Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävä, vaikea mies
05.06.2022 |
En oikein tiedä pitäiskö ottaa vaan avioero. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsiakin on. Mies ärsyttää minua kaikin mahdollisin tavoin. En vaan jaksa enää sitä omanapa-ensin ajattelua.
Esim eilen olimme lähdössä lasten päättäjäisiin ja itse olin menossa siitä vielä suoraan sitten töihin. Sillä aikaa kun minä autan aamulla lapsia vaatteiden kanssa, silitän vaatteet, katson että opettajien lahjat mukana, kortit kirjoitettuna jne. Sanon miehelle, että minulle tulee kauhea kiire, että ehdin laittaa itseni valmiiksi töitä varten ja pyydän miestä auttamaan lasta, joka ei löydäkään sopivia vaatteita itselleen. Mitä tekee mies? Sanoo, että kyllä lapsi pärjää ja löytää vaatteensa, että älä hermoile ja kyselee minulta samalla missä hänen vaatteensa/asusteensa on! Eli hän olettaa että siinä hässäkässä alan etsiä hänelle tavaroita, kyseessä kuitenkin lapsille tärkeät päättäjäiset, ja heidän piti vielä olla koululla ennen vanhempia!
Mies ei sitten tietenkään omasta mielestään ole ollenkaan itsekäs tai itsekeskeinen. Mutta tuollaista se on jatkuvasti hänen kanssaan. Kun tulen töistä kotiin, on jo ilta, ja ensimmäiseksi toinen lapsi tulee ovelle ja sanoo, että on ihan kauhea nälkä. Ovat syöneet lounaaksi eilisen ruoan jämät puolen päivän aikaan, eikä sen jälkeen mies ole antanut lapsille mitään ruokaa. Isompi sentään itse osaa ottaa välipalaa, mutta pienempi oli ollut sitten syömättä 6 tuntia. Tästä kun miehelle sanon, niin olen vaan hänen mielestään neuroottinen ruoka-ajoista. Oli kuulemma juuri sillä sekunnilla alkamassa miettiä mitä antaisi lapsille ruoaksi. Hän yleensäkin alkaa miettiä lasten ruokailua vasta siinä vaiheessa kun hänelle ITSELLEEN tulee nälkä. Tämä sama keskustelu on käyty about miljoona kertaa, että lapsille pitäisi antaa säännöllisesti ruokaa 3-4 tunnin välein, ei ole terveellistä että verensokeri laskee niin matalalle ja sitten vedetään kauhean isoa annos kerralla. Hoikat lapset kyseessä.
Oikeasti vaadinko liikaa? Kuulsotaako tämä ihan normaalilta? Itse mietin että onko mies oikeasti vähän vajaa vai vain tosi välinpitämätön? Ehkä molempia? En oikeasti jaksa enää..
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Ainahan mies on itsekäs kun ei
tee niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Ai nainen itsekkäästi haluaa, että lapsille annetaan ruokaa ajallaan?
Missähän sunkin pää on? Perseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi samanlaisen miehen vaimo. Liiton alkuvuosina en oikein edes ymmärtänyt tätä kuviota, koska aina kun yritin puhua asiasta, leimasi hän minut jotenkin häiriintyneeksi, takertuvaksi tai liian vaativaksi. Lapsuuteni on ollut vaikea ja minulla on huono itseluottamus, joten uskoin siihen. Hän myös mm unohti antaa lapsille ruokaa (alle kouluikäiset lapset, eivät osanneet edes puhua), vaikka söi itse. Tämä toistuu vielä tänäkin päivänä, kun hän saattaa itsekkäästi lapata lautasen täyteen ruokaa niin ettei meille muille oikein jää mitään. Ongelmia on siis paljon muitakin, tämä nyt vain esimerkkinä. Narsisti on ja luultavasti myös ADHD / bipo.
