Hän ei ymmärtänyt, että 20 euroa on minulle iso raha erituloisten ihmisten todellisuudet eivät aina kohtaa
https://yle.fi/aihe/a/20-10001904
Lähipiiriään köyhemmät toivoisivat, että ihmiset ymmärtäisivät
7. Kaksikymmentä euroa voi olla iso raha
"Kun olin pienituloinen yksinhuoltaja, ihmisten oli välillä hyvin vaikea ymmärtää, miksen lähde noin vain syömään tai reissuun. Poikani päiväkodissa kerättiin kahdesti vuodessa 20 euroa reissuihin, ja alueella asui melko hyvätuloista väkeä. Kun valitin ystävälleni, hän ei yhtään ymmärtänyt, että 40 euroa on iso raha vuodessa. Ei kyse ollut siitä ettenkö olisi halunnut vaan siitä, etten pystynyt. Hän ei edes tiennyt, että päiväkotimaksut määräytyvät tulojen mukaan eikä pienituloiset maksa niistä mitään."
8. Vapaa-aikaa voisi suunnitella pienituloisimman mukaan
"Osa parempituloisista sukulaisista ei ymmärrä, että satasen säästäminen on välillä todella vaikeaa. Olimme lähdössä vuosia sitten porukalla mökille. Sukulainen halusi luksusta mökiltä, ja minä sanoin,etten pysty maksamaan mökistä yhdeksääkymppiä. Hän vain, että säästä summa. Hän ei millään ymmärtänyt, että vaatii työtä ja vaivaa säästää parin kuukauden aikana satanen. Enkä todellakaan käyttäisi sitä mökkiviikonloppuun, vaan vaikkapa lapsen vaatteisiin tai kenkiin."
9. Pienituloisella ei ole varaa olla spontaani
"En minä ole luonteeltani nipo tai paina jarrua joka asiaan ilkeyttäni. En vain voi käyttää kahden kuukauden ruokabudjettia yhteen viikonloppuun."
10. Vastuullisen ostaminen ei ole välttämättä arvovalinta
"Sote-alan palkkakuopassa välillä tuskastuttaa parempituloisten ystävien kanssa se, ettei ole resursseja kaikkiin niin tiedostaviin ja vastuullisiin valintoihin kuin heillä. Joskus pitää tehdä kompromisseja tai jättää kuluttamatta, vaikka haluaisi toimia toisin ja ostaa luomua, Suomi-designia, käyttää rahaa kulttuuriin tairuokatrendeihin."
11. Pariskuntien ja sinkkujen rahatilanteet voivat erota paljon toisistaan
"Ystäväpiirin usein ainoana sinkkuna ja yksinhuoltajana, tuntuu vähän kummalta, jos hankitaan yhdessä lahja niin se hinta jaetaan tasan kunkin perheen kesken. Ei siis aikuisten kesken vaan mie maksan saman kuin pariskunta. Aina. Ja olen tietenkin liian nössö asiasta sanomaan."
ToimittajaJulia Thurénkysyi Instagram-seuraajiltaan, millaisia kokemuksia heillä on tuloeroista kaveripiirissä. Tämän artikkelin kursivoidut sitaatit ovat poimintoja näistä vastauksista.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Ja sen ilmaismatkustajan takia jää kaikilta lapsilta sitten retket tekemättä. Tosi reilua.
Ei ne retket nyt niin ihmetä vaan se, että joku pitää ihan itsestään selvyytenä, että saa ilmaiseksi kalliin palvelun ja haukkuu vielä palvelusta maksavia, kun eivät tästä vapaamatkustusasiasta mitään tiedä.
Luuletko todellakin, että se lapsesi päivähoito katetaan tuolla 3000 euron maksulla? Lapsettoman näkökulmasta myös 3000 euroa maksava on vapaamatkustaja - joten ei kannattaisi rikkaankaan aukoa päätään, jos saa lapsensa julkiseen päivähoitoon.
Juuri näin. Suomessa yksi suurimpia ongelmia on tämä yletön tukeminen ja tukeminen minkä takia lopulta juuri kenelläkään ei ole rahaa yhtään mihinkään kun suuristakin tuloista verotus ja kaikki pakolliset maksut vie aivan järjettömän suuren osan!
Ja sekään ei riitä mihinkään vaan julkisen velan määrä kasvaa kasvamistaan minkä kerkeää, ja ostovoima heikkenee koko ajan kun palkankorotukset ei pysy inflaation perässä.
Keskituloista tuo kirpaisee erityisesti. Päivähoitomaksu on keskituloiselle ja suurituloiselle sama. Keskituloinen käyttää päivähoitomaksuun vaan suhteellisesti paljon suuremman osan tuloistaan.
