Huonejako 3h+k, 2 lasta ja 2 aikuista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

No ei tuokaan hyvältä kuulosta. Mutta ei kyllä sekään, että jos asunto on jo muutenkin perhekokoon nähden liian pieni, sitä pienennetään vielä entisestään pyhittämällä yksi huone kokonaan työnantajan palvelemiseen. Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisessa työssä ei etätyö ole ihanteellinen ratkaisu noin pienessä asunnossa. Itsekin teen töitä kotona, mutta oman työni tekeminen ei vaikuta perheenjäsenten elämään. Mutta jos se alkaisi kaventaa heidän olemistaan tai alkaisi liikaa sanella sitä, miten voimme elää ja asua tässä kodissa, ei minusta olisi hyvä ratkaisu työskennellä kotona. Kodin pitäisi kuitenkin ensisijassa olla asukkaitaan varten.

Ja niin se meillä onkin meidän kokonaistilanteen huomioon ottaen. Täydellistä ratkaisua ei tule olemaan näillä asuntojen hinnoilla ja lapset ovat tehneet selväksi, että eivät halua muuttaa eivätkä vaihtaa koulua. Mutta toki sinä tiedät paremmin, jopa meidän lasten puolesta.

En ole ehdottanutkaan teille muuttoa tai koulun vaihtoa. Huonoja ratkaisuja nekin ovat. Ja en tässä oikeastaan niinkään kritisoi sinua, vaan kritisoin käytäntöä ja yleistä asennetta, jossa työnanataja saa kohtuuttomasti valtaa työntekijöiden kodeissa ja perheissä. Mielestäni se on täysin kohtuutonta. Etenkin, jos yksi syy etätyöhön on se, että koronan myötä toimitiloja on tosiaan ajettu alas, kuten monessa paikassa onkin tehty - työnantaja säästää näin kuluissa, mutta työntekijät sitten itse joutuvat maksaan ne kulut joko hankkimalla isomman asunnon tai kaventamalla perheenjäsenten mahdollisuuksia käyttää omaa kotiaan.

Etätyöpiste makkarin nurkassa ei "kavenna perheenjäsenten mahdollisuuksia käyttää omaa kotiaan", paitsi ehkä jos toinen vanhempi on vuorotöissä ja nukkuu päivisin.

Kysyisin mielipidettä myös lapsilta. Toisille sopii hyvin jakaa huone, kun taas toiset kaipaavat enemmän omaa tilaa. Itse antaisin lapsille omat huoneet. Etenkin 12-vuotias alkaa olla jo siinä iässä, että kaipaa omaa rauhaa. Kouluunkin pitää keskittyä enemmän ylemmillä luokilla, jotta pääsee haluamaansa toisen asteen koulutukseen.

Eipä se ideaalitilanne ole vanhemmille nukkua olohuoneen nurkassa mutta ehkä kuitenkin se pienin paha. Onnistuisiko rauhallisen sopen rakentaminen ja tilan rajaaminen?

Minkä kokoisia huoneita teillä on? Voiko olohuoneen jakaa kahdeksi makuuhuoneeksi? Ja yhdestä makuuhuoneesta tehdä olohuoneen?

Tarvitsetteko olohuoneen? Voisiko keittiö olla perheen yhteistä tilaa?

Onko teillä vaatehuonetta? Voiko siitä tehdä yhden makuuhuoneen lisää?

Vanhempien nukkuminen olohuoneessa on kyllä huono ratkaisu. Muutaman perheen tiedän, jossa tämä ratkaisu. Kukaan ei tykkää,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

No ei tuokaan hyvältä kuulosta. Mutta ei kyllä sekään, että jos asunto on jo muutenkin perhekokoon nähden liian pieni, sitä pienennetään vielä entisestään pyhittämällä yksi huone kokonaan työnantajan palvelemiseen. Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisessa työssä ei etätyö ole ihanteellinen ratkaisu noin pienessä asunnossa. Itsekin teen töitä kotona, mutta oman työni tekeminen ei vaikuta perheenjäsenten elämään. Mutta jos se alkaisi kaventaa heidän olemistaan tai alkaisi liikaa sanella sitä, miten voimme elää ja asua tässä kodissa, ei minusta olisi hyvä ratkaisu työskennellä kotona. Kodin pitäisi kuitenkin ensisijassa olla asukkaitaan varten.

