Lue keskustelun säännöt.
Miten pitää suhtautua ja käyttäytyä, kun sut jätetään työporukasta pois?
03.06.2022 |
Meillä töissä hehkutetaan dreamtiimiä, mahtavaa porukkaa, upeaa yhteishenkeä. Mutta se ei ilmeisesti ulotu minuun.
Minut jätetään yksin. Ei kutsuta illanviettoihin, urheilemaan, teatteriin, mökkireissuille, juhliin.
Viimeisimpänä näyttää olleen mökkireissu, jolla oli kuvista päätellen esihenkilökin mukana.
Eihän nämä firman piikkiin mene, joten toki saavat valita kutsutut.
Minä pitkään luulin, että olen osa porukkaa. Kutsuin tupareihin ja kotibileisiin. Kutsuin heitä jopa ystäviksi.
Sitten jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kukaan minusta välitä. Samoilla festareilla muut olivat porukassaan. Pikkujoulujen jatkoilla eksyttivät minut baarissa. Esimerkkejä on monta.
Kun sairastuin ei kukaan kysynyt miten voin.
Olen ilmaa. Töihin meno itkettää. En tiedä, pitääkö esittää reipasta ja että kaikki ok. Olla kuin ei olisikaan. Vai pitääkö ottaa puheeksi, inhoavat minua sitten varmaan vielä enemmän.
Jokin vika minussa varmaan on. En tiedä mikä. Yleensä olen iloinen, mukavakin yritän olla. En valita tai haasta riitaa. En puhu pahaa.
Olen niin loppu. Onneksi on perhe ja ystäviä. Onneksi kohta on kesäloma. Onneksi tulee myös uusia työkavereita. Toki vaarana, että joku käännyttää heidätkin mua vastaan.
Kommentit (121)
Täällä kanssa yksi.
Kolmisen viikkoa sitten aloitin uudessa työpaikassa. Muut työporukasta tunteneet toisensa jo pitkään ja heillä ns jo oma porukka mutta jotenkin tuntuu etteivät pidä minusta yhtään.
Kahvipöydässä puhuvat omia vapaa-ajan juttujaan mutta kun yritän liittyä keskusteluun en saa vastakaikua, ja tuntuu kun avaan suuni keskustelu loppuu kuin seinään ja muut alkavat vaan selaamaan puhelinta. Tosi paha mieli tulee tuosta varsinkaan kun en ole mitään negatiivista mielestäni viestittänyt. Sama koskee silmiin katsomista. Jos yritän avata keskustelua vastaukset minulle ovat tasoa "juu, okei, nii joo".
Olen luonteeltani positiivinen mutta ja suhteellisen vähäsanainen joka varmasti juurtaa ahdistus/paniikkihäiriöstä. Tullut olo että porukka pitää minua vaan tosi "tyhmänä" sen takia että en rakenna keskustelua yhtä akateemisesti kuin muut. Väsyttävää että suuri osa ihmisistä eivät ymmärrä että kaikki ihmiset ovat erilaisia eikä välttämättä yhtä räiskyviä persoonia kuin toiset.
Työpäivän jälkeen aina tosi kulutettu, masentunut ja surullinen olo tämän vuoksi. Tälläiset asiat väkisinkin tuovat mieleen myös itsetuhoisia ajatuksia vaikka onneksi ne ajatuksiksi vain jäävät. Väkisin tulee itseinho ja viha tämmöisestä kohtelusta ja alkaa vaan syyttämään itseään.
Olen luonteeltani myös henkilö joka välttää konflikteja joten en halua asiaa nostaa esille.
Masentavaa nähdä miten suuriosa ihmisistä ovat noin eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Mielestäni aina on työpaikoilla näitä omia porukoita, jotka viettää vapaa-ajatkin yhdessä. Itseäni se ei ole häirinnyt mitenkään, on ihan eri ystävät vapaa-ajalla. En ole edes kiinnostunut ystävystymään työkavereiden kanssa. Sitten, jos koen tarpeelliseksi kuuluvani johonkin työhön liittyvään viestiryhmään, olen kysynyt pitäisikös minutkin siihen liittää. Usein on liian monta kokkia noissa, että joku unohtuu pois....
Mutta mielestäni esimiehen pitäisi pitää hajurako vapaa-ajalla alaisiinsa.
Minulle kävi suunnilleen samalla tavalla. Jälkeenpäin sain silti siitä porukasta myös yhden tosiystävän. Hän ei osallistunut syrjivään käytökseen työpaikalla, oikeastaan vain jotkut harvat saivat aikaan syrjityksi tulemisen kokemukseni. Silloin tuntui usein kuitenkin siltä kuin kaikki, ainakin muut naiset, olisivat osallistuneet eristämiseeni.
