Miltä tuntuu anestesia ja siitä herääminen?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Ingmar Bergman kertoi että oli päässyt kuolemanpelostaan nukutuksen jälkeen.
Hän kertoo myös että Greta Garbon suu oli RUMA😩. Hänen mukaansa kalvakka viilto
Tuttavani oli heräämössä kysynyt myöhästyikö leikkauksesta. Sitten tietysti kun pää selvisi kokonaan oli hoitajan kanssa naureskellut.
Itselleni on annettu pahoinvointipiikki heräämössä ihan pyytämättä kun olen alkanut olla hereillä.
Kerran nukutettu. Ei ollut mitään erityistä. Nukahdin ja heräsin.
Mukavalta. Nukahtaa kahdessa sekunnissa tuntematta mitään ja kun herää on rento olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin nukutuksesta jostain syystä hyvin äksynä. :D
Minä yritin samantien hypätä ylös ja lähteä tupakalle, eivät päästäneet
Mulla oli hirveä pissahäntä, mutta eivät päästäneet vessaan vaan täytyi kulhoon pissata. Herätessä tunsin vielä hieman aineen vaikutuksen, mutta kahden tunnin kuluttua sain jo lähteä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut nukutettuna vain kerran 6-vuotiaana 80-luvun alussa, muistan laskeneeni kymmenestä alaspäin ehkä seitsemään, sitten vaivuin uneen. Leikkaussaliin lähtiessä pelkäsin kuolevani, ihan kuin teuraaksi lähtö olisi ollut.
Nielurisaleikkaus oli niin herätessä oli sulahtanutta jääteöä vieressä, mutta ei hoitajia. En yhtään tiedä mitä kello silloin oli. Söin vähän jäätelöä, mutta kurkku oli niin epämiellyttävä tai kipeä että paljoa ei jäätelö maistunut.
Leikkaus vei toistuvat angiinat mennessään, sen koommin en ole tähänkään päivään mennessä ollut angiinassa.
Kyse oli anestesianukutuksesta !
Ei ketään kiinnostanut sun kitarisas.
Näkyykö ne alapäässäkin?
Pistä kuva sekä ylä- että alapäästä.
Vierailija kirjoitti:
eikö anestesian tarkoitus ole tehdä ihminen tiedottomaksi, ja tunnottomaksi jotta häntä voidaan leikellä, poistaa tunto... Vaikuttaa hermostoon niin, ettei kipuaistimuksia, ja kaiketi muitakaan (tunto)aistimuksia ole, niin ei kai se sitten tunnu miltään. Olet tiedoton.
Herääminen... no, vähän kerrassaan alkaa maailma taas tulla tietoosi.
En ole koskaan ollut anestesioituna... Hammaslääkärillä suuta puudutettu, se ainoa...
Mitä mitä,
Miksi ja mihin vastaat, kun ei ole mitään kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittavaa. Pyysivät laskemaan kymmeneen ja pääsin varmaan yhteen. Sitten mukamas heti heräsinkin nolona, aivan pihalla. Pelkäsin kuorsanneeni, mutta en ilmeisesti sitten niin tehnyt. Äiti oli kertonut, että hänen herätessä hoitajat olivat naureskelleet vähän siihen malliin, että oli varmaan höpöttänyt jotain.
Ei ole harvinaista että höpötellään :) Muistan erään joka puhui sillivoileivistä :D
Minut on nukutettu muutaman kerran mutta en tiedä olenko mitään sanonut. Sen muistan että kerran ainakin ihmetytti että tässäkö nyt vieläkin olen, eikö mitään ole tehty? Kuvittelin olevani vielä salissa leikkaupöydällä. Huonosti olen voinut kerran, yleensä en. Se harmitti kun ei saanut nukahtaa uudelleen ennenkuin nukutuskaasut alkoi olla kropasta pois. Jatkuva verenpaineen mittaus häiritsi.
Olen itse ammatiltani sairaanhoitaja ja monta kertaa haen potilaita heräämöstä.
Nukahdin ennekuin ehtivät kissaa sanoa, ei tuntunut miltään. Herättyäni katsoin kelloa seinällä ja pelästyin, kun tajusin, että 8 h oli kulunut minun huomaamattani.
Ei huonoa oloa missään vaiheessa. Papereissa myöh luki, että laryngospasmi oli tullut, mutta kai se korjattiin, kun olen hengissä.😻
Se on kyllä niin pika toimenpide, se nukutus, ettei sitä ehdi tajuta.
Eniten pelottaa se leikkaussaliin kärrääminen ja se suuret valot leikkauspöydän yllä.
Itse aattelin eniten, että selviänköhän tästä leikkaiksesta, se toimenpide pelotti eniten, vaikka ei siitä itse tiedä yhtään mitään.
