Lue keskustelun säännöt.
miksi jotkut ihmiset ovat sairaalloisen pihejä?
02.06.2022 |
En tarkoita nuukailua vähävaraisuuden vuoksi vaan sitä, että ei voi käyttää rahaa vaikka sitä on ja nilitetään pienistä menoista, jotka helpottaisivat elämää?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän henkilön jolla n. 100 000 käypää rahaa tileillä. Juuri pohti raaskiiko maksaa jonkun tapahtuman lipuista 20-40. Haluaisi siis mennä tapahtumaan, mutta kun menee rahaa!
Eräs tietämäni miljonääri säästi 95-vuotiaana vanhuuden varalle omien sanojensa mukaan. Tiskirättiä ei olisi saanut käyttää, ettei vaan kulu. Vanhoilla vaatteiden rievuilla olis tarttenut pyyhkiä.
Minulla ei ole tilillä 100 000 e, vaikka säästössä moinen summa onkin, mutta kyllä minäkin mietin, maksanko jonkun tapahtuman lipusta 20-40 e, saanko rahalle vastinetta, onko se oikeasti vaivan arvoista. Moni miettii, että samapa tuo ja sitten ihmettelee, mihin raha menee. Minä maksan vain niistä asioista, jotka todennäköisimmin tuottavat iloa enkä vain siksi, että joku osaa rahastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan eri asia, jos ihminen joutuu olosuhteiden pakosta pihistelemään. Eli tilanne jossa rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä.
Sitten on niitä joilla on valtava omaisuus ja _oikeasti_ olisi varaa nautiskella elämästä, syödä hyvää ja ravintorikasta ruokaa jne. Vaan kun ei raaskita! Elävät kuin kerjäläiset konsanaan. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmetellyt appivanhempien köyhäilyä. Rahaa kyllä on mut kitkutetaan ja penniä venytetään. Sitten ollaan kerjäläisiä, toisten uudet vaatteet kelpaa ilmaiseksi kyllä.
Juuri siksi he ovat varakkaita: he tietävät, että kaikesta ei kannata maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat pysyvät rikkaina kun eivät tuhlaa rahaa turhuuksiin
T. 140 000 vuodessa tienaava
Mitä hyötyä on rikkaudesta tai ylipäätään rahoista, jos ne makaa pankkitileillä, sijoituksissa jne?
Olen sitä mieltä, että rahasta on hyötyä vain, jos sitä käyttää. Ja pitää käyttää.
Tuhlaan rahaa kaikkeen mukavaan josta tykkään. Olen ns ihannekuluttaja , sillä jos meitä ei olisi - todellisia kuluttajia- niin pian maa olisi konkurssissa.
Me pidämme hengissä. Kuvitelkaa mitä tapahtuu valtiossa, jos kaikki alkavat pihtaamaan, eivätkä osta mitään mitä ei ole ihan pakko hengissäpysymisessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän henkilön jolla n. 100 000 käypää rahaa tileillä. Juuri pohti raaskiiko maksaa jonkun tapahtuman lipuista 20-40. Haluaisi siis mennä tapahtumaan, mutta kun menee rahaa!
Eräs tietämäni miljonääri säästi 95-vuotiaana vanhuuden varalle omien sanojensa mukaan. Tiskirättiä ei olisi saanut käyttää, ettei vaan kulu. Vanhoilla vaatteiden rievuilla olis tarttenut pyyhkiä.
Minulla ei ole tilillä 100 000 e, vaikka säästössä moinen summa onkin, mutta kyllä minäkin mietin, maksanko jonkun tapahtuman lipusta 20-40 e, saanko rahalle vastinetta, onko se oikeasti vaivan arvoista. Moni miettii, että samapa tuo ja sitten ihmettelee, mihin raha menee. Minä maksan vain niistä asioista, jotka todennäköisimmin tuottavat iloa enkä vain siksi, että joku osaa rahastaa.
