla saattaa olla himpun verran parempi palkkakin, tosin aina ei ole ollut näin ja silti ole maksanut enemmän.
Viime syksynä pakotin miehen ostamaan lapsille talvikengät, koska halusin saada hänet ymmärtämään että niihin menee paljon rahaa. Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun mies osti lapselle kengät. Kaikki harrastuskamat ym ostan myös. Mies ajattelee että esim uudet luistimet ilmestyvät vaan jostain lapsille talvisin kuten moni muukin asia. T. Ap
Siis oikeesti. Sulla on paska mies, lapsilla paska isä ja sulla paska parisuhde. Mitä sä hyödyt kun roikut tollasessa mukana? Miksi sä olet jaksanut kattoa tota noin pitkään, kun ei teillä kellään tunnu edes olevan kivaa.
Juu ihan oikeassa olet. Ja nyt olenkin kertonut miehelleni rehellisesti ajatuksistani ja eroaikeistani. Olen katsellut asuntoja lähistöltä, jonne voisin muuttaa lasten kanssa, yhteen olen jo jonossakin. Mies taas selittää samaa mitä ennenkin, pyytää minulta kärsivällisyyttä, että hän on kuulemma valmis tekemään töitä sen eteen että muuttuisi. Näin on ollut aiemminkin, kun olen sanonut että nyt riittää, en vaan yksinkertaisesti jaksa enää, pääsen helpommalla jos asuisin yksin lasten kanssa. Mutta en usko, että mies oikeasti tarkoittaa puheitaan. Kyllä hänellä on ollut aikaa muuttua vaikka kuinka paljon ja joka päivä uusi mahdollisuus osoittaa kuinka yrittää.
Eilen taas illalla lapset olivat jo väsyneitä ja yritettiin nopeasti siinä hoitaa iltatoimet, itse laitoin tiskejä iltapalan jäljiltä ja mies käy kääntymässä lastenhuoneessa ja toteamassa, että kappas, täällä ei olekaan lakanoita sängyssä ja palaa sohvalle istumaan! Olin tosiaan ottanut lakanat pesuun sängyistä, mutta en ollut ehtinyt laittaa vielä uusia lakanoita sänkyyn. Mutta eikö ole uskomatonta, että kun nuorin lapsi jo itkee väsymystään ja muutenkin pitäisi saada lapset nopeasti nukkumaan, niin miehelle ei tule mieleen että alkaisi lakanoita laittaa sänkyyn siinä vaiheessa kun kello oli jo klo22 illalla, kun itse teen siinä muita hommia? Taas olisi ollut erinomainen tilaisuus osoittaa, että haluaa oikeasti muuttua, mutta valitsi jälleen kerran oman mukavuuden ja jäi odottamaan että minä laitan ne lakanat jahka olen muutkin hommat hoitanut.
Ja kun asiasta huomautin, että et sit viitsinyt niitä itse sinne laittaa, ei pahoitellut asiaa, vaan alkoi taas väännellä ja käännellä asiaa, kuinka hän mukamas luuli että ei lapsilla ollut vielä kiire nukkumaan, kun ei ole aikaista herätystä (miten se muuttaa sitä tosiasiaa että ne lakanat täytyy jonkun kuitenkin sinne sänkyyn laittaa??) ja että äskenhän siellä oli ne lakanat, että eihän hän niitä sieltä ottanut edes pois. Vastaan, että aivan, täytyyhän jonkun ne lakanat joskus vaihtaa, niin hän vaan jatkaa että kyllä hän niitä myös vaihtaa, juu tosiaan kerran kahdessa vuodessa. Mutta siis tällaista on keskustelu tosiaan miehen kanssa, ihan hullua! Ja sitten minä olen se hankala, jos jostain kumman syystä hermostun. T. Ap
En edes näe mitään parisuhdetta enää mieheni kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lasten juhlavaatteet muuten osti?
Minä ostin. Rehellisesti mies on ostanut alle 10 vaatekappaletta lapsille ikinä. Minulle tulee lapsilisät, mutta käyn myös kaupassa useimmiten, joten miinukselle mennään kyllä. Käytän varmasti enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, toisaalta minulla saattaa olla himpun verran parempi palkkakin, tosin aina ei ole ollut näin ja silti ole maksanut enemmän.