Ja niin se meillä onkin meidän kokonaistilanteen huomioon ottaen. Täydellistä ratkaisua ei tule olemaan näillä asuntojen hinnoilla ja lapset ovat tehneet selväksi, että eivät halua muuttaa eivätkä vaihtaa koulua. Mutta toki sinä tiedät paremmin, jopa meidän lasten puolesta.

En ole ehdottanutkaan teille muuttoa tai koulun vaihtoa. Huonoja ratkaisuja nekin ovat. Ja en tässä oikeastaan niinkään kritisoi sinua, vaan kritisoin käytäntöä ja yleistä asennetta, jossa työnanataja saa kohtuuttomasti valtaa työntekijöiden kodeissa ja perheissä. Mielestäni se on täysin kohtuutonta. Etenkin, jos yksi syy etätyöhön on se, että koronan myötä toimitiloja on tosiaan ajettu alas, kuten monessa paikassa onkin tehty - työnantaja säästää näin kuluissa, mutta työntekijät sitten itse joutuvat maksaan ne kulut joko hankkimalla isomman asunnon tai kaventamalla perheenjäsenten mahdollisuuksia käyttää omaa kotiaan.

Ei se ole kohtuutonta, jos asiakaspalavereiden aikana vaatimuksena on rauhallinen huone, missä ei ramppaa muita ihmisiä. Ja jos työ sisältää henkilötietoja, yritystietoja ja muuta sellaista dataa, mikä ei todellakaan saa pyöriä näytöllä vapaasti kaikkien nähtävänä milloin vain. Jos etätyön työnantajan asettamat vaatimukset eivät työntekijälle käy, tai työntekijä kokee ne kohtuuttimaksi vaikka kyseessä oli useampaan lakiin perustuvasta velvollisuudesta, ei mistään työnantajan tahallisesta veetumaisuudesta vaan siitä, että yrityksen täytyy noudattaa tiettyjä lakeja toiminnassaan, niin tuolloinhan työntekijä on estynyt tekemästä töitään työn vaatimalla tavalla ja on ihan laillistakin irtisanoa. Ei kyse ole mistään riistosta tai alistamisesta tai sellaisesta, vaan eri laeista, joita työntekijänkin on velvollisuus noudattaa, jos meinaa palkkaa nauttia kyseisestä työsuhteesta. Etätyö kyllä sovitaan yhteistyössä työntekijän kanssa (useimmiten) ja työntekijä itsekin hyötyy etätyön mahdollisuudesta. Työhuoneesta saa verovähennyksiä ja aikaa ei mene työmatkoihin, voi olla joustavammin kotona, lasten yksinolo ei veny laittoman pitkäksi eikä lapsen tarvitse sairastaa yksin kotona. Hyvin harvoin kyse on mistään yksipuolisesta riistosta, vaan kuten aina todellisessa elämässä, asioissa on monia eri puolia. Jotkut asiat eivät ole niin hyviä ja toiset taas ovat paljon parempia, mitä toisenlaisessa vaihtoehdossa.

Onko yläkerran makkarit vierekkäin?

Voiko purkaa seinän välistä ja jakaa tilan kolmeksi makkariksi? Tietty jos on vuokralla, niin ei ole niin helppoa.

Laita ap asunnon pohjapiirros tai ainakin huoneiden neliöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Kun teen töitä kotona, lapset eivät joudu olemaan niin paljoa yksin eivätkä joudu lähtemään yksin kouluun. Sairaalla lapsella on aina aikuinen kotona. Eli kyse on myös ennen kaikkea lastenkin edusta, että voin työskennellä etänä kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

En usko että näiden kanssa kannattaa vängätä. Tuolla ihmistyypillä on ne omat jäykän mustavalkoiset näkemyksensä "lapsen parhaasta". Ovat itse keksimillään mittareilla omasta mielestään parempia vanhempia kuin muut eivätkä koskaan väsy sen jankuttamiseen. Tyyliin "jos olet kanssani eri mieltä et välitä lapsistasi". Hohhoijaa.

