Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs. Aikuinenkin lapsi taantuu teiniksi kotiin palatessaan.
Asia pitää puhua selväksi, tytär tekee osansa kotitöistä, osallistuu maksuihin jne, jos käy töissä.
Asuu myös kodin sääntöjen mukaan ts. kavereiden vierailuista pitää sopia, asuminen ei häiritse vanhempia ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä hänen pitäisi tulla vuodeksi tai pariksi takaisin? Vaikka nyt olisi tili nollilla, eiköhän vajaa puoli vuotta riitä siihen että saa takuuvuokran kasaan.
Me ostettiin aikoinamme jo alunperin talo, josta on erotettavissa kaksio. Siinä on ollut meillä mm au pair, minun toimistoni, miehen toimisto ja nyt koronan aikaan lasten kotikoulu.
Sittemmin muunsin sen ihan asunnoksi, jossa on oleskelutila, makuuhuone, työpiste, kunnollinen ruokapöytä. Ja keittiöpiste, jossa on kaikki muu paitsi tiskiallas.
Siellä voi aikuistuvat ja aikuiset lapseni asua elämäntilanteensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä hänen pitäisi tulla vuodeksi tai pariksi takaisin? Vaikka nyt olisi tili nollilla, eiköhän vajaa puoli vuotta riitä siihen että saa takuuvuokran kasaan.
Lue uudestaan niin ehkä ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä hänen pitäisi tulla vuodeksi tai pariksi takaisin? Vaikka nyt olisi tili nollilla, eiköhän vajaa puoli vuotta riitä siihen että saa takuuvuokran kasaan.
Lue uudestaan niin ehkä ymmärrät.
En ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin aikoinamme jo alunperin talo, josta on erotettavissa kaksio. Siinä on ollut meillä mm au pair, minun toimistoni, miehen toimisto ja nyt koronan aikaan lasten kotikoulu.
Sittemmin muunsin sen ihan asunnoksi, jossa on oleskelutila, makuuhuone, työpiste, kunnollinen ruokapöytä. Ja keittiöpiste, jossa on kaikki muu paitsi tiskiallas.
Siellä voi aikuistuvat ja aikuiset lapseni asua elämäntilanteensa mukaan.
Tämä ketju ei ole teistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs. Aikuinenkin lapsi taantuu teiniksi kotiin palatessaan.
Meillä kyllä tytär yritti aikuistaa meitä, kun muutti tilapäisesti kotiin. :D
Mutta ei me aikuistuttu.
Sen sijaan oli muuten kivaa. Olemme olleet iloisia, että olemme voineet tarjota lapsillemme tilapäisen turvasataman kun sitä on tarvittu.
Samoin mekin olemme tarjonneet asunnon "palaajalle", mutta vain tilapäisesti, kunnes löytänyt oman kämpän.
Jouduin asumaan mieheni kanssa vanhempieni omakotitalossa heidän kanssaan 3kk putkiremonttimme ajan. Huh se oli jo kamalaa, en ikinä haluaisi muuttaa aikuisena pysyvästi vanhempieni luo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin itse aikoinaan 26-vuotiaana putkiremonttievakkoon vanhemmilleni kolmeksi kuukaudeksi. Jo tuo kokemus opetti, että aikuisena vanhempien nurkkaan muuttaminen voi olla melkoinen shokki. Onneksi olin tuolloin työssäkäyvä opiskelija, joten käytännössä kaikki aika kului töissä, luennoilla ja viikonloppuna yliopistolla gradua kirjoitellen, ja loppuvaiheessa kävin hädin tuskin kotona kääntymässä. Silti näin jälkikäteen hävettää, kuinka taannuin aivan teiniksi, ja kiukuttelin vanhemmille ihan pikkuasioista. Tämä kaikki kipuilu tapahtui siitä huolimatta, että minulla oli ja on edelleen vanhempiini ihan hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs. Aikuinenkin lapsi taantuu teiniksi kotiin palatessaan.
Asia pitää puhua selväksi, tytär tekee osansa kotitöistä, osallistuu maksuihin jne, jos käy töissä.
Asuu myös kodin sääntöjen mukaan ts. kavereiden vierailuista pitää sopia, asuminen ei häiritse vanhempia ym.
Ja 25 vuotias muuttaisi pariksi vuodeksi kotiin jossa ei saa häiritä muita. Ihan varmasti. Tuskin tuo ainakaan niitä välejä parantaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko siellä huoneessa sänky vai aikooko nukkua vieras sohvalla vai kuvitteeko että huone sisustetaan hänelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs. Aikuinenkin lapsi taantuu teiniksi kotiin palatessaan.
Asia pitää puhua selväksi, tytär tekee osansa kotitöistä, osallistuu maksuihin jne, jos käy töissä.
Asuu myös kodin sääntöjen mukaan ts. kavereiden vierailuista pitää sopia, asuminen ei häiritse vanhempia ym.
Ja 25 vuotias muuttaisi pariksi vuodeksi kotiin jossa ei saa häiritä muita. Ihan varmasti. Tuskin tuo ainakaan niitä välejä parantaisi.
No sitten se 25 vuotias muuttaa johonkin toiseen soluasuntoon, jossa ei myöskään saa häiritä muita. Tai hommaa kokonaan oman kämpän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin kyllä kuvitella että aika pian se tytär alkaa katsella omaa kämppää, harva tuon ikäinen oikeasti haluaa asua vanhempien nurkissa. Varsinkin jos on jo asunut vuosia omillaan ja ulkomaillakin.
