Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävä, vaikea mies
05.06.2022 |
En oikein tiedä pitäiskö ottaa vaan avioero. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsiakin on. Mies ärsyttää minua kaikin mahdollisin tavoin. En vaan jaksa enää sitä omanapa-ensin ajattelua.
Esim eilen olimme lähdössä lasten päättäjäisiin ja itse olin menossa siitä vielä suoraan sitten töihin. Sillä aikaa kun minä autan aamulla lapsia vaatteiden kanssa, silitän vaatteet, katson että opettajien lahjat mukana, kortit kirjoitettuna jne. Sanon miehelle, että minulle tulee kauhea kiire, että ehdin laittaa itseni valmiiksi töitä varten ja pyydän miestä auttamaan lasta, joka ei löydäkään sopivia vaatteita itselleen. Mitä tekee mies? Sanoo, että kyllä lapsi pärjää ja löytää vaatteensa, että älä hermoile ja kyselee minulta samalla missä hänen vaatteensa/asusteensa on! Eli hän olettaa että siinä hässäkässä alan etsiä hänelle tavaroita, kyseessä kuitenkin lapsille tärkeät päättäjäiset, ja heidän piti vielä olla koululla ennen vanhempia!
Mies ei sitten tietenkään omasta mielestään ole ollenkaan itsekäs tai itsekeskeinen. Mutta tuollaista se on jatkuvasti hänen kanssaan. Kun tulen töistä kotiin, on jo ilta, ja ensimmäiseksi toinen lapsi tulee ovelle ja sanoo, että on ihan kauhea nälkä. Ovat syöneet lounaaksi eilisen ruoan jämät puolen päivän aikaan, eikä sen jälkeen mies ole antanut lapsille mitään ruokaa. Isompi sentään itse osaa ottaa välipalaa, mutta pienempi oli ollut sitten syömättä 6 tuntia. Tästä kun miehelle sanon, niin olen vaan hänen mielestään neuroottinen ruoka-ajoista. Oli kuulemma juuri sillä sekunnilla alkamassa miettiä mitä antaisi lapsille ruoaksi. Hän yleensäkin alkaa miettiä lasten ruokailua vasta siinä vaiheessa kun hänelle ITSELLEEN tulee nälkä. Tämä sama keskustelu on käyty about miljoona kertaa, että lapsille pitäisi antaa säännöllisesti ruokaa 3-4 tunnin välein, ei ole terveellistä että verensokeri laskee niin matalalle ja sitten vedetään kauhean isoa annos kerralla. Hoikat lapset kyseessä.
Oikeasti vaadinko liikaa? Kuulsotaako tämä ihan normaalilta? Itse mietin että onko mies oikeasti vähän vajaa vai vain tosi välinpitämätön? Ehkä molempia? En oikeasti jaksa enää..
Kommentit (313)
Ei se tuosta mihinkään muutu, tuollaisia monet miehet vaan on eikä näe mitään ongelmaa missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis miksi menit yleensä edes naimisiin tällaisen sankarin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi samanlaisen miehen vaimo. Liiton alkuvuosina en oikein edes ymmärtänyt tätä kuviota, koska aina kun yritin puhua asiasta, leimasi hän minut jotenkin häiriintyneeksi, takertuvaksi tai liian vaativaksi. Lapsuuteni on ollut vaikea ja minulla on huono itseluottamus, joten uskoin siihen. Hän myös mm unohti antaa lapsille ruokaa (alle kouluikäiset lapset, eivät osanneet edes puhua), vaikka söi itse. Tämä toistuu vielä tänäkin päivänä, kun hän saattaa itsekkäästi lapata lautasen täyteen ruokaa niin ettei meille muille oikein jää mitään. Ongelmia on siis paljon muitakin, tämä nyt vain esimerkkinä. Narsisti on ja luultavasti myös ADHD / bipo.
Kai ruokaa nyt sen verran tehdään teilläkin, ettei yhdestä lautasellisesta pääse loppumaan? Nuorempana raskaassa työssä ollessani vedin rutiininomaisesti useamman kuin kaksi lautasellista mitä tahansa ruokaa joka aterialla.
