Kun ei työt kiinnosta! Alle 30-vuotiaat olivat kunta-alalla enemmän saikulla kuin yli 50-vuotiaat

Vierailija kirjoitti:

Lähde on oikeasti Työterveyslaitoksen Kunta10 -tutkimus. Olihan ne tulokset aika lailla surullista luettavaa kun vielä ottaa huomioon sen, että lasten takia sairauspoissaoloja on monella saman verran. Työmoraaliko on kadonnut?

Laita ihmeellä lähde tänne.

Ja miten sairaanlapsenhoito, raskauden aikaiset sairaslomat tai työnantajan 30-50 pv sairauspäiväraha ennen synnytystä on tutkimuksessa eritelty.

Kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut hyvä eritellä ammatitkin, aika paljon on saikuttelua lähi- ja sairaanhoitajilla. Hoitoalan poissaolot lienevät kaikkein suurimmat.

Onko tämä omakohtainen kokemuksesi, kun työskentelet alalla, vai onko sinulla jokin relevantti lähde tähän? Vai oletko suhteuttanut lukemia ollenkaan siihen, että hoitoala työllistää paljon ihmisiä?

Enemmän huolestuttaa kuitenkin, miten niin moni nuori on/haluaa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotkut ennen kuin ovat päässeet työelämään lainkaan. Näissähän syyt osin mielenterveydenongelmista johtuvia, minkä sinänsä ymmärrän ympäröivää yhteiskuntaa katsellessani.

Vierailija kirjoitti:

Lähde on oikeasti Työterveyslaitoksen Kunta10 -tutkimus. Olihan ne tulokset aika lailla surullista luettavaa kun vielä ottaa huomioon sen, että lasten takia sairauspoissaoloja on monella saman verran. Työmoraaliko on kadonnut?

Mitä ihmeen surullista luettavaa?

Lähde: Kunta19 -tutkumus

"Sairauspoissaolojen kehityksessä on nähtävissä ammattien välistä polarisaatiota, osoittavat Kunta10-tutkimuksen tulokset. Vuonna 2020 kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 16,7 päivää poissa töistä oman sairauden takia. Vaikka kokonaisuudessaan ensimmäinen koronavuosi ei näytä merkittävästi lisänneen sairauspoissaoloja, ammattien väliset erot ensimmäisen koronavuoden vaikutuksissa näkyvät selkeästi."

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää, koska monet tuon ikäiset ovat pienten lasten vanhempia ja joutuvat hoitamaan sairaita lapsiaan, joka lasketaan työntekijän sairaslomaksi.

Näin oli itsellänikin, nyt viisikymppisenä ei juuri sairaslomia ole, kun lapset nuoria aikuisia ja kotona vähemmän tarttuvia tauteja, kun niitä ei tuoda päiväkodista.

Ei lasketa työntekijän sairauslomaksi, vaan tilapäiseksi hoitovapaaksi. Omalla työpaikalla se nuori sukupolvi on melko tuhdissa kunnossa ja 50+ porukat normaalipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut hyvä eritellä ammatitkin, aika paljon on saikuttelua lähi- ja sairaanhoitajilla. Hoitoalan poissaolot lienevät kaikkein suurimmat.

Tottakait terv.hoitoalalla on paljon sairaspoissaoloja, koska se on suurin ammattiryhmä.

Jos vertaa esim. kunnanjohtajien määrään, kun heitä yksi kunnassa ja terv.hoitoalalla tuhansia henkilöitä.

Ne on niin voimaantuneita ja kaikilla joku diagnoosi ettei jaksa mitään koska some jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että ne saikuttaa, ne ei osaa yhtään mitään.

Sama kokemus, kun nuori tulee töihin, huomaan, ettei koulusta ja opinnoista ole mitään osattu sisäistää. Huuli pyöreänä katsotaan kaikkea, mihinkään ei omaehtoisesti osata tarttua. Ja puhelin ei irtoa kädestä, ei millään. Ja kun sanon, että työaikana työnantaja määrää tahdin ollaan myrtsinä. Voi luoja tuota sakkia.

Turhaan te alapeukutatte nuoret, katsokaa peiliin.

Viimeksi viikko sitten jouduin pitämään puhuttelun tiimille, joka ei saa mitään aikaiseksi, ihan vaan sen takia, että puuttuu kyky itsenäiseen työskentelyyn, kyky ottaa asioista selvää, hahmottaa kokonaisuuksia ja se kännykkä. Jouduin määräämään, että kännykkä ei saa olla äänet päällä työaikana. Nämä nuoret kävelee kadullakin auton alle kun koko ajan tuijotetaan kännykkää.

