Mieheni ei pysty näyttämään tunteita

tunteista puhuva mies muuttuu naisen selkäydinjatkeessa ulimieheksi ja menee vaihtoon

Vierailija kirjoitti:

tunteista puhuva mies muuttuu naisen selkäydinjatkeessa ulimieheksi ja menee vaihtoon

Hyvin usein näin käy. Tunteista puhuminen hyvä-periaatteessa. Käytännössä-ei todellakaan. Joku nainen jossakin toisessa ketjussa kiteytti asian näin : "Periaatteessa miehen tunteittensa näyttäminen on ihan positiivinen asia, mutta jos on niin että mies itkeskelee enemmän kuin minä, niin en voi enää kohdata häntä miehenä. Ero on edessä".

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei saa minua käsittämään miksi suun kiinni pitäminen on joillekin niin tärkeätä että uhrataan mieluummin vaikka koko parisuhde kunhan vain saa olla kertomatta mitä mielessä liikkuu.

Ei minulla ole hormonikiertoa, joka saa tunnetilani humppaamaan vuoristorataa pahimpien teinivuosien tapaan.

Muutaman kymmenen perhe-elämävuoden ja tasaisen turvallisen työpaikan tiimoiltakaan ei ole mitään kummempaa käsiteltävää ollut aikapäiviin.

-> Kun itselläni on perusOK fiilis 99% ajasta, niin puoliso jolla on monenmoista pahaa oloa ja puitavaa lähes päivittäin alkaa tuntua erittäin työläältä painolastilta. Miksi sitä (yleensä negatiivista) tunteiltavaa ja ongelmaa kaivamalla kaivetaan jatkuvalla syötöllä?

Eikö tuota huomannut heti alussa ennen vakavampaa seurustelua? 

Hulluksi tässä pahassa maailmassa tulisi jos antaisi joka asian vaikuttaa, kyllä on valtion taholtakin jo 90-luvun alusta lähtien ollut sellaista negatiivisuuden sarjatulitusta, että jos niiden antaisi vaikuttaa mielialaan, olisi jo hourulassa. Koko ajan pelkkiä heikennyksiä, lisäveroja, käyttömaksuja, lisäkustannuksia, kiky-sopimuksia, aktiivimalleja sun muuta paskaa stana! Joko on mentävä henkisesti jäähän tai tultava raivohulluksi, ei ole muita vaihtoehtoja!

Onko mykkäkouluilija?

Minun miehelläni on vain yksi tunne. Se on päällä jatkuvasti, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Se tunne on suunnaton vitutus. Se on vaste kaikkeen ulkoa tulevaan. Siinä on jaksamista. Olisipa hän mieluummin vaikka kokonaan tunteeton.

Taisi olla keksitty juttu, koskapa ap ei vastaile hänelle esitettyihin kysymyksiin. Minuakin kiinnostaisi tietää, kauanko seurustelitte ja eikö asia tullut silloin ilmi vaan vasta avo- tai avioliitossa.

Tuohan kuulostaa kuin minulta. Kyse ei ole siitä, etten osaisi tunteita näyttää tai että olisin täysin tunteeton. Tunteet eivät vaan heilahtele siitä neutraalista kumpaankaan suuntaan kovinkaan vahvasti. Tunnen kyllä ajoittain surua, iloa, vihaa, yms, mutta harvemmin se ulospäin näkyy.

Meitä on erilaisia. Osa on tunnekeskeisiä ja osa asiakeskeisiä. Mikset voi hyväksyä erilaisuutta? Ehkä miehesi pitää sinua hysteerikkona joka palvoo omia tunteitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ismo Leikola tämän puki hyvin sanoiksi: Jos mies näyttää tunteensa ja heikkoutensa, niin naisen aivot on tyyliin: "Wau, nyt meidän suhde on ihan uudella tasolla, kun hän näin avautuu minulle ja osoittaa heikkoutensa! Nythän tämä suhde vasta oikeasti alkaa toimimaan!". Kolme tuntia tästä, kun mennään nukkumaan, niin naisen vartalo ilmoittaa naisen aivoille että : "By the way, tuota hemmetin itkupilliä ei panna sitten enää ikinä! Voit ajatella ihan kuinka haluat, mutta ei todellakaan enää kiinnosta!".

Vaikka tämä on ilmaistu huumorin keinoin, niin ei ole niin pientä pilaa etteikö totta toinen puoli. Kannattaa pitää mielessä ennenkuin alkaa tunteistaan avautumaan ja itkeskelemään naisen olkapäätä vasten...

Hän on itselleen kertonut tällaisia. Yleensä tuon fiiiliksen aiheuttaa ihan muu kuin miehen avautuminen tunteista. Tuota kun yleensä seuraa se, että mies alkaa pitää naista äitinään ja terapeuttinaan ja käytös muuttuu sen mukaiseksi. Ja se kyllä iskee sitten jarrut päälle kun sängyssäsi on teini-ikäiseksi taantunut psykiatriseen laitoshoitoon kuuluva hoilhottava.

Näin. Koska miehellä ne tunteet kuitenkin on, ja miehet noin ylipäätään ovat melko tunteellista porukkaa, mikäli katsotaan ihan tilastojakin, joissa tunnetasolta kumpuava väkivaltaisuus on yliedustettuna miesten puolesta, niin se että lapsellisesti esittää ettei minulal ole tunteita on vähän kuin keisarin uudet vaatteet. Kaikki näkevät ja tietävät että sillä mitään muuta monesti olekaan kuin suuria tunteita, mutta hän itse kuvittelee olevansa kuin kone, joka ei turhia tunteile.

