Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Mikä siinä porukassa on sellaista, että siihen ei muita voi puolisoita sotkea?
Ei mitään. Saa sen kumppanin tuoda mukanaan, mutta kukaan ei ole koskaan tuonut ja se on kieltämättä helpotus. Voidaan rauhassa muistella menneitä ilman, että jonkun nyxä saa hepulin.
Voi luoja onko noin typeriä miehiä, kuin sinä, olemassa?
Missä tuolla lukee, että on miesporukka?
Eikö naiset voi viettää juhannusta kavereiden kanssa vaikka olisikin puolisoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
En tiedä oikein miten laskit...
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos viikonloppuja on 13 ja mies kavereiden kanssa 5 viikonloppua + 1 työkavereiden kanssa, niin se on 46% kaikista kesän viikonlopuista. 2 perhejuhlaviikonloppua on sellaisia, joihin ap on tervetullut mukaan, samoin ne kaverin häät.
Vankilasta pääsee lomalle tiheämmin kuin mitä ap sallisi miehelleen aikaa kavereiden kanssa.
Tuossa ei taida olla yhtään kahdenkeskistä viikonloppua... Tai ilmeisesti se yksi avoinna oleva... Mutta ei ole kahdestaan suunniteltua yhteistä viikonloppureissua jonnekin. Ap taitaa odottaa ja haluta sellaista.
Ömmmm niin munkin mies? Vaihtoi juuri tavallisen ma-pe työnsä pe-su työhön.
Työkeikka koko kesä paitsi parina viikonloppuna. En ymmärrä mikä ongelma? Keksit jotain muuta tekemistä viikonlopuksi ja teette arkena yhdessä jotain kivaa.
Ihmettelen, miksi joku pitää 30-vuotishääpäiväjuhlat oikein vieraille. Juhlikoot keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Ömmmm niin munkin mies? Vaihtoi juuri tavallisen ma-pe työnsä pe-su työhön.
Työkeikka koko kesä paitsi parina viikonloppuna. En ymmärrä mikä ongelma? Keksit jotain muuta tekemistä viikonlopuksi ja teette arkena yhdessä jotain kivaa.
Eri juttu viettää viikonloput duunissa, kuin kavereiden kanssa mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
En tiedä oikein miten laskit...
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos viikonloppuja on 13 ja mies kavereiden kanssa 5 viikonloppua + 1 työkavereiden kanssa, niin se on 46% kaikista kesän viikonlopuista. 2 perhejuhlaviikonloppua on sellaisia, joihin ap on tervetullut mukaan, samoin ne kaverin häät.
Vankilasta pääsee lomalle tiheämmin kuin mitä ap sallisi miehelleen aikaa kavereiden kanssa.
Tuossa ei taida olla yhtään kahdenkeskistä viikonloppua... Tai ilmeisesti se yksi avoinna oleva... Mutta ei ole kahdestaan suunniteltua yhteistä viikonloppureissua jonnekin. Ap taitaa odottaa ja haluta sellaista.
Siinä listalla oli 2 yhteistä viikonloppua ihan missä tahansa ilmansuunnassa. Ainakin meillä yo-juhlat ovat lauantaina klo 14, aikaa varattu noin 2 h eli koko muu viikonloppu on ihan omaa ja vaikka yhteistä aikaa. Meillä lähdetään mökille, joku toinen voi mennä vaikka hotelliin.
Elämä on tasan tarkkaan niin vaikeaa kuin millaiseksi sen itse haluaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi joku pitää 30-vuotishääpäiväjuhlat oikein vieraille. Juhlikoot keskenään.
Minä mietin, kenen mielestä omat lapset on vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt ihan usko, että lähtis mökille vain yhdeksi yöksi ja vaeltamaan vain yhdeksi yöksi.
Mutta jokainen tavallaan. Mä voisin olla koko loman ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ömmmm niin munkin mies? Vaihtoi juuri tavallisen ma-pe työnsä pe-su työhön.