Viime syksynä pakotin miehen ostamaan lapsille talvikengät, koska halusin saada hänet ymmärtämään että niihin menee paljon rahaa. Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun mies osti lapselle kengät. Kaikki harrastuskamat ym ostan myös. Mies ajattelee että esim uudet luistimet ilmestyvät vaan jostain lapsille talvisin kuten moni muukin asia. T. Ap
Siis oikeesti. Sulla on paska mies, lapsilla paska isä ja sulla paska parisuhde. Mitä sä hyödyt kun roikut tollasessa mukana? Miksi sä olet jaksanut kattoa tota noin pitkään, kun ei teillä kellään tunnu edes olevan kivaa.
Juu ihan oikeassa olet. Ja nyt olenkin kertonut miehelleni rehellisesti ajatuksistani ja eroaikeistani. Olen katsellut asuntoja lähistöltä, jonne voisin muuttaa lasten kanssa, yhteen olen jo jonossakin. Mies taas selittää samaa mitä ennenkin, pyytää minulta kärsivällisyyttä, että hän on kuulemma valmis tekemään töitä sen eteen että muuttuisi. Näin on ollut aiemminkin, kun olen sanonut että nyt riittää, en vaan yksinkertaisesti jaksa enää, pääsen helpommalla jos asuisin yksin lasten kanssa. Mutta en usko, että mies oikeasti tarkoittaa puheitaan. Kyllä hänellä on ollut aikaa muuttua vaikka kuinka paljon ja joka päivä uusi mahdollisuus osoittaa kuinka yrittää.
Eilen taas illalla lapset olivat jo väsyneitä ja yritettiin nopeasti siinä hoitaa iltatoimet, itse laitoin tiskejä iltapalan jäljiltä ja mies käy kääntymässä lastenhuoneessa ja toteamassa, että kappas, täällä ei olekaan lakanoita sängyssä ja palaa sohvalle istumaan! Olin tosiaan ottanut lakanat pesuun sängyistä, mutta en ollut ehtinyt laittaa vielä uusia lakanoita sänkyyn. Mutta eikö ole uskomatonta, että kun nuorin lapsi jo itkee väsymystään ja muutenkin pitäisi saada lapset nopeasti nukkumaan, niin miehelle ei tule mieleen että alkaisi lakanoita laittaa sänkyyn siinä vaiheessa kun kello oli jo klo22 illalla, kun itse teen siinä muita hommia? Taas olisi ollut erinomainen tilaisuus osoittaa, että haluaa oikeasti muuttua, mutta valitsi jälleen kerran oman mukavuuden ja jäi odottamaan että minä laitan ne lakanat jahka olen muutkin hommat hoitanut.
Ja kun asiasta huomautin, että et sit viitsinyt niitä itse sinne laittaa, ei pahoitellut asiaa, vaan alkoi taas väännellä ja käännellä asiaa, kuinka hän mukamas luuli että ei lapsilla ollut vielä kiire nukkumaan, kun ei ole aikaista herätystä (miten se muuttaa sitä tosiasiaa että ne lakanat täytyy jonkun kuitenkin sinne sänkyyn laittaa??) ja että äskenhän siellä oli ne lakanat, että eihän hän niitä sieltä ottanut edes pois. Vastaan, että aivan, täytyyhän jonkun ne lakanat joskus vaihtaa, niin hän vaan jatkaa että kyllä hän niitä myös vaihtaa, juu tosiaan kerran kahdessa vuodessa. Mutta siis tällaista on keskustelu tosiaan miehen kanssa, ihan hullua! Ja sitten minä olen se hankala, jos jostain kumman syystä hermostun. T. Ap
En edes näe mitään parisuhdetta enää mieheni kanssa,
Niin, että en tosiaan ole nähnyt mitään parisuhdetta mieheni kanssa enää vuosiin. Olen ajatellut, että ei se mitään jos arki jotenkin sujuisi, mutta kun ei suju! Mitä sitten jää enää jäljelle? Edes miehen perheen kanssa en enää halua olla tekemisissä, koska ne on samanlaisia mustan valkoiseksi selittäjiä, ihan mahdotonta tulla toimeen tulematta itse hulluksi. T. Ap
Ap kuulostat itse aika rasittavalta. Hyvä vaan miehellesi jos otat eron.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostat itse aika rasittavalta. Hyvä vaan miehellesi jos otat eron.