Kuka sen ison ruokamäärän laittaa? Vaimo vai tämä syöpöttelijä itse?
Itse teen yleensä arkiruuat, rouva tekee hienommat ateriat. Tänään tein kanakeittoa, noin 1,5 kg Lidlin halvimpia pakastekasviksia, 1 kg Lidlin halvinta broilerifilettä, suolaa ja vettä. Keitin painekattilassa ja paineen laskettua rikoin fileitä kapustalla. Juuri söin 2 lautasellista ja kohta otan kolmannen ennenkuin lähden ulkotöihin. Kyllä sitä joutuukin syömään runsaasti, kun siinä ei oikein ole mitään rasvaa. Valmisteluun ei mene kuin muutama minuutti. Painekattila viheltää ajallaan niin ei tarvitse muuta kuin kytkeä levy pois päältä ja vartin päästä pääsee syömään.
Ei kukaan tarvitse litratolkulla ruokaa, lautasellinen keittoa ja leipä seuraksi riittää ja paino pysyy kurissa.
Paino-ongelma on se, että se meinaa laskea liikaa, kylkiluut kyllä häämöttää, sixpack vähemmän. Sitten täytyykin lisätä ruokaan kermaa ja oliiviöljyä ym kunnes painon lasku asettuu. Kaikki ei istu vaan konttoreissa, ja pärjää minimikaloreilla. No joka tapauksessa edullista ruokaa tehdään reippaasti ja se ei lopu sinä päivänä. Makaronia tehdään myös niin että riittää, kaalipataa pata täyteen, hernekeitto kuuden litran kattilassa. Perunavelli on Espoon paikallisruoka. Lidlin halpa kalapuikkopaketti menee kerralla, mutta ei sitä myöskään osteta yksi kerrallaan. Puurot syntyvät uunissa melkein itsekseen.
Kun näitä palstamiesten juttuja lukee, voisi kuvitella että puolikkaan lehmän napostelu iltapalaksi on aivan välttämätöntä että ei pyörry työmaalle heti kättelyssä.
Helposti menee välillä tilapäisesti yli 4000 kilokaloria päivässä. Ei ihan lehmää mutta puolikas sian ruho (taisi kumminkin olla porsas) on kerran otettu äijäporukan evääksi. Ja siitäkin meinasi tulla kinaa kun kävi vähiin. Ei välttämättä ymmärrä niitä pikkuihmisten pienimuotoisempia tarpeita.
En epäile etteikö menisi. Näkyyhän se ylipainotilastoista että suomalaiset miehet osaavat kyllä syödä. Kyse olikin siitä mikä on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa itse olla se ärsyttävä ja vaikea tyyppi, joka hössää ja stressaa joka asiasta, valmistautuu vasta viime tingassa, kun voisi valmistella esim. tällaista päättäjäisjuhlaa jo ennakkoon hyvissä ajoin...
Tämä se on oikea tyypillinen palstavastaus.
Eikä tuolle kuulu muuta kuin nauraa.Mullakin oli kerran tuollainen mies. Teetätti kaiken minulla. Kaikki olisi pitänyt hänelle käteen tuoda, ei itse osannut katsoa eikä etsiä yhtään mitään.
Eikä yhtään ajatellut sitä, miten paljon minulla meni aikaa hänen passaamiseensa. Kun johonkin lähdettiin, oli minun tosiaan huolehdittava hänen valmistautumisesta ja sitten oltiinkin hänen mielestään valmiit lähtemään. Kun sanoin, että pitää minunkin pukea ja laittaa itseäni, niin hän ihmetteli, että mikset ole laittanut, meillähän on jo kiire.
Hän piti minua ikään kuin palvelijanaan, jolla ei omia asioita eikä omaa aikaa saanut ollakaan. Hyvin kuvaava esimerkki oli se, kun tehtiin talossa yhdessä remonttia. Minun piti olla koko ajan siinä hänen vieressään pitelemässä jotain, antamassa jotain, tekemässä jotain jne. Yhtään en saanut lähteä siitä mihinkään, en edes puhelimeen vastaamaan. Ja sitten hän yhtäkkiä alkoi karjua, että nyt on nälkä, missäs se ruoka viipyy? On siinä muija kun ei tee ruokaa.
