Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin on ihan perusolettama, että muut ihmiset on aina ilkeitä?
05.06.2022 |
Olen huomannut, että joillakin on sellainen sisäänrakennettu ajattelutapa, että muut on aina ilkeitä ja liikkeellä pahoin aikein. Siis ihan etsimällä etsivät tavallisesta juttelusta rivien välistä näiden salaisia vttuiluja tai kuvittelevat, että sen toisen teot on juuri häntä vastaan suunniteltu. Ja tämä oletus on ihan järjestelmällinen perusasenne ventovieraita kohtaan, vaikkei heitä edes tunne ja vieras käyttäytyy normaalisti.
Itse olen aina ajatellut, että muut ihmiset on lähtökohtaisesti ihan kivoja, jollei heidän törkeä käytöksensä sitten sitä muuksi muuta.
Mutta mistä tällainen epäilevä asenne juontaa juurensa? Onko se luonnekysymys?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani syynä on p*skat kokemukset. Olen todennut että mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin voin.
Ja toisaalta sinulle parasta lääkettä olisi olla kivojen tyyppien kanssa tekemisissä ja huomata, että on niitä mukaviakin ihmisiä.
Voisiko ajatella vaikka jotakin harrastusporukkaa tms.?
En voisi. Tiedän jo etukäteen ettei minusta pidettäisi. Minussa on ihan lapsuudesta saakka ollut jokin juttu, joka saa ihmiset inhoamaan minua.
Ja ei, en puhu kaikista, mutta sen verran monesta, ettei voi olla enää sattumaa.
Olet varmasti pohtinut, mikä se juttu olisi ja voisiko sitä muuttaa jotenkin.
Käytös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan moni jo vastannutkin tämän, mutta jos aina saa kuvannollisesti köniinsä ns. lähimmiltään, niin oppii vähitellen olemaan luottamatta ihmisiin. Näin on itsellenikin käynyt. En luota enää yhteenkään sukulaiseeni ja ystävienkin suhteen on aina taustalla pelko, että haluaako joku oikeasti olla minun kanssani.
Jälkimmäinen epäilys kaverisuhteista juontaa juurensa ihan klassisesti lapsuuteen: minulla oli koulussa tasan kolme ystävää. Jokaisella näistä oli vielä jotain omia ongelmia, joissa heitä tuin. Yhdellä sairaus, yhdellä kiusaamisen kohteeksi joutuminen, kolmannella yleinen ujous ja arkuus. Jokainen näistä nakkasi minut laidan yli vuorollaan. Yksi vielä näin aikuisena vuosien kuluttua alkoi julkaista videoblogiakin, jossa täysin tunnistettavasti kuvasi minua ulkonäöltä ja purki traumojaan siitä, miten joutui tällaisen ruman ihmisen kanssa aikaansa koulussa viettämään, kun suositummille ei kelvannut. Ei nyt nimeltä maininnut, mutta ei jäänyt pienintäkään epäilystä, että minusta oli kyse.
Että niin. Olen toki uusiakin kavereita saanut yliopistoajoilta, mutta epäilen aina.
Olet yksinäinen susi, jos et perusta juorukulttuurista työpaikkalla? 🤣👍
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti opetti mut ajattelemaan niin kommentoimalla koko ajan itse ilkeästi muista. Hän myös oletti aina, että muut ihmiset haluaa hänelle pahaa. Kesti tosi kauan päästä irti siitä ajatusmaailmasta ja myös siitä, ettei itse ajattele aina muita ilkeimmän kautta.
Luultavasti siis nämä , jotka odottaa muilta pelkkää ilkeyttä, on itse ilkeitä.
Olikohan äidilläsi millainen lapsuus?
Minä taidan kuulua tuohon porukkaan, joka olettaa muiden olevan liikkeellä pahoin aikein.
Tiedän ettei niin oikeasti ole, mutta aikuisiällä olen huomannut että harva ihminen on sydämeltään hyvä. Useimmilla taka-ajatuksena on jollain tavalla hyötyä muista, saada jotain itselleen. Harva ihminen jalo.
