Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hän ei ymmärtänyt, että 20 euroa on minulle iso raha erituloisten ihmisten todellisuudet eivät aina kohtaa
29.05.2022 |
https://yle.fi/aihe/a/20-10001904
Lähipiiriään köyhemmät toivoisivat, että ihmiset ymmärtäisivät
7. Kaksikymmentä euroa voi olla iso raha
"Kun olin pienituloinen yksinhuoltaja, ihmisten oli välillä hyvin vaikea ymmärtää, miksen lähde noin vain syömään tai reissuun. Poikani päiväkodissa kerättiin kahdesti vuodessa 20 euroa reissuihin, ja alueella asui melko hyvätuloista väkeä. Kun valitin ystävälleni, hän ei yhtään ymmärtänyt, että 40 euroa on iso raha vuodessa. Ei kyse ollut siitä ettenkö olisi halunnut vaan siitä, etten pystynyt. Hän ei edes tiennyt, että päiväkotimaksut määräytyvät tulojen mukaan eikä pienituloiset maksa niistä mitään."
8. Vapaa-aikaa voisi suunnitella pienituloisimman mukaan
"Osa parempituloisista sukulaisista ei ymmärrä, että satasen säästäminen on välillä todella vaikeaa. Olimme lähdössä vuosia sitten porukalla mökille. Sukulainen halusi luksusta mökiltä, ja minä sanoin,etten pysty maksamaan mökistä yhdeksääkymppiä. Hän vain, että säästä summa. Hän ei millään ymmärtänyt, että vaatii työtä ja vaivaa säästää parin kuukauden aikana satanen. Enkä todellakaan käyttäisi sitä mökkiviikonloppuun, vaan vaikkapa lapsen vaatteisiin tai kenkiin."
9. Pienituloisella ei ole varaa olla spontaani
"En minä ole luonteeltani nipo tai paina jarrua joka asiaan ilkeyttäni. En vain voi käyttää kahden kuukauden ruokabudjettia yhteen viikonloppuun."
10. Vastuullisen ostaminen ei ole välttämättä arvovalinta
"Sote-alan palkkakuopassa välillä tuskastuttaa parempituloisten ystävien kanssa se, ettei ole resursseja kaikkiin niin tiedostaviin ja vastuullisiin valintoihin kuin heillä. Joskus pitää tehdä kompromisseja tai jättää kuluttamatta, vaikka haluaisi toimia toisin ja ostaa luomua, Suomi-designia, käyttää rahaa kulttuuriin tairuokatrendeihin."
11. Pariskuntien ja sinkkujen rahatilanteet voivat erota paljon toisistaan
"Ystäväpiirin usein ainoana sinkkuna ja yksinhuoltajana, tuntuu vähän kummalta, jos hankitaan yhdessä lahja niin se hinta jaetaan tasan kunkin perheen kesken. Ei siis aikuisten kesken vaan mie maksan saman kuin pariskunta. Aina. Ja olen tietenkin liian nössö asiasta sanomaan."
ToimittajaJulia Thurénkysyi Instagram-seuraajiltaan, millaisia kokemuksia heillä on tuloeroista kaveripiirissä. Tämän artikkelin kursivoidut sitaatit ovat poimintoja näistä vastauksista.
Kommentit (121)
Mulla ei enää ole tuttavia eikä kavereita, onneksi. Pää ei kestäisi jatkuvaa vertailua tai niitä tilanteita että ei pysty osallistumaan. Puolisoni tulot ovat aina olleet 0-500e kuukaudessa on sitten työttömänä tai nyt yrittäjänä. On toisinaan raskasta maksaa aina kaikki pariskuntahintaan eli kahden puolesta. Siihen on tottunut ja tehdäänkin ihan omia juttujamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ilmeisesti käy vain naisten ystävyyssuhteissa. Johtunee siitä, että miesten ystävyys perustuu jollekin muulle kuin sille, että kierrellään loputtomiin kauppoja ja istutaan kahvilla.