Käytännössä muut ratkaisut kuin päivähoito on tehty jokseenkin mahdottomiksi, esimerkiksi kotiin otettava au-pair katsotaan Suomessa työntekijäksi, josta pitää maksaa kalliit työnantajamaksut, ja au-pairin taskutaha on hänelle Suomessa verotettavaa tuloa, mutta useimmissa muissa maissa näin ei ole. Siksi muualla on vaihtoehtona mm. aupairin ottaminen, mutta Suomessa se on tosi kallis ratkaisu, johon harvalla on enää verotuksen jälkeen varaa.
Aupairit pitäisi lakkauttaa kokonaan. Rikkaat haluaa maksaa liian matalia palkkoja työntekijöille. Hyvä että aupairit ei Suomessa kannata. Pahimman laatuista hyväksikäyttöä ja köyhänä pitämistä. Halutaan vaan riistettävä halpa piika kotiin palvelemaan.
Moni suomalainen lähtee kuitenkin ulkomaille aupairiksi. Ei sitä silloin riistoksi sanota vaan kulttuuriin tutustumiseksi.
Kyllä se riistoa oli ja hukkaanheitettyä aikaa. Parempi mennä mieluummin oikeisiin töihin vaikka Pariisiin disneylle kuin aupairiksi riistettäväksi. Kilttien ihmisten hyväksikäyttöä tuo aupair systeemi. Pitäisi lakkauttaa. Kunnon palkat lastenhoitajille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu oli au pairina New Yorkissa suomalaisperheelle mutta tämä perhe oli varakas ja jo yli 10 v. sitten heillä kävi pyykkiennoutopalvelu yms. Ilmeisesti halusivat au pairina lähinnä suomen kielen vuoksi.
Sitten nämä tyypilliset tapaukset missä au pair hoitaa yksinään perheen pienet lapset, ruuat, siivoaa joka päivä jne. on ihan perseestä ja riistoa.
Muistakaa myös tapaus jossa amerikkalaisperhe syytti brittiläistä au pairiaan vauvansa murhasta. Lopulta hoitaja todettiin syyttömäksi mutta oikeudessakin todettiin, että 19-vuotiaalle oli laitettu liikaa vastuuta kahden pienen hoitamisesta plus kotitöistä.
Pyykkiennoutopalvelu kuulostaa mukavalta. Miksei Suomeen saa sellaista? Helpottaisi tosi paljon monen lapsiperheen arkea. Nykyään on liian tiukkaa taiteilla työn ja kaikkien kotitöitten kanssa, perheelle ei jää yhteistä aikaa kun vapaa-aika menee pyykinpesuun, ruuanlaittoon ja siivoamiseen eikä raskaan verotuksen ja kalliitten palvelujen hintojen vuoksi keskituloinen pysty noita palveluja ostamaan. Lisää vaan näitä jenkkityylin palveluja tänne!
Miten se on "nykyään" muka niin tiukkaa elää normaalia perhe-elämää? Aina on hoidettu lapset ja koti, eikä ostettu niitä minään palveluna, ja se on sitä normaalia lapsiperheen arkea. Nykyään on vielä kaikki tekniset hienoudet helpottamassa niitä kotiaskareita. Nykyään ollaan vain patalaiskoja tekemään kotona yhtään mitään, sitä se nykyajan kiire on. Pitäisi saada jatkaa YouTube-videoiden katselua ja pizzansyöntiä kuin sinkkuaikoina, vaikka kakaroita on itse siihen väännetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä hyvä tuloisten porukasta putoaa väksinkin pois vähitellen jos ei ole samaa varallisuutta mennä ja harrastaa.
Tottakai putoaa. Niin putoaa kaikkialla muuallakin maailmassa. Olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta ei mulla ole mitään mahdollisuuksia elää kuten rikkaat. Ja sen vuoksi en oletakaan, että voisin kuulua samaan porukkaan kuin rikkaat. Lika barn leka bäst.
Ei se aina ihan noinkaan mene. Esim. entisaikoina aatelinen pysyi kyllä "piireissä", vaikka olisi välillä käynyt velkavankeudessa. Nousukkaiden joukosta ehkä putoaakin, jos rahat loppuu, mutta perittyä asemaa ei menetä oikein millään.
Minä olen virallisesti köyhyysrajan alapuolella, ollut jo 10 vuotta, eikä minulla ole silti mitään ongelmaa kuulua joukkoon melko varakkaassa ja menestyneessä suvussani, eikä niissäkään juhlissa joissa on suvun ulkopuolisia jotka kuuluvat siihen varakkaasen joukkoon.
