Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin on ihan perusolettama, että muut ihmiset on aina ilkeitä?
05.06.2022 |
Olen huomannut, että joillakin on sellainen sisäänrakennettu ajattelutapa, että muut on aina ilkeitä ja liikkeellä pahoin aikein. Siis ihan etsimällä etsivät tavallisesta juttelusta rivien välistä näiden salaisia vttuiluja tai kuvittelevat, että sen toisen teot on juuri häntä vastaan suunniteltu. Ja tämä oletus on ihan järjestelmällinen perusasenne ventovieraita kohtaan, vaikkei heitä edes tunne ja vieras käyttäytyy normaalisti.
Itse olen aina ajatellut, että muut ihmiset on lähtökohtaisesti ihan kivoja, jollei heidän törkeä käytöksensä sitten sitä muuksi muuta.
Mutta mistä tällainen epäilevä asenne juontaa juurensa? Onko se luonnekysymys?
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusluottamuksen puute ihmisiä kohtaan.
Jos et sovi muottiin sut eristetään porukasta.
Luulet varmaan että sinut hyväksyttäisiin millaisena vain. Ei hyväksytä.
Niin siis totta kai realistisesti ajateltuna minua ei hyväksyttäisi joka porukkaan, mutta siinä tapauksessa sanon adjö ja menen muualle. Ei tietenkään kiinnosta porukat, joihin ei ole tervetullut.
Toisaalta en sitten välitäkään, ihan sama. Miksi pitäisi pyrkiä jengiin, joka välttelee. Menen muualle muihin, parempiin jengeihin.
Niin no mitäs teet siinä kohtaa kun et sovi yhteenkään jengiin ?
Silloin saattaa alkaa jo miettimään että kaupan kassakin vihaa sua. Tai vähintäänkin vihaisi jos tuntisi sut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Mutta eihän tätä palstaa kannata ottaa niin tosissaan! Tämähän on mielentuuletuspalsta. Näitä asioita ei sanottaisi kenellekään oikeasti päin naamaa, vaikka sisällä niin ajattelisikin.
Kun naisilla ei ole huumorin- eikä ironiantajua.
Vierailija kirjoitti:
jos on kaunis nainen tai rikas mies, niin ympärillä pyörivät perseennuolijat vaikuttavat mukavilta. tavallisia ihmisiä kohtaan ihmiset ovat kusipäitä. todellinen luonne paljastuu, kun toista ei tarvitse mielistellä saadakseen itse siltä jotain.
Eli sinun mukaasi muut ihmiset ovat mukavia vain saadakseen jotakin hyötyä?
Ei se nyt ihan näinkään ole. Onhan ihmiset ihan OK ilmankin hyötyä. Eikö sinusta ole kiva esim. vaan jutella jollekin?
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ajattele näin.
Kuinka ne miehet ajattelee ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihminen olettaa muiden olevan samanlaisia kuin hän. Jos on itse ilkeä ja paljon taka-ajatuksia, olettaa että muillakin on. Jos taas on ystävällinen ja mukava perusluonne, odottaa muilta hyvää.
Saattaa joskus mennä näin. Mutta on myös mahdollista, että huonoja kokemuksia ihmisistä on kertynyt niin paljon, että on tehnyt sen perusteella jonkinlaisia johtopäätöksiä. Totta hitossa kokemukset vaikuttavat siihen, miten ympäristönsä näkee.
Taustansa muo paljastavat. Heillä on ikävä, turvaton lapsuus. Ei rajoja eikä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätänsä muihin ei voi luottaa.
Kaikki sopimukset tulee laatia paperille.
Siten on edes todiste jos toinen oharoi.
Toki on mukaviakin ihmisiä, mutta moni ajaa vain omaa etuaan.
Varovainen tulee siis olla. Varsinkin rahan suhteen.
Parasta on itse osata tehdä kaikki asiat, ettei tarvitse pyytää apua keltään.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa on tällainen käsite kuin itseään toteuttava ennuste. On ihan tutkittu ilmiötä siis. Kansankielellä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa.
Tosi ikävä tämä ongelma voi olla esim. kiusausta kokeneilla, jotka on niin varmoja siitä, että muut suhtautuu heihin negatiivisesti, että omalla käytöksellään onnistuu triggeröimään tavallista varautuneempaa ja negatiivisempaa käytöstä muilta.
Tämä on muuten totta! Usein nämä vainoharhaiset muiden vihaajat aiheuttavat itse sen, ettei heistä pidä. Ovat negatiivisia ja hyökkääviä. Ei sellaisen kanssa jaksa olla pakollista enempää tekemisissä. Mikä toisaalta on heille sitten ikävää, kun ei tule niitä hyviä kokemuksiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Mutta eihän tätä palstaa kannata ottaa niin tosissaan! Tämähän on mielentuuletuspalsta. Näitä asioita ei sanottaisi kenellekään oikeasti päin naamaa, vaikka sisällä niin ajattelisikin.