Ainakin minun mieheni ystävistäsi suurin osa tienaa varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mieheni nykyään. Mies kun on pienituloinen yrittäjä ja opiskelija, ja muut ovat sitten edenneet eri rappuja elämässä. Samat ystävät sillä on kuin silloin 20 vuotta sitten kun tavattiin -ja uusia on tullut, ja arvatkaa mitä, osa NIISTÄKIN on erittäin hyvätuloisia ja silti ne keksivät tekemistä keskenään!
Miten tämäkin ongelma saatiin käännettyä vain naisten ongelmaksi 🧐.
Jos on elänyt koko elämän yltäkylläisyydessä, niin voi olla vaikea hahmottaa millaista käyhän elämä on. Vaikka nykyään mulle edes tuhat euroa ei tunnu missään, niin lapsuuden köyhyys opetti millaista köyhän elämä on ja pari euroakin voi olla iso raha.
Se, että ei halua aina osallistua kaikkeen, mikä maksaa "paljon" ei ole aina syynä se, että ei olisi varaa. Olen itse huomannut, että lapsettomat kaverini haluavat aina kalliisiin ravintoloihin ja kalliisiin kahviloihin - heille se on keskeisempi osa elämää ja elämän nautintoja ja monelle vieläpä ideologian kaltainen asia, että "lapsettomana voi nauttia elämästä". Itselleni taas tuollaiset jutut eivät ole niin merkityksellisiä - tosin eivät olleet siolloinkaan kun minulla ei ollut lapsia. Minulla olisi varaa syödä kalliistikin ulkona, mutta en saa siitä elämääni samaa sisältöä kuin jotkut, joten en oikeastaan ole kauhean kiinnostunut noista. Tykkään syödä ja juoda kohtuuhintaisemmissa paikoissa, ja mieluummin satsaan rahani vaikka lasteni kanssa matkusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Jos on elänyt koko elämän yltäkylläisyydessä, niin voi olla vaikea hahmottaa millaista käyhän elämä on. Vaikka nykyään mulle edes tuhat euroa ei tunnu missään, niin lapsuuden köyhyys opetti millaista köyhän elämä on ja pari euroakin voi olla iso raha.
Sama meillä. Me tienataan vaimon kanssa reilut 200 000 euroa vuodessa, mutta koska molemmat ollaan köyhästä perheestä, niin rahan arvo ymmärretään. Sen sijaan meidän lapsille joutuu joka päivä opettamaan, ettei kaikkea voi ostaa, vaikka periaatteessa kaikkeen on varaa. Lasten on vaikea ymmärtää, että jos rahaa kerran on, niin miksi ei vain osteta kaikkea kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on elänyt koko elämän yltäkylläisyydessä, niin voi olla vaikea hahmottaa millaista käyhän elämä on. Vaikka nykyään mulle edes tuhat euroa ei tunnu missään, niin lapsuuden köyhyys opetti millaista köyhän elämä on ja pari euroakin voi olla iso raha.
Sama meillä. Me tienataan vaimon kanssa reilut 200 000 euroa vuodessa, mutta koska molemmat ollaan köyhästä perheestä, niin rahan arvo ymmärretään. Sen sijaan meidän lapsille joutuu joka päivä opettamaan, ettei kaikkea voi ostaa, vaikka periaatteessa kaikkeen on varaa. Lasten on vaikea ymmärtää, että jos rahaa kerran on, niin miksi ei vain osteta kaikkea kivaa.
Riippuu ihmisestä moten nuo menevät. Minä olen kotoisin varakkaasta perheestä, mutta en silti ikinä kiinnostunut shoppailusta ja tuhlailusta, nuorenakin ostelin vaatteita mieluiten kirppiksiltä. Omille lapsilleni en ole sen kummemmin opettanut varakasta kuin nuukailevaa elämäntyyliä, mutta silti heilläkin on lähinnä sellainen asenne, että ostetaan vain jos tarvitaan, eivätkä he koko ajan ruinaa milloin mitäkin. Omassa tuttavapiirissä tuntuu siltä, että shoppailu ja statussymbolit on tärkeämpiä niille, joilla on köyhempi tausta.
Eli riippuu tosi paljon henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Ja sen ilmaismatkustajan takia jää kaikilta lapsilta sitten retket tekemättä. Tosi reilua.
