Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin

On ollut töissä, mutta ei ole saanut mitään säästöön. Mutta nyt saisi, koska te maksatte hänelle kailen? Huhuh.

Jos ette kerran enää asu tyttären lapsuuskodissa niin en ymmärrä paluuta. Hän ei palaa silloin kotiin. Se on vanhempien asunto, ei koti. Tarjoaisin rahaa ja sanoisin, että näin kaikille parempi. Aikuinen kyllä ymmärtää, kun vähän miettii.

Vierailija kirjoitti:

Et ole itsekäs. Aikuinenkin lapsi taantuu teiniksi kotiin palatessaan.

Meillä kyllä tytär yritti aikuistaa meitä, kun muutti tilapäisesti kotiin. :D

Mutta ei me aikuistuttu.

Sen sijaan oli muuten kivaa. Olemme olleet iloisia, että olemme voineet tarjota lapsillemme tilapäisen turvasataman kun sitä on tarvittu.

ei ole ihme, että lapset työntävät vanhempansa jonnekin hoivakotiin, kun vanhemmat ovat laatua, että "olen elatusvelvollisuuteni tehnyt, enää ei tarvitse". Miksi lapsia pitää ylipäätään tehdä, jos ne nähdään vain elatusvelvollisuuden kautta? 

Miten ajatellaan, että jos aikuinen lapsi tulisi takaisin kotiin asumaan, niin häntä pitäisi elättää? Onko hän siinä mielessä kehitysvammainen vai miksi ei osaa hoitaa omia asioitaan? eikö kykene ottamaan millään lailla osaa talouskuluihin: vesi, sähkö, vuokra, vai mikä yhtälössä on pielessä? Kuvitteleeko äiti, että aikuista pitää alkaa hoivata tai että ei voi sopia tlaouden yhteisiä sääntöjä?

Vierailija kirjoitti:

. . .Jos olisin itse samassa tilanteessa, antaisin tyttären muuttaa, mutta tekisin selväksi, että hänkin on taloudessa aikuinen, joka huolehtii osansa velvollisuuksista . . . ;

Juuri näin! Tietysti otat lapsesi vastaan, mutta teet selväksi, että mikään Hotelli Äiti ei kotinne ole. Luulisin, että hänellä ulkomailla olon jälkeen on tiedossa, miten kotitöistä ja omista asioista pidetään huolta.

Sanoisin, että kaksi kuukautta on maksimi ja silloinkin on säännöt, vastuut ja velvollisuudet. Kotityöt ovat tietenkin hänenkin vastuullaan, ruoka ei ole hänelle ilmaista, ei myöskään vesi ja sähkö. Elämä maksaa, myös vanhempien luona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).

Millä rahalla ne viisikymppiset vanhemmat ostavat aikuiselle lapselleen asunnon? Pitääkö heidän ottaa sitä varten pankkilainaa vai myydä oma asunto ja mennä vuokralle, että lapselle voi ostaa asunnon? Kuule, sen ekan asunnon ei tarvitse olla omakotitalo, yksiöstä tai kaksiosta voi ihan hyvin aloittaa. Eikä senkään tarvitse olla Helsingin keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olisi pitänyt vielä selvittää, että kun lapset muuttivat pois kotoa, muutimme omakotitalosta rivitaloon,koska A:emme tarvitse enää lapsiperheen vaatimaa tilaa, ja B:me emme koskaan ole olleet ns. puutarhaihmisiä, oli suuri helpotus kun jäi pois ruohonleikkuut sun muut. Eli emme todellakaan asu missään kartanossa, vaikkakin varamakuuhuone on. Se on ollut lähinnä vierashuone, ja miehen oma "luola".

AP

Auttaisin lasta etsimään läheltä jonkun kivan yksiön. Vanhempien luona hän voisi vaikka käydä päivittäin, mutta jaikilla olisi "on tupa,ona lupa".

Musta tuo kuulostaisi kauhealta ajatukselta.

Itse asuin kesätöiden yms. takia opiskeluaikoina mun vanhempien luona kesät ja se oli aivan hirveää. Välit meinasi mennä poikki. Kolmantena kesänä vanhemmat hommasi mulle jonkun tuttunsa kodin "vahdittavaksi" ja asuin siellä samalla, kun hoidin heidän kissaansa.

Voi olla, että tyttäresi ei ymmärrä miten vaikeaa on asua vanhempiensa kanssa monen vuoden tauon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.

Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.

Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.

