Huonejako 3h+k, 2 lasta ja 2 aikuista

Kertoiko Ap koskaan, onko toinen makkareista jaettavissa väliseinällä? Tai olohuoneesta lohkaistavissa pala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Mahtaako olla laillista irtisanoa työntekijä sillä perusteella, että hänellä on niin vähän huoneita asunnossaan, että pelkästään työnteolla pyhitettyä toimistoa ei ole mahdollista järjestää? Enpä usko, että lain mukaan työnantaja voi vaatia että työntekijällä täytyy olla kotona työpiste makuuhuoneessa, tai että toisen lapsen huone täytyy ottaa työkäyttöön. Työnantaja ei voi myöskään sanella, millaisessa asunnossa työntekijä asuu, ja asunnon realiteetit sitten vain sanelevat, missä työpistettä on mahdollista pitää. Jos se on olohuone, niin sitten se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Kun teen töitä kotona, lapset eivät joudu olemaan niin paljoa yksin eivätkä joudu lähtemään yksin kouluun. Sairaalla lapsella on aina aikuinen kotona. Eli kyse on myös ennen kaikkea lastenkin edusta, että voin työskennellä etänä kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Jos työsi tehdään virka-aikana, eikö lasten kanssa voi sopia, että pari tuntia koulun jälkeen ei hengailla olkkarissa? Ja jos toinen lapsi on sairaana, menee tekemään sinä päivänä töitä sen lapsen huoneeseen, joka on koulussa. Nämähän ovat kaikki järjestelykysymyksiä. Jotenkin vaan ei kuulosta minusta oikealta syyltä, että etätyön takia lapset joutuvat jakamaan huoneen. Ihan kuin millään muulla ei olisi väliä kuni sillä työllä.

Ei tehdä virka-aikana, työaika riippuu työaskareista ja on joustava. Koko työpisteen siirtäminen toiseen huoneeseen on typerä ajatuskin satunnaisen lapsen sairasjakson ajaksi, eikä tuollaista ehdota ihminen, joka työskentelee pääsääntöisesti koneella useita eri näyttöjä hyödyntäen. Kyse ei ole mistään siirrän läppärin töpselin toiseen huoneeseen ja se siitä, vaan siirto vaatisi tuntikausien työn. Toinen lapsista on esimerkiksi kuluneen vuoden aikana ollut sairaana melkein kuukausittain.

Sinusta ei kuulosta oikeilta syiltä, mutta sinähän et sitä pysty ymmärtämään, kun et selvästi ymmärrä asiasta mitään.

Ok, sinulla siis pitää olla kiinteä työpiste. No, itse päätyisin silti toisenlaiseen ratkaisuun ja sijoittaisin sen olohuoneeseen. Minulle se, että lapset saavat oman huoneen, on tärkeämpi asia kuin työnantajan intressit. Mutta sun ratkaisu on se, että lapset joutuvat jakamaan huoneen, koska tarvitset toisen huoneen työllesi. Nämä on tietysti aina prioriteettikysymyksiä.

Juu toki, ainahan ne on vain prioriteettikysymyksiä. Ei voi olla kyse työpaikan määräyksistä, työpaikkaa voi aina vaihtaa ja jättäytyä vaikka työttömäksi. Ihan vain ettei lapset kärsi ja traumatisoidu huoneen jakamisesta. Sillähän ei ole mitään merkitystä, että koulut ja ympäristöt ja kaikki vaihtuvat ja asunto vaihtuisi jopa pienempään, mutta pääasia on, että jumankeuta työhuonetta ei saa kotona olla.

Millä lailla työpiste makuuhuoneessa on enemmän työhuone kuin työpiste olohuoneessa? Eihän tässä kukaan sanonutkaan, etteikö etätöitä saisi tehdä, vaan tässä kyseenalaistettiin se, että vain siksi, että työnantaja ajaa alas omat toimitilansa säästääkseen rahaa, pitäisi työntekijöiden perheissään tehdä perheenjäsenien asumismukavuutta huonontavia huonejakoratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Kun teen töitä kotona, lapset eivät joudu olemaan niin paljoa yksin eivätkä joudu lähtemään yksin kouluun. Sairaalla lapsella on aina aikuinen kotona. Eli kyse on myös ennen kaikkea lastenkin edusta, että voin työskennellä etänä kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

En usko että näiden kanssa kannattaa vängätä. Tuolla ihmistyypillä on ne omat jäykän mustavalkoiset näkemyksensä "lapsen parhaasta". Ovat itse keksimillään mittareilla omasta mielestään parempia vanhempia kuin muut eivätkä koskaan väsy sen jankuttamiseen. Tyyliin "jos olet kanssani eri mieltä et välitä lapsistasi". Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Eihän tässä ollut työhuoneesta kiinni vaan makkarista.