Jokunen hyvä joukossa on ja heille se näkyy sitten palkassa ja siinä, että töitä löytyy jatkossakin. Muut saa mennä reserviin.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän huolestuttaa kuitenkin, miten niin moni nuori on/haluaa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotkut ennen kuin ovat päässeet työelämään lainkaan. Näissähän syyt osin mielenterveydenongelmista johtuvia, minkä sinänsä ymmärrän ympäröivää yhteiskuntaa katsellessani.

Nyt sentään mielenterv.ongelmista kärsivillä on mahdollisuus inhimilliseen ja ihmisarvoiseen elämään, mahdollisesti jopa työelämään, kun 90-luvulle saakka ja sitä ennen suljettiin laitokseen ja mielisairaaloihin, joita oli joka niemessä ja notkossa. Yhdessä kaupungissa saattoi olla jopa useita.

Ja ennen jotka olivat vähän työkykyisiä, työllistyivät avustaviin työtehtäviin, joita ei enää ole, kun ne hoidetaan koneilla ja teknologialla.

Monella tapaa nykyisin asiat ovat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että ne saikuttaa, ne ei osaa yhtään mitään.

Sama kokemus, kun nuori tulee töihin, huomaan, ettei koulusta ja opinnoista ole mitään osattu sisäistää. Huuli pyöreänä katsotaan kaikkea, mihinkään ei omaehtoisesti osata tarttua. Ja puhelin ei irtoa kädestä, ei millään. Ja kun sanon, että työaikana työnantaja määrää tahdin ollaan myrtsinä. Voi luoja tuota sakkia.

Turhaan te alapeukutatte nuoret, katsokaa peiliin.

Viimeksi viikko sitten jouduin pitämään puhuttelun tiimille, joka ei saa mitään aikaiseksi, ihan vaan sen takia, että puuttuu kyky itsenäiseen työskentelyyn, kyky ottaa asioista selvää, hahmottaa kokonaisuuksia ja se kännykkä. Jouduin määräämään, että kännykkä ei saa olla äänet päällä työaikana. Nämä nuoret kävelee kadullakin auton alle kun koko ajan tuijotetaan kännykkää.

Jokunen hyvä joukossa on ja heille se näkyy sitten palkassa ja siinä, että töitä löytyy jatkossakin. Muut saa mennä reserviin.

Ehkä olisi syytä katsoa peiliin, missä on mennyt vikaan.

Onko se tapahtunut jo rekisteröidyn yhteydessä. Valittu vääriä henkilöitä vääriin tehtäviin?

Vai eikö ole riittävästi annettu työnohjausta ja opastusta? Ehkä johtamisessa?

Itse jäin juuri eläkjeelle ja työuraa takana 43v ja minulla on pelkkää hyviä kokemuksia nuorista, nykyään ovat paljon osaavampia, kuin aikaisemmin. Osaavat puhua ties kuinka montaa kieltä, hyvin sosiaalisia ja itsevarmoja, empaatisia, huippuja tietotekniikassa jne. ja kokemukseni perustuu työelämään 80-luvulta alkaen tähän päivään asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että ne saikuttaa, ne ei osaa yhtään mitään.

Sama kokemus, kun nuori tulee töihin, huomaan, ettei koulusta ja opinnoista ole mitään osattu sisäistää. Huuli pyöreänä katsotaan kaikkea, mihinkään ei omaehtoisesti osata tarttua. Ja puhelin ei irtoa kädestä, ei millään. Ja kun sanon, että työaikana työnantaja määrää tahdin ollaan myrtsinä. Voi luoja tuota sakkia.

Turhaan te alapeukutatte nuoret, katsokaa peiliin.

Mitäs otatte niitä nuoria töihin ja heitätte roskiin kaikkien 40+ -ikäisten naisten työhakemukset?

Oma moka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että ne saikuttaa, ne ei osaa yhtään mitään.

Sama kokemus, kun nuori tulee töihin, huomaan, ettei koulusta ja opinnoista ole mitään osattu sisäistää. Huuli pyöreänä katsotaan kaikkea, mihinkään ei omaehtoisesti osata tarttua. Ja puhelin ei irtoa kädestä, ei millään. Ja kun sanon, että työaikana työnantaja määrää tahdin ollaan myrtsinä. Voi luoja tuota sakkia.

Turhaan te alapeukutatte nuoret, katsokaa peiliin.