Ei ne retket nyt niin ihmetä vaan se, että joku pitää ihan itsestään selvyytenä, että saa ilmaiseksi kalliin palvelun ja haukkuu vielä palvelusta maksavia, kun eivät tästä vapaamatkustusasiasta mitään tiedä.
Luuletko todellakin, että se lapsesi päivähoito katetaan tuolla 3000 euron maksulla? Lapsettoman näkökulmasta myös 3000 euroa maksava on vapaamatkustaja - joten ei kannattaisi rikkaankaan aukoa päätään, jos saa lapsensa julkiseen päivähoitoon.
Juuri näin. Suomessa yksi suurimpia ongelmia on tämä yletön tukeminen ja tukeminen minkä takia lopulta juuri kenelläkään ei ole rahaa yhtään mihinkään kun suuristakin tuloista verotus ja kaikki pakolliset maksut vie aivan järjettömän suuren osan!
Ja sekään ei riitä mihinkään vaan julkisen velan määrä kasvaa kasvamistaan minkä kerkeää, ja ostovoima heikkenee koko ajan kun palkankorotukset ei pysy inflaation perässä.
Keskituloista tuo kirpaisee erityisesti. Päivähoitomaksu on keskituloiselle ja suurituloiselle sama. Keskituloinen käyttää päivähoitomaksuun vaan suhteellisesti paljon suuremman osan tuloistaan.
Käytännössä muut ratkaisut kuin päivähoito on tehty jokseenkin mahdottomiksi, esimerkiksi kotiin otettava au-pair katsotaan Suomessa työntekijäksi, josta pitää maksaa kalliit työnantajamaksut, ja au-pairin taskutaha on hänelle Suomessa verotettavaa tuloa, mutta useimmissa muissa maissa näin ei ole. Siksi muualla on vaihtoehtona mm. aupairin ottaminen, mutta Suomessa se on tosi kallis ratkaisu, johon harvalla on enää verotuksen jälkeen varaa.
Aupairit pitäisi lakkauttaa kokonaan. Rikkaat haluaa maksaa liian matalia palkkoja työntekijöille. Hyvä että aupairit ei Suomessa kannata. Pahimman laatuista hyväksikäyttöä ja köyhänä pitämistä. Halutaan vaan riistettävä halpa piika kotiin palvelemaan.
Moni suomalainen lähtee kuitenkin ulkomaille aupairiksi. Ei sitä silloin riistoksi sanota vaan kulttuuriin tutustumiseksi.
Kyllä se riistoa oli ja hukkaanheitettyä aikaa. Parempi mennä mieluummin oikeisiin töihin vaikka Pariisiin disneylle kuin aupairiksi riistettäväksi. Kilttien ihmisten hyväksikäyttöä tuo aupair systeemi. Pitäisi lakkauttaa. Kunnon palkat lastenhoitajille!
kunnon palkka olisi kiva, tottakai, mutta miten? Jos aupairit rinnastetaan ammattimaisiin lasten- tai kodinhoitajiin, niin sellaisiin ei nykyisellä verotussysteemillä ole enää juuri kenelläkään varaa. Ei omasta nettopalkasta voi maksaa toisen henkilön bruttopalkkaa ilman, että nuo palkkakulut saa vähentää verotuksessa.
Suomessa oli mahdollista vähentää kotiapulaisen palkka verotuksessa vielä 1970-luvun alkuun saakka, mutta sitten se loppui, ja samalla loppuivat myös kotiapulaiset. Nykyinen kotitalousvähennys ei riitä kokoaikaisen kodin- tai lastenhoitajan palkkaamiseen. Vaikka lastenhoitajan palkan (esim. n. 1000 e/kk+ asunto ja täydet ateriaedut) saisi vähentää verotuksessa, niin se olisi silti yhteiskunnalle halvempaa kuin julkisen päivähoidon kustannukset. Usein lastenhoitaja hoitaa perheessä useampaa kuin yhtä lasta, mikä lisää säästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä aikuista ihmistä, jolle 20e on iso raha. Menee kyllä aika heikosti, jos talous on parista kympistä kiinni. Mistä se johtuu? Ei osaa säästää pahanpäivän varalle? Asuu paremmin, kuin mihin on itsellä varaa? Jos näin on, niin se siinä tosiaan auta muu kuin avata se suu ja kertoa, että nyt ei pysty. Pitäisi nyt aikuisen ihmisen osaa suhteuttaa omat menonsa tuloihin. Asutaan kuitenkin Suomessa jossa on liiankin hyvä toimeentulo, vaikka istuisi vaan perseellään aivan huvikseen jokaikinen päivä vuodesta.