Itse asiassa aina kun olen todellisen vertaisryhmäni parissa tyyliin kuntouttavassa työtoiminnassa ihmettelen aina, että tämäkö on se minun nykyinen viiteryhmäni? Ei mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa.
Niin se on yhteiskuntaluokka-asia. Osaat käyttäytyä ja olla kuten syntymäsosiaaliluokkasi, joten ei se työttömänä mihinkään katoa. Aatelinen osaa aateliston tavat ja jakaa kiinnostukset ja maun vaikka rupiköyhänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Ja sen ilmaismatkustajan takia jää kaikilta lapsilta sitten retket tekemättä. Tosi reilua.
Ei ne retket nyt niin ihmetä vaan se, että joku pitää ihan itsestään selvyytenä, että saa ilmaiseksi kalliin palvelun ja haukkuu vielä palvelusta maksavia, kun eivät tästä vapaamatkustusasiasta mitään tiedä.
Luuletko todellakin, että se lapsesi päivähoito katetaan tuolla 3000 euron maksulla? Lapsettoman näkökulmasta myös 3000 euroa maksava on vapaamatkustaja - joten ei kannattaisi rikkaankaan aukoa päätään, jos saa lapsensa julkiseen päivähoitoon.
Juuri näin. Suomessa yksi suurimpia ongelmia on tämä yletön tukeminen ja tukeminen minkä takia lopulta juuri kenelläkään ei ole rahaa yhtään mihinkään kun suuristakin tuloista verotus ja kaikki pakolliset maksut vie aivan järjettömän suuren osan!
Ja sekään ei riitä mihinkään vaan julkisen velan määrä kasvaa kasvamistaan minkä kerkeää, ja ostovoima heikkenee koko ajan kun palkankorotukset ei pysy inflaation perässä.
Keskituloista tuo kirpaisee erityisesti. Päivähoitomaksu on keskituloiselle ja suurituloiselle sama. Keskituloinen käyttää päivähoitomaksuun vaan suhteellisesti paljon suuremman osan tuloistaan.
Käytännössä muut ratkaisut kuin päivähoito on tehty jokseenkin mahdottomiksi, esimerkiksi kotiin otettava au-pair katsotaan Suomessa työntekijäksi, josta pitää maksaa kalliit työnantajamaksut, ja au-pairin taskutaha on hänelle Suomessa verotettavaa tuloa, mutta useimmissa muissa maissa näin ei ole. Siksi muualla on vaihtoehtona mm. aupairin ottaminen, mutta Suomessa se on tosi kallis ratkaisu, johon harvalla on enää verotuksen jälkeen varaa.
Jos on 2-3 lasta, niin monessa maassa hankitaan mieluummin au-pair. Vanhemmat lähtevät töihin ja lapset jäävät au-pairin kanssa päiväksi kotiin, käyvät päivän aikana kerhossa ja puistossa, lapset nukkuvat päiväunet ja au-pair tekee perheelle iltapäiväruoan valmiiksi.
Suomessa lapset kiskotaan sängystä ylös kesken unien ja kuskataan puoliunisina päiväkotiin, ja sitten perheessä kiistellään että kuka ehtii hakemaan ja kenen vuoro, ja päiväkodissa ollaan vihaisia kun ei ehditä ajoissa. Lapset palelee päiväkodin pihalla monta tuntia odottamassa. Kun päästään kotiin, istutetaan lapset Pikkukakkosen ääreen ja aletaan tekemään ruokaa, sitten onkin jo iltapesujen aika.
Että köyhien lapsetko siis vaan päiväkotiin, ja keskituloisten ja rikkaitten lapsille aupairit?
Tottakai kaikki päiväkotiin. Ei ole oikein, jos jotkut saa aupairin ja toiset ei. Ei ole tasa-arvoista.
Ai että jos kaikki köyhimmät ei pysty hankkimaan kotiinsa au-pairia, niin sitten se tehdään mahdottomaksi keskituloisillekin? Eiköhän kyse ole pikemminkin tasapäistämisestä kuin tasa-arvosta.
Au-pair olisi yhteiskunnalle paljon edullisempi ratkaisu kuin kunnallinen päivähoito. Helpottaisi myös päiväkotien työolosuhteita, jos osa lapsista jäisi kotiin au-pairin kanssa ja saataisi Suomeen nuoria tyttöjä tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Ehkä osa heistä jäisi tänne ja perustaisi perheen, tulevia veronmaksajia. Kannattaisi miettiä tarkkaan tätäkin vaihtoehtoa.
