Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Hän muuttaa sinun asuntoon, jos sinä annat hänelle luvan tai pyydät ja hän suostuu. Ymmärrän ajatuksesi aivan kokonaan, enkä ainakaan minä ajattele että olet huono äiti, koska sinä olen oman laillisen elatusvelvollisuutesi jo tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisi muuttaa, mutta koti ei ole aikuiselle mikään täysihoitola. Eli ruoanlaitto, siivous ja muut työt kuuluu tasapuolisesti jokaiselle. Vuokraa ei tarvitse maksaa, mutta ruokakuluihin osallistuu jokainen aikuinen
Samaa mieltä, säännöt pitää olla. Ehkä nuorella tuli tuli ulkomailla harmeja, tarvitsee nyt kodin tukea, ei pelkästään kattoa päänsä päälle. Ei halua rasittaa vanhempiaan harmeillaan.
Jos hetken auttaa lastaan, hän jaksaa taas seistä omilla jaloillaan, nousta siivilleen.
Tietysti useamman lapsen knassa saattaa tulla lisäksi sisaruskateus, mulle kans.
Miksi teidän täytyy omia rutiineja muuttaa aikuisen tyttären takia? Tottahan tytön tehtävä on sopeutua vanhempien rutiineihin eikä toisin päin tuossa tilanteessa. Hän on kuitenkin jo aikuinen. Minä siis ottaisin lapsen kyllä, mutta tekisin selväksi että teidän ehdoilla eletään eikä teiniksi taantuminen sovi. Jos ei tyttärelle kelpaa niin hommaa sitten ihan oman asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ei ole itsekästä kieltää parin vuoden asuminen. Jos tulee vaikka pariksi kuukaudeksi että pystyy järjestämään asunnon, on se eri asia.
En ottaisi kotiin kuin kuukaudeksi pariksi. Meillä vanhin lapsi, 21 vuotias, muutti vuokralle puolisen vuotta sitten ja kun hän kotoa pois muutti, olin onnellinen. Hän käy usein kotona ja lähtee meidän kanssa esimerkiksi lomalle, mutta takaisin en enää ottaisi kuin hetkellisesti.
Vaikka kotimme on iso ja nuoremmat lapset asuvat vielä siellä, niin parikymppinen on aikuinen ihminen, joka tarvii tilaa ympärilleen. Ei ole vanhempien asia hyysätä aikuista ihmistä ja mahdollistaa hänen säästämistään, vaan aikuinen tytär saa ihan itse miettiä nyt ne jutut. Näin se vain menee, eli poikaset lentävät pois aikanaan ja pärjäävät. Vanhemmat ovat tehneet jo osuutensa ja se riittää varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän täytyy omia rutiineja muuttaa aikuisen tyttären takia? Tottahan tytön tehtävä on sopeutua vanhempien rutiineihin eikä toisin päin tuossa tilanteessa. Hän on kuitenkin jo aikuinen. Minä siis ottaisin lapsen kyllä, mutta tekisin selväksi että teidän ehdoilla eletään eikä teiniksi taantuminen sovi. Jos ei tyttärelle kelpaa niin hommaa sitten ihan oman asunnon.
Tottakai tytär tekisi kotihommia, mutta ei hän ole enää vanhempien vastuulla. Vanhemmat ovat hoitaneet lastaan aikuiseksi asti ja se riittää, enempää ei tarvitse.
Sanoisin siis tyttärelle, että hän saa asua kotona, mutta etsiä samalla asuntoa aktiivisesti.
Kotiin saa aina tulla. Tämä on isäni tärkein viesti ja sen olen opettanut myös omille lapsille.