No, eksä siitä tuli. Kuusi vuotta sitä itsekkyyttä jaksoin katsella. Plus että olihan siinä hänellä aikamoinen alkoholiongelmakin, mikä edesauttoi eroamista.
Hän vaan ei ymmärtänyt lähtöäni ollenkaan. Että täysin kunnossa olevasta liitosta ottaa ja lähtee, jo on ilkeä ihminen.
No, liitto oli varmasti hänen kannaltaan oikein hyvä ja kunnossa ja onnellinen. Toisen osapuolen asemastahan ei tarvitse välittää.
Eikä, uskomatonta, mutta meillä vähän samanlaista. Jos mies alkaa jotain esim korjaamaan (huom ns miesten töitä saattaa välillä tehdä oma-aloitteisesti), ei kysy että oisko nyt hyvä hetki alkaa korjata tätä tai kysy että ehdinkö nyt auttaa häntä, vaan hän pitää itsestäänselvyytenä että etsin hänelle milloin mitäkin ruuvimeisseliä ja pulttia. Hän saattaa jopa itse olla lähempänä näitä tarvikkeita, mutta eihän hän kykene irrottamaan kättä katsos porasta ja sitten samalla melkeinpä tiuskii minulle että annapa sitä sun tätä vaikka minulla olisi ihan joku toinen homma siinä juuri kesken!! T. Ap
Mies vaikuttaa siltä että on kyllästynyt sinun asenteeseen. Mieti vähän miten ilmaiset asiat hänelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostan mielelläni lapsille juhlavaatteet hyvissä ajoin, eipä tulisi mieleen odottaa juhlapäivän aamua ja alkaa sitten valittaa miehelle asiasta.
Apua miten jotkut jaksaa tulla patsastelemaan tällaisiin ketjuihin voi hyvä tavaton...
Ap otan osaa. En osaa neuvoa. Suomalaiset miehet ovat vähän, noh, arpapeliä.
Sellaista miesvihaa taas. Itsehän te ne arpanne valitsette, oma syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa itse olla se ärsyttävä ja vaikea tyyppi, joka hössää ja stressaa joka asiasta, valmistautuu vasta viime tingassa, kun voisi valmistella esim. tällaista päättäjäisjuhlaa jo ennakkoon hyvissä ajoin...
Tämä se on oikea tyypillinen palstavastaus.
Eikä tuolle kuulu muuta kuin nauraa.Mullakin oli kerran tuollainen mies. Teetätti kaiken minulla. Kaikki olisi pitänyt hänelle käteen tuoda, ei itse osannut katsoa eikä etsiä yhtään mitään.
Eikä yhtään ajatellut sitä, miten paljon minulla meni aikaa hänen passaamiseensa. Kun johonkin lähdettiin, oli minun tosiaan huolehdittava hänen valmistautumisesta ja sitten oltiinkin hänen mielestään valmiit lähtemään. Kun sanoin, että pitää minunkin pukea ja laittaa itseäni, niin hän ihmetteli, että mikset ole laittanut, meillähän on jo kiire.
Hän piti minua ikään kuin palvelijanaan, jolla ei omia asioita eikä omaa aikaa saanut ollakaan. Hyvin kuvaava esimerkki oli se, kun tehtiin talossa yhdessä remonttia. Minun piti olla koko ajan siinä hänen vieressään pitelemässä jotain, antamassa jotain, tekemässä jotain jne. Yhtään en saanut lähteä siitä mihinkään, en edes puhelimeen vastaamaan. Ja sitten hän yhtäkkiä alkoi karjua, että nyt on nälkä, missäs se ruoka viipyy? On siinä muija kun ei tee ruokaa.
No, eksä siitä tuli. Kuusi vuotta sitä itsekkyyttä jaksoin katsella. Plus että olihan siinä hänellä aikamoinen alkoholiongelmakin, mikä edesauttoi eroamista.
Hän vaan ei ymmärtänyt lähtöäni ollenkaan. Että täysin kunnossa olevasta liitosta ottaa ja lähtee, jo on ilkeä ihminen.