Viimeksi viikko sitten jouduin pitämään puhuttelun tiimille, joka ei saa mitään aikaiseksi, ihan vaan sen takia, että puuttuu kyky itsenäiseen työskentelyyn, kyky ottaa asioista selvää, hahmottaa kokonaisuuksia ja se kännykkä. Jouduin määräämään, että kännykkä ei saa olla äänet päällä työaikana. Nämä nuoret kävelee kadullakin auton alle kun koko ajan tuijotetaan kännykkää.

Jokunen hyvä joukossa on ja heille se näkyy sitten palkassa ja siinä, että töitä löytyy jatkossakin. Muut saa mennä reserviin.

Anna kun arvaan, olet yrittäjä ja teillä on huutava työvoimapula, kun työntekijöitä ei saada, eikä kukaan halua tulla töihin.

Jos olet esihenkilö, miksi edes palkkaat töihin nuoria, kun sinulla on valta palkata vaikka eläkeikäisiä tai viisikymppiä. Tuo kertoo vain sinun johtamistaidoistasi.

No niinpä. Oon aina ihmetelly miks buumeritki painaa työtä ja sitten vaan pilaavat sillä terveytensä ja valittavat kokoajan miten perseestä se on. Hyvä että nuoremmat osaavat ottaa vähän rennommin. Tyhmiä nuo buumerit

Muistan kun jäin eka kertaa työttömäksi ja katselin päivällä jotain 50-luvun suomi filmiä. Siinä oli joku vanhempi äijä, ilmeisesti 1800-luvulla syntynyt, joka sanoi nuoremmalle hahmolle että älä sinä nuori ihminen elämääs työllä pilaa. Tätä neuvoa olen pyrkinyt siitä lähtien noudattamaan.

Saikulla ollaan syystä, eikä siksi, että "ei kiinnosta". Vielä koronan helpotettuakin on näitä riemuidiootteja, joiden mielestä on hyvä tulla töihin 40 asteen kuumeessa, ja kehuskelevat sitten vähillä sairaslomapäivillään.

Ei tämä liene mikään uutinen, nuorten työmoraali on mitä on. Stressitaso olematon ja mieltä pahoitetaan jokaisesta asiasta.

kokoomuksen lanseeraama käsite, että sairastunut "saikuttaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut hyvä eritellä ammatitkin, aika paljon on saikuttelua lähi- ja sairaanhoitajilla. Hoitoalan poissaolot lienevät kaikkein suurimmat.

Onko tämä omakohtainen kokemuksesi, kun työskentelet alalla, vai onko sinulla jokin relevantti lähde tähän? Vai oletko suhteuttanut lukemia ollenkaan siihen, että hoitoala työllistää paljon ihmisiä?

Ammattiryhmien välisiä eroja sairauspoissaoloissa ei ole onnistuttu kaventamaan

Vaikka vuoden 2019 kehitys sairauspoissaoloissa näyttää myönteiseltä, ammattiryhmien väliset terveyserot ovat sairauspoissaolotilastojen perusteella pysyneet ennallaan.

Kuten aiemminkin myös vuonna 2019 sairauspoissaolopäiviä oli eniten ruumiillista työtä tekevillä ja monissa sote-alan ja avustavan työn ammateissa. Keittiöapulaiset, kodinhoitajat, koulunkäyntiavustajat, laitoshuoltajat, lastenhoitajat, lähihoitajat ja perhepäivähoitajat olivat poissa keskimäärin 24–28 päivää vuodessa, mikä on keskiarvoa huomattavasti enemmän.

Vähiten eli keskimäärin 8–9 päivää sairauspoissaoloja oli johtajilla, erityisasiantuntijoilla, lääkäreillä ja opettajilla.

lähde ; kuntaliitto

https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2020/sairauspoissaolot-vaheniva…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut hyvä eritellä ammatitkin, aika paljon on saikuttelua lähi- ja sairaanhoitajilla. Hoitoalan poissaolot lienevät kaikkein suurimmat.

Tottakait terv.hoitoalalla on paljon sairaspoissaoloja, koska se on suurin ammattiryhmä.

Jos vertaa esim. kunnanjohtajien määrään, kun heitä yksi kunnassa ja terv.hoitoalalla tuhansia henkilöitä.

Ääliö. Ne poissaolot tilastoidaan keskiarvoilla ammattiryhmittäin, hoitajat sairastaa keskimäärin vuodessa 24-28 päivää kun esimerkiksi opettajat keskimäärin 9 päivää.

Koronavauvan hankkineilla perheillä on nyt koronanuhia sun muita.

Odottakaapa, miten käy tänä vuonna. Norovirukselle ennustetaan ennätysvuotta. Tulee varmaan hauskoja tilastoja, kun kokonaisia perheitä jää pois töistä.