Eihän tässä ole kysymys siitä, kuka on parempi vanhrmpi, tai vanhemmuudesta yleensäkään, vaan siitä, kuinka paljon kukakin antaa työnantajan säädellä ja määräillä muuta elämäänsä.

Tässä ketjussa on kyllä toistuvasti vihjailtu, että jos ei anna lapsille omia huoneita hinnalla millä hyvänsä, niin lapset on elämän prioriteettien häntäpäässä. Tuossakin puhuttiin työnantajan laittamisesta lasten edelle, jos vanhemmat tekee työpisteen makkariin. Onko se sitten sitä lasten laittamista etusijalle, että vanhempi jää työttömäksi, ruoka loppuu pöydästä ja laskut menee perintään?

Meillä 2 ekaa lasta syntyi 2 v välein ja kuopus on 3 v nuorempi toiseksi nuorinta.

Ostettiin 5 h rivitalo ja tuli yllätysraskaus.

Aluksi kuopus oli meidän makkarissa, lopulta 5 v. Sitten keskimmäiset muutti yhteiseen huoneeseen pariksi vuodeksi, mutta lopulta piti antaa periksi ja muutettiin olohuoneeseen.

Esikoinen on 19, aloittaa syksyllä yliopiston ja toivotaan asuu vielä kotona, ainakin pari v.

Ei tää aina herkkua ole, mutta tehtiin seinämä ja siellä on ns oma rauha.

Lapset tulee ennen vanhempia

Vierailija kirjoitti:

-oman tilan puute jos täytyy väistää sisarusta jolla kaveri kylässä

-ei voi kuunnella musiikkia rauhassa, pelata rauhassa, tehdä omia tyhmiä juttuja rauhassa

-ei voi sisustaa rauhassa tai toteuttaa itseään. Usko pois ap, se vaikuttaa identiteettiin ja itsetuntoon jos lapsi ei saa omaa tilaa ja omaa ympäristöä toteutettavaksi. Esim julisteet seinällä rakentavat aika tehokkaasti lapsen minäkuvaa, ja se että pystyy yksin tekemään mitä lystää.

-jos vanhempi lapsi valvoo pitempään, pitää mennä koko ajan nuoremman rytmin tahdissa. Se tarkoittaa pahimmillaan tuntien eroa, eli toinen ei saa nukuttua tai toinen ei saa valvoa normaalisti

-sukupuolilla on eroa, ja murrosikä tulee kaikille

-opiskelurauha

-opiskelurauha

-opiskelurauha

Musiikkia ei kyllä meillä saa kukaan huudattaa täysin vapaasti missään ihan jo naapureidenkin takia. Sitä varten on kuulokkeet. Ja meillä lapset opiskelevat milloin missäkin, olohuoneessa, keittiössä, makkarissa, lattioilla. Ihan hyvin on onnistunut ja saavat hyviä numeroita koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Kun teen töitä kotona, lapset eivät joudu olemaan niin paljoa yksin eivätkä joudu lähtemään yksin kouluun. Sairaalla lapsella on aina aikuinen kotona. Eli kyse on myös ennen kaikkea lastenkin edusta, että voin työskennellä etänä kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

En usko että näiden kanssa kannattaa vängätä. Tuolla ihmistyypillä on ne omat jäykän mustavalkoiset näkemyksensä "lapsen parhaasta". Ovat itse keksimillään mittareilla omasta mielestään parempia vanhempia kuin muut eivätkä koskaan väsy sen jankuttamiseen. Tyyliin "jos olet kanssani eri mieltä et välitä lapsistasi". Hohhoijaa.

Eihän tässä ole kysymys siitä, kuka on parempi vanhrmpi, tai vanhemmuudesta yleensäkään, vaan siitä, kuinka paljon kukakin antaa työnantajan säädellä ja määräillä muuta elämäänsä.

Tässä ketjussa on kyllä toistuvasti vihjailtu, että jos ei anna lapsille omia huoneita hinnalla millä hyvänsä, niin lapset on elämän prioriteettien häntäpäässä. Tuossakin puhuttiin työnantajan laittamisesta lasten edelle, jos vanhemmat tekee työpisteen makkariin. Onko se sitten sitä lasten laittamista etusijalle, että vanhempi jää työttömäksi, ruoka loppuu pöydästä ja laskut menee perintään?