Ap vaikuttaa enemmän RASITTUNEELTA. Eikä ole ihme.
Mieshän ei halua eroa. Ei ole sekään ihme, kun ei omaatuntoa hetkauta se, että elää siinä elää toisen passattavana ja saa vielä perheenkin siinä samalla ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lasten juhlavaatteet muuten osti?
Minä ostin. Rehellisesti mies on ostanut alle 10 vaatekappaletta lapsille ikinä. Minulle tulee lapsilisät, mutta käyn myös kaupassa useimmiten, joten miinukselle mennään kyllä. Käytän varmasti enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, toisaalta minulla saattaa olla himpun verran parempi palkkakin, tosin aina ei ole ollut näin ja silti ole maksanut enemmän.
Viime syksynä pakotin miehen ostamaan lapsille talvikengät, koska halusin saada hänet ymmärtämään että niihin menee paljon rahaa. Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun mies osti lapselle kengät. Kaikki harrastuskamat ym ostan myös. Mies ajattelee että esim uudet luistimet ilmestyvät vaan jostain lapsille talvisin kuten moni muukin asia. T. Ap
Siis oikeesti. Sulla on paska mies, lapsilla paska isä ja sulla paska parisuhde. Mitä sä hyödyt kun roikut tollasessa mukana? Miksi sä olet jaksanut kattoa tota noin pitkään, kun ei teillä kellään tunnu edes olevan kivaa.
Juu ihan oikeassa olet. Ja nyt olenkin kertonut miehelleni rehellisesti ajatuksistani ja eroaikeistani. Olen katsellut asuntoja lähistöltä, jonne voisin muuttaa lasten kanssa, yhteen olen jo jonossakin. Mies taas selittää samaa mitä ennenkin, pyytää minulta kärsivällisyyttä, että hän on kuulemma valmis tekemään töitä sen eteen että muuttuisi. Näin on ollut aiemminkin, kun olen sanonut että nyt riittää, en vaan yksinkertaisesti jaksa enää, pääsen helpommalla jos asuisin yksin lasten kanssa. Mutta en usko, että mies oikeasti tarkoittaa puheitaan. Kyllä hänellä on ollut aikaa muuttua vaikka kuinka paljon ja joka päivä uusi mahdollisuus osoittaa kuinka yrittää.
Eilen taas illalla lapset olivat jo väsyneitä ja yritettiin nopeasti siinä hoitaa iltatoimet, itse laitoin tiskejä iltapalan jäljiltä ja mies käy kääntymässä lastenhuoneessa ja toteamassa, että kappas, täällä ei olekaan lakanoita sängyssä ja palaa sohvalle istumaan! Olin tosiaan ottanut lakanat pesuun sängyistä, mutta en ollut ehtinyt laittaa vielä uusia lakanoita sänkyyn. Mutta eikö ole uskomatonta, että kun nuorin lapsi jo itkee väsymystään ja muutenkin pitäisi saada lapset nopeasti nukkumaan, niin miehelle ei tule mieleen että alkaisi lakanoita laittaa sänkyyn siinä vaiheessa kun kello oli jo klo22 illalla, kun itse teen siinä muita hommia? Taas olisi ollut erinomainen tilaisuus osoittaa, että haluaa oikeasti muuttua, mutta valitsi jälleen kerran oman mukavuuden ja jäi odottamaan että minä laitan ne lakanat jahka olen muutkin hommat hoitanut.