Sitten sitä heräilee, kun heräilee. Minua joku lääkäri taputteli jo leikkaussalista lähtiessä poskelle, kun jo avasin silmätä Hän kysyi, että missä sinä olet, vastasin että sairaalassa.
Sitten vietiin kirurgiselle osasolle, jossa srvan kerran heräsin klo 18.30 illalla, muista miten katsoin seinässä olevaa kelloa.
Hyvinhän se meni, kipulääkettä pistettiin ja nesteys oli suonessa päivän pari.
Vierailija kirjoitti:
Oksensin kun heräsin.
Voihan sitä oksentaakin, mutta suolisto kyllä tyhjennetään perusteellisesti ennen leikkausta, joten eipä sieltä mitään muuta voi ulos tilla, kuin jitain vhreää sappiliejua.
Ei se nukutus miltään tunnu. Mutta heräämisen jälkeen mulla oli kurkku niin kipeä ja käheä että yskin 2 päivää melkein. Lääkäri sanoi että ahdas kurkku ja se putki ärsytti kurkkua. Ei tapahdu kaikille. Mutta kyll mua hemmoteltiin siellä sairaalassa, sun limujäätä ja juomaa.
Viimeisin nukutus tällä viikolla, ja se on kirjaimellisesti filmi poikki. Muistan leikkaussaliin menon, tipanlaiton ym. Sain naamarin kasvoille ja nukutuslääkäri sanoi, että nyt tulee vahva kipulääke, voi vähän päätä pöllyttää ja sitten lähtee uniaine tulemaan. Seuraava muistikuva on heräämöstä, heräsin samantyyppisessä pöpperössä kuin mitä joskus keskellä yötä on. Kysyivät mikä olo, onko kipuja, sanoin että jonkun verran on, enemmän vaan väsynyt olo. Kysyivät haluanko ruokaa, sanoin että jos vaikka vissyä tms. Laitoin kotiin tekstarin. Sain kipulääkkeen ja nukahdin uudelleen. Siitä kun heräsin, olo oli jo normaali, oli nälkä ja teki mieli kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut nukutettuna vain kerran 6-vuotiaana 80-luvun alussa, muistan laskeneeni kymmenestä alaspäin ehkä seitsemään, sitten vaivuin uneen. Leikkaussaliin lähtiessä pelkäsin kuolevani, ihan kuin teuraaksi lähtö olisi ollut.
Nielurisaleikkaus oli niin herätessä oli sulahtanutta jääteöä vieressä, mutta ei hoitajia. En yhtään tiedä mitä kello silloin oli. Söin vähän jäätelöä, mutta kurkku oli niin epämiellyttävä tai kipeä että paljoa ei jäätelö maistunut.
Leikkaus vei toistuvat angiinat mennessään, sen koommin en ole tähänkään päivään mennessä ollut angiinassa.
6-vuotiaana et tiennyt mitä kello oli? Kuinka moni 6-vuotias tietää ylipäätään?
Ei tuntunut miltään. Komea nukutuslääkäri. Herättyä sain ihanan lämpöpeiton.
Vierailija kirjoitti:
Mut on nukutettu useasti.
Joka kerta mennyt näin suunnilleen. Kun saa esilääkkeenjälkeen anestasian niin tipahdan i laskettuja.
Kun herään oksentelun monta tuntia ja olen aivan joukossa. Palelen ha mikään ei aluks tunnu auttavan. Sään lämpöpeittoa yms. Ja kurkkua kuivaa ha sattuu henhitysputken takia
plus ieikkauskivut mihin ei nykyään paljoa lääkitä.
Eli eikovin mukavaa ollu koskaan.
Oletko nyt hereillä, sen verran sekavaa tekstiä tulee.
Mut on nukutettu kolme kertaa. Viimeisenä kertana ajattelin, että yritän erityisesti kiinnittää huomiota tapahtumaan, ja painaa mieleen että millaisia tuntemuksia siitä tulee. Turha oli tämä suunnitelma, filmi katkesi kerta kaikkiaan äkkiä. Sitten jo heräilin tokkuraisena. En pidä kokemusta mitenkään epämiellyttävänä.
Minulla on kahden viikon päästä yleisanestesiassa tehtävä gastroskopia ja pelottaa ihan hirveästi, vaikka toimenpiteen pitäisikin olla lyhyt. Ensin tuo tähystys yritettiin tehdä sedaatiossa, mutta taistelin kuulemma liikaa vastaan (itse en muista tuosta yhtään mitään), niin pakko tehdä nukutuksessa.
Pelottaa, että salpaantuuko hengitys jotenkin ja miten saavat tungettua sen tähystysletkun kurkkuuni, kun olen tajuttomana. Mitä jos tukehdun siihen? En halua kuolla. :(
Nukahdin ja heräsin naps vaan. Ei ollut huono olo tai tokkurainen. Hoikka teinitytär tärisi kylmästä leikkauksen jälkeen ja piti laittaa lämpöpeitto päälle tunniksi.