Miksi joillakin on ihan perusolettama, että muut ihmiset on aina ilkeitä?
Olen huomannut, että joillakin on sellainen sisäänrakennettu ajattelutapa, että muut on aina ilkeitä ja liikkeellä pahoin aikein. Siis ihan etsimällä etsivät tavallisesta juttelusta rivien välistä näiden salaisia vttuiluja tai kuvittelevat, että sen toisen teot on juuri häntä vastaan suunniteltu. Ja tämä oletus on ihan järjestelmällinen perusasenne ventovieraita kohtaan, vaikkei heitä edes tunne ja vieras käyttäytyy normaalisti.
Itse olen aina ajatellut, että muut ihmiset on lähtökohtaisesti ihan kivoja, jollei heidän törkeä käytöksensä sitten sitä muuksi muuta.
Mutta mistä tällainen epäilevä asenne juontaa juurensa? Onko se luonnekysymys?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Taustansa muo paljastavat. Heillä on ikävä, turvaton lapsuus. Ei rajoja eikä rakkautta.
Höpöhöpö. Monet kokemukset muodostuu lapsuuden jälkeen. Lapsena saatu rakkaus ja rajat eivät suojele kateellisilta ja ilkeiltä tyypeiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani syynä on p*skat kokemukset. Olen todennut että mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin voin.
Ja toisaalta sinulle parasta lääkettä olisi olla kivojen tyyppien kanssa tekemisissä ja huomata, että on niitä mukaviakin ihmisiä.
Voisiko ajatella vaikka jotakin harrastusporukkaa tms.?
En voisi. Tiedän jo etukäteen ettei minusta pidettäisi. Minussa on ihan lapsuudesta saakka ollut jokin juttu, joka saa ihmiset inhoamaan minua.
Ja ei, en puhu kaikista, mutta sen verran monesta, ettei voi olla enää sattumaa.
Olet varmasti pohtinut, mikä se juttu olisi ja voisiko sitä muuttaa jotenkin.
Käytös?
Saattaa olla se. Olen ujo, tosi rauhallinen enkä ole koskaan viihtynyt huomion keskipisteenä. Enemmän olen tarkkailijatyyppiä. En myöskään lähde mukaan juoruporukoihin joissa puhutaan muista ihmisistä pahaa, vaikka mukaan niihin on yritetty saada. Monesti ihmisistä huomaa, kuinka inhoavat minua ennen kuin on sanaakaan vaihdettu. Joskus asia on tultu sanomaan minulle suoraankin.
Lisään vielä tähän, etten ole koskaan ollut ihminen, joka on tietyllä tavalla riippuvainen muista ihmisistä. Olen huomannut että suurimmassa suosiossa ovat usein ne, jotka suorastaan elävät ja hengittävät muiden kautta. Minä olen aina tietoisesti jättäytynyt irralliseksi muista, ilman tarvetta kerätä tiivistä laumaa ympärilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yksinäinen susi, jos et perusta juorukulttuurista työpaikkalla? 🤣👍
🤔 parempi se "yksinäisen suden"-leima otsassa kuin "joka paikan höylä" joka tietää kaikesta ja kaikista kaiken, jos ei tiedä niin on tietävinään arvaillen ja puhen sen totuutena.
Ystävät ovatkin sitä varten, keskustelua, työpaikallakin toki voi ystävystyä.
Kyse voi olla vainoharhaisuudesta tai jostain autismikirjon häiriöstä, ihminen tulkitsee sosiaalisia viestejä vääristyneellä tavalla.
Koska niin monet ovat ilkeitä ja vihamielisiä.