Kun makkari on lähes vuorokauden ympäri käytössä, on se järkevämpää pitää aikuisten huoneena kuin tehdä olkkarista aikuisten monitoimihuone, missä lapset eivät voi koskaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Mahtaako olla laillista irtisanoa työntekijä sillä perusteella, että hänellä on niin vähän huoneita asunnossaan, että pelkästään työnteolla pyhitettyä toimistoa ei ole mahdollista järjestää? Enpä usko, että lain mukaan työnantaja voi vaatia että työntekijällä täytyy olla kotona työpiste makuuhuoneessa, tai että toisen lapsen huone täytyy ottaa työkäyttöön. Työnantaja ei voi myöskään sanella, millaisessa asunnossa työntekijä asuu, ja asunnon realiteetit sitten vain sanelevat, missä työpistettä on mahdollista pitää. Jos se on olohuone, niin sitten se on.

Voi kuule, voin kertoa vuosien kokemuksella ja läheltä seuranneena HR-puolen työskentelyä, että jos henkilö halutaan irtisanoa, syyt saadaan kyllä kaivettua ihan laillisin keinoin. On todella naiivia kuvitella, että tuollaisessa tapauksessa työnantaja irtisanoisi laittomalla perusteella. Ja kyllä, työnantaja voi määrätä etätyön työskentelypisteestä esimerkiksi salassapitovelvollisuuteen vedoten. Työntekijällä ei ole oikeutta täysin vapaasti päättää missä työskentelee etänä ja millaisissa tiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille omat huoneet. Inhosin sitä kun piti jakaa huone isosiskon kanssa, veljen kanssa olisi varmaan ollut vielä pahempi. Joka aamu piti sietää kun sisko soitti radiota, vaikka itse olisin halunnut olla hiljaisuudessa. Lisäksi piti katsella kun se pussaili sängyssä poikaystäväänsä. Ei kiitos.

Mieluummin olisit törmäillyt olkkarissa paneskeleviin vanhempiin?

Vanhammat voivat harrastaa seksiä kylppärissä, saunassa, hotellihuoneessa, tai sellaisena aikana kun lapset eivät ole kotona. Tai he voivat asentaa olohuoneeseenkin oven, jonka saavat tarvittaessa suljettua.

Ja ihan yhtä laillahan lapsille voi tulla yöllä asiaa, ja he törmäävät makkarissa paneskeleviin vanhempiinsa.

Ei törmää jos makkarin ovi on lukossa.

Eikö sitten voisi samalla logiikalla laittaa olkkarinkin oven lukkoon?

Nykyisin harvassa olkkarissa taitaa ovea edes olla, avoratkaisut on niin yleisiä. Toki jos on uutta asuntoa hommaamassa niin voi etsiä sellaisen jossa on lukittava olkkari. Luulisi, että helpompi on kyllä löytää kämppä jossa on yksi makkari enemmän taikka esim. toinen makkareista riittävän iso jaettavaksi väliseinällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

No ei tuokaan hyvältä kuulosta. Mutta ei kyllä sekään, että jos asunto on jo muutenkin perhekokoon nähden liian pieni, sitä pienennetään vielä entisestään pyhittämällä yksi huone kokonaan työnantajan palvelemiseen. Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisessa työssä ei etätyö ole ihanteellinen ratkaisu noin pienessä asunnossa. Itsekin teen töitä kotona, mutta oman työni tekeminen ei vaikuta perheenjäsenten elämään. Mutta jos se alkaisi kaventaa heidän olemistaan tai alkaisi liikaa sanella sitä, miten voimme elää ja asua tässä kodissa, ei minusta olisi hyvä ratkaisu työskennellä kotona. Kodin pitäisi kuitenkin ensisijassa olla asukkaitaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Kun teen töitä kotona, lapset eivät joudu olemaan niin paljoa yksin eivätkä joudu lähtemään yksin kouluun. Sairaalla lapsella on aina aikuinen kotona. Eli kyse on myös ennen kaikkea lastenkin edusta, että voin työskennellä etänä kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

En usko että näiden kanssa kannattaa vängätä. Tuolla ihmistyypillä on ne omat jäykän mustavalkoiset näkemyksensä "lapsen parhaasta". Ovat itse keksimillään mittareilla omasta mielestään parempia vanhempia kuin muut eivätkä koskaan väsy sen jankuttamiseen. Tyyliin "jos olet kanssani eri mieltä et välitä lapsistasi". Hohhoijaa.