Ei voi tietää. Tutun lapsi suurinpiirtein saman ikäisenä muutti "hetkeksi" kotiin, koska vaihtoi asuinpaikkaa takaisin paikkakunnalle missä vanhemmat asuvat ja halusi rauhassa tsekkailla asuntotarjontaa ja säästää rahaa. Asunut itsenäisesti 18-vuotiaasta lähtien, hoitanut koulut ja muut ennen normaalisti. Ei mitään, vanhempien mielestä ihan ok, jos asuu max. vuoden heillä.
Nyt mennyt viisi-kuusi vuotta ja tämä n. komikymppinen lapsi asuu edelleen vanhempien luona. Taantunut täysin, kertynyt mt-ongelmia, ei töitä, ei parisuhdetta, elää minimi tt-tuella, kun ei viitsi - tutkinnosta huolimatta - hakea töitä, eikä todellakaan omaa asuntoa.
Terrorisoi vanhempien elämää omilla mielihaluillaan ja vaatimuksillaan. Huutaa, räyhää, rikkoo paikkoja. Ja kun vanhemmat ovat jo vähän iäkkäämpiä (osittain työelämässä vielä kuitenkin), niin ovat jo turhautuneita ja turtuneita, eivätkä osaa, uskalla, jaksa, pysty muuttamaan tilannetta kunnolla. Neuvoa on kyselty ties mistä, mutta kun muutoksen halun pitää lähteä tästä aikuisesta lapsesta, niin esim. aikuissosiaalityö ei voi auttaa. Häätö tietty olisi yksi vaihtoehto, mutta pitkä ja kallis tie. Lapsen mielestä kaikki on hyvin ja hän mukamas etsii itselleen asuntoa ja töitä - juu ei.
Tämä on toki ääri esimerkki, mutta kun kristallipalloa ei ole, niin kukaan ei voi sanoa miten tulee menemään. Itse en ottaisi enää aikuista lasta nurkkiin, enkä pystyisikään, kun on pieni asunto ja omakin toimeentulo ym. vähän niin ja näin. Enkä usko, että lapseni haluaisikaan - kylässä on kiva käydä, mutta ei enempää, vaikka meillä hyvät välit ovat.
Vierailija kirjoitti:
onko siellä huoneessa sänky vai aikooko nukkua vieras sohvalla vai kuvitteeko että huone sisustetaan hänelle
Harvalla 25 vuotiaalla on kai sitä ongelmaa että ei saisi sisustettua yhtä makuuhuonetta. Yleensä jo tuossa vaiheessa on kertynyt tavaraa niin paljon että ongelma on miten sen saa mahtumaan yhteen makuuhuoneeseen.
Kuka oikeasti haluaa asua vanhempiensa luona muuten kuin muutaman kuukauden siirtymävaiheen ajan eli etsiessään asuntoa? Vai olettaako joku, että kavereita voi kutsua vanhemmilleen kuin omaan kotiinsa tai että muutenkin voi elää vanhemmillaan täysin vapaasti, voi vaikka valita haluamansa netflix-leffan ja ilmoittaa isälle, että katso uutisesi läppäriltä, tämä on nyt kesken?
Kyse ei ole vain kotitöiden jakamisesta, vaan muutenkin siitä, miten kotona ollaan.
Mä en yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti muuttaa porukoidensa nurkkiin loisimaan. Samalla tavalla ne vanhemmatkin on asuntonsa joutuneet säästämään ja sen kuluja kokoajan maksavat. 25v on jo oikeasti kypsä ja aikuinen huolehtimaan itsestään eikä siipeilemään. Suomessa varsinkin kun saa tuet ja kukaan ei joudu kadulle. Sairastapaukset tietysti erikseen, jos holhous ja apu on -välttämätöntä.-
En itse ikinä ottaisi aikuisia lapsia nurkkiini asumaan noin vain, vaikka heitä rakastankin. En koe itseäni edes itsekkääksi. Olen oman rauhani ansainnut ja kaikkeni lapsilleni antanut ja autan monella tavalla jatkossakin. Yhdessä asuminen vain on nykypäivänä liikaa minulle.
Juuei. En muuttaisi vanhojen vanhempieni luokse eikä nuori aikuisemme muuttaisi meille. Ei kukaan pidä ylimääräisiä huoneitakaan.
Luulen, että tyttäresi on unohtanut millaista vanhempien kanssa asuminen on. Asuin itse vanhempieni luona pari vuotta sitten yhden kesän ajan, ja meinasin tulla hulluksi. Samoin kävi kun he tulivat meille ulkomaille käymään kahdeksi viikoksi, jo muutaman päivän jälkeen teki mieli sanoa että menkää hotelliin. Ei siksi, että vanhempani olisivat ikäviä ihmisiä tai emme tulisi toimeen, mutta kaipaan omaa tilaa. Siskoni taas viihtyisi vanhempieni kanssa saman katon alla vaikka kuinka pitkään, vaikka on minua vanhempi. En tiedä kumpaa sorttia lapsesi on.
Vaikea tilanne ap. Jotenkin pitäisi ehkä avata keskusteluyhteys vaikka se varmasti on hankalaa, jos tyttäresi olettaa sinun ottavan hänet ilomielin vastaan.
Vihollista? Oma lapsi ! Jätä kommentoimatta.