Teennäistä. Eli juoruat täällä sen sijaan, ett puhuisit ihmisen itsensä kanssa. Mieltä voi tuulettaa terveemmälläkin tavalla.
paljon huonoja kokemuksia ihmisten kanssa, sekä etenkin kokemukset hyvin häiriintyneistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani syynä on p*skat kokemukset. Olen todennut että mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin voin.
Ja toisaalta sinulle parasta lääkettä olisi olla kivojen tyyppien kanssa tekemisissä ja huomata, että on niitä mukaviakin ihmisiä.
Voisiko ajatella vaikka jotakin harrastusporukkaa tms.?
Mä aina ajattelen, että ihmiset on hyviä ja mukavia. Kunnes ne eivät olekaan. Kyllähän sen ilmeistä, eleistä ja puhetavasta huomaa sitten.
Yleensä vetäydyn ilkeiden seurasta, jopa välttelen. Esim. työkavereita vapaa-ajalla. Sitten saankin kuulla, että olen ylimielinen tämän takia. Surullista. Eikö ole ihmisellä oikeus olla olematta piikittelyn kohde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ajattele näin.
Kuinka ne miehet ajattelee ?
Ehkä tuo tarkoittu, että miehet eivät ajattele. Ne vain tuntevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ajattele näin.
Kuinka ne miehet ajattelee ?
Ehkä tuo tarkoittu, että miehet eivät ajattele. Ne vain tuntevat.
Ei ne edes tunne. Ne vaan olla möllöttää. Katsoo kalsarit jalassa formuloita ja puhuu töissä formuloista.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina ajattelen, että ihmiset on hyviä ja mukavia. Kunnes ne eivät olekaan. Kyllähän sen ilmeistä, eleistä ja puhetavasta huomaa sitten.
Yleensä vetäydyn ilkeiden seurasta, jopa välttelen. Esim. työkavereita vapaa-ajalla. Sitten saankin kuulla, että olen ylimielinen tämän takia. Surullista. Eikö ole ihmisellä oikeus olla olematta piikittelyn kohde?
Piikittely tarkoittaa, että ne ovat sua alempana, ainakin tuntevat olevansa. Heidän oma ongelmansa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani syynä on p*skat kokemukset. Olen todennut että mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin voin.
Ja toisaalta sinulle parasta lääkettä olisi olla kivojen tyyppien kanssa tekemisissä ja huomata, että on niitä mukaviakin ihmisiä.
Voisiko ajatella vaikka jotakin harrastusporukkaa tms.?
En voisi. Tiedän jo etukäteen ettei minusta pidettäisi. Minussa on ihan lapsuudesta saakka ollut jokin juttu, joka saa ihmiset inhoamaan minua.
Ja ei, en puhu kaikista, mutta sen verran monesta, ettei voi olla enää sattumaa.
Minä olen kokenut lapsena turvattomuutta, henkistä väkivaltaa ja hyvin voimakasta kelpaamattomuuden tunnetta. Minua on kiusattu koulussa lukion loppuun asti. Silti uskon ihmisistä pääosin hyvää, ellei toisin todisteta.
Tämä on iso osa perusluonnettani, mutta varmaan kokemuksillanikin on osuutensa, koska minulla on aika tarkka mielialatutka. En luota ihan kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Jo aikuinen lapseni on ihan samanlainen, varhaisteininä ollessaan jouduin häntä pariinkin otteeseen opastamaan, että ihan kaikkea ei pidä uskoa edes kavereilta, saati sitten ventovierailta. Pari kertaa häntä oltiin vedättämässä ihan täysillä, kunnes puutuin peliin.
Toisaalta samoista lähtökohdista oleva veljeni on aika vainoharhainen, ja miettii liikaakin, mitä konnuuksia ihmisillä on hänen ja perheensä varalle. Se on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ajattele näin.
Kuinka ne miehet ajattelee ?
Ehkä tuo tarkoittu, että miehet eivät ajattele. Ne vain tuntevat.
Ei ne edes tunne. Ne vaan olla möllöttää. Katsoo kalsarit jalassa formuloita ja puhuu töissä formuloista.
Varmaan jotkut. Ne kaikkein myrkyllisimpään miehen malliin itsensä ängenneet.
Miten paljon jotkut miehet ovatkaan valmiit itsestään amputoimaan sopiakseen siihen lokeroon, huh. Ja jos muille samanlaisille ukoille sitten kelpaavatkin niin fiksuille naisille eivät.
Niin siis totta kai realistisesti ajateltuna minua ei hyväksyttäisi joka porukkaan, mutta siinä tapauksessa sanon adjö ja menen muualle. Ei tietenkään kiinnosta porukat, joihin ei ole tervetullut.
Toisaalta en sitten välitäkään, ihan sama. Miksi pitäisi pyrkiä jengiin, joka välttelee. Menen muualle muihin, parempiin jengeihin.