Harva omistusasuja kai saa asua ilmaiseksi omaa asuntoa säästäessään. Monet onnistuvat säästämään käsirahan ihan omillaan.

Mitä sitten? Pitääkö aina mennä sen mukaan, mitä suurin osa ihmisistä tekee? Et osaa ajatella omilla aivoilla, niin tarvitset muut kertomaan, mikä on soveliasta?

Ei tietenkään, mutta kun edellinen kirjoittaja kommentoi, että vuokralla asuessa on hankala vaikea säästää, huomautin vain, että aika monelta nykyiseltä omistusasujalta se on kuitenkin onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Se tytär on nyt kuitenkin jo aikuinen, ei teidän tarvitse siitä enää huolehtia ja palvella vaikka se teillä asuisikin. Sovitte vaan pelisäännöt: koti ei ole täysihoitola ja tytär tekee osansa kotitöistä ja maksaa ainakin omat ruokansa.

Eihän tytär aikuinen ole. Haluaa muuttaa vanhempiensa elätettäväksi vanhempien maksamaan taloon. Ei aikuinen toimi noin. Ehkä on myöhäistä kasvattaa, mutta tyttärelle tekisi hyvää kuulla että siipeily ei ole ok. Tuskin se nimittäin tuohon jää vaan samaa elämäntapaa sovelletaan muuhunkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alun perin hankit lapsen?

Miksiköhän sut alunperin "hankittiin", saivatko sohvan kylkiäisinä, vai väritelkkarin?

Vierailija kirjoitti:

ei ole ihme, että lapset työntävät vanhempansa jonnekin hoivakotiin, kun vanhemmat ovat laatua, että "olen elatusvelvollisuuteni tehnyt, enää ei tarvitse". Miksi lapsia pitää ylipäätään tehdä, jos ne nähdään vain elatusvelvollisuuden kautta? 

Miten ajatellaan, että jos aikuinen lapsi tulisi takaisin kotiin asumaan, niin häntä pitäisi elättää? Onko hän siinä mielessä kehitysvammainen vai miksi ei osaa hoitaa omia asioitaan? eikö kykene ottamaan millään lailla osaa talouskuluihin: vesi, sähkö, vuokra, vai mikä yhtälössä on pielessä? Kuvitteleeko äiti, että aikuista pitää alkaa hoivata tai että ei voi sopia tlaouden yhteisiä sääntöjä?

Sinulla ei ole lapsia tai lapsesi on taaperoikäinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).

Tai vaikka neuvoo ASP-säästäjäksi.

Sekin. Mutta kovaa vuokraa maksaessa on aika vaikea säästää, olipa se ASP:n kautta tai mitä vaan. Minun tuntemani ikäiseni omistusasujat ovat saaneet valtavasti taloudellista tukea vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Osa on myös saanut ennakkoperintöä, löytänyt rikkaan vanhemman puolison tai heidän vanhempansa on jopa rakennuttanut heille omakotitalon. T. 35v vuokralla asuva ja tuntuu ettei omistusasuntoon päästä ikinä ainakaan omien tulojen turvin

Sinulla on joko todella pienet tulot tai liian isot kulut. Sinun nyt kannattaa etsiä halvempi vuokra-asunto kauempaa tai sitten etsit kimppakämpän. Tai rikkaan puolison, niinhän kaverisikin ovat tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. . .Jos olisin itse samassa tilanteessa, antaisin tyttären muuttaa, mutta tekisin selväksi, että hänkin on taloudessa aikuinen, joka huolehtii osansa velvollisuuksista . . . ;

Juuri näin! Tietysti otat lapsesi vastaan, mutta teet selväksi, että mikään Hotelli Äiti ei kotinne ole. Luulisin, että hänellä ulkomailla olon jälkeen on tiedossa, miten kotitöistä ja omista asioista pidetään huolta.

Epäilen vahvasti että olisi pitänyt asioistaan huolta ulkomaillakaan. Omien sanojensa mukaan varmasti. Mutta osa ihmisistä onnistuu teettämään kaiken muilla eikä pidä sitä mitenkään ongelmallisena.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olisi pitänyt vielä selvittää, että kun lapset muuttivat pois kotoa, muutimme omakotitalosta rivitaloon,koska A:emme tarvitse enää lapsiperheen vaatimaa tilaa, ja B:me emme koskaan ole olleet ns. puutarhaihmisiä, oli suuri helpotus kun jäi pois ruohonleikkuut sun muut. Eli emme todellakaan asu missään kartanossa, vaikkakin varamakuuhuone on. Se on ollut lähinnä vierashuone, ja miehen oma "luola".

