Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Onko kyse aina samasta kaveriporukasta? Tuskin esimerkiksi pienten lasten isät pääsee ihan noin usein kesällä kaverimenoihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesä menee hukkaan tuolla asenteella. Voihan sitä töiden jälkeen tehdä vaikka mitä! Vai jotain pitkiä reissujako haluaisit? Kuitenkin suhtaudut nihkeästi tuohon 300 km päähän matkustamiseen.
No en mä pitkiä reissuja, mutta olisi kiva mennä vaikka johonkin toiseen kaupunkiin yöksi hotelliin ja käydä syömässä kivasti. Tai vaikka lauauntaiaamuna torille kahveille ja siitä kävelylle rantaa pitkin. Juoda viiniä omalla parvekkeella. En tiedä, jotakin.
Ymmärrän sua ap, mutta sulla on sen sorttinen mies, että hän ei jaksaisi mitään hotellireissua sun kanssa vaan aina pitää olla hemmetinmoinen porukka koossa. Itse tuskailin aikoinani saman asian kanssa, minut pienet haaveet lauantaiaamun torikahveista eivät koskaan toteutuneet. Ei se olisi jaksanut rauhoittua istumaan yhdessä paikkaa edes kahvin ajaksi puhumattakaan hyvästä ruuasta ja vinkusta kotona perjantai-iltana työviikon jälkeen.
Ei, ei, kavereiden kanssa vaan jonnekin. Se juttu sitten loppui. Keski-ikäisiä oltiin. Ei se mies muutu, se sun vaan pitää hyväksyä, olen pahoillani.
Aika moni kuitenkin rauhoittuu iän myötä ja tuo nuoruuden levottomuus jää. Mutta jos aapeen mies on suurperheestä ja jatkaa rientävää elämäntapaa, se ilmeisesti sopii hänen luonteeseensa eikä hän näe siinä mitään omituista. Tai sitten hänellä on alkava alkoholiongelma.
Miehelle myös tuntuu olevan arvojärjestys selvä. Hän ja hänen menonsa tulevat ensin, ja naisen haaveet ovat naisen oma huoli. Aika vaikea tuohon väliin taitaa olla tunkea, eiköhän siinä käy niin, että kaikki naisen järjestämä on sitten tylsyyttä ja tervanjuontia.
Ap taas ei ole päässyt edes muodostamaan näkemystään siitä, mitä hän haluaa. Tai sitten hän on passiivinen jostain muusta syystä ja odottaa miehen muuttuvan ja tämän katseen kirkastuvan ja kääntyvän häneen kuin nälkäinen kissa tuijottaa haaveellisena ihmistään.
Ainoa konsti ujuttaa yhteisiä menoja tuollaiselle miehelle taitaisi olla oman ohjelmatoimiston perustaminen. Ap kehittelemässä kuumailmapallokeikkoja jne. Ei vain taida olla lainkaan hänen tyyppistään sellainen aktiivisuus myöskään. Tietysti kysymys kuuluu, mitä mies näkee aapeen staattisemmassa seurassa. Jompi kumpi tuossa suhteessa joutuu kärsimään jos ei kerran mies osoita mitään rauhoittumisen merkkejä. Taitaa olla selvää sekin, että kumpi.
Jos tilanne vaivaa aapeetä niin paljon kuin vaikuttaisi, niin siinä täytyy ilmeisesti ottaa pässiä sarvesta ja alkaa taluttaa. Siksihän pässissä on kahva. Pässiä kun ei voi viedä narussa vaan se puskee, sanonta on kadottanut alkuperäisen merkityksensä. Jos haaveissa on lapsia jne, niin jossain vaiheessa joka tapauksessa on opeteltava niitä omia tarpeita saamaan läpi.
Ihanaa, sulla on paljon omaa aikaa.
Minä katselin parikymmentä vuotta tuollaista jokaipaikan höylää. Jatkuva meno ja vöyhötys päällä - kiihtyi vain ajan saatossa. Sitten kun ilmoitin, että lähdenpä elämään omaa rauhallista elämääni omanlaisessani seurassa, ole ihmettely kova; ei kertakaikkisesti nähnyt mitään outoa siinä, että mennä pöhöttänyt vuosikymmeniä omiaan, priorisoiden omat menonsa.
Sillälailla. Eikö tuo ole selvä sanoma mieheltäs? Sinuna laittasin eropaperit pöytään niin luulis ukon havahtuvan ja laittavan arvonsa uusiksi. Minä en kyllä kattelis tuota käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole edes yhteistä aikaa juhannuksena!? Onko ne miehen kaikki kaverit jotain poikamiehiä?
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiaan kuulumaton huomio: miten helvetissä joku jaksaa noin ohjelmoitua kesää? Missä vaiheessa levätään ja ollaan hiljaa? Ei ihme että ihmiset uupuvat, jos vapaallekin tehdään tuollainen lukujärjestys, ja sen lisäksi joku vielä haluaa yhteistä laatuaikaa puuhasteluineen 😳
Aivan identtinen ajatuskulku kun luin aloituksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ei haittaisi menevä mies. Noh viihdynkin yksikseni. En ole ollut vuosiin rauhassa hetkeäkään...
