miksi jotkut ihmiset ovat sairaalloisen pihejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukko on pihi ja joskus naureskelin miehelle, että ottaa varmaan rahat mukaansa hautaan.

Sitten appi sairastui syöpään, julkisella puolella ei saanut hoitoa, yksityisellä ei ollut hoitoa tarjolla, mutta Ruotsissapa oli. Appi on saanut nyt Suomessa parantumattomaksi syöväksi määritellyn sairauden toteamisen jälkeen 5 vuotta lisää hyvää elinaikaa vain siksi, että oli ollut pihi ja säästänyt. Hautaan hän ei saa rahoja mukaansa, mutta ennen hautaa enemmän vuosia kuin mitä suomalainen lääkäri pystyi lupaamaan. Rahalla saa nykyisin myös hoitoa ja vuosia elämään.

Itse parantumatonta syöpää sairastavana tällainen asia saa minut vaan surulliseksi. Siis se, että rahalla voi ostaa itselleen elämää. Kun tiedetään se, ettei kaikilla ole mahdollisuutta pihistellä ja säästää. Joskus elämä vaan murjoo.

Testaa syödä joka päivä ruokasoodaa veteen sekoitettuna ja nyt kun kuusenkerkkää löytyy kuusista, kerää niitä, huuhdo ja pakasta ja syö/tee teetä niistä ja katso parantuuko syöpä!

Vierailija kirjoitti:

AP, kerro esimerkki pienestä elämää helpottavasta menosta

Siivouksen ostaminen. Maksan 129 e/kk siitä, että joku toinen käy siivoamassa puolestani mieluummin kuin käytän itse siihen aikaani.

Ruoan tilaaminen ravintolasta silloin, kun ei ole aikaa, intoa tai voimia kokkailla.

Auton renkaiden vaihto liikkeessä.

Onhan näitä vaikka kuinka paljon.

ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen itsekin, mun isä on tuollainen. Ei raaski käyttää rahaa mihinkään, ei edes kunnon ruokaan.

eli ei anna sinulle rahaa, vaikka haluaisit muiden rahaa niin kuin kaikki naiset

Minä en halua omalta vanhemmaltani rahaa, mutta haluaisin, että hän söisi kunnon ruokaa eikä mitään perunamaitoa ja laihaa nakkikeittoa päivästä toiseen. Välillä sitten nälkään paljasta ruisleipää. Missä kaikki vitamiinit ja muut elimistön tarvitsevat aineet? Varmaan kärsii jo nyt aliravitsemuksesta ja sehän tekeekin hyvää loppuelämän terveydelle, not.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole hirveän varakas, mutta joka kuukausi laitan rahaa rahastoihin. Sairastuin pari vuotta sitten vyöruusuun ja löysin netistä tiedon, että siihen on olemassa lääke, joka pitää ottaa alkuvaiheessa. En sitten raaskinut sitä ostaa vaan päätin pärjätä ilman. Onnekseni sairaus oli suhteellisen lievä.

Vyöruusu rokote on kallis, 2x240e.

Loisiva narsistilokki huusi mulle pää punaisena, että olen pihi! Tuloni on pienemmät kuin hänellä, mutta budjetoin niin että riitti. Impulssihäiriöisellä on aina kaikki loppu.

TV:ssä tulee joku UK saitureiden säästövinkit, menee niin överiksi ettei voi katsoa.

Mekin säästetään miehen kanssa ahkerasti, mutta silti käytämme rahaa joihinkin asioihin, jotka ovat arjen helpottamisen kannalta vaan järkeviä. Esim. matot viemme pesulaan, mutta tätä ei voi kaikille iäkkäille sukulaisille sanoa ääneen ellei halua kuunnella kauheaa siunailua siitä miten kannattaisi vaan itse pestä matonpesupaikalla. 😀

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monella pihiys menee pakko- oireiseksi. Eli on kyse OCD: sta. Ihminen kituuttaa ja voi nähdä suurin piirtein nälkää, mutta ei tajua tilaansa vaan kaikessa pitää säästää.

Olen nähnyt aikoinaan kun vedentulo hanasta oli estetty niin, että vettä tuli vain liruttamalla ettei vaan yhtään pisaraa menisi hukkaan.

Tutussa lähipiirissä on eläkeellä oleva yksinelävä nainen( ollut ikänsä sinkku) ja hänellä sai perintönä kaksi taloa, äidiltään ja tädiltään.

Tosin talot eivät ole mitään luxusta eikä niistä saisi paljon, mutta maatilkut talojen alla ovat arvokkaammat. Vuokrasuhteet olleet ongelmallisia ja nainen valittelee milloin mistäkin, kun vuokralaiset eivät ole olleet tyytyväisiä.

Olen sanonut, että myy pois. Taloilla ei ole arvoa, mutta maapaloista saat jotain. Perillisiä ei ole.

En vaan tajua millään miksi hän toimii kuin toimii. Työeläkkeensä on ihan kunnollinen ja sillä tulee toimeen. Ikä alkaa lähentyä 80v. No, ihminen ei osaa muuttua, eikä ajatella tuossakaan niin, että myynpä pois ja alan tuhlaamaan rahaa, matkustelemaan ja nauttimaan loppuelämän vuosista. Ei tule niin käymään. Kaupoista etsii punalaputettuja ruokia, ei osta uutena juuri mitään ja myy vähän väliä kirpputorilla edesmenneiden vanhoja kulahtaneita vaatteita ym ja valittaa kun eivät mene kaupaksi. Kaipa valtio saa lopulta kaiken, sillä en oikein usko että olisi saanut tehtyä testamentin.

Eikö ole kummallista, ettei ihminen tajua kenelle kerää omaisuutta ja rahaa, kun perillisiä ei ole?

Sairautta se on, eikä muuta. Samantyyppinen ihminen lähipiiristä ei raski mennä erikoislääkärille, kun se maksaa ja terveyskeskuslääkäriltä ei ole saanut apua. Sanoin, että eikö pidä itseensä ja terveyteensä satsata jos haluaa pysyä kunnossa? Satsata, koska on varaa, eikä ole rahasta puute.