Eihän tässä ole kysymys siitä, kuka on parempi vanhrmpi, tai vanhemmuudesta yleensäkään, vaan siitä, kuinka paljon kukakin antaa työnantajan säädellä ja määräillä muuta elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Mahtaako olla laillista irtisanoa työntekijä sillä perusteella, että hänellä on niin vähän huoneita asunnossaan, että pelkästään työnteolla pyhitettyä toimistoa ei ole mahdollista järjestää? Enpä usko, että lain mukaan työnantaja voi vaatia että työntekijällä täytyy olla kotona työpiste makuuhuoneessa, tai että toisen lapsen huone täytyy ottaa työkäyttöön. Työnantaja ei voi myöskään sanella, millaisessa asunnossa työntekijä asuu, ja asunnon realiteetit sitten vain sanelevat, missä työpistettä on mahdollista pitää. Jos se on olohuone, niin sitten se on.

Voi kuule, voin kertoa vuosien kokemuksella ja läheltä seuranneena HR-puolen työskentelyä, että jos henkilö halutaan irtisanoa, syyt saadaan kyllä kaivettua ihan laillisin keinoin. On todella naiivia kuvitella, että tuollaisessa tapauksessa työnantaja irtisanoisi laittomalla perusteella. Ja kyllä, työnantaja voi määrätä etätyön työskentelypisteestä esimerkiksi salassapitovelvollisuuteen vedoten. Työntekijällä ei ole oikeutta täysin vapaasti päättää missä työskentelee etänä ja millaisissa tiloissa.

No sitten kannattaa vaan nöyristellä työnantajaa, niin saa armosta pidettyä työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

No ei tuokaan hyvältä kuulosta. Mutta ei kyllä sekään, että jos asunto on jo muutenkin perhekokoon nähden liian pieni, sitä pienennetään vielä entisestään pyhittämällä yksi huone kokonaan työnantajan palvelemiseen. Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisessa työssä ei etätyö ole ihanteellinen ratkaisu noin pienessä asunnossa. Itsekin teen töitä kotona, mutta oman työni tekeminen ei vaikuta perheenjäsenten elämään. Mutta jos se alkaisi kaventaa heidän olemistaan tai alkaisi liikaa sanella sitä, miten voimme elää ja asua tässä kodissa, ei minusta olisi hyvä ratkaisu työskennellä kotona. Kodin pitäisi kuitenkin ensisijassa olla asukkaitaan varten.

Huone ei ole pyhitetty etätyötä varten, vaan se on perheen vanhempien makkari, jossa on myös etätyöpiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

No ei tuokaan hyvältä kuulosta. Mutta ei kyllä sekään, että jos asunto on jo muutenkin perhekokoon nähden liian pieni, sitä pienennetään vielä entisestään pyhittämällä yksi huone kokonaan työnantajan palvelemiseen. Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisessa työssä ei etätyö ole ihanteellinen ratkaisu noin pienessä asunnossa. Itsekin teen töitä kotona, mutta oman työni tekeminen ei vaikuta perheenjäsenten elämään. Mutta jos se alkaisi kaventaa heidän olemistaan tai alkaisi liikaa sanella sitä, miten voimme elää ja asua tässä kodissa, ei minusta olisi hyvä ratkaisu työskennellä kotona. Kodin pitäisi kuitenkin ensisijassa olla asukkaitaan varten.

Ja niin se meillä onkin meidän kokonaistilanteen huomioon ottaen. Täydellistä ratkaisua ei tule olemaan näillä asuntojen hinnoilla ja lapset ovat tehneet selväksi, että eivät halua muuttaa eivätkä vaihtaa koulua. Mutta toki sinä tiedät paremmin, jopa meidän lasten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Mahtaako olla laillista irtisanoa työntekijä sillä perusteella, että hänellä on niin vähän huoneita asunnossaan, että pelkästään työnteolla pyhitettyä toimistoa ei ole mahdollista järjestää? Enpä usko, että lain mukaan työnantaja voi vaatia että työntekijällä täytyy olla kotona työpiste makuuhuoneessa, tai että toisen lapsen huone täytyy ottaa työkäyttöön. Työnantaja ei voi myöskään sanella, millaisessa asunnossa työntekijä asuu, ja asunnon realiteetit sitten vain sanelevat, missä työpistettä on mahdollista pitää. Jos se on olohuone, niin sitten se on.

