Mieheni ei pysty näyttämään tunteita

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sisälläni hyvin vahvoja tunteita, mutta en koskaan näytä niitä mitenkään ulospäin. Pidän ne aina hallinnassa.

Pidän tunteiden käsittelyä ajanhukkana ja usein hyvin haitallisena toimintana. En saa mitään positiivista tunteiden käsittelystä toisten ihmisten kanssa. Tunteiden pohjalta päätöksiä tekevät ihmiset ovat heikkoja ja epäluotettavia.

Onneksi puolisoni ymmärtää asianlaidan ja ymmärtää miksi näin kannattaa toimia.

Miksi kuvittelet, että sinusta poikkeavat tekisivät päätöksiä pelkästään tunteiden pohjalta?Kuulostat kovin mustavalkoiselta ihmiseltä, onko paljon nepsypiirteitä sinulla?

Meillä taas mies puhuu ja näyttää tunteitaan. Minä olen se joka ei niin hirveästi näytä ja puhu. Olen kokenut niin paljon elämässä sellaista, että joudun nyt opettelemaan tätä..

Olen itse varmaan sellainen kivikasvo kun ihmiset vaikuttaa ärsyyntyvän kun en reagoi oikein mitenkään mihinkään. En kyllä rupea näyttelemäänkään mitään.

Olen siis mies.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tarve on näyttää tunteita, jos tunteiden näyttäminen ei ole luonnollista. Osa ihmisistä ei koe luontevaksi osoittaa tunteita näkyvästi ja jos se on ongelma jollekin, niin se on täysin sen toisen ongelma.

Parisuhteen saa päättää, jos toisen tunteiden ilmaisu ei tunnu luontevalta. Parisuhde perustuu nimenomaan tunteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tarve on näyttää tunteita, jos tunteiden näyttäminen ei ole luonnollista. Osa ihmisistä ei koe luontevaksi osoittaa tunteita näkyvästi ja jos se on ongelma jollekin, niin se on täysin sen toisen ongelma.

Parisuhteen saa päättää, jos toisen tunteiden ilmaisu ei tunnu luontevalta. Parisuhde perustuu nimenomaan tunteille.

Parisuhteen voi päättää vaikka vääränväristen sukkien takia, ei siihen mitään lupaa tarvitse.

Mieheni on juuri tällainen. Hän kosikin sanomatta mitään, lykkäämällä sormuksen kouraani. Hän ei aluksi halunnut naimisiin, mutta minä halusin. 

Kaikesta vakavasta kun yritän puhua hän vitsailee. Uskon kuitenkin sisimmässäni että hän todella tuntee kyllä yhtä vahvasti kuin minä, ei vain osaa ilmaista itseään.

Eikös täällä palstalla ole oikein ketju, jossa naiset yököttelevät miestä joka näyttää tunteitaan (Renny Harlin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Millä perusteilla olet tämän puolisosi valinnut? Et kai vain tunne häntä kohtaan mitään, sehän olisi epäluotettavaa ja heikkoa toimintaa.

Kuten sanottua, tunnen tunteita ja annan niiden tietysti hallitusti vaikuttaa päätöksentekoon, mutta en koskaan hallitsemattomasti. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta käsitellä tuollaista vuosikymmeniä samankaltaisena pysynyttä tunnetta.

On myös totta, kuten yllä todettiin, etyä sinä päivänä kun mies ryhtyy tunteitaan naisen kanssa käsittelemään, käynnistyy myös lähtölaskenta parisuhteesta.

Oikeasti naiset haluavat, että miehet käsittelevät aamusta iltaan heidän tunteitaan. Valitettavasti sitä ei kukaan kauaa jaksa.

Olet tehnyt järjellä päätöksen valita puolisosi, ja sitten kuitenkin menit ja valitsit sellaisen joka haluaa sinun käsittelevän hänen tunteitaan aamusta iltaan? :D Ja sellaisen jolle et voi puhua tunteistasi, koska jos niin teet, inin  puolisosi käynnistää lähtölaskennan suhteellenne :D 

Ei kuulsota että olet kovinkaan järkevää päätöstä tehnyt, ennemminkin vaikuttaa siltä että olet mennyt tuohon vain tunteidesi vietävänä ;)

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on juuri tällainen. Hän kosikin sanomatta mitään, lykkäämällä sormuksen kouraani. Hän ei aluksi halunnut naimisiin, mutta minä halusin. 

Kaikesta vakavasta kun yritän puhua hän vitsailee. Uskon kuitenkin sisimmässäni että hän todella tuntee kyllä yhtä vahvasti kuin minä, ei vain osaa ilmaista itseään.