Et oikeasti ymmärrä että jos säästöt on jo käytetty johonkin, niin niitä ei enää ole? :D Kaikkea sitä leipä elättelee :D
Minulta on kerran varastettu säästöt, ja kaksi ketaa ne on käyteytty lapsen sairauteen, joten teki todella tiukkaa kerätä hänelle ajokorttirahat kasaan parissa vuodessa. Onneksi mummi halusi osallistua kustannuksiin, ja lapsi sai krottinsa :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Joo, tuo kohta kieltämättä pisti silmään itselläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei halua aina osallistua kaikkeen, mikä maksaa "paljon" ei ole aina syynä se, että ei olisi varaa. Olen itse huomannut, että lapsettomat kaverini haluavat aina kalliisiin ravintoloihin ja kalliisiin kahviloihin - heille se on keskeisempi osa elämää ja elämän nautintoja ja monelle vieläpä ideologian kaltainen asia, että "lapsettomana voi nauttia elämästä". Itselleni taas tuollaiset jutut eivät ole niin merkityksellisiä - tosin eivät olleet siolloinkaan kun minulla ei ollut lapsia. Minulla olisi varaa syödä kalliistikin ulkona, mutta en saa siitä elämääni samaa sisältöä kuin jotkut, joten en oikeastaan ole kauhean kiinnostunut noista. Tykkään syödä ja juoda kohtuuhintaisemmissa paikoissa, ja mieluummin satsaan rahani vaikka lasteni kanssa matkusteluun.
No niin, saitpa sitten tämänkin aiheen käännettyä lapsettomien mollaamiseksi. Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi se köyhä ei vaan sano niille muille kavereille, ettei ole varaa.
Monestakin syystä. Itselle tulee mieleen ensiksi, että moni kaveri ihmettelee, kuten nyt täälläkin, joko ääneen tai hiljaa mielessään miten sille nyt joku 20 -30 euroa on suuri raha.
Toinen on se että köyhälläkin on oma ylpeytensä. Ei ole helppoa olla se ehkä joukon ainoa joka joutuu aina tai usein sanomaan, ettei ole varaa.
Kolmas juttu on, että pikku hiljaa alkaa kaveripiiri harventua. Joko kiusaantuvat, säälivät tai ajattelevat, ettei se kuitenkaan tule tai ei sillä kuitenkaan ole tähän juttuun varaa.
Miltei jokaisella on tarve kuulua johonkin ryhmään. Ei ole hyvä tunne olla erilainen kuin muut.
Pikkuhiljaa oma itsetunto laskee kun monesti joutuu ihan ääneen sanomaan, ettei pysty nyt siihen samaan kuin muut. On tärkeää edes hetken olla samanlainen.Se on helppo heittää ilmaan kysymys, että miksei se köyhä sitten sano ettei ole varaa jos itsellä ei ole ollut koskaan tai hyvin harvoin on tarvetta niin sanoa.
Kuinka moni tosiasiassa itse sanoisi? Jos olisi todellinen tilanne.
Totta. Mutta mikä siis on ratkaisu asiaan? J
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ilmeisesti käy vain naisten ystävyyssuhteissa. Johtunee siitä, että miesten ystävyys perustuu jollekin muulle kuin sille, että kierrellään loputtomiin kauppoja ja istutaan kahvilla.
Ainakin minun mieheni ystävistäsi suurin osa tienaa varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mieheni nykyään. Mies kun on pienituloinen yrittäjä ja opiskelija, ja muut ovat sitten edenneet eri rappuja elämässä. Samat ystävät sillä on kuin silloin 20 vuotta sitten kun tavattiin -ja uusia on tullut, ja arvatkaa mitä, osa NIISTÄKIN on erittäin hyvätuloisia ja silti ne keksivät tekemistä keskenään!
