Osaatteko hoitaa kodin asiat yksinkin jos puoliso ei enää pysty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa nyt ei keskitytä pelkkään sukupuoleen, niin ymmärrän kyllä tuon hyvin joissakin asioissa. Meidän perheessä minä olen esimerkiksi vastuussa perheen vakuutuksista, joten jos nyt kupsahtaisin, en tiedä tietääkö mies edes mitä vakuutuksia meillä on. Kyllähän hän vakuutuksia osaa hoitaa ja hoiti omansa ennen minua, mutta ei se tarkoita että hän olisi ajantasalla nykyisestä tilanteestamme.

No voi herraisä. Kai nyt normaali ihminen osaa esim. kirjautua sinne vakuutusyhtiön nettisivulle ja katsoa sieltä, tai jos ei ole tunnuksia niin soittaa/ kävellä toimistoon. Yms. sellaisia ihan normaaleiden ihmisten normaaleita tapoja toimia normaalissa elämässä.

Sit kun ikää on 70+ ja ei ole ikinä tarvinnut/kiinnostanut jotain hommaa tehdä, niin vaikeeta on

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun tämä tietokoneista jankkaava "asiantuntija" ei saa edes lainausta näkymään oikein. :D

Ja siis nuo neuvot wlan-salasanan vaihdosta ja varmuuskopioinneista ovat kyllä niin vajaaälyisiä, että lähinnä naurattaa. Taitaa olla kyseessä joku buumeri, joka on saanut rautaiset aateekoo-oppinsa ysärillä mikrobitistä. :D

Ihan tiedoksi että iPhonesta kirjoitettaessa lainausmerkit ei näy.

Vaikea kuvitella, että omassa ikäluokassa - tai edes viisikymppisten - olisi enää miesten ja naisten töitä, vaan hommat jaetaan intressien ja järkevyyden mukaan.

Mutta kauhulla odotan omien vanhempieni ikääntymistä, vanhuuden merkkejä on alkanut jo näkyä. En tiedä miten he hoitaisivat enää asioitaan, jos toinen jäisi esim. terveyden tilan takia pois kuvioista. Äitini hoitaa yksin lähes kaikki siivous- ja ruuanlaittojutut, isäni ei osaa edes käyttää uunia tai pesukonetta, tuskin edes tietää missä siivousvälineitä säilytetään. Sen sijaan äitini ei aja autoa, joka on ainoa väline millä pääsee mökille tai sukulaisiin, mikä on hänelle kuitenkin tärkeää. Myös tietotekniikka on haastavaa. Ja näitä asioita on hätkähdyttävän paljon. Näissä asioissa tuntuu kuitenkin olevan kyse nimenomaan asenteesta, eikä siitä ettei pystyisi. Voi kuitenkin olla että pian joutuu vanhoilla päivillä opettelemaan uusia taitoja.

Ja tosiaan asun kaukana, eli saattaa lähitulevaisuudessa olla lähempänä asuvilla sisaruksilla raskasta. He eivät ole kuitenkaan ilmaisseet huoltansa, mutta aika näyttänee.

Olen kohta 40v. Avioeron laitoin vireille viime kuussa. Nuoruuden suhde, josta tuli avioliitto. Kaksi lasta tällä hetkellä 8v ja 12v. Syynä juurikin se, että minun piti huolehtia ja tehdä KAIKKI.

Jostain syystä vuosien saatossa oli käynyt niin, että miehen saamaton asenne (jota en nuorena ja typeränä tajunnut) ja silloiset reissutyöt johtivat siihen, että reissutöiden loputtua reilu vuosi sitten ja miehen hypätessa samaan arkeen loppuperheen kanssa tajusin, että miten on luistellut perässä vedettävänä kaikessa. Minä hoidin lasten tarhavuodet, kesälomat, vaatehuollon, terveysjutut, kaverikuviot, synttärit, sairauspoissaolot, asuntoon liittyvät asiat (myös remontoinnin ja ulkopuolisilta ostetut remontit), autot, vaatteiden korjaukset, vasu-keskustelut, omat kokopäivä työt, ruuanlaiton, siivoamisen, tavaroiden laiton kiertoon (lapsiperheen pieneksi jääneet), lomamatkojen suunnittelun ja varaamiset jne. Koitin muistutella ja vaatia miestä osallistumaan; Turhaan.