Liian monta kerta olen törmännyt ihmiseen, jonka kuvittelen olevan hyvä, sydämellinem tyyppi. Huomannut virheeni kun jotain negatiivista tapahtunut ja tyyppi näyttänyt oikean luonteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on tuollainen luonne ihan syntymästään. Koko elämän ajan lasi puoliksi tyhjä oli tilanne mikä tahansa. Ihmisistä ei oikeasti kannata välittää niin paljon että ottaa itseensä. Jokainen tekee sitä omaa juttuaan mikä tuntuu hyvältä tai pahalta, riippuu ihan millainen olet perus luonteeltasi ja mihin suuntaan se kallistaa. Jos sinua ei jonnekin hyväksytä, niin yrität väärään seuraan. Lopeta. Jos ihmiset vaikuttaa sinusta epäluotettavilta niin älä puhu itsestäsi asioita joita et halua muiden tietävän. Ei nämä ole vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti opetti mut ajattelemaan niin kommentoimalla koko ajan itse ilkeästi muista. Hän myös oletti aina, että muut ihmiset haluaa hänelle pahaa. Kesti tosi kauan päästä irti siitä ajatusmaailmasta ja myös siitä, ettei itse ajattele aina muita ilkeimmän kautta.
Luultavasti siis nämä , jotka odottaa muilta pelkkää ilkeyttä, on itse ilkeitä.
Olikohan äidilläsi millainen lapsuus?
Alkaa muistuttaa jo Deppin oikeudenkäyntiä. Lapsuushistoria esiin! Etenkin tänne uteliaille kalastelijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti opetti mut ajattelemaan niin kommentoimalla koko ajan itse ilkeästi muista. Hän myös oletti aina, että muut ihmiset haluaa hänelle pahaa. Kesti tosi kauan päästä irti siitä ajatusmaailmasta ja myös siitä, ettei itse ajattele aina muita ilkeimmän kautta.
Luultavasti siis nämä , jotka odottaa muilta pelkkää ilkeyttä, on itse ilkeitä.
Tämä on tavallaan totta, että tuollainen ajattelutapa voi tarttua. Olen ennen ollut semmoinen, että ajattelen tuntemattomista ihan neutraalia/hyvää. Mies taas on vainoharhainen ja kommentoi ilkeästi kaikista, jopa TV:ssä näkmistään tuntemattomista.
Olen kauhukseni huomannut, että minusta on tullut samanlainen äkkiväärä sivaltelija ja haukkuja. Olen suustani tosi ilkeä! Tästä tavasta on kova työ päästä pois.
Miehen kotona oli alkoholisti isä ja alistuva nöyrä äiti. Appi oli samanmoinen haukkuja ja arvosteli aina julmasti ääneen kaikkea, mitä näki. Tapa on siis kotoa opittu, mutta vaarallisen tarttuva ja todella huono.
Nykyään tuollainen haukkuminen on jopa maan tapa ja hyväksyttyä. Kaikki alkoi Idolsista. Se oli järkyttävä ohjelma alkuunsa. Nyt on vaikka kuinka paljon ohjelmia, joissa julkinen haukunta on hyväksyttyä. Sitten ihmetellään, miksi nuoret ja some on täynnä ikävää kommentointia. No miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos on kaunis nainen tai rikas mies, niin ympärillä pyörivät perseennuolijat vaikuttavat mukavilta. tavallisia ihmisiä kohtaan ihmiset ovat kusipäitä. todellinen luonne paljastuu, kun toista ei tarvitse mielistellä saadakseen itse siltä jotain.
Eli sinun mukaasi muut ihmiset ovat mukavia vain saadakseen jotakin hyötyä?
Ei se nyt ihan näinkään ole. Onhan ihmiset ihan OK ilmankin hyötyä. Eikö sinusta ole kiva esim. vaan jutella jollekin?
et sinä (eikä kukaan muukaan) juttele vain "jollekin". sinä valitset juttelukaverisi hyötyäksesi jotain
En voi valita kaupan kassaa, en valitse kaikkia kohtaamiani ihmisiä.
Jokaisen kanssa pystyn asiallisesti kohtaamaan eikä kyse ole aina hyödyntavoittelusta, ainakaan henkilökohtaisella tasolla. Monesti on kyse yleisestä hyödystä, yhteisön toiminnasta, filantropiasta.
Ihmiskunnan menestyksen salaisuus on kyky kommunikaatioon ja yhteistyöhön ja edellytys näille on tietty terveeseen itseluottamukseen liittyvä perusluottamus. Jos et luota itseesi, et sitten muihinkaan.
Yksinäiset sudet ovat yhteisöjen ulkopuolisia ja kyvyttömiä normaaliin kanssakäymiseen. Ei aina häiriköitä mutta joskus jopa tuhoisia, esim. sarja- ja joukkomurhaajat.