On toinenkin selitys joka ei ole mikään diagnoosi. On kulttuureja missä miehet ja pojat ottavat ruokaa ensin ja sen verran kuin haluavat. Jos perhe on köyhä, naiset ja tytöt saattavat jäädä täysin ilman ruokaa.
Miksikö siellä menetellään noin? Koska miehet ovat mielestään parempia kuin muut ihmiset. Ei ole ADHD, ei bipo eikä narsismi. Vaan ajattelutapa. Mies on parempi.
Toki: sitähän se narsismi on. Pitääkö sitten itseään muita parempana sukupuolen vai jonkun muun syyn takia, en tiedä. Mutta anyways, oma napa ensin.
Narsismi on sairaus mihin tarvitaan ammattiapua. Ajattelutapa on eri asia.
Itse asiassa se ei ole sairaus, vaan jäykkä ajattelutapa ja sitä myötä persoonallisuuden piirre. Mutta tällä tapauksella on ihan lääkärinkin toteama.
Lähtisin jo ihan sen takia, että mies pitää lapsia nälässä. Nykyään on niin helppo laittaa hälytys vaikka kolmeksi kännykkään, että muistaa ruokkia lapsensa, joten ei voi olla noin vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi samanlaisen miehen vaimo. Liiton alkuvuosina en oikein edes ymmärtänyt tätä kuviota, koska aina kun yritin puhua asiasta, leimasi hän minut jotenkin häiriintyneeksi, takertuvaksi tai liian vaativaksi. Lapsuuteni on ollut vaikea ja minulla on huono itseluottamus, joten uskoin siihen. Hän myös mm unohti antaa lapsille ruokaa (alle kouluikäiset lapset, eivät osanneet edes puhua), vaikka söi itse. Tämä toistuu vielä tänäkin päivänä, kun hän saattaa itsekkäästi lapata lautasen täyteen ruokaa niin ettei meille muille oikein jää mitään. Ongelmia on siis paljon muitakin, tämä nyt vain esimerkkinä. Narsisti on ja luultavasti myös ADHD / bipo.
Kai ruokaa nyt sen verran tehdään teilläkin, ettei yhdestä lautasellisesta pääse loppumaan? Nuorempana raskaassa työssä ollessani vedin rutiininomaisesti useamman kuin kaksi lautasellista mitä tahansa ruokaa joka aterialla.
Kuka sen ison ruokamäärän laittaa? Vaimo vai tämä syöpöttelijä itse?
Itse teen yleensä arkiruuat, rouva tekee hienommat ateriat. Tänään tein kanakeittoa, noin 1,5 kg Lidlin halvimpia pakastekasviksia, 1 kg Lidlin halvinta broilerifilettä, suolaa ja vettä. Keitin painekattilassa ja paineen laskettua rikoin fileitä kapustalla. Juuri söin 2 lautasellista ja kohta otan kolmannen ennenkuin lähden ulkotöihin. Kyllä sitä joutuukin syömään runsaasti, kun siinä ei oikein ole mitään rasvaa. Valmisteluun ei mene kuin muutama minuutti. Painekattila viheltää ajallaan niin ei tarvitse muuta kuin kytkeä levy pois päältä ja vartin päästä pääsee syömään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa itse olla se ärsyttävä ja vaikea tyyppi, joka hössää ja stressaa joka asiasta, valmistautuu vasta viime tingassa, kun voisi valmistella esim. tällaista päättäjäisjuhlaa jo ennakkoon hyvissä ajoin...
Tämä se on oikea tyypillinen palstavastaus.
Eikä tuolle kuulu muuta kuin nauraa.
Mullakin oli kerran tuollainen mies. Teetätti kaiken minulla. Kaikki olisi pitänyt hänelle käteen tuoda, ei itse osannut katsoa eikä etsiä yhtään mitään.