Miten tämäkin ongelma saatiin käännettyä vain naisten ongelmaksi 🧐.
Olisit lukenut ajatuksella, niin ymmärtäisit. Tämä on kyllä usein näin. Saman olen huomannut. Miehet sitä paitsi ovat paljon anteliaampia kavereitaan kohtaan
Kannattaa sanoa reilusti, jos ei ole varaa. Mulle keskituloisena ei ole mikään ongelma tarjota kaverille kahvilassa tai ravintolassa. Päiväkodissa hyvätuloiset perheet kustantivat yleensä myös pienituloisten lasten retket. Noin 70% vanhemmista maksoi ja loput menivät siinä siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus haluaa sen saman kokemuksen, kuin mistä kuvittelee toisten parempituloisten nauttivan noin vaan, esim. ravintolassa syömisen. On ollut aika usein kuitenkin pettymys, kun ruoka oli kyllä syötävää, mutta ei nyt mikään erityisen hyvä. Rahan tuhlaaminen on harmittanut enemmän, juurikin 40 euroa yhdestä ruokailusta. Ehkä tämä kokemus on kuitenkin ollut hyödyksi sikäli, että tietää, ettei ravintolaruoka välttämättä ole kotiruokaa parempaa. Joku voisi sanoa, että valitsin väärän ravintolan, mutta kokemus sinänsä kaupungilla käymisen yhteydessä ravintolassa syömisestä riitti tyydyttämään uteliaisuuteni pitkäksi aikaa, niin ei ole tarvetta käydä uudestaan.
Muutenkin ravintolat ja kahvilat ovat epäviihtyisiä paikkoja. Ei sellaisessa monikaan kykene rentoutumaan. Periaatteessa minulle pitäisi maksaa että suostuisin käyttämään kahviloita ja ravintoloita. Olen aikuiselämäni aikana käynyt kolmesti ravintolassa ja se riitti minulle. Minusta Suomeen ei kahvilat ja ravintolat kuulu tai voi edes menestyä. Enemmistöllä ei ole ostovoimaa edes käydä leikkauttamassa hiuksia kerran vuoteen. Korona-aika ei vaikuttanut ostoskäyttäytymiseen mitenkään, koska ei ole varaa käydä missään muutenkaan. Näiden yritysten tuet pitäisi lakkauttaa kokonaan.
T. 9e h palkka siivoojaTämä on sinun mielipiteesi ja tunteesi ja siihen on oikeus.
Mutta se ei poista, että joillain voi olla myös muu tunne ja mielipide ja heilläkin on siihen oikeus.
Joillekin käyminen joskus ravintolassa tuo voimaa sitten taas kestää sitä arkea.
Se on kyllä totta, että monella ei ole ostovoimaa, ei käydä ravintolassa tai kampaamossa tms.
Mutta monet kyllä silti haluaisivat. Jos pystyisivät.
Sä et nyt oikein ymmärtänyt hänen pointtiaan.
Kun köyhyyteen tottuu ja siihen eläytyy pakon sanelemana säästeliäästi eläen, niin vaikka voittaisi lottovoiton, niin ei enää ole paluuta uuteen. Ei sellainen lähde luolastaan ravintolaan tai uusia vaatteita ostelemaan. Ei se enää osaa sitä!
Köyhyys on muuttanut aivoja ja hermostoa.
Köyhä ei viihdy ravintolassa tai tunne itseään niin arvokkaaksi että ansaitsisi hiustenleikkuun tai parranajon.
Hän eristäytyy ja säästää niukkuudessa. Ei sellaista ihmistä enää saa ravintolaan ihmisvilinään nauttimaan kultuurista tai muistakaan porvareille tarkoitetuista huvituksista.
Meillä Suomessa hoidetaan paljon mt-ongelmia, mutta totuus on että ne vaivat ovat syntyneet heikon ostovoiman vuoksi vuosikymmenten saatossa työtätekevälle tai työttömällekin.
Meillä syrjäytetään ihmisiä heikolla ostovoimalla ja ylipitkillä työpäivillä.
Ei ole varaa nähdä muita ja on vain aikaa tehdä duunia. Rikastuttaa porvaria.
Siksi ihmisille syötetään lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin totta!