Au pair ei ole kokopäiväinen työntekijä. Palkka on pieni ja työajankin kuuluu olla lyhyt ja vastuunkin sen mukainen. Eli ei voi olla kahdeksaa tuntia päivässä lastenhoitajana ja vielä siivousta ja muuta kodinhoitoa, se ylittää au pairin työpäivät selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaisi olla ystävä ihmisten kanssa, jotka eivät voi rahanpuutteen takia käydä missään, tehdä mitään tai osallistua mihinkään? Eivät kaikki voi tietenkään miljonäärejä olla, mutta kyllä normaalilla aikuisella ihmisellä pitää olla varaa käydä vaikka kerran kuukaudessa ulkona, kerran viikossa harrastamassa ja pari kertaa vuodessa matkoilla. Ei ole normaalia, jos mihinkään ei ole varaa.
Mulla on ystävä, joka sairastui jo nuorena eikä ehtinyt olla työelämässä kuin muutaman vuoden. On ollut työkyvyttömyyseläkkeellä yli 30 vuotta. Asuu vuokralla, saa työkyvyttömyyseläkkeen ja asumistuen. Tulot on tosi pienet. Ei hänellä ole eikä tule koskaan olemaankaan varaa matkustella. Ei ole varaa harrastaakaan mitään maksullista. Eikä käydä ravintolassa syömässä. Saa just ja just laskunsa maksettua, ostettua ruuat ja lääkkeet. Välillä kirpputorilta vaatteita. Luonnollisestikaan en hänelle ehdota mitään yhteisiä reissuja, ravintolassa käyntejä tms. Niitä varten mulla on muita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä hyvä tuloisten porukasta putoaa väksinkin pois vähitellen jos ei ole samaa varallisuutta mennä ja harrastaa.
Tottakai putoaa. Niin putoaa kaikkialla muuallakin maailmassa. Olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta ei mulla ole mitään mahdollisuuksia elää kuten rikkaat. Ja sen vuoksi en oletakaan, että voisin kuulua samaan porukkaan kuin rikkaat. Lika barn leka bäst.
Ei se aina ihan noinkaan mene. Esim. entisaikoina aatelinen pysyi kyllä "piireissä", vaikka olisi välillä käynyt velkavankeudessa. Nousukkaiden joukosta ehkä putoaakin, jos rahat loppuu, mutta perittyä asemaa ei menetä oikein millään.
Minä olen virallisesti köyhyysrajan alapuolella, ollut jo 10 vuotta, eikä minulla ole silti mitään ongelmaa kuulua joukkoon melko varakkaassa ja menestyneessä suvussani, eikä niissäkään juhlissa joissa on suvun ulkopuolisia jotka kuuluvat siihen varakkaasen joukkoon.
Itse asiassa aina kun olen todellisen vertaisryhmäni parissa tyyliin kuntouttavassa työtoiminnassa ihmettelen aina, että tämäkö on se minun nykyinen viiteryhmäni? Ei mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa.
Niin se on yhteiskuntaluokka-asia. Osaat käyttäytyä ja olla kuten syntymäsosiaaliluokkasi, joten ei se työttömänä mihinkään katoa. Aatelinen osaa aateliston tavat ja jakaa kiinnostukset ja maun vaikka rupiköyhänä.
Ei tämä rikkaan suvun köyhä ole oikeasti köyhä kun on selusta turvattu ja mm. perintö tulossa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua, miksei voi sanoa EI jos on joutumassa epäreilusti maksamaan, esim. Tuo että sinkku maksaisi saman kuin pariskunta. Minkälainen ihminen edes ehdottaa noin? Tai että pitää mennä kalliimpaan luksusmökkiin, kun itselle riittäisi halvempikin. Meneekö muka välit poikki kun kertoo ystävälle ettei nyt ole niin hyvä rahatilanne? Jos näin kävisikin, niin onko se ystävyys sitten oikeaa ystävyyttä ollutkaan?
oman kokemukseni mukaan sitä ei aina suoraan ehdoteta, vaan annetaan ymmärtää. - jos tai kun olet tulorajoittenen tai rahat on tiukilla, niin sunut saatetaan jättää kutsumatta ja pyytämättä johonkin. - itse olen vähän katlera siitä, että aikanaan sain kyllä kutsun kaverini polttareihin, johin osallistumisesta maksoin, niin kuin muutkin mutta eipä tullut kutsua häihin kun en ilmeisesti tuonut häihin mitään lisäarvoa. Mutta aika monta kertaa kuulen kuinka muut ovat tehnmeet sitä ja tätä mutta miksipä kysyä minua mukaan kun tietävät taloudellsienm tilanteeni. - Ikäänkuin mitään kohtuu hintaista tai jopa maksutonta ei voisi tehdä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Ja sen ilmaismatkustajan takia jää kaikilta lapsilta sitten retket tekemättä. Tosi reilua.