Eikä yhtään ajatellut sitä, miten paljon minulla meni aikaa hänen passaamiseensa. Kun johonkin lähdettiin, oli minun tosiaan huolehdittava hänen valmistautumisesta ja sitten oltiinkin hänen mielestään valmiit lähtemään. Kun sanoin, että pitää minunkin pukea ja laittaa itseäni, niin hän ihmetteli, että mikset ole laittanut, meillähän on jo kiire.
Hän piti minua ikään kuin palvelijanaan, jolla ei omia asioita eikä omaa aikaa saanut ollakaan. Hyvin kuvaava esimerkki oli se, kun tehtiin talossa yhdessä remonttia. Minun piti olla koko ajan siinä hänen vieressään pitelemässä jotain, antamassa jotain, tekemässä jotain jne. Yhtään en saanut lähteä siitä mihinkään, en edes puhelimeen vastaamaan. Ja sitten hän yhtäkkiä alkoi karjua, että nyt on nälkä, missäs se ruoka viipyy? On siinä muija kun ei tee ruokaa.
No, eksä siitä tuli. Kuusi vuotta sitä itsekkyyttä jaksoin katsella. Plus että olihan siinä hänellä aikamoinen alkoholiongelmakin, mikä edesauttoi eroamista.
Hän vaan ei ymmärtänyt lähtöäni ollenkaan. Että täysin kunnossa olevasta liitosta ottaa ja lähtee, jo on ilkeä ihminen.
No, liitto oli varmasti hänen kannaltaan oikein hyvä ja kunnossa ja onnellinen. Toisen osapuolen asemastahan ei tarvitse välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan mies on itsekäs kun ei
tee niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Ai nainen itsekkäästi haluaa, että lapsille annetaan ruokaa ajallaan?
Missähän sunkin pää on? Perseessä?
Nimenomaan...nimittäin naapurin rouvan. Nam.
Lopetetaan se miesten syyllistäminen. Kyllä se syyllinen löytyy nimittäin useimmiten peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ehkä hieman radikaali vaihtoehto mitä voit tehdä mutta voisit hommata itsesi hetkeksi pois perhe kuviosta.. Jos pystyisit järjestämään itsesi feikki sairaaksi tai muuten jotenkin niin ettet olisi kotona kantamassa kaikkea vastuuta. Miehesi joutuisi hoitamaan koko huushollia ja vielä kun joku kävisi vähän väliä tarkistamassa että kaikki on hyvin kotona ja pystyisi keskustelemaan miehesi kanssa jos jotakin tulisi tehdä tai tehdä toisin. Aika jona olet poissa kotoa tulisi olla sen verran pitkä ja ehkäpä "vale" sairaus niin vakava että miehesi saisi aikaa miettiä sitä mahdollisuutta että vastuu lapsista saattaa tulevaisuudessa olla yksin hänen harteillaan.
Onnea ja voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo harmillista. Onko miehestä kuitenkin joskus ja jossain apua?
Heivaa vapaamatkustaja. Aikuistukoon keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy mies tekee niin kuin itse haluaa eikä tee niin kuin minä haluan. Taitaa olla miehelle lottovoitto jos lähdet pilaamasta hänen elämää. Mutta eihän naiset suostu näkemaan aiheuttamiaan ongelmia kun on vain täydellisiä ja kaikki on miehen vikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi samanlaisen miehen vaimo. Liiton alkuvuosina en oikein edes ymmärtänyt tätä kuviota, koska aina kun yritin puhua asiasta, leimasi hän minut jotenkin häiriintyneeksi, takertuvaksi tai liian vaativaksi. Lapsuuteni on ollut vaikea ja minulla on huono itseluottamus, joten uskoin siihen. Hän myös mm unohti antaa lapsille ruokaa (alle kouluikäiset lapset, eivät osanneet edes puhua), vaikka söi itse. Tämä toistuu vielä tänäkin päivänä, kun hän saattaa itsekkäästi lapata lautasen täyteen ruokaa niin ettei meille muille oikein jää mitään. Ongelmia on siis paljon muitakin, tämä nyt vain esimerkkinä. Narsisti on ja luultavasti myös ADHD / bipo.
