Lue keskustelun säännöt.
Miehet joiden vaimot/perhe osallistuu kaikkeen (en tajua!?!)
31.05.2022 |
MIKSI?! en vain ymmärrä...ja sitten sekin että miksei voi heti sanoa että mulla tulee sitten koko perhe/vaimo mukaan jos tulen. JA hirveän paha olisi sekään jos kysäisisi onko se ok.
Miehelläni on kaksi tällaista kaveria joista voi melkein jo arvata että jos kutsut kaverin jonnekin, niin onkin koko perhe mukana tai toisella on pelkkä vaimo, mutta vaimo tuntuisi änkeävän ihan kaikkeen mukaan...eikö hän tajua ettei se ole välttämättä aina sopivaa? Ymmärrän jos noin on toisinaan, mutta ei aina...eihän?!
Todella rasittavaa, varsinkin jos miehet on sopineet menevänsä kaksistaan jonnekin ja sitten onkin koko perhe, niin onhan se ihan eri asia ja monessakin asiassa ne lapset on vain tiellä tai hidasteena.
Esimerkiksi mies pyytää apua johonkin piha hommaan kaveriltaan ja minä olen että sehän passaa saan rauhassa leipoa sillä välin...niin eiköhän sieltä tulekin sitten koko perhe ja onkin hankala kun pitäisi seurustella samalla kun keittiö on varattuna leipomiseen tai on sovittu että miehen kaveri tulee heittämään autolla lentokentälle, niin tuleekin koko perhe ja autossa on ahdasta, koska se on ihan täysi! tai kerran oli niinkin että mies oli pyytänyt kaveriaan että kävisi kastelemassa meillä kukat kun ollaan lomalla, niin kävi ilmi että siellä oltiin käyty koko perheen voimin...luulisi että oma järkikin sanoisi ettei se ollut tarkoitus ja tuon jälkeen ei olla enää moista palvelusta pyydetty.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen tuota usein, pyydän miestä tai lapsia mukaan, kun tapaan serkkuani tai käyn auttamassa.
Serkkuni on niin omahyväinen ihminen ja puhuu ja juoruilee koko ajan muista, ettei saa suun vuoroa. Jotenkin tilanne on helpompi, kun muita on seurassa.
On sen verran ikävä ihminen, jos ei olisi sukulainen, olisin laittanut välit jo kauan sitten poikki. Ja ehkä elossa oleva isoäiti vaikuttaa asiaan, kun en halua pahoittaa hänen mieltä.Kaikkien kanssa ei kemiat vain kohtaa ja on hyvä olla mukana omat seuralaiset.
Miks ihmeessä tapaat jos on niin ärsyttävä?!
Haluaa ilmeisesti kiduttaa myös puolisoaan ja lapsiaan kun ei itse osaa sanoa treffeille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en mä kyllä ymmärrä, että remppatalkooapuna tulee kaupan päälle koko perhe ja heitä täytyisi sitten viihdyttää. Se lentokenttäkuskaus on myös todella outoa, koska jos se auto on sitten ihan hemmetin täynnä, kun siellä on matkalaukkujen lisäksi Kati-vaimo, Jamina-Jessica 6v ja Nico-Luca 3v.
Vierailija kirjoitti:
No en mä kyllä ymmärrä, että remppatalkooapuna tulee kaupan päälle koko perhe ja heitä täytyisi sitten viihdyttää. Se lentokenttäkuskaus on myös todella outoa, koska jos se auto on sitten ihan hemmetin täynnä, kun siellä on matkalaukkujen lisäksi Kati-vaimo, Jamina-Jessica 6v ja Nico-Luca 3v.
Normaalisti sitä ajattelisi että vaimo jää kotiin katsomaan lasten perään vastaavissa tilanteissa...tietenkin asia voisi olla hieman eri jos ap:llä ja miehelläänkin olisi saman ikäisiä lapsia, niin heistä voisi olla seuraa toisilleen ja omat leikit sillä aikaa. Ja tuonkin vielä ymmärtäisi jos miehellä olisivat olleet vain lapset mukana autossa jos ei ole ollut hoitajaa, niin pakkohan ne on ottaa mukaan melkein mihin vain, mutta noinhan asia ei ollut.
On muuten tosi noloa kutsujallekin jos on kutsunut tietyn henkilön ja tämä saapuukin koko perheen kanssa asiasta mainitsematta ja sitten ei ole ymmärtänyt varautua.
No on kyllä outoa. Meilläkin iso perhe, mutta silti pyrin kyllä käymään kavereilla ilman heitä. Joskus oikeasti tekee ihan hyvää istua sitä iltaa ilman perhettä. Itsekin ollut vuosia kotiäitinä, niin ihan tarpeeksi on saanut noita katsella.