Ei ne retket nyt niin ihmetä vaan se, että joku pitää ihan itsestään selvyytenä, että saa ilmaiseksi kalliin palvelun ja haukkuu vielä palvelusta maksavia, kun eivät tästä vapaamatkustusasiasta mitään tiedä.
Luuletko todellakin, että se lapsesi päivähoito katetaan tuolla 3000 euron maksulla? Lapsettoman näkökulmasta myös 3000 euroa maksava on vapaamatkustaja - joten ei kannattaisi rikkaankaan aukoa päätään, jos saa lapsensa julkiseen päivähoitoon.
Juuri näin. Suomessa yksi suurimpia ongelmia on tämä yletön tukeminen ja tukeminen minkä takia lopulta juuri kenelläkään ei ole rahaa yhtään mihinkään kun suuristakin tuloista verotus ja kaikki pakolliset maksut vie aivan järjettömän suuren osan!
Ja sekään ei riitä mihinkään vaan julkisen velan määrä kasvaa kasvamistaan minkä kerkeää, ja ostovoima heikkenee koko ajan kun palkankorotukset ei pysy inflaation perässä.
Keskituloista tuo kirpaisee erityisesti. Päivähoitomaksu on keskituloiselle ja suurituloiselle sama. Keskituloinen käyttää päivähoitomaksuun vaan suhteellisesti paljon suuremman osan tuloistaan.
Käytännössä muut ratkaisut kuin päivähoito on tehty jokseenkin mahdottomiksi, esimerkiksi kotiin otettava au-pair katsotaan Suomessa työntekijäksi, josta pitää maksaa kalliit työnantajamaksut, ja au-pairin taskutaha on hänelle Suomessa verotettavaa tuloa, mutta useimmissa muissa maissa näin ei ole. Siksi muualla on vaihtoehtona mm. aupairin ottaminen, mutta Suomessa se on tosi kallis ratkaisu, johon harvalla on enää verotuksen jälkeen varaa.
Jos on 2-3 lasta, niin monessa maassa hankitaan mieluummin au-pair. Vanhemmat lähtevät töihin ja lapset jäävät au-pairin kanssa päiväksi kotiin, käyvät päivän aikana kerhossa ja puistossa, lapset nukkuvat päiväunet ja au-pair tekee perheelle iltapäiväruoan valmiiksi.
Suomessa lapset kiskotaan sängystä ylös kesken unien ja kuskataan puoliunisina päiväkotiin, ja sitten perheessä kiistellään että kuka ehtii hakemaan ja kenen vuoro, ja päiväkodissa ollaan vihaisia kun ei ehditä ajoissa. Lapset palelee päiväkodin pihalla monta tuntia odottamassa. Kun päästään kotiin, istutetaan lapset Pikkukakkosen ääreen ja aletaan tekemään ruokaa, sitten onkin jo iltapesujen aika.
Että köyhien lapsetko siis vaan päiväkotiin, ja keskituloisten ja rikkaitten lapsille aupairit?
Tottakai kaikki päiväkotiin. Ei ole oikein, jos jotkut saa aupairin ja toiset ei. Ei ole tasa-arvoista.
Ai että jos kaikki köyhimmät ei pysty hankkimaan kotiinsa au-pairia, niin sitten se tehdään mahdottomaksi keskituloisillekin? Eiköhän kyse ole pikemminkin tasapäistämisestä kuin tasa-arvosta.
Au-pair olisi yhteiskunnalle paljon edullisempi ratkaisu kuin kunnallinen päivähoito. Helpottaisi myös päiväkotien työolosuhteita, jos osa lapsista jäisi kotiin au-pairin kanssa ja saataisi Suomeen nuoria tyttöjä tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Ehkä osa heistä jäisi tänne ja perustaisi perheen, tulevia veronmaksajia. Kannattaisi miettiä tarkkaan tätäkin vaihtoehtoa.
Eihän niillä ole varaa tutistua Suomessa mihinkään kun ei makseta kelvollisesti vastuullisesta lastenhoidosta. Jää aika yksipuolinen kuva Suomesta kun pitää tuijotella seinää vesilasi kädessä kun aupairina ei ole mihinkään varaa. Aupairi on systeeminä riistoa! RAHAA TYÖSTÄ TAI SE OTETAAN IRTAIMISTONA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaisi olla ystävä ihmisten kanssa, jotka eivät voi rahanpuutteen takia käydä missään, tehdä mitään tai osallistua mihinkään? Eivät kaikki voi tietenkään miljonäärejä olla, mutta kyllä normaalilla aikuisella ihmisellä pitää olla varaa käydä vaikka kerran kuukaudessa ulkona, kerran viikossa harrastamassa ja pari kertaa vuodessa matkoilla. Ei ole normaalia, jos mihinkään ei ole varaa.
