Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanonut niin. Mielestäni vaan on kivä välillä jopa ikävöidä.
Tämä on outoa, mitä sä siis haluat puolisostasi tai parisuhteeltasi oikeasti? Jotain fiiliksiä siitä että toista pitää tavoitella tai kaivata jotenkin aidosti?
Ei se, että ikävöi toista tms tarkoita etteikö siinä liitossa olisi jotain muutakin.
Mitä liitosta pitäisi haluta? Olla rakastettu, arvostaa toista, ikävöidä ja kaivata toista jos ollaan erossa pidempään.
Nämä niitä asioita miksi ollaan yhdessä, miksi olla jonkun kanssa jota ei ikävöi? Eikö se ihminen ja hänen seura siis merkitse mitään kun ei kaipaa?
Itse koen tuollaisen ikävöinnin hieman teennäisenä, tietenkin kaipaan puolisoa. Juttuja tulee töiden puolesta kuitenkin sen verran, että en erityisesti tahdo mitään "omia" menoja tuosta syystä. Tuo fiilis nyt tulee muutenkin kun ollaan erossa. Joten siksi se särähti korvaan, outoa jos tuon takia pitää järjestää menemistä että "ollaan erilliset ihmiset ja minulla on oma elämä" - ihan kun sitä siinä arjessa ei ole. Melko kepeissä kantimissa se itsenäisyys jos tuollaisia temppuja vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa tuollaiset aikuisten ihmisten joka kuukausi toistuvat ryyppykaverimenot... Onko kyse vielä samasta kaveriporukasta? Ehkä jotkut yhdet varpajaiset tai polttarit ymmärtäisin siellä täällä, mutta oikein mökin vuokrausta ja vielä niin, ettei ole mikään "perheloma". Varmasti tätä bailaamista ja jätkien reissuja jatkuu ihan ympäri vuoden...
Ap:n miehestä en tiedä, mutta minä käyn kavereitten kanssa kalassa, miestäni se ei kiinnosta. Hän kököttää lintutornissa kevään ja syksyn. Kavereiden kanssa mökillä ei ole pakko ryypätä, vaikka se monelle tuntuu olevan ainoa aktiviteetti.
Ehkä kannattaisi joskus myös kysyä mitä se mies haluaisi tehdä, jos ei kalastus ja mökkireissut kiinnosta... Vai eikö hän siis edes halua viettää kanssasi aikaa ja hänelle on ok, että olet monena kesäviikonloppuna kavereiden kanssa mökillä kalassa?
Mies haluaa seurata lintujen muuttoja, ei kalastaa. Minä taas en saa mitään riemuntunnetta jostain merimetsosta sisämaassa. Tuossa ap:n miehellä oli kaveriviikonloppuja kesässä 5 kpl eli ei minusta mitenkään avioeroon johtavasti, niitä kaverin häitä en laskenut tähän mukaan. Suunnilleen yhtä monta viikonloppua minä olen kesästä kalassa ja muutaman enemmän mies kevään ja syksyn aikana lintuja tarkkailemassa. Hyväksymme toistemme harrastuksen ja kaveriporukan, ei kaukoputki eteisessä saa minua harkitsemaan eroa.
No, teidän tilanteenne ei ole sitten yhtään samanlainen, kuin ap:lla, koska kumpikaan ei kärsi siitä, että toinen on paljon pois omilla menoillaan.
Kaikki meistä eivät ole sannamarineja, joiden vapaa-ajanviettoon alkoholilla on valtava merkitys.
Miten mä en tajunnut pitää viikonlopun varpajaisia? Ehkä siksi, kun en suunnitellut niitä paria kuukautta ennen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa tuollaiset aikuisten ihmisten joka kuukausi toistuvat ryyppykaverimenot... Onko kyse vielä samasta kaveriporukasta? Ehkä jotkut yhdet varpajaiset tai polttarit ymmärtäisin siellä täällä, mutta oikein mökin vuokrausta ja vielä niin, ettei ole mikään "perheloma". Varmasti tätä bailaamista ja jätkien reissuja jatkuu ihan ympäri vuoden...