Jännä, miten tuo menestynyt ihmiskunta ei sitten pysty elämään keskenään sopuisasti. Hyökätään toisen valtion alueelle, kun tarttis saada vähän lisää maita, valtion sisällä maslitetaan ja syrjitään oman maan kansalaisia, aiheutetaan työttömyyttä, ei huolehdita vähempiosaisista. Kouluissa ja työpaikoilla kiusataan ihmisiä sairauslomille, irtisanoutumaan, jne. Ystävyys- ja parisuhteissa esiintyy alistamista ja väkivaltaa. Tämä kaikki kokoajan ympärillämme. Ei ole mitään syytä automaattisesti luottaa ihmisen hyvyyteen, pyyteettömyyteen tai rehellisyyteen. Nämä ominaisuudet ovat positiivisia sattumanvaraisuuksia ja poikkeamia gaussin käyrällä. Jostain syystä ihmiset eivät kestä hyvyyttä, eikä varsinkaan sitä, että toiselle tapahtuu jotain hyvää, heti käynnistyy tarve tuhota. Ehkä juuri tähän perustuu se sanonta onnen kätkemisestä. Kunnon etäisyys ihmisiin on paras keino voida hyvin, kuten joku ketjussa totesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Mutta eihän tätä palstaa kannata ottaa niin tosissaan! Tämähän on mielentuuletuspalsta. Näitä asioita ei sanottaisi kenellekään oikeasti päin naamaa, vaikka sisällä niin ajattelisikin.
Onhan siihen joku syy, että joku edes haluaa sanoa niin rumasti toiselle. Täytyy olla jotenkin traumatisoitunut ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani syynä on p*skat kokemukset. Olen todennut että mitä vähemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin voin.
Ja toisaalta sinulle parasta lääkettä olisi olla kivojen tyyppien kanssa tekemisissä ja huomata, että on niitä mukaviakin ihmisiä.
Voisiko ajatella vaikka jotakin harrastusporukkaa tms.?
En voisi. Tiedän jo etukäteen ettei minusta pidettäisi. Minussa on ihan lapsuudesta saakka ollut jokin juttu, joka saa ihmiset inhoamaan minua.
Ja ei, en puhu kaikista, mutta sen verran monesta, ettei voi olla enää sattumaa.
Olet varmasti pohtinut, mikä se juttu olisi ja voisiko sitä muuttaa jotenkin.
Käytös?
Saattaa olla se. Olen ujo, tosi rauhallinen enkä ole koskaan viihtynyt huomion keskipisteenä. Enemmän olen tarkkailijatyyppiä. En myöskään lähde mukaan juoruporukoihin joissa puhutaan muista ihmisistä pahaa, vaikka mukaan niihin on yritetty saada. Monesti ihmisistä huomaa, kuinka inhoavat minua ennen kuin on sanaakaan vaihdettu. Joskus asia on tultu sanomaan minulle suoraankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ajattele näin.
Allu ei siis ole mies, no itsepä tunnusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuin lukea palstaa niin voi todeta ilkeyden olevan huipussaan.
Mutta eihän tätä palstaa kannata ottaa niin tosissaan! Tämähän on mielentuuletuspalsta. Näitä asioita ei sanottaisi kenellekään oikeasti päin naamaa, vaikka sisällä niin ajattelisikin.
Kun naisilla ei ole huumorin- eikä ironiantajua.
Onneksi miehet suorastaan janoavat röllipoikien hassunhauskaa seuraa. Sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän ap luule ettei siihen ole hyvää syytä? Yhtä hyvä kuin omaan positiivisuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa on tällainen käsite kuin itseään toteuttava ennuste. On ihan tutkittu ilmiötä siis. Kansankielellä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa.
Tosi ikävä tämä ongelma voi olla esim. kiusausta kokeneilla, jotka on niin varmoja siitä, että muut suhtautuu heihin negatiivisesti, että omalla käytöksellään onnistuu triggeröimään tavallista varautuneempaa ja negatiivisempaa käytöstä muilta.Tämä on muuten totta! Usein nämä vainoharhaiset muiden vihaajat aiheuttavat itse sen, ettei heistä pidä. Ovat negatiivisia ja hyökkääviä. Ei sellaisen kanssa jaksa olla pakollista enempää tekemisissä. Mikä toisaalta on heille sitten ikävää, kun ei tule niitä hyviä kokemuksiakaan.
Epäluuloisella ihmisellä on hyviä kokemuksia, mutta myös katastrofaalisen huonoja kokemuksia. Hänen näkökulmastaan on turvallista luopua lämpimänhaaleista arkipäivän kohtaamisista, jos sillä voi välttää katastrofit.