Mulla on ystävä, joka sairastui jo nuorena eikä ehtinyt olla työelämässä kuin muutaman vuoden. On ollut työkyvyttömyyseläkkeellä yli 30 vuotta. Asuu vuokralla, saa työkyvyttömyyseläkkeen ja asumistuen. Tulot on tosi pienet. Ei hänellä ole eikä tule koskaan olemaankaan varaa matkustella. Ei ole varaa harrastaakaan mitään maksullista. Eikä käydä ravintolassa syömässä. Saa just ja just laskunsa maksettua, ostettua ruuat ja lääkkeet. Välillä kirpputorilta vaatteita. Luonnollisestikaan en hänelle ehdota mitään yhteisiä reissuja, ravintolassa käyntejä tms. Niitä varten mulla on muita ystäviä.
Hienoa jos kaikesta huolimatta olet hänelle ystävä, koska köyhyydessä yksi pahimpia puolia on se kun huomaat, että aika usein saat, korjaan. joudut oilemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä hyvä tuloisten porukasta putoaa väksinkin pois vähitellen jos ei ole samaa varallisuutta mennä ja harrastaa.
Tottakai putoaa. Niin putoaa kaikkialla muuallakin maailmassa. Olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta ei mulla ole mitään mahdollisuuksia elää kuten rikkaat. Ja sen vuoksi en oletakaan, että voisin kuulua samaan porukkaan kuin rikkaat. Lika barn leka bäst.
Ei se aina ihan noinkaan mene. Esim. entisaikoina aatelinen pysyi kyllä "piireissä", vaikka olisi välillä käynyt velkavankeudessa. Nousukkaiden joukosta ehkä putoaakin, jos rahat loppuu, mutta perittyä asemaa ei menetä oikein millään.
Minä olen virallisesti köyhyysrajan alapuolella, ollut jo 10 vuotta, eikä minulla ole silti mitään ongelmaa kuulua joukkoon melko varakkaassa ja menestyneessä suvussani, eikä niissäkään juhlissa joissa on suvun ulkopuolisia jotka kuuluvat siihen varakkaasen joukkoon.
Itse asiassa aina kun olen todellisen vertaisryhmäni parissa tyyliin kuntouttavassa työtoiminnassa ihmettelen aina, että tämäkö on se minun nykyinen viiteryhmäni? Ei mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa.
Niin se on yhteiskuntaluokka-asia. Osaat käyttäytyä ja olla kuten syntymäsosiaaliluokkasi, joten ei se työttömänä mihinkään katoa. Aatelinen osaa aateliston tavat ja jakaa kiinnostukset ja maun vaikka rupiköyhänä.
Ei tämä rikkaan suvun köyhä ole oikeasti köyhä kun on selusta turvattu ja mm. perintö tulossa.
Tämä juuri. Olen itse varakkaasta suvusta ja kun aikoinaan olin opiskelija, ei mun tarvinnut ottaa opintolainaa. Töissäkin kävin opiskeluaikana vain sen, mitä sattui huvittamaan. Vanhemmat kustansivat elämiseni ja ostivat mulle asunnon. Silti ymmärrän, että olin aivan eri asemassa kuin ne opiskelukaverini, jotka joutuivat asumaan vuokralla ja ihan itse elättämään itsensä.
Vierailija kirjoitti:
[ Miksei voi hankkia sellaisia kavereita, joiden kanssa käydään eväsretkellä (omat evät), tai juoksemassa tai vaikka vaan kahvitellaan jomman kumman kotona? Tai ollaan vaan?
Ystävien hankkiminen aikuisiällä ei ole mikään läpihuutojuttu, etenkään niin, että lähtökohdaksi otetaan just samanlainen rahatilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaisi olla ystävä ihmisten kanssa, jotka eivät voi rahanpuutteen takia käydä missään, tehdä mitään tai osallistua mihinkään? Eivät kaikki voi tietenkään miljonäärejä olla, mutta kyllä normaalilla aikuisella ihmisellä pitää olla varaa käydä vaikka kerran kuukaudessa ulkona, kerran viikossa harrastamassa ja pari kertaa vuodessa matkoilla. Ei ole normaalia, jos mihinkään ei ole varaa.