Viimeinen pisara oli se, että lähdettiin reissuun hiljattain. Miehen käytössä on normaalisti ns. parempi auto (jonka huollot ja muun vastaan täysin minä) ja taannoin öljyvalo alkoi palaa, kun ei ollut mies ennen pitkää ajoa öljyjä tarkastanut vaikka kolmesti ennen tätä ajoa asiasta muistutin (valon huomasin minä, asian hoidin kuntoon minä). Tällä kertaa; Käskin tarkastaa öljyt ja nesteet. Vastaus oli joo joo ja sitten sanoi että tarkistettu ja kaikki ok. No ajeltiin kauas pohjoiseen. Siellä paluumatkalle lähtiessä jokin ääni päässä (liekö tämä ikuinen tarve varmistella, kun tietää että toinen ei asioita hoida) sai tarkistamaan öljyt ja nesteet uudelleen. Öljyt ok. Jäähdytysnestettä pari tippaa - pitäisi olla litra. Matkaa seuraavaan paikkaan, mistä moista voi ostaa oli melkein 100km. Keittänyt olisi varmasti koko kone.

Ilmeni, ettei mies ollut tarkastanut ja ei kuulemma osaa ja jälleen "mistä hän voi tietää". 

Siinä vettä jäähdytysainesäiliöön lisätessäni, ajaessani auton lähimpään taajamaan, ostaessani jäähdytysnesteen, läpinäkyvän putken alipaineimua varten (että saisi tilaa nesteelle) ja lapsille kummallekin lempipillimehun (joiden mauista miehellä ei myöskään tietoa) tiesin, että nyt riitti. Mies vieressä "miten tuota tietää, minkälaista tuota osaa ostaa, miten sieltä saa sitä lisättyä vettä pois, mistä sitä tietää miten paljon tuota pitää laittaa, varo ettet imaise suuhun asti jne". Olen varmasti Suomen ainoa nainen, joka tuohon tilanteeseen joutuu.

Itsestäni en ole huolissani; Pärjään varmasti. Mies? Ei ole minun ongelmani. Oma vikahan tuo oli. Olisi pitänyt laittaa lusikat jakoon jo alkuunsa (mutta kun olin nuori ja tyhmä ja mahdollistin omilla toimillani moisen riipan) tai vaatia todellakin ottamaan miestä selvää ja opettelemaan. Kun olipa mikä vain; Remontti, kodinhoito, ruuanlaitto, autot. Aina sama mantra "Miten mä voin tietää".

En varmasti osaisi tehdä kaikkea. Jotkut asiat olisi pakko opetella sen jälkeen tekemään itse tai pyydettävä niihin apua joltakin. Kaikkea tuskin edes tarvitsisi tehdä. En ajattele että mun olisi esim. tuossa vaiheessa pakko asua nykyisessä asunossa vaan sitten tehdään ratkaisuja jotka parantaa selviytymistä.

Mun vanhemmat ovat just eläköityneitä, isä aina tekevä ja menevä, ei paljoa kysele muten tehdään, kuun vaan menee ja tekee. On jopa vähän jyrä. Äiti hiljainen ja kiltti, mukavuudenhaluinen ja vähän jopa laiska. Tästäpä sitten vuosien seurauksena se, että äiti on tottunut valmiiseen, kun isä tekee kaiken. Takuulla on vaikea tottua, jos isä kuolee ekana eikä ole enää tekemässä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun on oppinut hoitamaan kodin asiat täysin yksin jo parikymppisestä niin eiköhän se luonnistu jatkossakin.

Osaan tehdä yhtä ja toista ja olen sitä mieltä että kaikenlaista voi oppia ja onnistua kun on vaan halua.

Isompiin asioihin pyydän sitten ammattiavun paikalle ja hyvin olen pärjännyt, syksyllä täytän 68.

Autoa en korjaa koska se on liian arvokas mihinkään kokeiluihin eli merkkikorjaamolle menee jos tarve vaatii.

En eläissäni miehen kanssa ole asunut ja mitä miehiä on ollut niin muihin tarkoituksiin kuin huushollistani huolehtimiseen. Ketään en koskaan ole vakituiseksi halunnut.  Ja kaikki asiat on tullut hoidettua, niin taloudenpito kuin paperiasiatkin. Ilman miestä, ja takuulla haluamallani tavalla.

Juuri näin. En minäkään miestä ota omaan kotiini.