Tuollaiseen tilanteeseen on kaksi vaihtoehtoa: Joko voi lähteä ja etsiä itselleen paremman työpaikan, tai sitten voi oppia arvostamaan itseään, ja rakentaa itselleen töiden ulkopuolelle niin mukavan elämän ja sosiaalisen elämän, että se on aivan se ja sama mitä tuollaiset ihme klikkiytyvät sinusta ajattelee. Jos tiedät olevasi arvokas, niin ymmärrät nopeasti, että on heidän menetyksensä, jos eivät halua olla sinun kanssasi.
Sitten on tietysti yksi mahdollisuus, joka on, että sinulla on sosiaalisissa taidoissa tai jossain vähän parannettavaa. Esimerkiksi jotkut kirjolla olevat voivat joskus jäädä ulkopuolisiksi, koska kommunikaatiossa on molemmin puolin vaikeuksia. Sekään ei silti oikeuta tuollaista tahallista porukan ulkopuolelle jättämistä, vaan se viestii kyllä siitä, että siinä ryhmässä on todennäköisesti jotain henkisesti epäkypsää ja mahdollisesti narsistista porukkaa, jotka tykkää tuntea itsensä erityisiksi eristämällä jotkut jostain sisäpiiriporukasta. Se on sellainen valtaleikki. Usko pois, et halua tutustua sellaisiin ihmisiin, koska yleensä on huono merkki, jos he tykkäävät sinusta, koska kelpuuttavat ympärilleen joko kaltaisiaan sekopäitä tai alisteiseen asemaan suostuvia. Henkisesti ovat vielä päiväkodissa, eivät ole vielä oppineet empatiaa, joka yleensä tapahtuu yleensä siinä neljän vuoden iässä.
Ota yhteys työsuojelu valtuutettuun tai työsujeluhenkilöön tms. Ammattiliittosi on sinua varten jos kuulut. He hoitavat jutun 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki oma elämä. Töissä ollaan työtä varten, ystävät on sitten erikseen.
Missä niitä ystävyyssuhteita solmitaan? Voi olla lapsuudenaikaisia ystäviä, harrastuksen kautta, kouluajoilta ja kyllä - myös sieltä työpaikalta.
Sitä paitsi ap sanoi jo alussa, että hänellä on ystäviä.Mutta on tuo silti inhottavaa, että muu työporukka viettää vapaa-aikaa keskenään ja se yksi jätetään ulkopuolelle.
Ei ole yllätys, arvatkaa puhutaanko siellä koko ilta juuri siitä henkilöstä jota ei kutsuttu?
Olen ollut tällaisessa illanvietossa mukana joka jäi kyllä viimeiseksi kun en tykkää juoruilla muista.
Luojan kiitos, olen perusluonteeltani itsenäinen oman tiensä kulkija. Toimeen pitää tulla, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri.
Tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en vietä vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Olen huomannut, että persoonani on hyvin samanlainen kuin firman isojen johtajien. He eivät kulje porukoissa eikä kuulu ns. Kuppikuntiin. Tämmöinen on kiva havainnollistaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä tuleva kesäloma hyödyksi ja etsi uusi työpaikka. Ei sinussa mitä vikaa ole.
Olet aivan kuin kollegani. Ka t k era, kate e ellinen ja hä i jy ä m m ä, jota emme ikinä kutsu mihinkään. Ju o p po vielä lisäksi, eli ilmaantuu ns. virallisiin tilaisuuksiin kolmen promillen kännissä kun on ottanut vähän pohjia. Sitten saa raivareita ja kiukuttelee kunnes työnnetään taksiin.
Somessa sitten kännipäissään uhriutuu miten hänestä ei pidetä, vaikka hän on erityisen empaattinen ja mukava ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ottaa kantaa tilannetta tuntematta. Millaisesta sairastumisesta oli kyse?
Joskus esim. burn-out-tyyppiset jutut jakaa tunteita.
Itselläni oli nuorena aika samanlainen kokemus, olin n. 28-vuotias silloin. Olin aluksi porukassa mutta sitten yhtäkkiä en. Mitään riitaa tms. ei ollut. Sen sisäpiirijengin ytimessä oli sellainen lihava äänekäs hiukan minua vanhempi nainen, joka inhosi minua jostain syystä paljon. En tehnyt hänelle koskaan mitään, mutta ilmeisesti olemukseni vain ärsytti.
Noin 20 vuotta myöhemmin, kun tuota tilannetta mietin, syynä saattoi olla hänen oma elämäntilanteensa. Tyytymättömyys ehkä siihen omaan olemukseen, katkeruus jopa iästä. Tein työni tosi hyvin ja minua arvostettiin töissä myös, se aiheutti hänessä ehkä myös närää. Kyseessä oli sellainen katkera myrkynkeittäjä, joka tietyllä tavalla nauttii toisten sulkemisesta ulos ym. Onkohan teillä ketään vastaavaa? Hänelle on vaikeaa sanoa vastaan.