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuollaiset kaverikesät teininä ja parikymppisenä tai sinkkuna, mutta muuten kyllä pidän hyvin erikoisena sitä, että aikuinen parisuhteessa elävä ihminen suunnittelee kesänsä lähes pelkkiä kavereita varten... Ja eikö tuossa porukassa ole muita, joilla on kumppaneita, joiden kanssa ap:kin voisi viettää aikaa..? Me ollaan miehen kanssa myös todella sosiaalisia ja on isot kaveriporukat kummallakin, mutta pääasiassa kyllä kesäviikonloput menee samassa paikassa ehkä paria poikkeusta lukuun ottamatta ja on myös kahdenkeskistä aikaa... Etenkin joku juhannuskin on ollut automaatio, että samassa paikassa ollaan.
Toki meillä hieman nämä yhteisetkin kaverimenot on rauhoittuneet lapsen myötä, mutta ennen lasta, kun menojalkaa vipatti enemmän, niin yhdessä kyllä viihdyttiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Missä tuolla lukee, että on miesporukka?
Eikö naiset voi viettää juhannusta kavereiden kanssa vaikka olisikin puolisoita?
Tätä minäkin ihmettelen. Jostain syystä naiset haluaa aina ensisijaisesti viettää vapaa-ajan puolison (ja perheen) kanssa, ei kaveriporukassa. Tämä liittyy jotenkin sen parisuhteen antamaan statukseen ja halutaan näyttää, että meillä menee hyvin. Some-aika oikein korostaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Missä tuolla lukee, että on miesporukka?
Eikö naiset voi viettää juhannusta kavereiden kanssa vaikka olisikin puolisoita?Tätä minäkin ihmettelen. Jostain syystä naiset haluaa aina ensisijaisesti viettää vapaa-ajan puolison (ja perheen) kanssa, ei kaveriporukassa. Tämä liittyy jotenkin sen parisuhteen antamaan statukseen ja halutaan näyttää, että meillä menee hyvin. Some-aika oikein korostaa tätä.
Tuota, jos hyvin käy, niin tunne on molemminpuolinen, että se mieskin haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa. Kyllä meillä ihan omasta halustaan mies haluaa lähteä kanssani kahdestaan vaikka etelänlomalle tai lappiin vaeltamaan. Ja kyllä, meillä menee hyvin.
Eihän tuohon listaan mahdu edes miehen kanssa mitään etelän lomaa tai muutaman päivän kaupunkilomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskin tuosta 5 viikonloppua, jolloin olette yhdessä. Tietysti lähdet sukutapahtumiin mukaan. Pidät vielä aina mahdollisimman hauskaa aina kun olette yhdessä ja olet miellyttävää seuraa.
Mökeille älä tunge mukaan. Pidä vielä mahdollisimman hauskaa silloinkin kun vietät viikonloppua ilman miestä. Kun hän tulee kotiin, olet hyvällä tuulella kaikesta kivasta jota olet keksinyt.
Jos mies ei kyllästy kavereihinsa ja poikien menoihin tuon kesän aikana, joudut miettimään haluatko paremmin kotona viihtyvän miehen, varsinkin jos lapsia suunnittelet. Mutta jos alat nyt kiukuttelemaan ja näyttämään hapanta naamaa, on kaverien seura entistäkin kallisarvoisempaa.
Joku yhdessä sukutapahtumiin ei ole sama asia, kuin kahdenkeskinen aika.
Minkä ikäisiä olette? Entä miehen kaverit? Onko heillä vaimoja, tyttöystäviä, perhettä tai lapsia? Mitä heidän tyttöystävät ja vaimot tekee silloin kun miehet rellestää?
Sinä olet miehellesi säännölliseen kassientyhjennykseen käytettävä reikä. Kaiken muun sosialisoinnin hän on ulkoistanut. Jätä!
Arkisin käydään yleensä töissä joten yhteistä aikaa ei ole paljon. Eikä silloin voi esim reissuun lähteä.
Perhejuhlissa jos nukutaan sisarusten kanssa vanhempien luona ja seurustellaan perheen kanssa niin eihän siinä ole kahdenkeskistä aikaa ollenkaan.
Ap voi hankkia kesäromanssin - "yksinäiset" viikonloput hurahtaa ihan huomaamatta!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Jos parikymppisiä, tuollainen käytös on ihan ok ja ymmärrettävää, jos kolmekymppisiä, niin ei.
Tässä varmaan on pariskunta, jossa toinen pitää itseään parikymppisenä nuorena ja toinen on mielestään kolmekymppinen aikuinen, joka haluaa alkaa elää oikeasti aikuisen elämää. Kumpikin on tavallaan oikeassa ja yhtä lailla väärässä, sillä ei se parisuhde sillä tavalla toimi, että molemmat haluaa elämältään aivan eri asioita.
Tiivis parisuhde ja perhe-elämä ei välttämättä ole ap:n puolison haaveena tai ehkä on, mutta ei ap:n kanssa. Ehkä ap:n olisi parempi olla jonkin samalla tavalla elämään suhtautuvan seurassa.
Siis milloin nämä miehen menot on tulleet tietoon? Onko käynyt niin, että mies on perunut jotain teidän yhteisiä jo suunniteltuja menoja kaverimenojen vuoksi? Olisi kannattanut ilmeisesti jo todella hyvissä ajoin sanoa miehelle, että tuolloin mennään paikkaan x ja tuolloin varataan viikonloppu paikkaan y jne. Sitten mies olisi joutunut sanomaan kavereilleen, että ei pääse nyt Jaken polttareihin, kun ollaan vaimokkeen kanssa Prahassa tms.