Tuntuu, ettei monilla ole kykyä/kiinnostusta asettua toisen asemaan juuri rahanmenon suhteen."Kaveri" suuttui, kun en voinut lähteä perheineni kahville/kaakaolle kahvilaan, koska yksi kahvilareissu olisi kustantanut yhtä paljon kuin viikon safkat. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus haluaa sen saman kokemuksen, kuin mistä kuvittelee toisten parempituloisten nauttivan noin vaan, esim. ravintolassa syömisen. On ollut aika usein kuitenkin pettymys, kun ruoka oli kyllä syötävää, mutta ei nyt mikään erityisen hyvä. Rahan tuhlaaminen on harmittanut enemmän, juurikin 40 euroa yhdestä ruokailusta. Ehkä tämä kokemus on kuitenkin ollut hyödyksi sikäli, että tietää, ettei ravintolaruoka välttämättä ole kotiruokaa parempaa. Joku voisi sanoa, että valitsin väärän ravintolan, mutta kokemus sinänsä kaupungilla käymisen yhteydessä ravintolassa syömisestä riitti tyydyttämään uteliaisuuteni pitkäksi aikaa, niin ei ole tarvetta käydä uudestaan.
Muutenkin ravintolat ja kahvilat ovat epäviihtyisiä paikkoja. Ei sellaisessa monikaan kykene rentoutumaan. Periaatteessa minulle pitäisi maksaa että suostuisin käyttämään kahviloita ja ravintoloita. Olen aikuiselämäni aikana käynyt kolmesti ravintolassa ja se riitti minulle. Minusta Suomeen ei kahvilat ja ravintolat kuulu tai voi edes menestyä. Enemmistöllä ei ole ostovoimaa edes käydä leikkauttamassa hiuksia kerran vuoteen. Korona-aika ei vaikuttanut ostoskäyttäytymiseen mitenkään, koska ei ole varaa käydä missään muutenkaan. Näiden yritysten tuet pitäisi lakkauttaa kokonaan.
T. 9e h palkka siivoojaKun on tottunut syömään rauhassa niin paikka joka on täynnä ihmisiä ja heidän hajuja voi etoa ajatuksena, kun annos ei välttämättä ole kotiruokaa parempaa. Kyllä siinä tulee mieleen että asiakkaalle pitää maksaa siitä kärsimyksestä eikä niim, että asiakas maksaa ja kärsii ihmisvilinässä aterioimisesta.
Matalatuloisena voin olla samaa mieltä kanssasi.
Mulle ruokailu on kuin vessassa asiointi. Teen sen mieluusti yksin ja en kykene rentoutumaan tai kokemaan nautintoa ihmispaljoudessa. Ihmisiä on liikaa kun niitä on enemmän kuin vasemmassa kädessäni on sormia. Köyhälle pelkässä marketissa käynti on ahdistavaa.
Pitää löytää sopiva aika että kehtaa rikkinäisillä vaatteilla lähteä ale-ostoksille.
Onneksi vain kerran kuukaudessa tekee ostokset, niin tulee säästöä ja ei tarvitse ahdistua ihmisten hälinästä. Töissä saa ihan tarpeesi hälinää ympärilleen.
Köyhyydessä parhainta on että valinnan puolestasi tekee talous. Mistään et itse ole vastuussa. Vapaus ja vastuu on otettu sulta myös pois. Kuten kaikki muukin.
Ei ole varaa ystävyydelle, perheelle, suvulle tai millekään. Aikuiseksi tultua olet polttanut kaikki siltasi, koska talous on sanellut sen puolestasi.
Kaikki on pois sinulta. Olet täysin yksin. Vain työnteko on asia joka on päätetty sinun puolestasi, vaikka et haluaisikaan myydä asiantuntijuuttasi riistohinnalla halvalla, niin sun on pakko talouden takia.
Kun menet markettiin, niin talous päättää että ostatko vai etkö osta, mutta ostat vain äksextraa tai rainpouta. Siinä on ne vapaudet. Käyt töissä ja olet täysin yksin, koska talous sanelee näin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin totta!