AP

No ei kuulosta ollenkaan sellaiselta, mihin otettaisiin aikuinen tytär 1-2 vuodeksi asumaan!

Asuntosäästämiseen sopii hyvin kimppakämppä. Näissä on edullisempaa asua kuin yksiössä, mutta toki vaatii sitä, että sopeutuu yhteisasumiseen. Kimppa-asuminen ei ole pelkästään opiskelijoiden touhua nykyisin, myös työssäkäyvät nuoret aikuiset harrastavat tätä.

Ei sulla ole mitään velvollisuutta päästää vihollista kotiisi.

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin, miten erilaisia ihmiset ovat.

Riippuu varmaan paljon ihmisten persoonista, miten hyvin yhteiselo sujuu. Jotkut nuoret aikuisetkin ovat hiljaisia ja asuvat omassa huoneessaan kuin huomaamatta, ketään häiritsemättä. Jos sellaiselle on kotona tyhjä huone, niin miksei hän voisi asua siellä. Mutta kai se sitten on harvinaisempaa.

Vanhempien seksielämä on saattanut vilkastua ja vapautua ja muuttua spontaanimmaksi lasten poismuuton jälkeen. Ymmärtäisin paremmin kuin hyvin, jos tällaisessa tilanteessa ei enää tekisi mieli palata siihen, että joutuu harrastamaan seksiä hiljaisesti ja varovaisesti tai lapsen aikataulujen mukaan.

Enemmän ihmettelen sitä tytärtä, joka haluaa muuttaa takaisin vanhempiensa luo asuttuaan jo itsenäisesti ja vielä noin pitkäksi ajaksi! En olisi kuunaan itse päätynyt tuohon ajatukseen vaikka vanhempiani rakastankin. Ehkä joku 1-2 kk tilapäismajoitus tulisi kyseeseen hätätilassa. 

Ehkä teille sopisi sellainen ratkaisu, että tytär tulisi teille hätämajoitukseen kuukauden ajaksi, jolloin ehtisi rauhassa katsella vaikka soluasunnon itselleen. Asuisi solukämpässä 1-2 vuotta edullisesti ja säästäisi samalla omaan kotiin. Tosin soluasuntojen katselu onnistuu ulkomailtakin käsin kuten myös vuokrasopimuksen tekeminen. 

Solukämpän joutuu jakamaan, mutta ei sentään omien vanhempien kanssa. Jos päädytte ottamaan tyttären kotiinne vuodeksi niin tehkää sopimus kustannusten jakamisesta. Ei minusta enää tuon ikäinen voi muuttaa vanhempiensa luo täysylläpidolle kuin hotelliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olisi pitänyt vielä selvittää, että kun lapset muuttivat pois kotoa, muutimme omakotitalosta rivitaloon,koska A:emme tarvitse enää lapsiperheen vaatimaa tilaa, ja B:me emme koskaan ole olleet ns. puutarhaihmisiä, oli suuri helpotus kun jäi pois ruohonleikkuut sun muut. Eli emme todellakaan asu missään kartanossa, vaikkakin varamakuuhuone on. Se on ollut lähinnä vierashuone, ja miehen oma "luola".

AP

Auttaisin lasta etsimään läheltä jonkun kivan yksiön. Vanhempien luona hän voisi vaikka käydä päivittäin, mutta jaikilla olisi "on tupa,ona lupa".

No jos 25 vuotias ei osaa ihan itse etsiä sitä yksiötä, niin metsään ollaan menty jo 20 vuotta sitten kasvatuksessa ja muissakin asioissa.

Voisin auttaa muutossa ja muissa kohtuullisissa asioissa, mutta muuten pitää pärjätä ihan itse.

Vanhempien uusi koti ei ole myöskään mikään paikka, missä aikuinen lapsi saa ravata silloin kuin haluaa. Ei todellakaan. En tiedä antaisinko hänelle edes avaimia uuteen kotiin, vaan hän voisi tulla käymään silloin, kun siellä on joku ja asia vanhemmille sopii. Ainakaan meidän tytär ei tule meille kyselemättä ikinä, vaan sovimme ajankohdat yhdessä. Näin on mennyt tähän asti ja menee tästä eteenpäinkin, myös muiden lasten kohdalla, kun he kotia pois muuttavat.