Työkeikka koko kesä paitsi parina viikonloppuna. En ymmärrä mikä ongelma? Keksit jotain muuta tekemistä viikonlopuksi ja teette arkena yhdessä jotain kivaa.Eri juttu viettää viikonloput duunissa, kuin kavereiden kanssa mökillä.
Missä itähelsinkiläisessä koulussa opetetaan pilkuttamaan ennen kuin-sanaa? Sillä vertaillaan, pilkku ei ole tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
En tiedä oikein miten laskit...
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos viikonloppuja on 13 ja mies kavereiden kanssa 5 viikonloppua + 1 työkavereiden kanssa, niin se on 46% kaikista kesän viikonlopuista. 2 perhejuhlaviikonloppua on sellaisia, joihin ap on tervetullut mukaan, samoin ne kaverin häät.
Vankilasta pääsee lomalle tiheämmin kuin mitä ap sallisi miehelleen aikaa kavereiden kanssa.
Tuossa ei taida olla yhtään kahdenkeskistä viikonloppua... Tai ilmeisesti se yksi avoinna oleva... Mutta ei ole kahdestaan suunniteltua yhteistä viikonloppureissua jonnekin. Ap taitaa odottaa ja haluta sellaista.
Siinä listalla oli 2 yhteistä viikonloppua ihan missä tahansa ilmansuunnassa. Ainakin meillä yo-juhlat ovat lauantaina klo 14, aikaa varattu noin 2 h eli koko muu viikonloppu on ihan omaa ja vaikka yhteistä aikaa. Meillä lähdetään mökille, joku toinen voi mennä vaikka hotelliin.
Elämä on tasan tarkkaan niin vaikeaa kuin millaiseksi sen itse haluaa tehdä.
Ehkä ne 300 km päässä olevat juhlat tarkoittaa sitä, että siellä vietetään aikaa sen miehen perheen kanssa kauemmin kuin 2 h?
Minkä ikäisiä olette? Jos parikymppisiä, tuollainen käytös on ihan ok ja ymmärrettävää, jos kolmekymppisiä, niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen
mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Niin miehen mielestä mutta ei apn mielestä jolle kaikki tulee ikäänkuin ulkoapäin annettuna.
Toki pitää olla aikaa tavata omia kavereita ja sukulaisia mutta jos koko kesästä löytyy vain kaksi viikonloppua , jotka voidaan suunnitella yhdessä , on se aplle ja monelle muullekin liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on käytännössä joka viikonloppu kesäisin töissä. Jos ei ole, todennäköisesti on mökillä tai harrastuksen parissa. Lyödään lukkoon yksi viikko niin, että molemmat ovat lomalla ja tehdään silloin jotain yhdessä.
Aikataulut vaihtelee hiukan vuosittain, niin en ole enää pitkään aikaan jaksanut miettiä sitä miten osuttaisiin yhtäaikaa vapaalle, sen verran aikataulut elää, että silti sitä yhteistä aikaa ei välttämättä olekaan. Teen omat suunnitelmat joko yksin, lasten kanssa (jotka jo asuu muualla) tai ystävieni kanssa. Miehen kanssa nähdään arkena ja ihan hyvin meillä menee. Talvella ollaan enemmän yhdessä vaikka molempien työ rajoittaa toki. Viihdytään hyvin yhdessä silloin kun yhdessä ollaan.
30 vuotta yhteistä matkaa takana, joten tiedämme hyvinkin missä mennään ja rakkautta riittää.
Silloinhan teillä on sopivat puolisot toisillenne eikä ongelmaa.
