Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon tälläkin palstalla on mammoja, jotka ovat jämähtäneet miehen lompakkoon? Uskaltakaa päästää irti!
Älä huoli, ei teistä persaukisista häviäjiästä ole elättäjiksi, harvoin elätätte edes itseänne.
Meillä tulee olemaan maksimissaan yks yhteinen kesälomaviikko.
Mieheni on ulkomailla töissä, nähdään kuukaudessa suunilleen joka toinen viikonloppu.
Tämä sopii meille vallan mainiosti.
Monta vuotta menty näin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee olemaan maksimissaan yks yhteinen kesälomaviikko.
Mieheni on ulkomailla töissä, nähdään kuukaudessa suunilleen joka toinen viikonloppu.
Tämä sopii meille vallan mainiosti.
Monta vuotta menty näin.
No katsotaas miten käy, kun miehesi palaa komennukselta ja edelleen häneltä ei riitä sinulla aikaa kuin joka toinen viikonloppu ja kerran kesässä. Vieläkö sopii mainiosti.
On eri asia, ellei ole elämäntilanteen vuoksi mahdollista viettää aikaa kuin se, että valitsee, että ei halua viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja oottehan kuitenkin arkenakin yhdessä.
Mikä peruste tämä on? Arkihan on pahin romantiikan tappaja ja sitä kestetään ja jaksetaan siksi, että elämä. ei ole pelkkää arkea. Jos haluaa antaa puolisolleen pelkän harmaan arjen, ei ansaitse puolisoaan.
Voi siitä arjestakin tehdä juhlavaa, ja tosiaan nyt on kyse yhdestä kesästä kun on paljon muuta menoa.
Meillä oli yksi tuollainen kesä. Tosin mies ei ilmoittanut menojaan etukäteen, perjantaina töitten jälkeen jäi vaan kavereitten kanssa kaupungille. Osalle viikonlopuista oli myös muita reissuja. Yhtään kokonaista viikonloppua mies ei ollut kotona välillä touko-syyskuu. Meillä oli kaksi pientä lasta. Yhtenä viikonloppuna miehen vanhemmat ottivat lapset luokseen, jotta saisimme yhteistä aikaa ja kun klo 23 perjantaina aloin kysellä mieheltä, missä tämä viipyy, oli jäänyt taas kavereiden kanssa baariin. Jätin miehen 1,5 v tuon kesän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Mun siskon ex-mies olisi voinut hyvin vastata noin. Se oli ihan vilpittömästi sitä mieltä, että jos siskoa harmittaa, että mies on niin paljon kavereidensa kanssa autonrassaushallilla, niin sisko saa kyllä tulla sinne mukaankin, ja se olisi oikeastaan aika mukavaa, koska sisko voisi samalla siivoilla siellä. Ja tosiaan se, että mennään joka viikonlopuksi anoppilaan oli miehen mielestä parasta yhteistä ajanvietettä, jota saattoi edes kuvitella. No, on tosiaan ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Olemme ihan heteroja kaikki, joten tyttöystäviä ei ole tuotu näytille. Miehesi kaveriporukassa tuskin olemme ellei miehesi ole nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Varmaan sinulla ei sitten ole mitään annettavaa tuollaiselle kaveripiirille, jonka kanssa et halua vuosittain kokoontua. Ei kaikkien tarvitse, jokainen saa viettää sellaisen juhannuksen kuin haluaa eikä kukaan riistä sinua pois lastesi luota. Kannattaa muistaa, että muilla voi olla toisin eli jotkut ihmiset kykenevät näkemään kavereitaan juhannuksena ja jopa selvinpäin. Jotkut vanhemmista jättävät lapset mummolaan ja menevät festareille ja jotkut menevät töihin, vaikka on monta pyhää peräkkäin. Niin vain olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse järjestäisin itsellenikin suunnitelmia kesäksi, siellä on esim. kesätapahtumia kaikkialla. Ei kai se pakko ole koko kesää yhdessä viettää.
Pointti oli siinä, että ap haluaisi viettää enemmän aikaa miehensä kanssa, eikä vaan mennä omissa menoissaan samalla kun mies viipottaa omissaan. He haluavat eri asioita suhteeltaan.
Mä jäin miettimään, että mitkä on ne asiat joita ap:n mies edes haluaa tältä parisuhteeltaan?
Kulujen jakaja? Varma seksi? Valmis ruoka? Siivottu koti? Ja silti siellä kotona on niin kamalaa, että pitää luuhata ties missä..
Yksin olisi parempi. Kummallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arkipäivät ja osa viikonlopuista (mukaan lukien ne mihin sinutkin on kutsuttu) ei näköjään riitä kun kauhea kitinä kahdeksasta viikonlopusta koko kesässä ilman naisen valvontaa on liikaa
Naisen valvontaa?! Parisuhde on sulle siis vankila.