No, liitto oli varmasti hänen kannaltaan oikein hyvä ja kunnossa ja onnellinen. Toisen osapuolen asemastahan ei tarvitse välittää.Eikä, uskomatonta, mutta meillä vähän samanlaista. Jos mies alkaa jotain esim korjaamaan (huom ns miesten töitä saattaa välillä tehdä oma-aloitteisesti), ei kysy että oisko nyt hyvä hetki alkaa korjata tätä tai kysy että ehdinkö nyt auttaa häntä, vaan hän pitää itsestäänselvyytenä että etsin hänelle milloin mitäkin ruuvimeisseliä ja pulttia. Hän saattaa jopa itse olla lähempänä näitä tarvikkeita, mutta eihän hän kykene irrottamaan kättä katsos porasta ja sitten samalla melkeinpä tiuskii minulle että annapa sitä sun tätä vaikka minulla olisi ihan joku toinen homma siinä juuri kesken!! T. Ap
Ketään ei kiinnosta. Naurattaa nää k e h a r e i d e n parisuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa itse olla se ärsyttävä ja vaikea tyyppi, joka hössää ja stressaa joka asiasta, valmistautuu vasta viime tingassa, kun voisi valmistella esim. tällaista päättäjäisjuhlaa jo ennakkoon hyvissä ajoin...
Tämä se on oikea tyypillinen palstavastaus.
Eikä tuolle kuulu muuta kuin nauraa.Mullakin oli kerran tuollainen mies. Teetätti kaiken minulla. Kaikki olisi pitänyt hänelle käteen tuoda, ei itse osannut katsoa eikä etsiä yhtään mitään.
Eikä yhtään ajatellut sitä, miten paljon minulla meni aikaa hänen passaamiseensa. Kun johonkin lähdettiin, oli minun tosiaan huolehdittava hänen valmistautumisesta ja sitten oltiinkin hänen mielestään valmiit lähtemään. Kun sanoin, että pitää minunkin pukea ja laittaa itseäni, niin hän ihmetteli, että mikset ole laittanut, meillähän on jo kiire.
Hän piti minua ikään kuin palvelijanaan, jolla ei omia asioita eikä omaa aikaa saanut ollakaan. Hyvin kuvaava esimerkki oli se, kun tehtiin talossa yhdessä remonttia. Minun piti olla koko ajan siinä hänen vieressään pitelemässä jotain, antamassa jotain, tekemässä jotain jne. Yhtään en saanut lähteä siitä mihinkään, en edes puhelimeen vastaamaan. Ja sitten hän yhtäkkiä alkoi karjua, että nyt on nälkä, missäs se ruoka viipyy? On siinä muija kun ei tee ruokaa.
No, eksä siitä tuli. Kuusi vuotta sitä itsekkyyttä jaksoin katsella. Plus että olihan siinä hänellä aikamoinen alkoholiongelmakin, mikä edesauttoi eroamista.
Hän vaan ei ymmärtänyt lähtöäni ollenkaan. Että täysin kunnossa olevasta liitosta ottaa ja lähtee, jo on ilkeä ihminen.
No, liitto oli varmasti hänen kannaltaan oikein hyvä ja kunnossa ja onnellinen. Toisen osapuolen asemastahan ei tarvitse välittää.Eikä, uskomatonta, mutta meillä vähän samanlaista. Jos mies alkaa jotain esim korjaamaan (huom ns miesten töitä saattaa välillä tehdä oma-aloitteisesti), ei kysy että oisko nyt hyvä hetki alkaa korjata tätä tai kysy että ehdinkö nyt auttaa häntä, vaan hän pitää itsestäänselvyytenä että etsin hänelle milloin mitäkin ruuvimeisseliä ja pulttia. Hän saattaa jopa itse olla lähempänä näitä tarvikkeita, mutta eihän hän kykene irrottamaan kättä katsos porasta ja sitten samalla melkeinpä tiuskii minulle että annapa sitä sun tätä vaikka minulla olisi ihan joku toinen homma siinä juuri kesken!! T. Ap
Vähän kuin mun mies. Saanut kotoa tuollaisen hienon miehen mallin.