Ja kun asiasta huomautin, että et sit viitsinyt niitä itse sinne laittaa, ei pahoitellut asiaa, vaan alkoi taas väännellä ja käännellä asiaa, kuinka hän mukamas luuli että ei lapsilla ollut vielä kiire nukkumaan, kun ei ole aikaista herätystä (miten se muuttaa sitä tosiasiaa että ne lakanat täytyy jonkun kuitenkin sinne sänkyyn laittaa??) ja että äskenhän siellä oli ne lakanat, että eihän hän niitä sieltä ottanut edes pois. Vastaan, että aivan, täytyyhän jonkun ne lakanat joskus vaihtaa, niin hän vaan jatkaa että kyllä hän niitä myös vaihtaa, juu tosiaan kerran kahdessa vuodessa. Mutta siis tällaista on keskustelu tosiaan miehen kanssa, ihan hullua! Ja sitten minä olen se hankala, jos jostain kumman syystä hermostun. T. Ap
En edes näe mitään parisuhdetta enää mieheni kanssa,
Miehesi on täydellinen idiootti. En katselisi enää yhtään tuollaista vapaamatkustamista perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt lue kaikkia kommentteja, mutta kerron oman tarinani. Kasvatimme mieheni kanssa kolme poikaa. Mies ei hahmottanut huushollin hoitamisen tai lasten hoidon sykliä yhtään. Olin ihan raivona. Yhdellä viikolla tein muutoksen. Raivasin kämpästä kaikki ylimääräiset tavarat. Siivosin kaapit ja dymolla tekstailin hyllyjen reunoihin opasteet. Ja tein aikataululistat jääkaapin oveen must-velvoitteista. Iso kalenteri käyttöön. Homma alkoi sujua mieheltäkin ja riidat väheni. Yhä edelleen miehellä työlista jääkaapin ovessa vaikka ollaan kahdestaan. Miehet tarvitsevat visuaalisia vihjeitä usein naisia enemmän. Taustastani voi tämä ratkaisumalli johtua. Olen erityisopettaja.
Huh huh. Onko tosiaan puolison tehtävä laatia ne ohjeet ja vihjeet ja organisoida kaikki tuo, jotta toinen pystyy käyttäytymään ihmismäisesti perheessä?
Tuo on kuin jotain koiran kouluttamista. Kaikkeen sitä suostutaankin parisuhteessa.
Hänhän onkin erityisopettaja, tottunut "erikoistapauksiin" töissä niin miksei sitten avioliitossa :D
Tässä oli kyse siitä, että yritin toimia ratkaisukeskeisesti enkä valitellut palstoilla. Mies teki hyvää tulosta työelämässä ja oli muuten hyvä isä pojille ja luotettava kumppani. Ei kuitenkaan mikään huushollaska. Täällä jotkut kutsuvat toimivaa ratkaisuani koiran kouluttamiseksi. Se kertoo kirjoittajan ihmiskäsityksestä paljon. Eikä minun. T. Se erkkaope
Mikä on sinun ihmiskäsityksesi? Minkälainen parisuhde on jos joudut kouluttamaan miestäsi ja ohjeistamaan kuin pientä lasta?
Ihmettelen myös miten lasten hoidon sykliä ymmärtämätön voi olla hyvä isä? Hyvä ja riittävä perushoito kuuluu hyvään vanhemmuuteen, myös isän osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt lue kaikkia kommentteja, mutta kerron oman tarinani. Kasvatimme mieheni kanssa kolme poikaa. Mies ei hahmottanut huushollin hoitamisen tai lasten hoidon sykliä yhtään. Olin ihan raivona. Yhdellä viikolla tein muutoksen. Raivasin kämpästä kaikki ylimääräiset tavarat. Siivosin kaapit ja dymolla tekstailin hyllyjen reunoihin opasteet. Ja tein aikataululistat jääkaapin oveen must-velvoitteista. Iso kalenteri käyttöön. Homma alkoi sujua mieheltäkin ja riidat väheni. Yhä edelleen miehellä työlista jääkaapin ovessa vaikka ollaan kahdestaan. Miehet tarvitsevat visuaalisia vihjeitä usein naisia enemmän. Taustastani voi tämä ratkaisumalli johtua. Olen erityisopettaja.
Huh huh. Onko tosiaan puolison tehtävä laatia ne ohjeet ja vihjeet ja organisoida kaikki tuo, jotta toinen pystyy käyttäytymään ihmismäisesti perheessä?
Tuo on kuin jotain koiran kouluttamista. Kaikkeen sitä suostutaankin parisuhteessa.