Ainoa vaihtoehto on menettää työ ja joutua luottotiedottomaksi ? Esim toinen työpaikka ?

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2 ekaa lasta syntyi 2 v välein ja kuopus on 3 v nuorempi toiseksi nuorinta.

Ostettiin 5 h rivitalo ja tuli yllätysraskaus.

Aluksi kuopus oli meidän makkarissa, lopulta 5 v. Sitten keskimmäiset muutti yhteiseen huoneeseen pariksi vuodeksi, mutta lopulta piti antaa periksi ja muutettiin olohuoneeseen.

Esikoinen on 19, aloittaa syksyllä yliopiston ja toivotaan asuu vielä kotona, ainakin pari v.

Ei tää aina herkkua ole, mutta tehtiin seinämä ja siellä on ns oma rauha.

Lapset tulee ennen vanhempia

Tai sitten kypsä vanhempi osaa ajatella koko perheen parasta ilman turhaa marttyyriksi heittäytymistä.

Minä jouduin jakamaan huoneen 12-vuotiaana 6- ja 5-vuotiaiden pikkusisarusten kanssa. Ei ollut yhtään omaa rauhaa, enkä ikinä halunnut kutsua kavereita kylään. Pilkusisarukset sotkuvat järjestykseni, hyppivät sängylläni, jonka olisin halunnut olla kauniisti pedattuna. Viikonloppuisin ei saanut nukkua pidempään, koska he heräsivät aikaisin.

Ja se opiskelurauha, no, sitä ei ollut ja se kyllä näkyi myöhemmässä elämässä.

Kyllä näihin yleensä joku ratkaisu löytyy. Minusta lapsille omat huoneet. Jos on pakko työskennellä kotona, eikä voi olohuoneessa, niin voi lasten kanssa puhua, että mitä haluaa. Sen, että huone on jaettu sisaruksen kanssa vai että huone on jaettu työpisteen kanssa. Jos etätöitä pitää tehdä niin paljon, että se jatkuu joka päivä kello 17:00 jälkeen, sellaisena työnä jota ei sitten voi tehdä läppärillä vaikka keittiöstä, niin silloin saa varmaankin korvausta sen verran, että voi asua isommassa asunnossa. Jos taas nämä iltatyöt ovat epäsäännöllisiä voi lapsi tällöin hengata olohuoneessa ja tarvittaessa nukkua silloin olohuoneessa toisen vanhemman vieressä. Useimmat meistä osaavat keskustella asiat myös lasten kanssa. Työssä on myös taukoja, jolloin lapsi hakea tavaroita huoneestaan.

Itse työskentelen lapsen huoneessa. Usein työt loppuu neljän aikaa, jos ei lopu on sovittu lapsen kanssa, että monelta minulla on tauko, että hän voi huoneessaan käydä. Usein myös siirrän sitten näytön ja koneen olkkariin, ihan miten lasten kanssa sovitaan. Ovatko mieluummin omissa huoneissaan vai olkkarissa. Silloin pitää sitten sopua monelta sopii tulla syömään ja muuta.

Minusta ehdottomasti omat huoneet lapsille. Tuskin itse pystyisin mitään harrastamaan makuuhuoneessakaan, jos kaksi lasta olisi viereisessä huoneessa. Yleensä kyllä aika hyvin kuuluu huoneista seinän taakse. Kyllä kai aikuiset nyt jotakin muitakin paikkoja keksivät kuin sen olohuoneen. Eiköhän tuolla alakerrassa varmaan sijaitse myös kylppäri ja saunakin, ehkäpä niitäkin voisi käyttää. Ja kai lapset on joskus pois kotoakin. 

Lapset makkareihin ja vanhemmille soppi olkkariin. Ihan jo päivärytmien takia. Vanhemmat usein menevät nukkumaan aikaisemmin ja nousevat aikaisemmin kuin esim. teini. Jos jompi kumpi lapsista nukkuu olkkarissa niin ei siellä voi oleskella kun se nukkuu. Alakerran äänet eivät myöskään kantaudu ylös niin hyvin, joten sitä seksiäkin voi harrastaa.