No mieti sitten. Tässä oli pointtina juuri se, että ihminen haluaisi todella mennä johonkin mutta saituus iskee sillä sekunnilla kun pitäisi jostain maksaa. 100 k rahamäärästä 20-40 e on kärpäsen kakan verran. Jos sillä rahalla voisi saada elämyksen ja muistoja loppuelämäksi, ehkäpä se kannattaisi maksaa eikä aina vaan miettiä että ooh voi voi voi kun menee RAHAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia, jos ihminen joutuu olosuhteiden pakosta pihistelemään. Eli tilanne jossa rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä.
Sitten on niitä joilla on valtava omaisuus ja _oikeasti_ olisi varaa nautiskella elämästä, syödä hyvää ja ravintorikasta ruokaa jne. Vaan kun ei raaskita! Elävät kuin kerjäläiset konsanaan. En ymmärrä.
Miksi et? Jos se ruoka ei tuo mitään erityistä iloa eli jos kaurapuurosta saa saman vatsantäytetunteen kuin kasvissosekeitosta, niin miksi panostaa asioihin, jotka eivät tuo itselle onnea.
Näiden vastapainona ovat sossun tuella elävät, joille Wolt toimittaa nautiskeluruokaa ja sossu sen maksaa. Heitä me emme tietenkään paheksu, emmehän. Pitäähän ihmisen syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmetellyt appivanhempien köyhäilyä. Rahaa kyllä on mut kitkutetaan ja penniä venytetään. Sitten ollaan kerjäläisiä, toisten uudet vaatteet kelpaa ilmaiseksi kyllä.
Juuri siksi he ovat varakkaita: he tietävät, että kaikesta ei kannata maksaa.
Niin varmaan joo, mutta tuommonen on törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän henkilön jolla n. 100 000 käypää rahaa tileillä. Juuri pohti raaskiiko maksaa jonkun tapahtuman lipuista 20-40. Haluaisi siis mennä tapahtumaan, mutta kun menee rahaa!
Eräs tietämäni miljonääri säästi 95-vuotiaana vanhuuden varalle omien sanojensa mukaan. Tiskirättiä ei olisi saanut käyttää, ettei vaan kulu. Vanhoilla vaatteiden rievuilla olis tarttenut pyyhkiä.
Minulla ei ole tilillä 100 000 e, vaikka säästössä moinen summa onkin, mutta kyllä minäkin mietin, maksanko jonkun tapahtuman lipusta 20-40 e, saanko rahalle vastinetta, onko se oikeasti vaivan arvoista. Moni miettii, että samapa tuo ja sitten ihmettelee, mihin raha menee. Minä maksan vain niistä asioista, jotka todennäköisimmin tuottavat iloa enkä vain siksi, että joku osaa rahastaa.
No mieti sitten. Tässä oli pointtina juuri se, että ihminen haluaisi todella mennä johonkin mutta saituus iskee sillä sekunnilla kun pitäisi jostain maksaa. 100 k rahamäärästä 20-40 e on kärpäsen kakan verran. Jos sillä rahalla voisi saada elämyksen ja muistoja loppuelämäksi, ehkäpä se kannattaisi maksaa eikä aina vaan miettiä että ooh voi voi voi kun menee RAHAA!
Noin ajattelee vain se, joka ei ole kyennyt säästämään 100 000 e (tai sijoituksissa ei ole vastaavaa summaa). Jos sillä 20-40 eurolla saa huonon muiston loppuiäkseen, niin raha meni hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se johtuu siitä, että on joskus ollut köyhä ja pelkää sitä eikä todellakaan halua kokea sitä uudestaan. Siksi säästää aina lisää, koska mikä tahansa huonon onnen potku voi viedä takaisin köyhyyteen jollei pidä varaansa.
Mutta tosiasia on myös, että et sinä tiedä, mihin muilla ihmisillä olisi varaa. Et oikeasti tiedä heidän tulojaan, et velkojaan, et läheistensä tarpeita etkä elätettävien määrää. Et tiedä, onkoo joku sairaus todettu joka vie työkyvyttömäksi vuoden päästä ja siksi loppuelämään pitää säästää. Et tiedä onko suunnitelmissa maailmanympärysmatka. Et tiedä, vaikka kuvittelisit että tiedät.