Itselläni loppui naiivit kuvitelmat kun olin töissä kulttuurialan arvostetussa työpaikassa. Viereisessä huoneessa yksi työntekijä haukkui niitä jotka eivät olleet huoneessa paikalla ja muut nauroivat jutuille, esimies etunenässä. Ensin en ollut uskoa korviani. Sitten toisella osastolla menehtyi pitkäaikainen työntekijä yllättäen kotonaan ja heti seuraavana päivänä täysin häiriintyneitä juttuja suoltava työntekijä kailotti kuinka se ei ollut ihmekään, koska työntekijä oli ollut niin lihava. Esimies alkoi puhumaan vainajasta samaan sävyyn, ettei kuolema muka ollut mikään yllätys, vaikka se oli täysin yllättävä sairaskohtaus. Muutenkin vainajaa haukuttiin, haukkuja mm. halusi välttämättä heti tyhjentää tämän työhuoneen ja kertoi esimiehelle ainakin tunnin ajan, mitä kaikkea "typerää" oli löytänyt työhuoneesta. Ja nämä olivat siis kaikki korkeasti koulutettuja, suvaitsevaa vasemmistolaista sivistyneistöä. Kulissien takana käytös oli paljon pahempaa kuin työyhteisön halveksimilla duunareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Mutta eihän tätä palstaa kannata ottaa niin tosissaan! Tämähän on mielentuuletuspalsta. Näitä asioita ei sanottaisi kenellekään oikeasti päin naamaa, vaikka sisällä niin ajattelisikin.
niin siinäpä se, tuollaista ihmiset pitävät sisällään tietyn ajan kunnes ei jaksa pitää roolia
sivu
Monta syytä varmaankin. Itsellä lukuisat pettymykset ja pettämiset ja valheet eri ihmisiltä ovat vähentäneet uskoa ihmisen hyvyyteen vaikka sitäkin onneksi vielä näkee.
Jokainen voi itse miettiä ajatteleeko ensin omaa hyvinvointia vai sen toisen ja paljonko on valmis uhraamaan /uhrautumaan toisen puolesta ilman,että itse siitä saa mitään.
sivusta
Eikö se olisi täysin absurdia, ettei näitä "joitakin" olisi ollenkaan? Ja miksikö? Elämä on. Ihminen on.
Joku voisi tehdä aloituksen, jossa kyseltäisiin, mitä ilkeätä olet tehnyt jollekin tuntemattomattomalle ihmiselle. Jatkokysymykseksi voisi laittaa, miksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tällainen vihamielisyys on tuntematon käsite, sillä minä rakastan kaikkia ihmisiä. Osa tapaamistani henkilöistä on minulle kusipäisiä, mutta toisaalta ymmärrän sen siten, että heillä itsellään on vaikeaa ja kyseinen käyttäytyminen johtuu siitä. Yritän olla edes yksi hyvä kokemus heidän ikävässä elämässään.
- Jeesus
En tiedä, oliko tässä sarkasmia, mutta minä pyrin oikeasti tähän.
Monet tällä tavalla ajattelevat tulee usein asiakaspalvelijan kimppuun haukkumaan ja oksentamaan pahaa oloaan. Koettu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän sama kun liikenteessä olettaa kaikkien ajattelevan järkevästi tai tyhmästi?
Kumpi oletus on lopulta itselle turvallisempi?
Niin...
Eli onko tällaisen ihmisen sisin rikottu niin, että hänen psyykelleen on turvallisempaa olettaa, että muut on aina pahoja?
Miten ei muka koskaan ole törmännyt kivoihin ihmisiin?
Esim. yksinäisen, sairaan ihmisen on pakko pitää itse puoliaan että pärjää, kukaan muu ei sitä tee kun ovat niin itsekkäitä.
Kivatkaan ihmiset eivät välitä sairaista vaan antavat tuta. Kivahan se on kivoille olla kiva mutta miksi sairaalle olisivatkaan.
Itse olen misantrooppi eli ihmisvihaaja. Käyttäydyn kuitenkin kaikkia kohtaan perusystävällisesti, autan hätätilanteissa, olen empaattinen jne. En ole vihamielisen oloinen. Kokemukset vain ovat osoittaneet, että suurin osa ihmisistä on kusipäitä tai heillä on siihen potentiaalia, meillä kaikilla on. Olen enemmänkin hämmästynyt aina kun kohtaan aidosti mukavan ihmisen. Lähelle en kuitenkaan päästä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihminen olettaa muiden olevan samanlaisia kuin hän. Jos on itse ilkeä ja paljon taka-ajatuksia, olettaa että muillakin on. Jos taas on ystävällinen ja mukava perusluonne, odottaa muilta hyvää.