Voi kuule, voin kertoa vuosien kokemuksella ja läheltä seuranneena HR-puolen työskentelyä, että jos henkilö halutaan irtisanoa, syyt saadaan kyllä kaivettua ihan laillisin keinoin. On todella naiivia kuvitella, että tuollaisessa tapauksessa työnantaja irtisanoisi laittomalla perusteella. Ja kyllä, työnantaja voi määrätä etätyön työskentelypisteestä esimerkiksi salassapitovelvollisuuteen vedoten. Työntekijällä ei ole oikeutta täysin vapaasti päättää missä työskentelee etänä ja millaisissa tiloissa.

Entä, jos joku työntekijä asuisi yksiössä puolisonsa kanssa? Pakottaisiko työnantaja hänet eroamaan vai joutuisiko kumppani aina maleksimaan kaupungilla työaikana, ja jos näihin ei suostuisi, olisi ainoa vaihtoehto irtisanominen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Kun teen töitä kotona, lapset eivät joudu olemaan niin paljoa yksin eivätkä joudu lähtemään yksin kouluun. Sairaalla lapsella on aina aikuinen kotona. Eli kyse on myös ennen kaikkea lastenkin edusta, että voin työskennellä etänä kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

En usko että näiden kanssa kannattaa vängätä. Tuolla ihmistyypillä on ne omat jäykän mustavalkoiset näkemyksensä "lapsen parhaasta". Ovat itse keksimillään mittareilla omasta mielestään parempia vanhempia kuin muut eivätkä koskaan väsy sen jankuttamiseen. Tyyliin "jos olet kanssani eri mieltä et välitä lapsistasi". Hohhoijaa.

Eihän tässä ole kysymys siitä, kuka on parempi vanhrmpi, tai vanhemmuudesta yleensäkään, vaan siitä, kuinka paljon kukakin antaa työnantajan säädellä ja määräillä muuta elämäänsä.

Etätyöt on niin käsittämättömän suuri etu, onni ja autuus, että en edes palkankorotuksella alkaisi enää käydä joka päivä lähitöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Mahtaako olla laillista irtisanoa työntekijä sillä perusteella, että hänellä on niin vähän huoneita asunnossaan, että pelkästään työnteolla pyhitettyä toimistoa ei ole mahdollista järjestää? Enpä usko, että lain mukaan työnantaja voi vaatia että työntekijällä täytyy olla kotona työpiste makuuhuoneessa, tai että toisen lapsen huone täytyy ottaa työkäyttöön. Työnantaja ei voi myöskään sanella, millaisessa asunnossa työntekijä asuu, ja asunnon realiteetit sitten vain sanelevat, missä työpistettä on mahdollista pitää. Jos se on olohuone, niin sitten se on.

Voi kuule, voin kertoa vuosien kokemuksella ja läheltä seuranneena HR-puolen työskentelyä, että jos henkilö halutaan irtisanoa, syyt saadaan kyllä kaivettua ihan laillisin keinoin. On todella naiivia kuvitella, että tuollaisessa tapauksessa työnantaja irtisanoisi laittomalla perusteella. Ja kyllä, työnantaja voi määrätä etätyön työskentelypisteestä esimerkiksi salassapitovelvollisuuteen vedoten. Työntekijällä ei ole oikeutta täysin vapaasti päättää missä työskentelee etänä ja millaisissa tiloissa.

No sitten kannattaa vaan nöyristellä työnantajaa, niin saa armosta pidettyä työnsä.

No ennemmin minä teen töitä, kun etsisin paniikissa työttömänä uutta asuntoa ja työpaikkaa samalla kun laskut menevät ulosottoon. Väittäisin että tilanne on tämä suurimmassa osassa perheistä. Että niitä vaihtotyöpaikkoja ei ole silleen vaan kun menee ja vaihtaa. Etenkään tämmösenä aikana, kun satoja tuhansia ihmisiä on työttömänä ja avoimia työpaikkoja joitakin tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tekisin töitä kotona, mutta olohuone tai keittiö saisi luvan kelvata siihen. En lähtisi siihen, että työnantaja saa sanella perheen huonejaon, tai että joku huone pitäisi muutenkin pienessä asunnossa pyhittää työnantajalle, joka itse pelkkää pihiyttään on ajanut työpaikan toimitilat alas. Nythän työnantaja selvästi olettaa työntekijöiden perheineen järjestävän ne toimitilat omiin koteihinsa. 