Kokemusta tällaisesta on. Miehen veljeä jos pyysi johonkin hommaan niin mukana tuli aina vaimo, lapsi ja koira. Liikkuivat aina laumana joka paikassa. Onneksi nykyään ovat irtautuneet toisistaan ja miehen veli "saa" liikkua jo yksinkin. Pahinta oli, kun en ole ylin ystävä vaimon kanssa, niin piti pitää seuraa hänelle ja lapselle sen aikaa kun miehet teki jotain hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minusta kahden työssäkäyvän, ja oikeastaan riittää että toinen käy töissä kokopäiväisesti niin yhteistä vapaa-aikaa jää aika vähän. Kyllä me vietetään se yhdessä jos ei mitään pakollista ole mikä pitää erillään tehdä, ei olla vielä kyllästytty 10 vuodessa toiseen niin että haluttaisi viettää aikaa erikseen vapaa-ajalla.
Minä taas lähden miehen mukaan tapaamaan hänen sukulaisiin vain noin kerran vuodessa ja senkin teen vain siksi, että tiedän hänen sitä toivovan (toivoisi, että lähtisin useamminkin). Hänen kavereilleen en lähde yleensä ollenkaan ja jos kaverit käyvät täällä niin hekin tulevan yleensä ilman puolisojaan. Jos jonkun puoliso on mukana, niin en katso että minun tehtäväni on pitää hänelle seuraa.
Olemme tavanneet vasta 50+ vuotiaana joten meillä ei ole mitään yhteisiä kavereita tai perhetuttavia vaan molemmilla omat ystävät, joiden puolisot olemme kyllä joskus tavanneet mutta emme ole sen läheisempiä.
Onneksi omassa kaveripiirissäni ei ole tällaista. Puolison kavereiden puolisot ovat kyllä mukavia ja välillä kutsutaan puolisoitakin mukaan. Mutta sen verran järkeä heillä on, että ymmärtävät milloin kutsu koskee koko perhettä ja milloin ei. Kai miehesi on sanonut aiheesta noille kavereilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin juuri, että minun vanhempani ovat olleet tällaisia. Lapsena kuljimme joka paikkaan aina yksikkönä. Harrastusten kisa-/turnausmatkoilla oli aina mukana koko perhe. Kun äiti näki parasta kaveriaan, olimme aina mukana. Ihan joka paikassa olimme aina kaikki. En muista yhtään kertaa, että kumpikaan vanhemmista olisi ollut reissussa ilman muuta porukkaa (paitsi isä työmatkoilla ja silloinkin äiti aina valitti dramaattisesti koko ajan). Ihan pimeetä, kun nyt oikein alkaa ajattelemaan. Äitini on todella läheisriippuvainen eikä hänellä ole koskaan ollut oikein muuta elämää kuin perhe. Oli 18v kotiäitinä. Se ehkä osittain selittää tilannetta .
Nyt omassa parisuhteessa on ihan erilaista. Näemme kavereita sekä yksin että yhdessä riippuen tilanteesta. Tunnemme molemmat toistemme parhaat kaverit hyvin ja molempien parhaat kaverit ovat lapsemme kummeja, joten joihinkin tilaisuuksiin olemme tervetulleita koko perhe. Mutta silti kyllä näen omaa parasta ystävääni yksin useimmiten, joskus lapsen kanssa(koska on lapsen kummi) ja sitten harvoin myös miehen kanssa. Äitini jaksaa kyllä aina syyllistää, kun en vähintään lasta roudaa mukanani joka paikkaan ja kehtaan tehdä kivoja juttuja ja käydä kivoissa ravintoloissa ilman lasta.
Meillä kaveripiiri on sellainen, että jokaikinen asia on aina suunniteltu ilman lapsia tehtäväksi, eli minä sitten jään aina lasten kanssa kotiin ja mies menee yksin (ovat alunperin hänen kavereitaan). Muut ovat lapsettomia pariskuntia ja meillä ei ole hoitoapua lapsille. Sitten ihmetellään, kun minä en ikinä osallistu illanviettoihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaveripiiri on sellainen, että jokaikinen asia on aina suunniteltu ilman lapsia tehtäväksi, eli minä sitten jään aina lasten kanssa kotiin ja mies menee yksin (ovat alunperin hänen kavereitaan). Muut ovat lapsettomia pariskuntia ja meillä ei ole hoitoapua lapsille. Sitten ihmetellään, kun minä en ikinä osallistu illanviettoihin...
Eikö sinulla ole omia kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaveripiiri on sellainen, että jokaikinen asia on aina suunniteltu ilman lapsia tehtäväksi, eli minä sitten jään aina lasten kanssa kotiin ja mies menee yksin (ovat alunperin hänen kavereitaan). Muut ovat lapsettomia pariskuntia ja meillä ei ole hoitoapua lapsille. Sitten ihmetellään, kun minä en ikinä osallistu illanviettoihin...
Eikö sinulla ole omia kavereita?
Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 15 vuotta nuoresta asti, joten tavallaan tulin kaveriporukkaan ja tutustuin vähitellen muiden tyttöystäviin, nykyisiin puolisoihin. Ennen lapsia vietimme siis aikaa kaikki yhdessä, mutta nyt olen ulkona tästä, kun en pääse mukaan, koska olen lasten kanssa aina kotona, kun ilöanvietot ovat pariskuntien kesken, ei lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minusta kahden työssäkäyvän, ja oikeastaan riittää että toinen käy töissä kokopäiväisesti niin yhteistä vapaa-aikaa jää aika vähän. Kyllä me vietetään se yhdessä jos ei mitään pakollista ole mikä pitää erillään tehdä, ei olla vielä kyllästytty 10 vuodessa toiseen niin että haluttaisi viettää aikaa erikseen vapaa-ajalla.