Kyllä sen läheisistä ihmisistä tietää. Esim puolisosta. Lisäksi on eri asia olla säästäväinen ja varautua pahan päivän varalle kuin olla sairaalloisen pihi ja alistaa lähipiiriä omalla pihiydellään. ap
Ootko koskaan tuolut ajatelleeksi, että lähipiirin pitäisi itse maksaa omat välttämättömyytensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmetellyt appivanhempien köyhäilyä. Rahaa kyllä on mut kitkutetaan ja penniä venytetään. Sitten ollaan kerjäläisiä, toisten uudet vaatteet kelpaa ilmaiseksi kyllä.
Juuri siksi he ovat varakkaita: he tietävät, että kaikesta ei kannata maksaa.
Niin varmaan joo, mutta tuommonen on törkeää.
Miksi se on törkeää? Jos joku haluaa luopua uusista vaatteistaan, niin miksi on törkeää ottaa ne vastaan?
He pitävät rahasta. Joten on vaikea luopua siitä. Ovat rahanpalvojia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia, jos ihminen joutuu olosuhteiden pakosta pihistelemään. Eli tilanne jossa rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä.
Sitten on niitä joilla on valtava omaisuus ja _oikeasti_ olisi varaa nautiskella elämästä, syödä hyvää ja ravintorikasta ruokaa jne. Vaan kun ei raaskita! Elävät kuin kerjäläiset konsanaan. En ymmärrä.
Miksi et? Jos se ruoka ei tuo mitään erityistä iloa eli jos kaurapuurosta saa saman vatsantäytetunteen kuin kasvissosekeitosta, niin miksi panostaa asioihin, jotka eivät tuo itselle onnea.
Näiden vastapainona ovat sossun tuella elävät, joille Wolt toimittaa nautiskeluruokaa ja sossu sen maksaa. Heitä me emme tietenkään paheksu, emmehän. Pitäähän ihmisen syödä.
Oletko vähän yksinkertainen? Ravintorikas ruokavalio taatusti parantaa elämänlaatua, kun kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Pelkällä veteen tehdyllä kaurapuurolla ei saa muuta kuin sairauksia aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän henkilön jolla n. 100 000 käypää rahaa tileillä. Juuri pohti raaskiiko maksaa jonkun tapahtuman lipuista 20-40. Haluaisi siis mennä tapahtumaan, mutta kun menee rahaa!
Eräs tietämäni miljonääri säästi 95-vuotiaana vanhuuden varalle omien sanojensa mukaan. Tiskirättiä ei olisi saanut käyttää, ettei vaan kulu. Vanhoilla vaatteiden rievuilla olis tarttenut pyyhkiä.
Minulla ei ole tilillä 100 000 e, vaikka säästössä moinen summa onkin, mutta kyllä minäkin mietin, maksanko jonkun tapahtuman lipusta 20-40 e, saanko rahalle vastinetta, onko se oikeasti vaivan arvoista. Moni miettii, että samapa tuo ja sitten ihmettelee, mihin raha menee. Minä maksan vain niistä asioista, jotka todennäköisimmin tuottavat iloa enkä vain siksi, että joku osaa rahastaa.
No mieti sitten. Tässä oli pointtina juuri se, että ihminen haluaisi todella mennä johonkin mutta saituus iskee sillä sekunnilla kun pitäisi jostain maksaa. 100 k rahamäärästä 20-40 e on kärpäsen kakan verran. Jos sillä rahalla voisi saada elämyksen ja muistoja loppuelämäksi, ehkäpä se kannattaisi maksaa eikä aina vaan miettiä että ooh voi voi voi kun menee RAHAA!
Vastaavasti se, joka elää toimeentulotuella voi koska tahansa sen enempiä miettimättä laittaa vaikka 50 e elämykseen, koska rahalla ei ole merkitystä, sitä tulee lisää joka kuukausi ja se on tehty kulutettavaksi. Jos raha loppuu, saa sossusta lisää tarveharkintaisena tukena. Eihän se ole kuin rahaa, se on tehty käytettäväksi. Moinen summa ei ole toimeentulotukibudjetissa edes kärpäsenpaskan kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia, jos ihminen joutuu olosuhteiden pakosta pihistelemään. Eli tilanne jossa rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä.