Oletko muka onnellinen tuossa suhteessa? Arvostatko itseäsi?

Mietitäämpä muutamia mahdollisia yleisiä skenaarioita:

- Mies ajaa autolla ja vieressä oleva vaimo ei taaskaan malta olla neuvomatta. Ei ole varmaankaan hyvä kertoa pidäkkeettä mitä mieltä on asiasta.

- Mies on siivonnut/tiskannut/pyykännyt, mutta ihan kaikki ei ole mennyt kuten vaimo on halunnut ja hän huomattaa asiasta. Taas on varmaan hyvä pitää miehen vähän sordiinoa tiukemmalla, jos meinaa parisuhteen jatkuvan.

Näitä nyt voisi keksiä loputtomiin, mutta aika useasti tällaisissa tapauksissa itsehillintä on hyvinkin suotavaa ja sitä jopa edellytetään. Kuinka moni nainen tällä palstalla on sanonut että epätoivo ei ole seksikästä? Aika moni. Eli epätoivon tunteitakin tulee padota. Surun hetkellä miehen oletetaan olevan jykevä kuin kallio ja tukevan puolisoaan. Eli surun tunteetkin tulee padota. Yhteenvetona voidaan todeta, että miehellä ei saa olla näkyviä negatiivisia tunteita, tai ainakin niiden tulee kohdistua muihin kuin vaimoon. Muille raivoaminen on OK. Positiivisia tunteita saa mieskin näyttää, kunhan vain nainen tuntee samoin. Jos mies on iloinen ja nainen ei ole iloinen, niin miehellä ei ole empatiaa ja iloisuus tulee kätkeä. Pitkässä avioliitossa monesti jäljelle jää emotionaalisesti kuohittu mies jolla ei ole tunteita, kuten lienee ap:nkin tapauksessa käynyt. 

Tuossahan se on.

Parikymppisenä miehen on oltava hauska ja menevä.

Kolmekymppisenä jykevä peruskallio joka ei vähästä hätkähdä.

Nelikymppisenä tunteista puhuva filosofi.

Tämä selittää sen miksi naiset juoksevat juoksunsa parikymppisinä, vakiintuvat kolmekymppisinä ja eroavat nelikymppisinä. Miesmaku muuttuu.

 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni alkaa vitsailemaan, jos kerron hänelle jotakin vakavaa asiaa. Toivon, että voisimme joskus puhua ihan vakavasti.

Sama juttu! Joskus mietin että lopettaisi jo tuon paskanjauhamisen. Todellakaan mistään syvällisestä ei voi puhua, en koe mitään yhteyttä välillämme ja ikääntyessä tämä on järkyttävästi vain pahentunut!

Tähän päälle se, että mies on alkanut puhua minulle kokoajan vaan rumemmalla tavalla, eikä näe siinä mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla keksitty juttu, koskapa ap ei vastaile hänelle esitettyihin kysymyksiin. Minuakin kiinnostaisi tietää, kauanko seurustelitte ja eikö asia tullut silloin ilmi vaan vasta avo- tai avioliitossa.

Ihmisillä voi kenties olla muutakin elämää kuin seurata minuutti minuutilta ketjua ja vastata heti siihen.

Olet psykopaatin kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla keksitty juttu, koskapa ap ei vastaile hänelle esitettyihin kysymyksiin. Minuakin kiinnostaisi tietää, kauanko seurustelitte ja eikö asia tullut silloin ilmi vaan vasta avo- tai avioliitossa.

Ihmisillä voi kenties olla muutakin elämää kuin seurata minuutti minuutilta ketjua ja vastata heti siihen.

Nii, eihän tässä ole kun muutama vuosi ollu aikaa vastailla.

Ovatko tunteellinen tai ailahteleva ja tasainen löytäneet toisensa? Miksi valitsit miehen?

Pyrin olemaan näyttämättä puolisolleni tunteita.Tilanne johtuu siitä, että vain naisen hyväksymät tunteet ovat sallittuja ja harvoin koen kyseisiä tunteita.

Siinä ehkä vähän miettimistä joillekin tunteita kaipaaville naisille.

Jaa miettimistä? Mieheni ei pysty näyttämään positiivisia rakastavia tunteita, hän kykene olemaan negatiivinen, nälvii, puhuu rumasti, saattaa jopa haukkua, vihan tunteet näkyy. Miksi ei hyvät tunteet?

Siinäpä miettimistä miehille.