Perheenäiti ei ole käy työssä joten heillä on mielestäni keskivertoa enemmän yhteistä kotiaikaa muutenkin.
-ap
Tulee mieleen että tällä perheenäidillä ei saata olla kauheasti mitään muuta tekemistä, kun olla kotona lasten kanssa. On mukavaa vaihtelua päästä miehen mukana pois kotonta.
Toki vähän kummallisilta kuulostaa nuo tilanteet enkä itse ainankaan olisi kehdannut tunkea mukaan. Kukkien kastelussa menee 5min. ja muu perhe olisi voinut odottaa autossa jos mukaan pitää päästä.
Itse en myöskään tykkäisi, jos miehen kaveri tulisi tekemään jotain remppahommaa ja ilmoittamatta mukaan tulee koko perhe, jota minun pitää sitten huomioida. Toi lentokentälle kuskaus perheenvoimin olisi ihan ok, jos kaikki mahtuu kyytiin. Mutta en sitäkään ymmärrä miksi pitää mukaan ängetä. Paitsi jos samalla reissulla menivät ikeaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaveripiiri on sellainen, että jokaikinen asia on aina suunniteltu ilman lapsia tehtäväksi, eli minä sitten jään aina lasten kanssa kotiin ja mies menee yksin (ovat alunperin hänen kavereitaan). Muut ovat lapsettomia pariskuntia ja meillä ei ole hoitoapua lapsille. Sitten ihmetellään, kun minä en ikinä osallistu illanviettoihin...
Eikö sinulla ole omia kavereita?
Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 15 vuotta nuoresta asti, joten tavallaan tulin kaveriporukkaan ja tutustuin vähitellen muiden tyttöystäviin, nykyisiin puolisoihin. Ennen lapsia vietimme siis aikaa kaikki yhdessä, mutta nyt olen ulkona tästä, kun en pääse mukaan, koska olen lasten kanssa aina kotona, kun ilöanvietot ovat pariskuntien kesken, ei lapsille.
Mekin olemme olleet 12v yhdessä, mutta molemmilla on edelleen myös ne ihan omat kaverit. Onneksi näin. Miehen kaveriporukka oli ollut todella tiivis ennen kuin aloimme seurustelemaan. Mutta jotenkin juuri siinä vaiheessa kaikki erosivat teini-iän tyttöystävistään ja sellainen pariskuntina tapahtuva ajanvietto jäi kokonaan. Ei haitannut kyllä minua. Introverttinä vietän aikani mieluiten yhden itse valitseman henkilön seurassa kerrallaan. Siitäkään syystä en tajua miksi kukaan haluaisi huvikseen kulkea miehensä mukana joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että mies ei ole ollut luotettava. Mies jäänyt kiinni valehtelusta, pettämisestä ym.
Niin, sitä saa mitä tilaa, pitäisikö miesten olla oikeasti luottamuksen arvoisia silloinkin, kun se vaimo ei ole paikalla?
Ja mikä antaa miehelle muita oikeuksia/ oman tulkinnan siitä, mitä saa tehdä salaa vaimolta?
Kun luottamus menetetään, se on todella vaikeaa saada enää takaisin.
Ap, ymmärrät sitten kun miehesi jää kiinni valehtelusta ja salailusta. Hän aiheuttaa sellaisen kierteen, että sun ymmärrys on todella lujilla! On kokemusta siitä helvetistä.
Joo ja lapset. Eikö nämä kutsujat tajua että se tässä tapauksessa mies ei ole enää yksin, jos sattuu olemaan yksinhuoltaja niin sanomattakin selvää että lapset ovat mukana.
Eli siinä on perhe, jonka mielestä miehen kaverin voi tilata tekemään hommia vapaapäivinään kuin työmiehen ikään.
Näitä on nähty. Olemme kaikkiin näihin lokkeihin katkaisseet suhteet ihan miehen omasta tahdosta. Töitä saa tehdä viikolla riittävästi, ei tarvitse enää viikonloppuna mennä kaverille kaljapalkalla töihin. Ei se tule edes mieleen, että muut perheet saattavat haluta viettää vapaa-aikaansa oman perheen kanssa?
Hävytöntä, sanoisin.
Ihmeellisestä asiasta ap tekee ongelman. Me viihdymme perheenä yhdessä, ja olisi luontevaa käydä esim. kukkienkastelureissulla porukalla. Etenkin jos se on matkalla, kun ollaan menossa jonnekin.
Meillä myös lapset ovat mukana elämässä. Oppivat siinä samalla käytännön asioita. Nähtävästi on ollut hyvä asia, sillä kaikki pärjäävät hienosti koulussa ja osaavat myös auttaa kotitöissä.
No en usko vaikka kiva olenkin, mutta nämä tulevat kyllä vaikken olisi itse mukana tai kotona
-ap