Monelta mieheltä puuttuu halu itsereflektioon ja siksi käyttäytyvät kuten murrosikäiset. Eletään kuplassa perheen sisällä pohtimatta omaa toimintaa muiden näkökulmasta tai kokonaisuutta ajatellen. Toiminta on reagoivaa, eli vastuullista, vaan ohjattua yksittäisistä asioista huolehtimista. Ei pohdita lasten kehitystä ja omaa merkitystään siinä, tai perheen hyvinvointia edistävää vuorovaikutusta ja sitä, miten voisi luoda sellaista toimintakulttuuria perheeseen. Ei miettiä, miten voisin edistää kaikkien hyvinvointia ja sitä kautta antaa parhaat eväät lasteni tulevaisuudelle. Miten kokonaisuus toimii tasa-arvoisesti ja sujuvasti niin että kaikki ovat tyytyväisiä. Useimmiten eletään kuin suljetussa tilassa omia askareita toimitellen. Laajempi ajattelu on harvinaista. Se edellyttäisi pysähtymisen ja pohtimisen, että mikä on tärkeää ja mikä on oma roolini siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelta mieheltä puuttuu halu itsereflektioon ja siksi käyttäytyvät kuten murrosikäiset. Eletään kuplassa perheen sisällä pohtimatta omaa toimintaa muiden näkökulmasta tai kokonaisuutta ajatellen. Toiminta on reagoivaa, eli vastuullista, vaan ohjattua yksittäisistä asioista huolehtimista. Ei pohdita lasten kehitystä ja omaa merkitystään siinä, tai perheen hyvinvointia edistävää vuorovaikutusta ja sitä, miten voisi luoda sellaista toimintakulttuuria perheeseen. Ei miettiä, miten voisin edistää kaikkien hyvinvointia ja sitä kautta antaa parhaat eväät lasteni tulevaisuudelle. Miten kokonaisuus toimii tasa-arvoisesti ja sujuvasti niin että kaikki ovat tyytyväisiä. Useimmiten eletään kuin suljetussa tilassa omia askareita toimitellen. Laajempi ajattelu on harvinaista. Se edellyttäisi pysähtymisen ja pohtimisen, että mikä on tärkeää ja mikä on oma roolini siinä.
Siis ei vastuullista.
Kunnon paskaa tämä koko ketju :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa itse olla se ärsyttävä ja vaikea tyyppi, joka hössää ja stressaa joka asiasta, valmistautuu vasta viime tingassa, kun voisi valmistella esim. tällaista päättäjäisjuhlaa jo ennakkoon hyvissä ajoin...
Tämä se on oikea tyypillinen palstavastaus.
Eikä tuolle kuulu muuta kuin nauraa.Mullakin oli kerran tuollainen mies. Teetätti kaiken minulla. Kaikki olisi pitänyt hänelle käteen tuoda, ei itse osannut katsoa eikä etsiä yhtään mitään.
Eikä yhtään ajatellut sitä, miten paljon minulla meni aikaa hänen passaamiseensa. Kun johonkin lähdettiin, oli minun tosiaan huolehdittava hänen valmistautumisesta ja sitten oltiinkin hänen mielestään valmiit lähtemään. Kun sanoin, että pitää minunkin pukea ja laittaa itseäni, niin hän ihmetteli, että mikset ole laittanut, meillähän on jo kiire.
Hän piti minua ikään kuin palvelijanaan, jolla ei omia asioita eikä omaa aikaa saanut ollakaan. Hyvin kuvaava esimerkki oli se, kun tehtiin talossa yhdessä remonttia. Minun piti olla koko ajan siinä hänen vieressään pitelemässä jotain, antamassa jotain, tekemässä jotain jne. Yhtään en saanut lähteä siitä mihinkään, en edes puhelimeen vastaamaan. Ja sitten hän yhtäkkiä alkoi karjua, että nyt on nälkä, missäs se ruoka viipyy? On siinä muija kun ei tee ruokaa.
No, eksä siitä tuli. Kuusi vuotta sitä itsekkyyttä jaksoin katsella. Plus että olihan siinä hänellä aikamoinen alkoholiongelmakin, mikä edesauttoi eroamista.