Mulla on ystävä, joka sairastui jo nuorena eikä ehtinyt olla työelämässä kuin muutaman vuoden. On ollut työkyvyttömyyseläkkeellä yli 30 vuotta. Asuu vuokralla, saa työkyvyttömyyseläkkeen ja asumistuen. Tulot on tosi pienet. Ei hänellä ole eikä tule koskaan olemaankaan varaa matkustella. Ei ole varaa harrastaakaan mitään maksullista. Eikä käydä ravintolassa syömässä. Saa just ja just laskunsa maksettua, ostettua ruuat ja lääkkeet. Välillä kirpputorilta vaatteita. Luonnollisestikaan en hänelle ehdota mitään yhteisiä reissuja, ravintolassa käyntejä tms. Niitä varten mulla on muita ystäviä.
Hienoa jos kaikesta huolimatta olet hänelle ystävä, koska köyhyydessä yksi pahimpia puolia on se kun huomaat, että aika usein saat, korjaan. joudut oilemaan yksin.
Mulla ei ole ongelmaa olla hänen ystävänsä, koska en itsekään halua tehdä vain ja ainoastaan maksullisia asioita. Monet asiat, joista pidän, eivät maksa yhtään mitään. Näitä asioita teen tämän ystäväni kanssa ja maksullisia asioita taas muiden ystävieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiennoutopalvelu kuulostaa mukavalta. Miksei Suomeen saa sellaista?
Minä näin just Helsingissä erään pesulan ikkunassa ilmoituksen pyykkien noudosta. Kannattaa kysellä, eikä vain odottaa, että joku tuo kotiovelle mainoksen asiasta.
Ja ennen kaikkea kannattaa maksaa se, mitä pesula pyytää, eikä sitten narista siitä, että on liian kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu oli au pairina New Yorkissa suomalaisperheelle mutta tämä perhe oli varakas ja jo yli 10 v. sitten heillä kävi pyykkiennoutopalvelu yms. Ilmeisesti halusivat au pairina lähinnä suomen kielen vuoksi.
Sitten nämä tyypilliset tapaukset missä au pair hoitaa yksinään perheen pienet lapset, ruuat, siivoaa joka päivä jne. on ihan perseestä ja riistoa.
Muistakaa myös tapaus jossa amerikkalaisperhe syytti brittiläistä au pairiaan vauvansa murhasta. Lopulta hoitaja todettiin syyttömäksi mutta oikeudessakin todettiin, että 19-vuotiaalle oli laitettu liikaa vastuuta kahden pienen hoitamisesta plus kotitöistä.
Totta. Moni ei ole lainkaan ymmärtänyt, mitä systeemi tarkoittaa. tarkoitus ei ole todellakaan, että au pair hoitasi koko kodinhoidon ja vielä lapsetkin.
Eikä edes ymmärtänyt sitä, että pitäisi tarjota muutakin kuin asunto, ruoka ja vähän taskurahaa.
Yhdysvalloissa on normi että aupairi voi olla pössyissä rennosti lasten kanssa. Ei nuoret noin muuten aupairiksi ryhtyisi tai jaksaisi olla lasten kanssa.
Suomessa teetetään sellaiseksi että jossain vaiheessa kun edellisestä ravintolakäynnistä on kulunut vuosi tai pari, niin yllättäen ei enää koe uusinta käyntiä kahvilla tai ravintolassa miellyttäväksi. Voi tuntea ahdistusta ja paniikkikohtausta. Vähän sama kuin vankeudesta vapautunut tuntee ettei osaa nauttia vapaudesta. Haluaa vain takaisin vankeuteen. Köyhälle se tarkoittaa matalapalkka-alan työtä ja ankeaa yksiön seinään tuijottelua totaalisessa yksinäisyydessä. Vaihtoehtoja ei ole. Ei ole varaa ja ei ole edes itseluottamusta alkaa rikolliseksikaan ja ottaa itselle se mikä kuuluu työtätekevälle. Köyhän osa on pahempi kuin rikollisen osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää oppia vaan avaamaan suunsa. Opin tämän kantapään kautta kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Minä olin köyhästä yksinhuoltajan perheestä ja tämä oli kahden todella kovatuloisen vanhemman kasvattama, mieheni "eihän tämä maksa mitään" oli minulle parin viikon ruokabudjetti. Seurustelun alkuaikoina mentiin paljon ulos syömään ja tehtiin kaikkea kallista, enkä kehdannut sanoa että minulla ei oikeastaan ole varaa tähän. Osittain sen takia koska ajattelin tuon olevan väliaikaista tuhlailua joka loppuu kyllä kun suhde arkistuu, eihän kukaan nyt oikeasti käytä tällaisia summia ruokaan tai muuhunkaan jatkuvasti.