Ap:n miehestä en tiedä, mutta minä käyn kavereitten kanssa kalassa, miestäni se ei kiinnosta. Hän kököttää lintutornissa kevään ja syksyn. Kavereiden kanssa mökillä ei ole pakko ryypätä, vaikka se monelle tuntuu olevan ainoa aktiviteetti.
Ehkä kannattaisi joskus myös kysyä mitä se mies haluaisi tehdä, jos ei kalastus ja mökkireissut kiinnosta... Vai eikö hän siis edes halua viettää kanssasi aikaa ja hänelle on ok, että olet monena kesäviikonloppuna kavereiden kanssa mökillä kalassa?
Mies haluaa seurata lintujen muuttoja, ei kalastaa. Minä taas en saa mitään riemuntunnetta jostain merimetsosta sisämaassa. Tuossa ap:n miehellä oli kaveriviikonloppuja kesässä 5 kpl eli ei minusta mitenkään avioeroon johtavasti, niitä kaverin häitä en laskenut tähän mukaan. Suunnilleen yhtä monta viikonloppua minä olen kesästä kalassa ja muutaman enemmän mies kevään ja syksyn aikana lintuja tarkkailemassa. Hyväksymme toistemme harrastuksen ja kaveriporukan, ei kaukoputki eteisessä saa minua harkitsemaan eroa.
No, teidän tilanteenne ei ole sitten yhtään samanlainen, kuin ap:lla, koska kumpikaan ei kärsi siitä, että toinen on paljon pois omilla menoillaan.
Tilanne on ihan samanlainen, me vain olemme aikuisia, joista molemmilla on omanlaisiaan menoja. Emme kuitenkaan oleta monen kirjoittajan tavoin, että kaveriviikonloput ovat ryyppäämistä varten.
Ap:n miehellä taitaa kumminkin olla, kun on kyse polttareista, varpajaisista, ei-perhemökkeilyjä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi elää kesäänsä eikä nyhvää kotona. Onpa iso asia. Asutte yhdessä ilmeisesti, onhan se koko vuoden sun kanssa. Meillä ollaan perheenä mökillä ja kahdestaan festareilla jne., mutta jos ystäväpiiri ei olisi yhteinen niin sit mentäis omien kanssa ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
Hurja tahtihan ap:n miehellä on, mutta yleisemmin menee hankalaksi, jos puoliso alkaa mökötäää myös perhejuhlista, joihin on myös saanut kutsun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
En tiedä oikein miten laskit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
En tiedä oikein miten laskit...
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos viikonloppuja on 13 ja mies kavereiden kanssa 5 viikonloppua + 1 työkavereiden kanssa, niin se on 46% kaikista kesän viikonlopuista. 2 perhejuhlaviikonloppua on sellaisia, joihin ap on tervetullut mukaan, samoin ne kaverin häät.
Vankilasta pääsee lomalle tiheämmin kuin mitä ap sallisi miehelleen aikaa kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin asiaan kuulumaton huomio: miten helvetissä joku jaksaa noin ohjelmoitua kesää? Missä vaiheessa levätään ja ollaan hiljaa? Ei ihme että ihmiset uupuvat, jos vapaallekin tehdään tuollainen lukujärjestys, ja sen lisäksi joku vielä haluaa yhteistä laatuaikaa puuhasteluineen 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Enpä tiedä, koska olen nainen. Koko tämä porukka on naisia, osa jopa perheellisiä. Se mökkikin on aina sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Miehet ovat nykyaika juurikin noin tasottomia. Ei ihmetytä että heterous alkaa kohta olla historiaa. Nytkin pride on jo kuukauden mittainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesä menee hukkaan tuolla asenteella. Voihan sitä töiden jälkeen tehdä vaikka mitä! Vai jotain pitkiä reissujako haluaisit? Kuitenkin suhtaudut nihkeästi tuohon 300 km päähän matkustamiseen.