Aina muutto ei syystä tai toisesta ole mahdollista, silloin täytyy tehdä kompromisseja ja keksiä erilaisia ratkaisuja. Molemmat pohtimasi vaihtoehdot ovat ihan yhtä OK. Mitään yksi sopii kaikille vastausta tähän kysymykseen ei ole olemassa. Teidän täytyy tehdä ratkaisu sen mukaan mikä on juuri teidän perheessänne parhaiten toimiva vaihtoehto. Itse tiedätte kunkin perheenjäsenen vahvuudet ja heikkoudet parhaiten.

On OK jos molemmilla lapsilla on omat huoneet ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, mikäli se ei vanhempia haittaa. Kaikille tämä järjestely ei sovi ja se on ymmärrettävää.

Yhteinen huone on myös mahdollisuus. Vaikka lapsia huoneen jakaminen saattaa toisinaan ärsyttää, yhteinen huone opettaa tärkeitä taitoja kuten epäitsekkyyttä ja toisten huomioimista. Miten tulla toimeen, miten selvittää ristiriitoja, miten tehdä kompromisseja?

Jos toinen makuuhuoneista on lastenhuone, toinen vanhempien ja olohuone perheen yhteistä oleskelutilaa, silloin telkkarit, pelikonsolit yms voi laittaa olohuoneeseen. Suurempi makuuhuoneista parempi lapsille mikäli makuuhuoneet ovat erikokoisia.

Huoneen voi jakaa niin että molemmilla lapsilla on jaetussa tilassa kuitenkin oma reviirinsä, jossa oma sänky, oma hylly omille leluille ja tavaroille ja omat työpöydät jos huoneeseen vain mahtuu. Mitään sermiä tai väliseinää ei ole välttämätöntä rakentaa kunhan molemmille on osoitettu omat alueensa ja yhteiset säännöt sovittu. Omat alueet voi halutessaan myös värikoodata, esimerkiksi maalaamalla tai tapetoimalla molempien omat alueet eri värein tai valitsemalla huonekalut ja tekstiilit eri väreissä. IKEAssa on melko hyviä ideoita jaettuun huoneeseen.

Onko 8-10 -vuotiaan pikkusiskon kiva kuunnella, kun isoveli tumputtaa ja ähisee peiton alla? Siemenneste ja hiki haisee huoneessa 24/7. Tulee semmoset traumat, että oma seksuaalisuuden kehitys on vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko 8-10 -vuotiaan pikkusiskon kiva kuunnella, kun isoveli tumputtaa ja ähisee peiton alla? Siemenneste ja hiki haisee huoneessa 24/7. Tulee semmoset traumat, että oma seksuaalisuuden kehitys on vaarassa.

Jessus 😫😮🙁, se on totta, ap:n poikahan on ensivuonna jo teini...

Se tietenkin riippuu lapsista. Itse olin lapsena todella läheinen siskoni kanssa ja nukuttiin samassa huoneessa lukioon asti, vaikka yksi tyhjä huonekin olisi talossa ollut. Joten, jos lapset haluavat olla samassa huoneessa, kokeilkaa sitä. Jos eivät, eri huoneisiin ja vanhemmat olkkariin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olohuoneeseen. Lapsilla enemmän käyttöä huoneille kun vanhemmilla, jotka useasti vaan nukkuvat makuuhuoneessaan.

Varsinkin teinit tarttee omaa rauhaa.

Vanhemmat harrastavat seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olohuoneeseen. Lapsilla enemmän käyttöä huoneille kun vanhemmilla, jotka useasti vaan nukkuvat makuuhuoneessaan.

Varsinkin teinit tarttee omaa rauhaa.

Vanhemmat harrastavat seksiä.

Asutaan vuokrakolmiossa ja lapset 365 päivää kotona, kyllä me vanhemmat tarvitsemme huoneen, missä oven saa kiinni seksin takia. Olohuoneessa ei ole ovea. Suomessa on kalliit vuokrat eikä teinit saa omia huoneita.