Olohuone ja keittiö on yhtä avointa tilaa, makuuhuoneet ja vessa on suljettujen ovien takana. Eli lasten etu olisi se, että he ovat hiiren hiljaa koulun jälkeen koko työpäiväni ajan ja saavat oleilla vain omissa huoneissaan, jopa iltaan asti, koska aika ajoittain työpäivät venyvät sinne iltaan? Olohuoneen ja keittiön välillä ei saisi liikuskella eikä oleilla eikä puhua mitään. Mahtava idea kertakaikkiaan.

No ei tuokaan hyvältä kuulosta. Mutta ei kyllä sekään, että jos asunto on jo muutenkin perhekokoon nähden liian pieni, sitä pienennetään vielä entisestään pyhittämällä yksi huone kokonaan työnantajan palvelemiseen. Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisessa työssä ei etätyö ole ihanteellinen ratkaisu noin pienessä asunnossa. Itsekin teen töitä kotona, mutta oman työni tekeminen ei vaikuta perheenjäsenten elämään. Mutta jos se alkaisi kaventaa heidän olemistaan tai alkaisi liikaa sanella sitä, miten voimme elää ja asua tässä kodissa, ei minusta olisi hyvä ratkaisu työskennellä kotona. Kodin pitäisi kuitenkin ensisijassa olla asukkaitaan varten.

Ja niin se meillä onkin meidän kokonaistilanteen huomioon ottaen. Täydellistä ratkaisua ei tule olemaan näillä asuntojen hinnoilla ja lapset ovat tehneet selväksi, että eivät halua muuttaa eivätkä vaihtaa koulua. Mutta toki sinä tiedät paremmin, jopa meidän lasten puolesta.

En ole ehdottanutkaan teille muuttoa tai koulun vaihtoa. Huonoja ratkaisuja nekin ovat. Ja en tässä oikeastaan niinkään kritisoi sinua, vaan kritisoin käytäntöä ja yleistä asennetta, jossa työnanataja saa kohtuuttomasti valtaa työntekijöiden kodeissa ja perheissä. Mielestäni se on täysin kohtuutonta. Etenkin, jos yksi syy etätyöhön on se, että koronan myötä toimitiloja on tosiaan ajettu alas, kuten monessa paikassa onkin tehty - työnantaja säästää näin kuluissa, mutta työntekijät sitten itse joutuvat maksaan ne kulut joko hankkimalla isomman asunnon tai kaventamalla perheenjäsenten mahdollisuuksia käyttää omaa kotiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona etänä ja työhuone on makkarissa. Koska olen palavereissa viikottain ja teen tarkkuutta vaativaa työtä koneella, joka vaatii oman rauhansa, on työhuone makkarissa eikä olkkarissa, jossa lapset oleilevat koulun jälkeen ja iltaisin. Meillä lapset jakavat huoneen ja tulevat jakamaan niin pitkään, kun isompaan kämppään menee 100 000-200 000 euroa enemmän rahaa. Ei olla edes pienituloisia, joten en ymmärrä missä ovat kaikki ne ihmiset, joilla on varaa maksaa isommista asunnoista 400 000 (alkaen)? Ei meillä ainakaan ole sellaiseen varaa. Asunnot maksavat ihan älyttömästi.

Itse en ainakaan asettaisi työnantajan etua ja omaa työtäni lasten edelle. Jos työskentely ei onnistu olkkarissa tai keittiössä, niin työnantaja maksakoon työhuoneen. En ikinä epäisi lapsilta omaa huonetta siksi, että lojaalius työnantajaa kohtaan menisi lasten intressien edelle.

Voi olla kuule koko työpaikka kiinni siitä, että voiko työskennellä kotona vai ei. Meillä töissä on ainakin sellainen meininki, että etänä pitää olla yli puolet ajasta ja on voitava hoitaa videoneuvottelut ilman häiriöitä ja päivä on täynnä niitä. Työpaikan toimitilat on ajettu niin alas, että siellä ei ole tilaa kuin vuorotellen. Ja työnantaja ei todellakaan mitään työhuoneita kotiin maksa. On tehty selväksi, että jos haluaa täällä olla töissä niin tähän on suostuttava, muuten voi alkaa katselemaan toista työpaikkaa.