Kuitenkin aikuisen lapsen kanssa pätee aikuisen säännöt eli ei voida palata siihen,kun on teini-iän jälkeen lähtenyt kotoa. Kyseessä on aikuisten tasavertainen asuminen. Jokainen osallistuu ja teiniksi ei voi taantua. Mitään kiukuttelua ei tarvii sietää. Tsemppiä ap. Ei ihan helppoa, kun kotona ei ole enää ollut lapsia. Muistakaa sopia selkeät pelisäännöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kysyikö tytär, että voisiko hän tulla teille asumaan, vai kertoiko vaan ilmoitusluontoisena asiana. Mihin hän on rahansa humputellut, jollei ole mitään säästössä? Olettaako hän teidän kustantavan elämänsä kokonaan, jos kerran kahdessa vuodessa meinaa säästää asunnon käsirahan? Kerroit, että tyttäresi ei ole helppo ihminen. Miten tämä ilmenee? Tuossa heiluu kyllä nyt niin paljon punaisia lippuja, etten itse lähtisi tuohon. Häntä voi olla todella hankalaa saada pihalle, mikäli tilanne eskaloituu sietämättömäksi. Sano, että voi tulla kuukaudeksi palattuaan Suomeen ja katsotte sitten jatkoa, mutta älä lupaa mitään, äläkä anna muutta kirjoja teille. Luulen, että tuo "koeaika" jo paljastaa, ettei tämä ole toimiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).
Tai vaikka neuvoo ASP-säästäjäksi.
Sekin. Mutta kovaa vuokraa maksaessa on aika vaikea säästää, olipa se ASP:n kautta tai mitä vaan. Minun tuntemani ikäiseni omistusasujat ovat saaneet valtavasti taloudellista tukea vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Osa on myös saanut ennakkoperintöä, löytänyt rikkaan vanhemman puolison tai heidän vanhempansa on jopa rakennuttanut heille omakotitalon. T. 35v vuokralla asuva ja tuntuu ettei omistusasuntoon päästä ikinä ainakaan omien tulojen turvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka antaisit luvan muuttaa takaisin kotiin, voi olla ettei hän siellä sitten kuitenkaan enää viihdy, vaan alkaa katsella omaa kämppää, jossa saa elää omilla säännöillä. Aika vaikea tilanne, kun ei tiedä kaikkia asian laitoja...
Kunhan pelisäännöt on selkeät: tyttö osallistuu kodin kustannuksiin ja töihin osaltaan. Äiti saa siten pitää rutiininsa, jotka yhden apukäsiparin kera saavat varmasti helpotusta. Näin kodin töitä ja velvollisuuksia on jakamassa useampi aikuinen. Kaikki voittavat.
Yksi keino karkottaa mahdollinen loisija on mainita ohimennen, että tehdään vuokrasopimus, 1/3 kustannuksista on vuokra (menee veroa kylläkin) ja määräaikaisena (6kk). Näin ei pääse syntymään loisimistapausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän täytyy omia rutiineja muuttaa aikuisen tyttären takia? Tottahan tytön tehtävä on sopeutua vanhempien rutiineihin eikä toisin päin tuossa tilanteessa. Hän on kuitenkin jo aikuinen. Minä siis ottaisin lapsen kyllä, mutta tekisin selväksi että teidän ehdoilla eletään eikä teiniksi taantuminen sovi. Jos ei tyttärelle kelpaa niin hommaa sitten ihan oman asunnon.
Kodit eivät ole mitään hotelleja, missä kaikilla on omat tilat ja yksi yhteinen ravintola, jossa voi käydä omaan aikaan, kun aina on ruokaa.
Vessa on varattu, ulko-oven käyminen kuuluu koko taloon, kokkailun äänet ja hajut leviävät kaikkiin oleskelutiloihin. Vieraiden kutsuminen vaikuttaa heti kaikkiin. Yhteisessä kodissa täytyy myös raportoida omista aikatauluista muille. En tule illalla kotiin/Olen viikon työmatkalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.
No ei siellä ulkomailla saanut säästettyä?