Sitten on niitä joilla on valtava omaisuus ja _oikeasti_ olisi varaa nautiskella elämästä, syödä hyvää ja ravintorikasta ruokaa jne. Vaan kun ei raaskita! Elävät kuin kerjäläiset konsanaan. En ymmärrä.
Miksi et? Jos se ruoka ei tuo mitään erityistä iloa eli jos kaurapuurosta saa saman vatsantäytetunteen kuin kasvissosekeitosta, niin miksi panostaa asioihin, jotka eivät tuo itselle onnea.
Näiden vastapainona ovat sossun tuella elävät, joille Wolt toimittaa nautiskeluruokaa ja sossu sen maksaa. Heitä me emme tietenkään paheksu, emmehän. Pitäähän ihmisen syödä.
Oletko vähän yksinkertainen? Ravintorikas ruokavalio taatusti parantaa elämänlaatua, kun kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Pelkällä veteen tehdyllä kaurapuurolla ei saa muuta kuin sairauksia aikaiseksi.
Olen vähän yksinkertainen, keitän kaurapuuroni maitoon. MInulle ruoka ei ole nautiskelua, se on pelkkää energiaa ja uskon, että aika moni muu ajattelee samoin. Miksi syödä jotain kallista ja harvinaista siksi, että muiden mielestä tulee niin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän henkilön jolla n. 100 000 käypää rahaa tileillä. Juuri pohti raaskiiko maksaa jonkun tapahtuman lipuista 20-40. Haluaisi siis mennä tapahtumaan, mutta kun menee rahaa!
Eräs tietämäni miljonääri säästi 95-vuotiaana vanhuuden varalle omien sanojensa mukaan. Tiskirättiä ei olisi saanut käyttää, ettei vaan kulu. Vanhoilla vaatteiden rievuilla olis tarttenut pyyhkiä.
Minulla ei ole tilillä 100 000 e, vaikka säästössä moinen summa onkin, mutta kyllä minäkin mietin, maksanko jonkun tapahtuman lipusta 20-40 e, saanko rahalle vastinetta, onko se oikeasti vaivan arvoista. Moni miettii, että samapa tuo ja sitten ihmettelee, mihin raha menee. Minä maksan vain niistä asioista, jotka todennäköisimmin tuottavat iloa enkä vain siksi, että joku osaa rahastaa.
No mieti sitten. Tässä oli pointtina juuri se, että ihminen haluaisi todella mennä johonkin mutta saituus iskee sillä sekunnilla kun pitäisi jostain maksaa. 100 k rahamäärästä 20-40 e on kärpäsen kakan verran. Jos sillä rahalla voisi saada elämyksen ja muistoja loppuelämäksi, ehkäpä se kannattaisi maksaa eikä aina vaan miettiä että ooh voi voi voi kun menee RAHAA!
Noin ajattelee vain se, joka ei ole kyennyt säästämään 100 000 e (tai sijoituksissa ei ole vastaavaa summaa). Jos sillä 20-40 eurolla saa huonon muiston loppuiäkseen, niin raha meni hukkaan.
Omaisuutta minulla on yli 200 000 edestä. Siinä samalla olen pystynyt nautiskelemaan elämästä ja en ole rahan kanssa pihistellyt. Ei tulisi mieleenikään. Olen matkustellut, muistanut läheisiäni, ostanut mitä haluan. Raha ei ole minulle Jumala.
Syitä pihiyteen voi olla tosi monenlaisia. Miksi jonkun pihiyden syy on tärkeää tietää? Varsinkin jos pihiys koskee vain ihmisen omaa elämää, eikä vaikuta muihin ihmisiin mitenkään?
Lähipiirissä on pihiyttä ja olen tietysti miettinyt syitä, koska asia on vaikuttanut myös minuun. Tosin perheessämme oli myös henkilö, joka oli hyvin avokätinen eikä ollenkaan pihi, niin sehän kompensoi tilannetta, oikeastaan hyvinkin merkittävästi kokonaisuutta ajatellen.