Turhaan näitä asioita selittää ihmisille, joille koko etätyö on täysin tuntematon käsite. Tai jos etätyö on heille ollut jotain läppärin liikuttelua paikasta toiseen ja puuhastelua läppärillä välistä. Ja lapsillehan olisi toki parasta, että vanhemmat ovat ennemmin työttömiä ja se tämän hetkinenkin asunto lähtee alta. Tai toisena vaihtoehtonahan aina on, että työpaikkaa ja alaa voi aina tuosta noin vaan vaihtaa kato. Senkuin vain vaihtaa 😄.

Mahtaako olla laillista irtisanoa työntekijä sillä perusteella, että hänellä on niin vähän huoneita asunnossaan, että pelkästään työnteolla pyhitettyä toimistoa ei ole mahdollista järjestää? Enpä usko, että lain mukaan työnantaja voi vaatia että työntekijällä täytyy olla kotona työpiste makuuhuoneessa, tai että toisen lapsen huone täytyy ottaa työkäyttöön. Työnantaja ei voi myöskään sanella, millaisessa asunnossa työntekijä asuu, ja asunnon realiteetit sitten vain sanelevat, missä työpistettä on mahdollista pitää. Jos se on olohuone, niin sitten se on.

Voi kuule, voin kertoa vuosien kokemuksella ja läheltä seuranneena HR-puolen työskentelyä, että jos henkilö halutaan irtisanoa, syyt saadaan kyllä kaivettua ihan laillisin keinoin. On todella naiivia kuvitella, että tuollaisessa tapauksessa työnantaja irtisanoisi laittomalla perusteella. Ja kyllä, työnantaja voi määrätä etätyön työskentelypisteestä esimerkiksi salassapitovelvollisuuteen vedoten. Työntekijällä ei ole oikeutta täysin vapaasti päättää missä työskentelee etänä ja millaisissa tiloissa.

No sitten kannattaa vaan nöyristellä työnantajaa, niin saa armosta pidettyä työnsä.

No ennemmin minä teen töitä, kun etsisin paniikissa työttömänä uutta asuntoa ja työpaikkaa samalla kun laskut menevät ulosottoon. Väittäisin että tilanne on tämä suurimmassa osassa perheistä. Että niitä vaihtotyöpaikkoja ei ole silleen vaan kun menee ja vaihtaa. Etenkään tämmösenä aikana, kun satoja tuhansia ihmisiä on työttömänä ja avoimia työpaikkoja joitakin tuhansia.

Niin, se on varmasti totta sekin. Huono tilannehan tuo on työntekijöiden kannalta. Ainoa, joka hyötyy, on se työnantaja. Toivottavasti jossain vaiheessa tajutaan yleisesti, että kohtuutonta tuokin on. Juuri nyt moni selittää asian varmasti parhain päin, tyyliin "olen kuitenkin kiitollinen siitä, että on töitä", ja toki etätyössä on hyviäkin puolia. Mutta silloin, kun se alkaa syödä työntekijöiden ja heidän perheittensä vapautta, alkaa se olla vähän kohtuutonta.

-oman tilan puute jos täytyy väistää sisarusta jolla kaveri kylässä

-ei voi kuunnella musiikkia rauhassa, pelata rauhassa, tehdä omia tyhmiä juttuja rauhassa

-ei voi sisustaa rauhassa tai toteuttaa itseään. Usko pois ap, se vaikuttaa identiteettiin ja itsetuntoon jos lapsi ei saa omaa tilaa ja omaa ympäristöä toteutettavaksi. Esim julisteet seinällä rakentavat aika tehokkaasti lapsen minäkuvaa, ja se että pystyy yksin tekemään mitä lystää.

-jos vanhempi lapsi valvoo pitempään, pitää mennä koko ajan nuoremman rytmin tahdissa. Se tarkoittaa pahimmillaan tuntien eroa, eli toinen ei saa nukuttua tai toinen ei saa valvoa normaalisti

-sukupuolilla on eroa, ja murrosikä tulee kaikille

-opiskelurauha

-opiskelurauha

-opiskelurauha