"Talo kulkee tavallaan, vieraat lähtee ajallaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Olisi pitänyt vielä selvittää, että kun lapset muuttivat pois kotoa, muutimme omakotitalosta rivitaloon,koska A:emme tarvitse enää lapsiperheen vaatimaa tilaa, ja B:me emme koskaan ole olleet ns. puutarhaihmisiä, oli suuri helpotus kun jäi pois ruohonleikkuut sun muut. Eli emme todellakaan asu missään kartanossa, vaikkakin varamakuuhuone on. Se on ollut lähinnä vierashuone, ja miehen oma "luola".
AP
Joskus mietin, miten erilaisia ihmiset ovat.
Riippuu varmaan paljon ihmisten persoonista, miten hyvin yhteiselo sujuu. Jotkut nuoret aikuisetkin ovat hiljaisia ja asuvat omassa huoneessaan kuin huomaamatta, ketään häiritsemättä. Jos sellaiselle on kotona tyhjä huone, niin miksei hän voisi asua siellä. Mutta kai se sitten on harvinaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Ymmärrän sinua, mutta itse asuin vielä 25-vuotiaana kesäisin 3kk ja jouluisin 1kk vanhempieni luona, koska opiskelin toisella paikkakunnalla ja kävin loma-ajat töissä kotipaikkakunnallani. Olisi tuntunut todella ikävältä, jos olisi sanottu, etten saa tulla. Tietysti muutama kuukausi on eri asia kuin ympärivuotinen asuminen. En olisi ehkä halunnut muuttaa kokonaan takaisin kotiin tuossa tyttäresi tilanteessa.
Samoin. Paitsi, että vielä valmistuttuani noin puolentoista vuoden ajan asuin osan viikosta vanhemmillani, koska se oli huomattavasti lähempänä työpaikkaani kuin oma kotini ja näin säästin noin pari tuntia työmatka-ajoja päivässä. Ikinä ei sanottu, etten olisi tervetullut ja siitä olen tosi kiitollinen. Toki auttelin myös kotihommissa ja kävin välillä kaupassa.
Mä en ymmärrä teidän suhdetta. Tytär määrää ketä sun kotiin tulee asumaan? Ei siis kysy sopiiko? Miksi teillä on näin?
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Jep, parissa kuukaudessa pitää kämppä löytyä ja se parikin kuukautta tulee olla aika kivutonta.
Mitään tempoilua ja teinimäistä käytöstä en katsoisi ja öitäni en valvoisi aikuisen lapsen menemisten ja tulemisten takia. Yksi ihan ehdoton juttu olisi, että kotiin ei yövieraita tule. Minä en ala omassa kotonani hipsuttelemaan yhden yhtä kertaa sen takia, että siellä on jotain ventovieraita miehiä. Se ei vain käy. Naikoon muualla, jos on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).
Tai vaikka neuvoo ASP-säästäjäksi.
Sekin. Mutta kovaa vuokraa maksaessa on aika vaikea säästää, olipa se ASP:n kautta tai mitä vaan. Minun tuntemani ikäiseni omistusasujat ovat saaneet valtavasti taloudellista tukea vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Osa on myös saanut ennakkoperintöä, löytänyt rikkaan vanhemman puolison tai heidän vanhempansa on jopa rakennuttanut heille omakotitalon. T. 35v vuokralla asuva ja tuntuu ettei omistusasuntoon päästä ikinä ainakaan omien tulojen turvin
No mun oma lapsi päätti muuttaa ylihalpaan itsariyksiöön juuri säästämisen takia. Meni liukuhihna vuorotöihin ja viime lokakuusta on saanut säästettyä jo noin 10k.
Mutta itseasiaan. Minä en ottaisi enää takaisin kotia asumaan, paitsi tilapäisesti. Ihan sama mitä muut ajattelisivat. Ja itse pidän kyllä 25v jo ihan aikuisena.
Voi olla että maksaisin itse mieluummin tyttärelle vuoden vuokrat kuin ottaisin hänet vuodeksi asumaan tähän kolmioon, jossa hänen pikkusisarensa vielä asuttaa toista makuuhuonetta. Asia olisi tietysti eri, jos meillä olisi 150 neliön omakotitalo.