On kuitenkin niin, että tuo porukka ei koskaan ole niin yhtenäinen kuin luulet. Sielläkin on kerroksia ja klikkejä. Voisit minusta ihan mainiosti kutsua muita johonkin pienempään yhteiseen juttuun.
Itselläni asia muuttui, kun aloin seurustella tuona aikana vakavasti, elämäni muuttui aika paljon, eikä minua aidosti kiinnostanut tuo porukka yhtään. Yhtäkkiä minä aloinkin kiinnostaa heitä. Eli ulossulkemisen ilo loppuu, kun ulossuljettava ei aidosti asiasta pätkääkään välitä.
Keskity tyynesti työhösi, johon sinut on palkattu.
Anna kanojen kaakattaa.
Pidä ystävät ja työkaverit erillään.
Pidä työ ja vapaa-aika erillään.
Jos työ itsessään on mielekästä ja sinulle sopivaa, niin jatka siinä näillä eväillä - samalla voit tietty katsella uusiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään vaatia työkavereilta kutsuja heidän yksityisiin tilaisuuksiinsa. Olette samassa työpaikassa, ette kavereita. Jos kutsujan lähipiiriin kuuluu suuri osa muista työntekijöistä, mutta sinä et, niin mitä väliä. Ei työkavereiden kanssa ole tarkoitus viettää vapaa-aikaa.
Työpaikkaa ei tuollaisen syyn takia ole mitään syytä vaihtaa. Joudut muuten vaihtamaan jokaisesta työpaikasta pois.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä entisessä työpaikassakin firman henkilöstön virkistyspäivät olivat pikemminkin noloja ja vaivaannuttavia, ne oli keskenään ketkä muutenkin olivat aina keskenään ja introvertimmät jäivät yksin seisoskelemaan ja tuijottelemaan kengänkärkiä. Omissa oloissaan viihtyville introverteille tällaiset päivät ovat vastenmielisiä. Kun ei ole sitä työasiaa toisille, niin ei ole oikein sitten mitään sanottavaa.
Sama juttu nykyisen työpäivän virkistyspäivissä, seminaareissa yms. On hyvällä tuurilla 1-3 tyyppiä, joille puhuisi. Sit jos ei olekaan, niin eipä siinä ole enää ketään! Käväisin yksissä pikkujouluissakin ja siellä oli ängetty 400-500 ihmistä samaan huoneeseen ja yksin aika pitkälti olin. En ollut siellä kauaan! Tuntuu, että nämä tapahtumat ovat pelkkiä nöyryytyksiä muille kuin noille joilla on jo valmiit kuppikunnat yms. Minun puolestani pitäkööt tunkkinsa. Minä olen töissä tekemässä työtä, siitä saan rahani. Olen muutenkin ollut koko elämäni se "outo tyyppi", niin ehkäpä töissä on vaan parempi, ettei tartte käydä liikaa noissa tapahtumissa nöyryyttämässä/tylsistyttämässä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samat fiilikset. Pidin pitkään meidän työyhteisöä tasavertaisena ja mukavana.
Mutta sitten kuulin, että työporukalla on ryhmächat eräässä viestintäsovelluksessa, jota käytän itsekin, enkä kuulu siihen. Työasioita kuulemma viestittelevät, mutta silti en mahdu ryhmään mukaan. Iltaa ovat viettäneet myös keskenään, osaa meistä ei edes kutsuttu mukaan.
Sitten kumminkin yhteisissä palavereissa nämä valittelevat, miten työyhteisö kaipaisi piristystä ja yhteistä toimintaa. Paskat sanon minä! Kunhan esihenkilölle koittavat viestiä, että tässähän sitä yhtä ollaan.Olen vaihtamassa työpaikkaa, osittain tuon takia. On todella inhottava olla töissä, missä muilla on selkeästi oma piirinsä. Eikä se muuten haittaisi, mutta haittaa siinä vaiheessa kun jossain nurkan takana supistaan omia juttuja ja heti hiljenevät jos "ulkopuolinen" tulee paikalle. Tai kun keskenään
Mahdollisesti esimiehesi on nasse. Tällaisissa työpaikoissa narsisti ja narstin hovi ottaa yhden hampaisiinsa ja muut pelokkaana komppaa mukana. Nassen epäpätevyys ei tule ilmi kun päähuomio on tässä yhdessä syntipukiksi valitussa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi.
Kolmisen viikkoa sitten aloitin uudessa työpaikassa. Muut työporukasta tunteneet toisensa jo pitkään ja heillä ns jo oma porukka mutta jotenkin tuntuu etteivät pidä minusta yhtään.
