Miten pitää suhtautua ja käyttäytyä, kun sut jätetään työporukasta pois?

Meillä töissä hehkutetaan dreamtiimiä, mahtavaa porukkaa, upeaa yhteishenkeä. Mutta se ei ilmeisesti ulotu minuun.

Minut jätetään yksin. Ei kutsuta illanviettoihin, urheilemaan, teatteriin, mökkireissuille, juhliin.

Viimeisimpänä näyttää olleen mökkireissu, jolla oli kuvista päätellen esihenkilökin mukana.

Eihän nämä firman piikkiin mene, joten toki saavat valita kutsutut.

Minä pitkään luulin, että olen osa porukkaa. Kutsuin tupareihin ja kotibileisiin. Kutsuin heitä jopa ystäviksi.

Sitten jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kukaan minusta välitä. Samoilla festareilla muut olivat porukassaan. Pikkujoulujen jatkoilla eksyttivät minut baarissa. Esimerkkejä on monta.

Kun sairastuin ei kukaan kysynyt miten voin.

Olen ilmaa. Töihin meno itkettää. En tiedä, pitääkö esittää reipasta ja että kaikki ok. Olla kuin ei olisikaan. Vai pitääkö ottaa puheeksi, inhoavat minua sitten varmaan vielä enemmän.

Jokin vika minussa varmaan on. En tiedä mikä. Yleensä olen iloinen, mukavakin yritän olla. En valita tai haasta riitaa. En puhu pahaa.

Olen niin loppu. Onneksi on perhe ja ystäviä. Onneksi kohta on kesäloma. Onneksi tulee myös uusia työkavereita. Toki vaarana, että joku käännyttää heidätkin mua vastaan.