No en mä pitkiä reissuja, mutta olisi kiva mennä vaikka johonkin toiseen kaupunkiin yöksi hotelliin ja käydä syömässä kivasti. Tai vaikka lauauntaiaamuna torille kahveille ja siitä kävelylle rantaa pitkin. Juoda viiniä omalla parvekkeella. En tiedä, jotakin.
Ymmärrän sua ap, mutta sulla on sen sorttinen mies, että hän ei jaksaisi mitään hotellireissua sun kanssa vaan aina pitää olla hemmetinmoinen porukka koossa. Itse tuskailin aikoinani saman asian kanssa, minut pienet haaveet lauantaiaamun torikahveista eivät koskaan toteutuneet. Ei se olisi jaksanut rauhoittua istumaan yhdessä paikkaa edes kahvin ajaksi puhumattakaan hyvästä ruuasta ja vinkusta kotona perjantai-iltana työviikon jälkeen.
Ei, ei, kavereiden kanssa vaan jonnekin. Se juttu sitten loppui. Keski-ikäisiä oltiin. Ei se mies muutu, se sun vaan pitää hyväksyä, olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesä menee hukkaan tuolla asenteella. Voihan sitä töiden jälkeen tehdä vaikka mitä! Vai jotain pitkiä reissujako haluaisit? Kuitenkin suhtaudut nihkeästi tuohon 300 km päähän matkustamiseen.
No en mä pitkiä reissuja, mutta olisi kiva mennä vaikka johonkin toiseen kaupunkiin yöksi hotelliin ja käydä syömässä kivasti. Tai vaikka lauauntaiaamuna torille kahveille ja siitä kävelylle rantaa pitkin. Juoda viiniä omalla parvekkeella. En tiedä, jotakin.
Selkeästi tämä ei miestäsi kiinnosta, romanttinen kahden kesken oleilu naisensa kanssa. Onko aika jatkaa matkaa vai jaksatko tätä vuosi tolkulla? Lähde, ennen kuin rupsahdat kunnolla! Joku muu mies saattaisi sinusta vielä innostua.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi elää kesäänsä eikä nyhvää kotona. Onpa iso asia. Asutte yhdessä ilmeisesti, onhan se koko vuoden sun kanssa. Meillä ollaan perheenä mökillä ja kahdestaan festareilla jne., mutta jos ystäväpiiri ei olisi yhteinen niin sit mentäis omien kanssa ja sillä hyvä.
En tiedä, mutta ainakin meillä kesäsuunnitelmat tehdään pääosin yhdessä... Molemmilla taitaa olla tällä hetkellä 2 sellaista kaverimenoa, johon kumppani ei tule, mutta muuten on yhteisiä kaverimenoja ja/tai mennään ihan kahdestaan. Joskus sinkkuaikoina oli niin, että kesä täyttyi vaan kaverimenoista, mutta ei enää vuosiin. Enkä nyt vertaisi mitään marraskuun yhteisiä viikonloppuja heinäkuun viikonloppuihin tai ylipäänsä arkea vapaisiin.
Mun mies on käytännössä joka viikonloppu kesäisin töissä. Jos ei ole, todennäköisesti on mökillä tai harrastuksen parissa. Lyödään lukkoon yksi viikko niin, että molemmat ovat lomalla ja tehdään silloin jotain yhdessä.
Aikataulut vaihtelee hiukan vuosittain, niin en ole enää pitkään aikaan jaksanut miettiä sitä miten osuttaisiin yhtäaikaa vapaalle, sen verran aikataulut elää, että silti sitä yhteistä aikaa ei välttämättä olekaan. Teen omat suunnitelmat joko yksin, lasten kanssa (jotka jo asuu muualla) tai ystävieni kanssa. Miehen kanssa nähdään arkena ja ihan hyvin meillä menee. Talvella ollaan enemmän yhdessä vaikka molempien työ rajoittaa toki. Viihdytään hyvin yhdessä silloin kun yhdessä ollaan.
30 vuotta yhteistä matkaa takana, joten tiedämme hyvinkin missä mennään ja rakkautta riittää.