Hän vaan ei ymmärtänyt lähtöäni ollenkaan. Että täysin kunnossa olevasta liitosta ottaa ja lähtee, jo on ilkeä ihminen.
No, liitto oli varmasti hänen kannaltaan oikein hyvä ja kunnossa ja onnellinen. Toisen osapuolen asemastahan ei tarvitse välittää.Eikä, uskomatonta, mutta meillä vähän samanlaista. Jos mies alkaa jotain esim korjaamaan (huom ns miesten töitä saattaa välillä tehdä oma-aloitteisesti), ei kysy että oisko nyt hyvä hetki alkaa korjata tätä tai kysy että ehdinkö nyt auttaa häntä, vaan hän pitää itsestäänselvyytenä että etsin hänelle milloin mitäkin ruuvimeisseliä ja pulttia. Hän saattaa jopa itse olla lähempänä näitä tarvikkeita, mutta eihän hän kykene irrottamaan kättä katsos porasta ja sitten samalla melkeinpä tiuskii minulle että annapa sitä sun tätä vaikka minulla olisi ihan joku toinen homma siinä juuri kesken!! T. Ap
Nouse tikkaille ja ota sieltä alahyllyltä se pultti ja tuo se kouraani, äkkiä nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mitättömiä juttuja, mutta eiköhän se noiden yleisyys ole se, mikä riesoo. Ehkä myös miehesi ei ole itsekeskeinen vaan yksinkertaisesti laiska. Tosin vaikeahan niitä on erottaa toisistaan.
En sanoisi mitättömäksi sitä että mies on pitänyt lastaan nälässä.
Ihmettelen sitäkin, onko lapsi pyytänyt ruokaa isältään. Jos ei, miksi? Jos on, miksi tämä ei antanut ruokaa? Molemmat vaihtoehdot ovat huolestuttavia.
Plus vielä sekin että vanhempi lapsi osasi ottaa välipalaa mutta huolehti (hänkin) vain itsestään. Ison perheen lapsena itse olisin tietenkin huolehtinut ruokaa pikkusisarukselle.
No 6 tuntia? Voitko rehellisesti sanoa, että lapsesi on joka päivä syntymästä lähtien syönyt 6 tunnin välein? Ei minun lapset ainakaan ole, ainakaan reissun päällä.
Normaalit vanhemmat ottavat reissuun mukaan eväät, koska ymmärtävät ettei lapsen sovi olla 6h syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ne lasten juhlavaatteet muuten osti?
Minun isäni oli ihan samanlainen :D
Esim. kun äiti otti puheeksi että juhliin ja lomille lähtiessä hän joutuu yksin huolehtimaan lasten kamppeet valmiiksi, isä puolustautui sillä että "kyllä minä omat vaatteeni huolehdin itse".
Tai silloin kun oli isän vuoro ruokkia meidät, hän yritti vältellä sitä kysymällä että onko kellään nälkä (äiti sen sijaan laittoi ruoan kun oli ruoka-aika ja kaikki söivät). Jos joku sanoi joo niin vastaukseksi tuli että kyllä noin iso lapsi vielä vähän aikaa jaksaa odottaa teen yhden jutun ensin.
Tätä välttelyä jatkettiin kunnes äiti tuli kotiin ja ihmetteli miksei kukaan ole syönyt.
Kun äiti joutui ohjaamaan isää siinä mitä kotitöitä tämä voisi tehdä ("pyytämään apua"), isä jatkoi sohvalla istumista ja totesi että kyllä lapset ehtivät.
Kerran hän totesi äidille astianpesukoneen täytettyään että "tein vähän naisten töitä kun olit poissa, huomaatko" ja ikäänkuin odotti kiitosta siitä.
Kun hän itse pyysi jotakuta auttamaan "miesten töissä" niin alkoi karjuminen jos ketään ei kiinnostanut osallistua.