T. Aika neuroottinen, kun exä usutti vieraat ihmiset huutelemaan perääni, teinit puhkomaan autoni renkaat jne. Perusluottamus ropisi pois, kun tiesi olevansa ajojahdin kohteena, mutta ei tiennyt KETKÄ kaikki jahtasivat. Toipuminen vei vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ajattele näin.
Miehet eivät puhu toisille miehille näistä ajatuksista koska sosiaalinen epävarmuus on heikkouden merkki. He avautuvat näistä asioista vain meille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Jos on omalle kohdalle käynyt niin, että on esim. lapsena ja työpaikoilla kiusattu. Ja sitten on myöhemminkin tullut liian monta kertaa huonoja ja ikäviä kokemuksia, eikä ole tullut elämässä sitä luottamusta muihin ihmisiin. Joidenkin töykeä, ilkeä, juoruileva käytös on omiaan lisäämään esim. triggereitä, eli takaumia, joissa muistot aiemmista kokemuksista tulevat ja nousevat pintaan.
Mitä enemmän niitä huonoja kokemuksia kertyy, niin tällöin koko ihmislajista ja kaikista ihmisistä tulee sellainen mielikuva, että jokainen vastaantuleva on ikävä, tai sellainen voi nimitellä, kiusata, puhua pahaa sinusta ja ehkä se saa ihmisen ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat ikäviä, joita kannattaa vältellä. Liian paljon ja monta huonoa kokemusta riittää antamaan sellaisen mielikuvan ihmisistä. Sinänsä eiköhän tuo ole täysin ymmärrettävää.
Mutta kuinka paljon tuosta ilkeydestä ja pahuudesta tapahtuu siksi, että odottaa ja etsii toisten teoista ja sanoista ilkeyttä ja pahuutta?
Voisiko jokin jäädä pois jos ajattelisi että ihmisen ovat lähtökohtaisesti hyviä, voisiko silloin helpommin päästä osaksi ryhmää?
En väitä että tiedän mitään mistään, tai olen absoluuttisen oikeassa, ihmisillä on hirveitä muistoja ja kohtaloita, pohdiskelen tässä vain.
Ne on lukenu vauvapalstaa. Täällä ei voi tulla muuhun lopputulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan kuulua tuohon porukkaan, joka olettaa muiden olevan liikkeellä pahoin aikein.
Tiedän ettei niin oikeasti ole, mutta aikuisiällä olen huomannut että harva ihminen on sydämeltään hyvä. Useimmilla taka-ajatuksena on jollain tavalla hyötyä muista, saada jotain itselleen. Harva ihminen jalo.
Liian monta kerta olen törmännyt ihmiseen, jonka kuvittelen olevan hyvä, sydämellinem tyyppi. Huomannut virheeni kun jotain negatiivista tapahtunut ja tyyppi näyttänyt oikean luonteensa.
Sitä sanotaan aikuistumiseksi. Totta kai kilometrien myötä tulee vastaan kokemuksia.
Varmaan moni jo vastannutkin tämän, mutta jos aina saa kuvannollisesti köniinsä ns. lähimmiltään, niin oppii vähitellen olemaan luottamatta ihmisiin. Näin on itsellenikin käynyt. En luota enää yhteenkään sukulaiseeni ja ystävienkin suhteen on aina taustalla pelko, että haluaako joku oikeasti olla minun kanssani.
Jälkimmäinen epäilys kaverisuhteista juontaa juurensa ihan klassisesti lapsuuteen: minulla oli koulussa tasan kolme ystävää. Jokaisella näistä oli vielä jotain omia ongelmia, joissa heitä tuin. Yhdellä sairaus, yhdellä kiusaamisen kohteeksi joutuminen, kolmannella yleinen ujous ja arkuus. Jokainen näistä nakkasi minut laidan yli vuorollaan. Yksi vielä näin aikuisena vuosien kuluttua alkoi julkaista videoblogiakin, jossa täysin tunnistettavasti kuvasi minua ulkonäöltä ja purki traumojaan siitä, miten joutui tällaisen ruman ihmisen kanssa aikaansa koulussa viettämään, kun suositummille ei kelvannut. Ei nyt nimeltä maininnut, mutta ei jäänyt pienintäkään epäilystä, että minusta oli kyse.
Että niin. Olen toki uusiakin kavereita saanut yliopistoajoilta, mutta epäilen aina.