Kai ruokaa nyt sen verran tehdään teilläkin, ettei yhdestä lautasellisesta pääse loppumaan? Nuorempana raskaassa työssä ollessani vedin rutiininomaisesti useamman kuin kaksi lautasellista mitä tahansa ruokaa joka aterialla.
Oli ruokaa nyt minkä verran tahansa, on vanhemman tehtävä katsoa, että lapsille jää ja sovittaa annoksensa sen mukaan. Muu on omaan napaan tuijottamista, itsekästä.
On se nyt vaan heikosti hoidettu ruokahuolto, jos perusruoka loppuu kesken yhden lautasellisen otolla. Miksi moinen ruokahuolto?
No jos vaikkapa köyhyys? Tai se, että on tarkoitus ottaa leipää tai kasviksiakin mukaan, eikä pelkkää lämmintä ruokaa?
Tiedän vanhemman, joka teki lapsilleen vaihdellen normaalia kotiruokaa, mutta itse söi vain kaurapuuroa, koska ei ollut varaa tehdä sitä parempaa kaikille. Siten toimii vanhempi, ei niin, että täyttää oman lautasen ensin.
Köyhyys pitää olla reippaasti alle sossun normin, ettei se riittäisi perusruokaan itse tehtynä.
Jotain on poikkeuksellisen pahasti vialla, jos vanhempi tosiaan syö vain kaurapuuroa nykyajan Suomessa. Semmoisesta taloudesta pitäisi lasten olla huoltoonotettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö kuitenkin töissä? Mikä on palkka? Jos mulla olisi hyväpalkkainen mies, niin sen kun lusmuaisi muusta. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Lopetetaan se miesten syyllistäminen. Kyllä se syyllinen löytyy nimittäin useimmiten peilistä.
Ei ap nyt kumminkaan syyllistänyt vaan ihan asiallisesti avasi tilannettaan.
M, ja vielä parjattu miesasiaM.
Mieheni on hyvä isä, mutta joskus pikkulapsiaikana oli vain niin paljon töissä, että ei kotona ihan kaikkia juttuja hoksannut. Ihmetteli, mikä v.ttu siinä on että lapset kiukuttelee (olin itse ollut kotoa poissa). Ei ollut tullut mieleen, että olisi laittanut ruokaa eteen kun itse ei syö kuin sen kaksi kertaa päivässä tosi vankasti. Kysyin, että onko lapsilla kenties nälkä? Meni kerralla perille, sen jälkeen on kylläkin juteltu etukäteen siitä, mitä kumpainenkin tekee jos on monta asiaa tehtävänä ennen jotain asiaa x.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on kuvattu se yleisin avioeron syy. Kaikista ei vaan ole isäksi.
"Parempi on seistä vettä tippuvan räystään alla, kuin nalkuttavan vaimon rinnalla"
Jos nalkutus ei auta, niin parempi lopettaa se. Tavalla tai toisella.
Nalkutushan on ihan turhaa. Sitä ei tarvita ollenkaan, jos toinen osapuoli hoitaa oman osuutensa perheen asioita ja suhde tasa-arvoinen.
Mulla ei vielä lapsia edes ole, mutta en kertakaikkiaan tajua jonkun olevan niin pölvästi, ettei lapsiaan ruoki. Varmaan huushollin lemmikit hoidetaan samalla tyylillä eli vähän nälässä jatkuvasti? Ei saakeli.
Ei aikuista ihmistä kannata yrittää muuttaa. Itse varmaan tuossa tilanteessa odottaisin että lapset on sen ikäisiä että ero ei enää aiheuta valtavaa säätöä ja eroaisin.
Narsismi on sairaus mihin tarvitaan ammattiapua. Ajattelutapa on eri asia.