Ja omasta mielestään hän on ollut tasa-arvoinen ja hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan keskimäärin miehet eivät ole niin hyviä ottamaan muut huomioon kuin naiset. Vaikka tuo, että ei tajua että lapsilla tulee nälkä nopeammin kuulostaa ihan tyypilliseltä. Mutta suurin osa on kuitenkin ihan kehityskelpoisia, ja oppii kyllä siihen että ruokaa pitää alkaa järjestää ajoissa, kun muutaman kerran saa yrittää pärjätä nälkäänsä kiukuttelevien lasten kanssa. Mutta jos ensin äiti ja sitten vaimo on huolehtinut ensin kaiken niin ei siinä ole ehtinyt oppia ja aikuisena sen vastuun oton opettelu on paljon vaikeampaa. Ja ehkä osa on vaan itsekkäitä, eikä edes halua ajatella muita kuin itseään.
Juu aina on vika naisessa kun mies on nahjus. Jos ei vaimo ole syyllinen niin sitten äiti.
Miehessä on vikoja, naisessa ominaisuuksia.
On se hassua kun nainen kuvittelee, että mies muuttuisi komeasta ja hauskasta rakentamasta huolehtivaksi kotitalousisäksi. Ei taida olla ihan lähiaikoina odotettavissa, että kotitalousisien geeniperimä yleistyisi - lähinnä päinvastaisia ominaisuuksia suositaan.
Mieheni on komea ja hauska ja ihan h*lvetin hyvä isä, tekee paljon kotitöitä ja osaa käydä kaupassa yksin siten, että yksi reissu kattaa koko perheen viikon ruokaostokset. Tietää missä on omat ja poikansa vaatteet (kattaa kaikki juhla-, harraste-, arkivaatteet). On ollut osallistuva ja rakastava isä jo silloin, kun poika oli vielä vatsassani. Tekee oikeasti kaikkensa lapsensa eteen ja pärjää tämän kanssa keskenään useita päiviä ilman minua, jos minä olen ollut vaikka jossain reissussa. Kotona ei odota koskaan kaaos tai räjähtänyt kämppä, vaan viimeisen päälle puunattu puhdas koti ja ruokaa valmiina. Poika on isänsä silmäterä 5v. Jotkut vaan on luotu isän rooliin...
Kuulostaa siltä, että miehesi on luotu naisen rooliin. Muuten kyllä vielä menettelee, mutta että puunattu koti ja ruokaa valmiina. Onpa idiootti mies kun tekee kaiken naisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi samanlaisen miehen vaimo. Liiton alkuvuosina en oikein edes ymmärtänyt tätä kuviota, koska aina kun yritin puhua asiasta, leimasi hän minut jotenkin häiriintyneeksi, takertuvaksi tai liian vaativaksi. Lapsuuteni on ollut vaikea ja minulla on huono itseluottamus, joten uskoin siihen. Hän myös mm unohti antaa lapsille ruokaa (alle kouluikäiset lapset, eivät osanneet edes puhua), vaikka söi itse. Tämä toistuu vielä tänäkin päivänä, kun hän saattaa itsekkäästi lapata lautasen täyteen ruokaa niin ettei meille muille oikein jää mitään. Ongelmia on siis paljon muitakin, tämä nyt vain esimerkkinä. Narsisti on ja luultavasti myös ADHD / bipo.
Kai ruokaa nyt sen verran tehdään teilläkin, ettei yhdestä lautasellisesta pääse loppumaan? Nuorempana raskaassa työssä ollessani vedin rutiininomaisesti useamman kuin kaksi lautasellista mitä tahansa ruokaa joka aterialla.
Kuka sen ison ruokamäärän laittaa? Vaimo vai tämä syöpöttelijä itse?
Itse teen yleensä arkiruuat, rouva tekee hienommat ateriat. Tänään tein kanakeittoa, noin 1,5 kg Lidlin halvimpia pakastekasviksia, 1 kg Lidlin halvinta broilerifilettä, suolaa ja vettä. Keitin painekattilassa ja paineen laskettua rikoin fileitä kapustalla. Juuri söin 2 lautasellista ja kohta otan kolmannen ennenkuin lähden ulkotöihin. Kyllä sitä joutuukin syömään runsaasti, kun siinä ei oikein ole mitään rasvaa. Valmisteluun ei mene kuin muutama minuutti. Painekattila viheltää ajallaan niin ei tarvitse muuta kuin kytkeä levy pois päältä ja vartin päästä pääsee syömään.