Olen ollut tilanteessa, missä on esitetty, että minulla olisi ollut siinä ihmissuhteessa ja toimissani ihan omituisia motiiveja. Ensin vain ihmettelin, että mistä he niitä syytöksiään tempovat. Ajan kanssa opin, että heillä itsellään on ihmissuhteissaan näitä omituisia motiiveja, joten olettivat ilman muuta minulla olevan samoin.
Olen huomannut saman, enkä kyllä tiedä, mistä se johtuu. Nimittäin oma perusolettamani on aina, että kyseessä on varmaan jokin väärinkäsitys, vaikka minulle ollaan oltu hyvinkin ilkeitä vuosien varrella. Toisaalta tunnen ihmisen, joka itse ilkeilee muille ja olettaa samalla hänelle ilkeiltävän joka käänteessä. Joten luonnekysymys se varmaan jossain määrin on.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihminen olettaa muiden olevan samanlaisia kuin hän. Jos on itse ilkeä ja paljon taka-ajatuksia, olettaa että muillakin on. Jos taas on ystävällinen ja mukava perusluonne, odottaa muilta hyvää.
Ihan ajatuksena tuo ensimmäinen lause pitää paikkansa.
Toinen lause ei välttämättä pidä paikkaansa, koska nämä ihmiset ajattelevat vain itseään ja siihen kuplaan muiden ihmisten olemiset eikä ajattelut vaikuta pätkän vertaa.
Kolmas lause on jo puhdasta idiotismia. Ihminen voi olla positiivinen perusluonne ilman, että tämä edellyttäisi ihmisen olevan nenästä vedettävä ja hyväksikäytettävä idiootti. Yleensä vain kovanluokan huijarit lähtevät tuolla tavalla omaa luotettavuuttaan pönkittämään, jos huijattava ei tartu huijarin asettamaan syöttiin.
Toisia ihmisiä kohdellaan lapsuudesta saakka lähes kaikkien toimesta positiivisesti. Heille kaikki ihmiset ovat mukavia. He ihmettelevät miksi jotkut näkevät ihmiset niin negatiivisesti?
Toisia kohdellaan lähes aina negatiivisesti lapsuudesta lähtien. Heille kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti mulkkuja. Olen tällainen tapaus, jota jo lapsena kaverit pettivät ja muut kiusasivat. Aikuisenakin olen niin erilainen, että en sovi normaalin muottiin ja lähes kaikki suhtautuvat jotenkin negatiivisesti. Olen kuitenkin ihmisenä lähes liian kiltti muita kohtaan.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi olen aina tällaisen negatiivisuuden kohde ja vuosien aikana olen vain alkanut vihaamaan kaikkia.
En ajattele, että ihmiset olivat pääsääntöisesti ilkeitä, silleen suunnitelmallisesti. Mutta monet ovat melko yksinkertaisen oloisia, mikä johtaa siihen, että eivät osaa huomioida tilanteita tai muita ihmisiä. Jollakin myös moraalikäsitykset ovat hyvin minäkeskeisiä, jolloin ei varsinaisesti olla pahansuopia muille, mutta myöskään kompromissit, mukavuus tmv. eivät vain ole mieleen juolahtavia asioita. Saati tietoisia valintoja.
Ihmiset eivät ole pahoja, heillä ei vain aina ole kapasiteettia tai halua toimia milläänlailla asiallisesti. Kun ei mietitä toisen näkökulmaa, sitä ei olemassa, jolloin sitä ei voida ottaa huomioon. Jos tämä onnistuu, seuraava ansa on kognitiivinen dissonanssi ja tässä vaiheessa suurin osa onkin jo kompastunut ja päätyy olemaan ymmärtämätön juntti, aika "paha ihminen".
Ne on sellasia itse ja olettaa että muut on samanlaisia.
🤔 parempi se "yksinäisen suden"-leima otsassa kuin "joka paikan höylä" joka tietää kaikesta ja kaikista kaiken, jos ei tiedä niin on tietävinään arvaillen ja puhen sen totuutena.