Tuolla ajatusmallilla ikisinkkuus on ainoa oikea ja mahdollinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Ei helvetti mitä paskaa :D
Perhanan muija pisti tänne koko kesän aikataulun, nyt tietää sukulaiset yms että täällä se käy kitisemässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen (miehen) ajatuksissa se puolison kanssa vietetty aika (poislukien paneminen) on lähinnä jokin rangaistus josta pitää päästä luistelemaan keinolla millä hyvänsä?
Miksi ihmeessä halutaan olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa yhdessäolo on niin kamalaa että on kivempi olla ja mennä kaikkialla soolona? Miksi ei olla joko sinkkuna tai sitten etsitä sellaista puolisoa jonka kanssa on kivaa yhdessä ja harrastukset/kiinnostuksenkohteetkin natsaa osin ja on yhteisiä?
Toki siinä on tietty omat haasteensa, että löytää naisen joka jaksaa/haluaa ryypätä ja rymytä joka viikonloppu ties missä, mutta toisaalta onhan noita tuksujakin olemassa.
Koska jokainen leski tietää, miten autio elämä on, jos ystävyyssuhteet on avioliiton takia katkottu kokonaan. Miehet hoksaavat tämän eli heillä on muutakin elämää kuin puoliso, mutta naisilla on kavala tapa olettaa, että yhdessä ikuisesti tarkoittaa samanaikaista kuolemaa.
Mutta sen sijaan se vuodesta toiseen teinirymyävä mies ei ymmärrä, että ne omat kaverit perustaa perheet ja sitten ei olekaan enää seuraa niille rymyämisreissuille. Ja toisaalta useimmilla se raja tulee jossain vaiheessa vastaan, kun enää ei vaan jaksa lietsuta vaan on paljon kivempi jäädä kotiin.
Eikä itsellä olekaan sitten sitä puolisoakaan, koska häneen ei kiinnostanut uhrata hyvää rymyämisaikaa eikä yhdessä vietetty aika napannut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta tuumailen, että kannattaneeko tätä nyt syksyyn katsella. En usko, että näytösluontoisesti oman elämän esittäminen jonkun keksityn menon kanssa toimii.
Sen sijaan, jos nyt ei jo aivan kypsä tähän ole, voi tietty tsekata, miten ne kaksi yhteistä vkonloppua sujuu = onko mies kuin kissa pistoksissa, kaikki, mitä ap esittää, on tylsää, viihtyykö yhtään. Toisaalta tämänkin ap varmaan jo tietää, eli sen, minkälaista heidän yhteinen vapaa-aikansa todellisuudessa on.
Aika hupaisia ovat nämä, jotka ehdottelevat, että eikö se ajomatka anoppilan siskonpetiin riitä jo yhteiseksi ajaksi...en tiedä, minkälaisia parisuhteita heillä on, mutta ei meidän parisuhteessa kyllä pitkä ajomatka ole se, mikä kirvoittaa henkeviä keskusteluja elämästä ja luo ihania, yhteisiä muistoja.
Saati että näitä älyttömyyksiä laukoville miehille olisi sukulointi naisen lapsuudenkodissa jotain parisuhteen huippuhetkiä ja ihanaa yhteistä laatuaikaa.
Sehän on ennemminkin pakollinen paha kun joutuu mennä kyläilemään anoppilaan eikä siitä luistelu jollain verukkeella ole mitenkään erikoista. Ja ainakin siitä suunnattomasta uhrauksesta pitää saada vähintään pari viikonloppua vapaata poikien reissuja varten ja ainakin suikkari jossain bussipysäkillä kun panna ei anoppilassa voi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja oottehan kuitenkin arkenakin yhdessä.
Mikä peruste tämä on? Arkihan on pahin romantiikan tappaja ja sitä kestetään ja jaksetaan siksi, että elämä. ei ole pelkkää arkea. Jos haluaa antaa puolisolleen pelkän harmaan arjen, ei ansaitse puolisoaan.
Mutta elämähän on enimmäkseen arkea ja hyvin harvoin mitään juhlaa. Kannattaa kyllä ihan elää sitä arkeakin ja yrittää tehdä siitä niin mukavaa kuin mahdollista. Jos koko ajan vaan odottaa jotain juhlahetkiä, niin kyllä jää elämästä suurin osa elämättä.
Tuli mieleen sellainen asetelma, että mies ikäänkuin käyttää kotia/parisuhdetta ponnahdusalustana.
Kehottaisin sinua lähtemään pois kotoa niinä kaikkina viikonloppuina, jolloin mies on omissa menoissaan, mutta myös niinä kahtena viikonloppuna, jolloin olisitte kotona molemmat.
Älä tee tätä kuitenkaan provosoiden. Joku peruste/perusta täytyy menoilla olla. Olkoon vaikka yrttikurssi.
Mies voi hyvin, kun jäät kotiin ja hän lähtee. Kyse on jutusta, joka vaan toimii näin. Olet ikäänkuin äiti, joka odottaa. Kotia on aina kiva tulla, kun äiti on kaivannut, odottanut.
Tällainen muutos tekee hyvää sinulle. Ennenkaikkia miehen toiminnan mahdollistava energia muutetaan.
Hanki oma elämä. Syksyllä oletkin sitten jo paljon viisaampi.