Onhan tuollainen mieslapsi nyt epäeroottinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tarve on näyttää tunteita, jos tunteiden näyttäminen ei ole luonnollista. Osa ihmisistä ei koe luontevaksi osoittaa tunteita näkyvästi ja jos se on ongelma jollekin, niin se on täysin sen toisen ongelma.

Ei mulle ainakaan tarvitse näyttää mitään, riittää että puhuu niistä. Näin itsekin teen. Toimin itse hyvin vahvasti sanallisesti, ja kerron siis jos jokin asia tuntuu hyvältä, huonolta, jne. En minäkään osaa varsinaisesti näyttää tunteita, mutta tunnen niitä kyllä samalla tavalla kuin muutkin, ja ilmaisen tunteeni, vaikka en olekaan oppinut tunteiden näyttelemisen jaloa taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai asperger tai jotain. Alan kallistua tunneköyhä sanan puolelle ainakin nyt..

Vierailija kirjoitti:

Joko ei pysty näyttämään tunteita, tai on tunnekylmä.

Tämä harhaluulo aspergerien tunteettomuudesta on ihan käsittämättömän tiukassa. Assit tuntevat voimakkaasti ja näyttävät ne yleensä liiankin avoimesti.

Minulla ei ole mitään diagnoosia mihinkään neurologiseen tai mielenterveysongelmaan, mutta olen kuitenkin erilainen kuin moni muu. Minä tunnen välillä niin vahvasti, että en todellakaan voi puhua asiasta, koska maailmani voi kaatua. Itse asiassa en edes pysty miettimään joitakin asioita, koska en vain pysty. Liian voimakas tunnemyräkkä seuraa sitä. En selvittele mitään menneitä asioita, vaan pyrin unohtamaan ne, enkä suurin surminkaan menisi mihinkään terapiaan repimään vanhoja haavoja auki.

Näinåpä kätevästi NÄYTTÄÄ siltä että minua ei mikään liikuta. Onneksi puhun hyvin seikkaperäisesti tunteistani, joten jos vastapuoli kykenee ymmärtämään puhetta, niin hän kyllä tietää miltä minusta tuntuu. En vain ryydittele tunteitani millään itkupotkuraivareilla, tai hysterialla.

Aikuinen lapseni on samanlainen, ja hän on sekä aspergerhenkilö että adhd. 

Kyllä ihminen nyt saa tunteensa näyttää ja pitääkin jos vihastuu, mutta muista että et kimitä. Ja miehelle sallittu vihastumiset enemmän. Tekee sen kuitenkin vain ja ainoastaan kun on syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai asperger tai jotain. Alan kallistua tunneköyhä sanan puolelle ainakin nyt..

Vierailija kirjoitti:

Joko ei pysty näyttämään tunteita, tai on tunnekylmä.

Tämä harhaluulo aspergerien tunteettomuudesta on ihan käsittämättömän tiukassa. Assit tuntevat voimakkaasti ja näyttävät ne yleensä liiankin avoimesti.

Riippuu kuule ihan aspergerista. Älä yleistä. Voimakkaita reaktioita voi tulla, mutteivät useinkaan osaa yhdistää niitä tunteisiinsa.

Minähi olen useimmiten ihan jankon betonia toisten seurassa, siksi on parein olla näköjäin edelleen  poikamiesi

Tunnen sisälläni hyvin vahvoja tunteita, mutta en koskaan näytä niitä mitenkään ulospäin. Pidän ne aina hallinnassa.

Pidän tunteiden käsittelyä ajanhukkana ja usein hyvin haitallisena toimintana. En saa mitään positiivista tunteiden käsittelystä toisten ihmisten kanssa. Tunteiden pohjalta päätöksiä tekevät ihmiset ovat heikkoja ja epäluotettavia.

Onneksi puolisoni ymmärtää asianlaidan ja ymmärtää miksi näin kannattaa toimia.

Tunteiden pidättely syö seevetisti kyllä nörtsiä ja elinvoimia, niin itsetä kuin sivustaseuraajalta

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sisälläni hyvin vahvoja tunteita, mutta en koskaan näytä niitä mitenkään ulospäin. Pidän ne aina hallinnassa.

Pidän tunteiden käsittelyä ajanhukkana ja usein hyvin haitallisena toimintana. En saa mitään positiivista tunteiden käsittelystä toisten ihmisten kanssa. Tunteiden pohjalta päätöksiä tekevät ihmiset ovat heikkoja ja epäluotettavia.

Onneksi puolisoni ymmärtää asianlaidan ja ymmärtää miksi näin kannattaa toimia.

Millä perusteilla olet tämän puolisosi valinnut? Et kai vain tunne häntä kohtaan mitään, sehän olisi epäluotettavaa ja heikkoa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

[

Millä perusteilla olet tämän puolisosi valinnut? Et kai vain tunne häntä kohtaan mitään, sehän olisi epäluotettavaa ja heikkoa toimintaa.

Kuten sanottua, tunnen tunteita ja annan niiden tietysti hallitusti vaikuttaa päätöksentekoon, mutta en koskaan hallitsemattomasti. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta käsitellä tuollaista vuosikymmeniä samankaltaisena pysynyttä tunnetta.

On myös totta, kuten yllä todettiin, etyä sinä päivänä kun mies ryhtyy tunteitaan naisen kanssa käsittelemään, käynnistyy myös lähtölaskenta parisuhteesta.

Oikeasti naiset haluavat, että miehet käsittelevät aamusta iltaan heidän tunteitaan. Valitettavasti sitä ei kukaan kauaa jaksa.