Kahvipöydässä puhuvat omia vapaa-ajan juttujaan mutta kun yritän liittyä keskusteluun en saa vastakaikua, ja tuntuu kun avaan suuni keskustelu loppuu kuin seinään ja muut alkavat vaan selaamaan puhelinta. Tosi paha mieli tulee tuosta varsinkaan kun en ole mitään negatiivista mielestäni viestittänyt. Sama koskee silmiin katsomista. Jos yritän avata keskustelua vastaukset minulle ovat tasoa "juu, okei, nii joo".
Olen luonteeltani positiivinen mutta ja suhteellisen vähäsanainen joka varmasti juurtaa ahdistus/paniikkihäiriöstä. Tullut olo että porukka pitää minua vaan tosi "tyhmänä" sen takia että en rakenna keskustelua yhtä akateemisesti kuin muut. Väsyttävää että suuri osa ihmisistä eivät ymmärrä että kaikk
Joskus on vaikea päästä pitkään sisällä olleeseen porukkaan mukaan. Ihmisillä ei välttämättä ole sinua vastaan mitään, he vain alitajuisesti vastustavat muutosta ryhmädynamiikkaan. Sinulla ei ole ryhmässä muuta roolia kuin ulkopuolinen, joten muiden voi olla vaikea reagoida sinuun. Tässä tilanteessa ei kannata yrittää pakottaa itseään niissä ryhmätilanteissa mukaan. Lähde enemmän lähestymään yksittäisiä ihmisiä, tilanteissa joissa voit vuorovaikuttaa kahdestaan. Kysele, tutustu, tee itsesi pidetyksi, pikku hiljaa luonnollisesti. Sen jälkeen on helpompi yrittää päästä ryhmään mukaan, kun on ns ryhmän jäseniä sinua tukemassa.
Täällä ehdotetaan joko työpaikan vaihtamista tai asian hyväksymistä, mutta on itse asiassa kolmaskin keino jota voi harkita. Onko porukassa yhtä henkilöä, joka olisi kanssasi hieman läheisempi? Yksi keino on yrittää varovasti häneltä kysyä asiaa sopivassa tilanteessa. Ei syyttäen, ei ahdistuneesti, vaan rennosti yrittää keskustella asiasta. Asia voi selvitä ja jopa ratketa sillä, tai sitten mitään ei tapahdu. Ihan pahimmillaankin tulee vain työpaikan vaihdos eteen.
Itse tein näin hieman vastaavassa tilanteessa. Selvisi että alussa olin vaikuttanut siltä, että minua ei kiinnosta. Olin oikeasti vain väsynyt ja rikki, olin juuri eronnut poikaystäväni kanssa, siksi muuttanut ja hankkinut uuden työn. Liikaa kerralla ja tämä vaikutti vuorovaikutukseeni, vaikka tietoisesti en sitä tehnyt. Ja kun porukka vain totesi että minua ei mahda kiinnostaa, tästä tuli itseään toteuttava vahvistusharha.
Olet kiusattu!!! Jätä tuo työpaikka jos ei muuta. Inhottavaa jättää yksi ulkopuolelle, julmaa.
Mut on joskus vahingossa jätetty jostain yhteisestä pois. Kysyin esim. "missä ja milloin illanvietto olikaan, mulle unohtui laittaa viestiä" ja menin iloisena mukaan. Jos vastauksena olisi ollut etten saa tulla mukaan niin olisin suhtautunut kiusaamisena.
Yleensä noissa dreamtiimeissä se paskasangon kahva menee ennemmin tai myöhemmin poikki. Silloin on hyvä ettei oma naama ole ollut kovin paljon noissa hehkutuksissä esillä.
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos, olen perusluonteeltani itsenäinen oman tiensä kulkija. Toimeen pitää tulla, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri.
Tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en vietä vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Olen huomannut, että persoonani on hyvin samanlainen kuin firman isojen johtajien. He eivät kulje porukoissa eikä kuulu ns. Kuppikuntiin. Tämmöinen on kiva havainnollistaa. :)
Ei se johdu persoonasta vaan siitä ettei alaisten kanssa sovi kaveerata. Pomona saattaa kohta päättää jonkun potkuista.
Itse kieltäydyin käytännössä aina kutsuista. Onneksi työpanosta arvostetaan sen verran paljon, ettei se vaikuta mihinkään ja muutenkin työskentelykulttuuri ja kielenkäyttö normaalityöhön nähden aivan toiselta planeetalta. Toisaalta kovat on vaatimuksetkin ja luottamus siihen, että asiat tehdään kuten luvataan. Asiakas harvoin ehtii edes reagoida, kun meillä proaktiivisesti aletaan tutkimaan poikkeustilanteen syytä.