Tilanteenne ei ole samanlainen kuin apn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli todella surullinen olo! AP:lla ei ole sukulaisia eikä ystäviä, koko kesässä yksi ainoa sellainen viikonloppu, jolloin on jotain suunniteltua tekemistä oman itsen ulkopuolella. Ei omien kavereiden tapaamista, ei polttareita, ei festareita tyttöjen kanssa, ei edes jotain tylsää sukujuhlaa. Samaan aikaan miehellä on menemistä ja tekemistä senkin edestä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että ap on todella yksinäinen? Ja samalla kateellinen puolisolle, jota kysellään mukaan kaikkeen mukavaan samalla kun ap:n puhelimeen ei tule ainuttakaan viestiä.
Oliko tuo nyt jotain veetuilua? Ehkä ap on yksinäinen eikä hänellä ole suunnitelmissa mitään tyttöjen kesäreissuja tai Raija-tädin kasikymppisiä, niin kyllä se oma kumppani voisi myös tämän huomioida jotenkin...
Kumppani on kesässä 5 viikonloppua kavereiden kanssa, 1 viikonlopun työkavereiden kanssa (minun työssäni tuollaiset on pakollisia, halusit tai et), 2 viikonloppua sukujuhlissa ja 1 viikonloppuna häissä. Lisäksi on 1 viikonloppu, jolloin ap:lla on omaa menoa, 2 yhteistä viikonloppua ja 1 viikonloppu, joka on vielä avoin (ehkä on varpajaiset). Viikonloppuja on yhteensä 13 kpl ja niistä noin 45% mies on sellaisissa menoissa, joihin ap ei ole tervetullut mukaan. Yli puolet viikonlopuista on kuitenkin mahdollista olla yhdessä, mutta se ei riitä ap:lle.
Miehelle sanoisin, että juokse ja lujaa. Vankilassakin saa olla vapaammin.
En tiedä oikein miten laskit...
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos viikonloppuja on 13 ja mies kavereiden kanssa 5 viikonloppua + 1 työkavereiden kanssa, niin se on 46% kaikista kesän viikonlopuista. 2 perhejuhlaviikonloppua on sellaisia, joihin ap on tervetullut mukaan, samoin ne kaverin häät.
Vankilasta pääsee lomalle tiheämmin kuin mitä ap sallisi miehelleen aikaa kavereiden kanssa.
Tuossa ei taida olla yhtään kahdenkeskistä viikonloppua... Tai ilmeisesti se yksi avoinna oleva... Mutta ei ole kahdestaan suunniteltua yhteistä viikonloppureissua jonnekin. Ap taitaa odottaa ja haluta sellaista.
Siinä listalla oli 2 yhteistä viikonloppua ihan missä tahansa ilmansuunnassa. Ainakin meillä yo-juhlat ovat lauantaina klo 14, aikaa varattu noin 2 h eli koko muu viikonloppu on ihan omaa ja vaikka yhteistä aikaa. Meillä lähdetään mökille, joku toinen voi mennä vaikka hotelliin.
Elämä on tasan tarkkaan niin vaikeaa kuin millaiseksi sen itse haluaa tehdä.
Itse ainakin koen sukujuhlat sellaisina, ettei ne ole kahdenkeskistä aikaa ja vaikka ne kestäisivät vaan sen 2 h, niin harvemmin sitä jaksaa samana päivänä lähteä mihinkään ihmeellisyyksiin... Tässä ap:n tapauksessa sukujuhlat ovat 300 km päässä ja ihan jo sen matkankin takia tuskin jaksaa muuta... Kyllä siihen vierailuun taitaa heillä mennä koko viikonloppu eikä vaan 2 tuntia...
Ap:n tilanteen ymmärrän, mutta kuitenkin monen kommentoija asenen ihmetyttää.
1. Aletaan listata ns. turhia juhlia, kuten varpajaisia, 30- vuotissynttäreitä jne. Jotku kutusuu kaverit kokoon jonkin syyn varjolla, jotku ihan muuten vaan. Sinänsä ihmeellinen asenne, ettei ihmiset saisi tavata toisiaan tai jokin syy on "väärä".