Hänhän onkin erityisopettaja, tottunut "erikoistapauksiin" töissä niin miksei sitten avioliitossa :D
Tässä oli kyse siitä, että yritin toimia ratkaisukeskeisesti enkä valitellut palstoilla. Mies teki hyvää tulosta työelämässä ja oli muuten hyvä isä pojille ja luotettava kumppani. Ei kuitenkaan mikään huushollaska. Täällä jotkut kutsuvat toimivaa ratkaisuani koiran kouluttamiseksi. Se kertoo kirjoittajan ihmiskäsityksestä paljon. Eikä minun. T. Se erkkaope
Mikä on sinun ihmiskäsityksesi? Minkälainen parisuhde on jos joudut kouluttamaan miestäsi ja ohjeistamaan kuin pientä lasta?
Ihmettelen myös miten lasten hoidon sykliä ymmärtämätön voi olla hyvä isä? Hyvä ja riittävä perushoito kuuluu hyvään vanhemmuuteen, myös isän osalta.
Joillakin naisilla on kova tarve alistaa sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt lue kaikkia kommentteja, mutta kerron oman tarinani. Kasvatimme mieheni kanssa kolme poikaa. Mies ei hahmottanut huushollin hoitamisen tai lasten hoidon sykliä yhtään. Olin ihan raivona. Yhdellä viikolla tein muutoksen. Raivasin kämpästä kaikki ylimääräiset tavarat. Siivosin kaapit ja dymolla tekstailin hyllyjen reunoihin opasteet. Ja tein aikataululistat jääkaapin oveen must-velvoitteista. Iso kalenteri käyttöön. Homma alkoi sujua mieheltäkin ja riidat väheni. Yhä edelleen miehellä työlista jääkaapin ovessa vaikka ollaan kahdestaan. Miehet tarvitsevat visuaalisia vihjeitä usein naisia enemmän. Taustastani voi tämä ratkaisumalli johtua. Olen erityisopettaja.
Huh huh. Onko tosiaan puolison tehtävä laatia ne ohjeet ja vihjeet ja organisoida kaikki tuo, jotta toinen pystyy käyttäytymään ihmismäisesti perheessä?
Tuo on kuin jotain koiran kouluttamista. Kaikkeen sitä suostutaankin parisuhteessa.
Hänhän onkin erityisopettaja, tottunut "erikoistapauksiin" töissä niin miksei sitten avioliitossa :D
Tässä oli kyse siitä, että yritin toimia ratkaisukeskeisesti enkä valitellut palstoilla. Mies teki hyvää tulosta työelämässä ja oli muuten hyvä isä pojille ja luotettava kumppani. Ei kuitenkaan mikään huushollaska. Täällä jotkut kutsuvat toimivaa ratkaisuani koiran kouluttamiseksi. Se kertoo kirjoittajan ihmiskäsityksestä paljon. Eikä minun. T. Se erkkaope
Mikä on sinun ihmiskäsityksesi? Minkälainen parisuhde on jos joudut kouluttamaan miestäsi ja ohjeistamaan kuin pientä lasta?
Ihmettelen myös miten lasten hoidon sykliä ymmärtämätön voi olla hyvä isä? Hyvä ja riittävä perushoito kuuluu hyvään vanhemmuuteen, myös isän osalta.
Joillakin naisilla on kova tarve alistaa sitä miestä.
Joillakin on tarve haukkua naisia.
Naiset olkiukkoilemassa taas.
Tässähän pulma oli ettei ap edes miettinyt sitä onko mies hyvä ja osallistuva, ja ignoorasi varoitusmerkit jotka myönsi tajunneensa myöhemmin.
Ap kiinnostui vain koska mies oli komea ja hauska.
Kukaan ei ole sanonut etteikö mies saisi olla tuotakin, mutta olisiko mahdollista laittaa tärkeysjärjestyksessä ykköseksi että mies on hyvä ja osallistuva? Nähtävästi ei, vaan kuten 100% yläpeukutetut viestit kertovat, komea mies on hyvä mies ja ruma mies on huono mies.
ps. jos mies kirjoittaisi että nainen on täysi noita-akka ja mies valitsi naisen koska tämä oli kaunis ja seksikäs vaikka perhe oli vähän vinksahtanut, niin olisiko naisten reaktio "kannattaa ottaa kaunis nainen niin lapsista tulee kauniita, rumat ja lihavat naiset ovat vihaisia ja katkeria". Miten on?