Lopulta nöyrryin ja jouduin keskustelemaan mieheni kanssa asiasta, tälle tämä tuli ihan yllätyksenä ja hän pyytelikin kovasti anteeksi.Miksi sen miehen piti pyydellä anteeksi sitä, että sinä et saanut suutasi auki ja keskustellut asiasta? Ihme touhua. Muutenkin kannattaa välttää eri elintasojen suhteita, koska ei kukaan oikeasti halua elintasostaan toisen ihmisen takia luopua.
Minä olen aina ajatellut, etten voisi olla rikkaamman miehen kanssa, koska ei olisi varaa samaan kuin hänellä. Mutta mistä löytää yhtä köyhä mies kuin itse on...
T: pienituloinen
Mun on hyvin vaikea ymmärtää, että jollekin on 20e iso raha.
Ei munkaan vanhemmilla kummoset tulot ollut mutta silti oli aina rahaa kaikkeen. Ja sama juttu yhä, vaikka itse olen ollut pari vuotta työtön. Mulla on mukavasti rahaa säästössä, sitten ehkä vois olla tiukkaa jos pitäis sillä 500e/kk pärjätä. Oma asunto on jo puoli voittoa.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu oli au pairina New Yorkissa suomalaisperheelle mutta tämä perhe oli varakas ja jo yli 10 v. sitten heillä kävi pyykkiennoutopalvelu yms. Ilmeisesti halusivat au pairina lähinnä suomen kielen vuoksi.
Sitten nämä tyypilliset tapaukset missä au pair hoitaa yksinään perheen pienet lapset, ruuat, siivoaa joka päivä jne. on ihan perseestä ja riistoa.
Muistakaa myös tapaus jossa amerikkalaisperhe syytti brittiläistä au pairiaan vauvansa murhasta. Lopulta hoitaja todettiin syyttömäksi mutta oikeudessakin todettiin, että 19-vuotiaalle oli laitettu liikaa vastuuta kahden pienen hoitamisesta plus kotitöistä.
Pyykkiennoutopalvelu kuulostaa mukavalta. Miksei Suomeen saa sellaista? Helpottaisi tosi paljon monen lapsiperheen arkea. Nykyään on liian tiukkaa taiteilla työn ja kaikkien kotitöitten kanssa, perheelle ei jää yhteistä aikaa kun vapaa-aika menee pyykinpesuun, ruuanlaittoon ja siivoamiseen eikä raskaan verotuksen ja kalliitten palvelujen hintojen vuoksi keskituloinen pysty noita palveluja ostamaan. Lisää vaan näitä jenkkityylin palveluja tänne!
Miten se on "nykyään" muka niin tiukkaa elää normaalia perhe-elämää? Aina on hoidettu lapset ja koti, eikä ostettu niitä minään palveluna, ja se on sitä normaalia lapsiperheen arkea. Nykyään on vielä kaikki tekniset hienoudet helpottamassa niitä kotiaskareita. Nykyään ollaan vain patalaiskoja tekemään kotona yhtään mitään, sitä se nykyajan kiire on. Pitäisi saada jatkaa YouTube-videoiden katselua ja pizzansyöntiä kuin sinkkuaikoina, vaikka kakaroita on itse siihen väännetty.
Asiat on kyllä muuttuneet. Omassa lapsuudessa samoja housuja, t paitaa ja pitkähihaista käytettiin viikko, pyykkiä tuli vähemmän. Me lapset söimme aivan valtavat määrät paahtoleipää ja maitokaakaota, ei aina ollut varsinaisia aterioita, varsinkaan sellaisia kuin nykyään on tavallista. Kaiken maailman tavaraa ja huoltamista oli vaan vähemmän. Ja lapsia ei edes vahdittaisi lasten kanssa ei aikuiset viettäneet aikaa, vaan me lapset juoksimme pihoilla keskenään, uimaankin pyöräilimme jo seitsemän vanhana, aikuiset tekivät sillä aikaa omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
En maksa sinkkuna samaa kuin pariskunta lahjasta.
Tämä on jotenkin aina hämmentänyt minua, kun itselläni on vahva perhekunta-ajattelu ja minusta on selvää että tuollaiset asiat jaetaan juurikin perhekunnittain. Olen ajatellut näin aina, niin sinkkuna ollessa kuin parisuhteessakin.
Niin. Mutta monet ihmiset kykenevät monipuoliseen kanssa käymiseen. Tehdään ja hoidellaan asioita kunkin kanssa sillä tavalla kuin sopii. Toisen kanssa voi käydä ravintoloissa. Toisen kanssa kävelyllä ja jos yhteisiä aterioita haluaa, voidaan tehdä simppliä arkiruokaa, kuten keittoja jne. Jos tuokin liian kallista, niin aina voi se paremmissa varoissa oleva silloin tällöin tarjota sitä ruokaa. - vaikka ravintolassakin, eikä laskeskella pennejään.