Ei kukaan tarvitse litratolkulla ruokaa, lautasellinen keittoa ja leipä seuraksi riittää ja paino pysyy kurissa.
Paino-ongelma on se, että se meinaa laskea liikaa, kylkiluut kyllä häämöttää, sixpack vähemmän. Sitten täytyykin lisätä ruokaan kermaa ja oliiviöljyä ym kunnes painon lasku asettuu. Kaikki ei istu vaan konttoreissa, ja pärjää minimikaloreilla. No joka tapauksessa edullista ruokaa tehdään reippaasti ja se ei lopu sinä päivänä. Makaronia tehdään myös niin että riittää, kaalipataa pata täyteen, hernekeitto kuuden litran kattilassa. Perunavelli on Espoon paikallisruoka. Lidlin halpa kalapuikkopaketti menee kerralla, mutta ei sitä myöskään osteta yksi kerrallaan. Puurot syntyvät uunissa melkein itsekseen.
Kun näitä palstamiesten juttuja lukee, voisi kuvitella että puolikkaan lehmän napostelu iltapalaksi on aivan välttämätöntä että ei pyörry työmaalle heti kättelyssä.
Helposti menee välillä tilapäisesti yli 4000 kilokaloria päivässä. Ei ihan lehmää mutta puolikas sian ruho (taisi kumminkin olla porsas) on kerran otettu äijäporukan evääksi. Ja siitäkin meinasi tulla kinaa kun kävi vähiin. Ei välttämättä ymmärrä niitä pikkuihmisten pienimuotoisempia tarpeita.
En epäile etteikö menisi. Näkyyhän se ylipainotilastoista että suomalaiset miehet osaavat kyllä syödä. Kyse olikin siitä mikä on tarpeen.
Sama kieltämättä naisilla, jotka lihottavat vielä yleensä itsensä syömällä jotain lasten juttuja kuten jäätelöä, karkkia, sipsiä ja suklaata.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lasten juhlavaatteet muuten osti?
Minä ostin. Rehellisesti mies on ostanut alle 10 vaatekappaletta lapsille ikinä. Minulle tulee lapsilisät, mutta käyn myös kaupassa useimmiten, joten miinukselle mennään kyllä. Käytän varmasti enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, toisaalta minulla saattaa olla himpun verran parempi palkkakin, tosin aina ei ole ollut näin ja silti ole maksanut enemmän.
Viime syksynä pakotin miehen ostamaan lapsille talvikengät, koska halusin saada hänet ymmärtämään että niihin menee paljon rahaa. Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun mies osti lapselle kengät. Kaikki harrastuskamat ym ostan myös. Mies ajattelee että esim uudet luistimet ilmestyvät vaan jostain lapsille talvisin kuten moni muukin asia. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lasten juhlavaatteet muuten osti?
Minä ostin. Rehellisesti mies on ostanut alle 10 vaatekappaletta lapsille ikinä. Minulle tulee lapsilisät, mutta käyn myös kaupassa useimmiten, joten miinukselle mennään kyllä. Käytän varmasti enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, toisaalta minulla saattaa olla himpun verran parempi palkkakin, tosin aina ei ole ollut näin ja silti ole maksanut enemmän.
Viime syksynä pakotin miehen ostamaan lapsille talvikengät, koska halusin saada hänet ymmärtämään että niihin menee paljon rahaa. Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun mies osti lapselle kengät. Kaikki harrastuskamat ym ostan myös. Mies ajattelee että esim uudet luistimet ilmestyvät vaan jostain lapsille talvisin kuten moni muukin asia. T. Ap
Siis oikeesti. Sulla on paska mies, lapsilla paska isä ja sulla paska parisuhde. Mitä sä hyödyt kun roikut tollasessa mukana? Miksi sä olet jaksanut kattoa tota noin pitkään, kun ei teillä kellään tunnu edes olevan kivaa.
Apua miten jotkut jaksaa tulla patsastelemaan tällaisiin ketjuihin voi hyvä tavaton...
Ap otan osaa. En osaa neuvoa. Suomalaiset miehet ovat vähän, noh, arpapeliä.