Yksi erityinen asia on tullut ilmi: henkilö joka on hyvin joustamaton kaikissa asenteissaan, periaatteissaan ja arkikäytännön tasolla (vrt. OCD-syndrooma), on myös raha-asioissaan äärimmäisen pihi. Mielestäni tämä on sairaalloinen piirre hänessä. On myös fundamentalistinen uskovainen, jonka käsitykset siitä miten ihmisten pitäisi elämänsä elää ovat hyvin jyrkkiä ja tuomitsevia.
Ei tuollaisen kanssa voi olla missään tekemisissä. 'Toksisuus' on lievä sana asiaa kuvaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan eri asia, jos ihminen joutuu olosuhteiden pakosta pihistelemään. Eli tilanne jossa rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä.
Sitten on niitä joilla on valtava omaisuus ja _oikeasti_ olisi varaa nautiskella elämästä, syödä hyvää ja ravintorikasta ruokaa jne. Vaan kun ei raaskita! Elävät kuin kerjäläiset konsanaan. En ymmärrä.
Miksi et? Jos se ruoka ei tuo mitään erityistä iloa eli jos kaurapuurosta saa saman vatsantäytetunteen kuin kasvissosekeitosta, niin miksi panostaa asioihin, jotka eivät tuo itselle onnea.
Näiden vastapainona ovat sossun tuella elävät, joille Wolt toimittaa nautiskeluruokaa ja sossu sen maksaa. Heitä me emme tietenkään paheksu, emmehän. Pitäähän ihmisen syödä.
Oletko vähän yksinkertainen? Ravintorikas ruokavalio taatusti parantaa elämänlaatua, kun kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Pelkällä veteen tehdyllä kaurapuurolla ei saa muuta kuin sairauksia aikaiseksi.
Tuon vuoksi on olemassa erilaisia lisäravinteita. Tulevat halvemmaksi kuin sikakallis "terveellinen" ruoka. Netistä pystyy tutkimaan mitkä lisäravinteet imeytyvät paremmin ja missä muodossa ja mitä ravinteita yleensä puuttuu monen ihmisen ruokavaliosta. Sitten ottaa niitä lisäravinteita ja pysyy puutostilat poissa.
No minusta sellainen ihminen on säälittävä tavallaan. Elämä menee siihen tasaisen tappavaan tylsään arkeen, vaikka olisi muitakin vaihtoehtoja. Jotenkin, kun sitä nähnyt niin tuntuu, että se on sairaus vähän niin kuin laihdutus ihmisellä jonka ei tarvitse laihduttaa, pakonomaista.
En tarkoita että rahat pitäs käyttää sen siliän tien, mutta pikkasen höllätä, varsinkin kun ei enää ole vuosia niin hirveästi jäljellä..Mut tehkööt jokainen miten tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat pysyvät rikkaina kun eivät tuhlaa rahaa turhuuksiin
T. 140 000 vuodessa tienaavaMitä hyötyä on rikkaudesta tai ylipäätään rahoista, jos ne makaa pankkitileillä, sijoituksissa jne?
Olen sitä mieltä, että rahasta on hyötyä vain, jos sitä käyttää. Ja pitää käyttää.
Tuhlaan rahaa kaikkeen mukavaan josta tykkään. Olen ns ihannekuluttaja , sillä jos meitä ei olisi - todellisia kuluttajia- niin pian maa olisi konkurssissa.
Me pidämme hengissä. Kuvitelkaa mitä tapahtuu valtiossa, jos kaikki alkavat pihtaamaan, eivätkä osta mitään mitä ei ole ihan pakko hengissäpysymisessä?
Sinne pankkitilille on hankala kerätä euroakaan, jos kuluttaa kaiken. Sijoituksissa raha on nimenomaan kulutuksessa eli sillä kehitetään erilaisia toimintoja.
Kaltaisesi kuluttaja on juuri se, jolle keksitään olemattomia tarpeita ja niin sinä sitten menet ostamaan uudet kengät, koska tässä kuussa kenkien kuuluu olla kirpunvihreät.
Kyllä ihmetellyt appivanhempien köyhäilyä. Rahaa kyllä on mut kitkutetaan ja penniä venytetään. Sitten ollaan kerjäläisiä, toisten uudet vaatteet kelpaa ilmaiseksi kyllä.