2. Selitetään, että kaikki on ryyppäämistä. Toki Suomessa moneen asiaan kuuluu alkoholi ja asiasta voi olla montaa mieltä, mutta viikonloppu kaverien kanssa (ryyppäämistä, turhaa), polttarit (ryyppäämistä, turhaa). Jos kaveri (tai kaveriin kaaso/ bestman) kutsuu polttareihin, niin menettekö te sinne alkoholin takia vai vietäämään aikaa kavereiden kanssa? Miksi ylipäätään kaveriaika on dokaamista, mutta parisuhdeaika sitten ei?
Onhan tuo mies sentään viikot kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on käytännössä joka viikonloppu kesäisin töissä. Jos ei ole, todennäköisesti on mökillä tai harrastuksen parissa. Lyödään lukkoon yksi viikko niin, että molemmat ovat lomalla ja tehdään silloin jotain yhdessä.
Aikataulut vaihtelee hiukan vuosittain, niin en ole enää pitkään aikaan jaksanut miettiä sitä miten osuttaisiin yhtäaikaa vapaalle, sen verran aikataulut elää, että silti sitä yhteistä aikaa ei välttämättä olekaan. Teen omat suunnitelmat joko yksin, lasten kanssa (jotka jo asuu muualla) tai ystävieni kanssa. Miehen kanssa nähdään arkena ja ihan hyvin meillä menee. Talvella ollaan enemmän yhdessä vaikka molempien työ rajoittaa toki. Viihdytään hyvin yhdessä silloin kun yhdessä ollaan.
30 vuotta yhteistä matkaa takana, joten tiedämme hyvinkin missä mennään ja rakkautta riittää.
Silloinhan teillä on sopivat puolisot toisillenne eikä ongelmaa.
Tilanteenne ei ole samanlainen kuin apn.
Joo, ihan uskomatonta suurin osa näistä kommenteista. Minäkin teen 3-vuorotyötä ja kyllä olen pitkälti kesäviikonloput töissä, mutta lomalla ja harvoina vapaina viikonloppuina aion kyllä ottaa kumppanin kanssa yhteistä aikaa mahdollisimman paljon! Ne yhteiset vapaat on muutenkin työni takia aika kortilla ympäri vuoden, niin en tosiaan ensi töikseni suunnittele mitään kaverimökkiviikonloppuja, jonne kumppani ei voi tulla... Se kumppani on ainakin itselleni se tärkein ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo mies sentään viikot kotona.
Harvoin sitä viikolla lähdetään vaikka toiselle puolelle Suomea hotelliin, jos töissä pitää käydä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanteen ymmärrän, mutta kuitenkin monen kommentoija asenen ihmetyttää.
1. Aletaan listata ns. turhia juhlia, kuten varpajaisia, 30- vuotissynttäreitä jne. Jotku kutusuu kaverit kokoon jonkin syyn varjolla, jotku ihan muuten vaan. Sinänsä ihmeellinen asenne, ettei ihmiset saisi tavata toisiaan tai jokin syy on "väärä".
2. Selitetään, että kaikki on ryyppäämistä. Toki Suomessa moneen asiaan kuuluu alkoholi ja asiasta voi olla montaa mieltä, mutta viikonloppu kaverien kanssa (ryyppäämistä, turhaa), polttarit (ryyppäämistä, turhaa). Jos kaveri (tai kaveriin kaaso/ bestman) kutsuu polttareihin, niin menettekö te sinne alkoholin takia vai vietäämään aikaa kavereiden kanssa? Miksi ylipäätään kaveriaika on dokaamista, mutta parisuhdeaika sitten ei?
No, dokaamista ne polttarit ja varpajaiset onkin yleensä. Samoin tuollaiset mökkiviikonloput, joista sanotaan, ettei ole mikään sellainen perhereissu... Ap:n miehellähän on tuollaisia reissuja ihan hirveästi.
Jo on taas elämää suuremmat murheet.