Tuntuu, ettei monilla ole kykyä/kiinnostusta asettua toisen asemaan juuri rahanmenon suhteen."Kaveri" suuttui, kun en voinut lähteä perheineni kahville/kaakaolle kahvilaan, koska yksi kahvilareissu olisi kustantanut yhtä paljon kuin viikon safkat. :(
Erehdyin kerran menemään kommentoimaan iltasanomien elokuvalippujen hintaa koskevaa artikkelia. Totesin että elokuvissa käyntiin menee jo yhdeltä henkilöltä niin paljon, että pienituloiselta menee helposti koko viikon ruokarahat jo yhteen käyntiin. Sain "tiedostavilta ja suvaitsevilta" kommentoijilta runsaasti rapaa niskaani. Sain kuulla raivokasta palautetta "Kuka muka saa koko viikon sapuskat jollain vaivaisella 20-40 eurolla?!"," Ei kukaan niin köyhä ole että ei elokuvalippuihin ole varaa!". Hyvin nuo "tiedostavat" kommentoijat tiedostivat huonompiosaisten tilanteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin totta!
Tuntuu, ettei monilla ole kykyä/kiinnostusta asettua toisen asemaan juuri rahanmenon suhteen."Kaveri" suuttui, kun en voinut lähteä perheineni kahville/kaakaolle kahvilaan, koska yksi kahvilareissu olisi kustantanut yhtä paljon kuin viikon safkat. :(
Erehdyin kerran menemään kommentoimaan iltasanomien elokuvalippujen hintaa koskevaa artikkelia. Totesin että elokuvissa käyntiin menee jo yhdeltä henkilöltä niin paljon, että pienituloiselta menee helposti koko viikon ruokarahat jo yhteen käyntiin. Sain "tiedostavilta ja suvaitsevilta" kommentoijilta runsaasti rapaa niskaani. Sain kuulla raivokasta palautetta "Kuka muka saa koko viikon sapuskat jollain vaivaisella 20-40 eurolla?!"," Ei kukaan niin köyhä ole että ei elokuvalippuihin ole varaa!". Hyvin nuo "tiedostavat" kommentoijat tiedostivat huonompiosaisten tilanteen!
Joku leffalippu pitäisi olla 3e tai korkeintaan vitosen.
Ei kukaan mene leffaan Suomessa. Sama pätee johonkin parturiin, niin hinnat pitäisi reippaasti pistää ales että muillakin kuin eläkeläisillä olisi varaa. Vitonen parturin hinnaksi olisi ok, mutta 10-50e saa maksaa.
10e hinnalla joudut menemään Ahmedille. Ja hän ei välttämättä ymmärrä että et halua ananastukkaa.
Muutenkin kuka älypää viitsii maksaa pitsasta oman tuntipalkkansa hinnan?
Ei mitään järkeä ravintoloiden hinnoissa.
Seitsemän egeä pitsasta. Se on keskimäärin tuntipalkka.
Ei vaan ole varaa tukea yrittäjiä tässä maassa.
Et pitsasta voisi maksaa pari euroa. En edes vitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää oppia vaan avaamaan suunsa. Opin tämän kantapään kautta kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Minä olin köyhästä yksinhuoltajan perheestä ja tämä oli kahden todella kovatuloisen vanhemman kasvattama, mieheni "eihän tämä maksa mitään" oli minulle parin viikon ruokabudjetti. Seurustelun alkuaikoina mentiin paljon ulos syömään ja tehtiin kaikkea kallista, enkä kehdannut sanoa että minulla ei oikeastaan ole varaa tähän. Osittain sen takia koska ajattelin tuon olevan väliaikaista tuhlailua joka loppuu kyllä kun suhde arkistuu, eihän kukaan nyt oikeasti käytä tällaisia summia ruokaan tai muuhunkaan jatkuvasti.
Lopulta nöyrryin ja jouduin keskustelemaan mieheni kanssa asiasta, tälle tämä tuli ihan yllätyksenä ja hän pyytelikin kovasti anteeksi.Miksi sen miehen piti pyydellä anteeksi sitä, että sinä et saanut suutasi auki ja keskustellut asiasta? Ihme touhua. Muutenkin kannattaa välttää eri elintasojen suhteita, koska ei kukaan oikeasti halua elintasostaan toisen ihmisen takia luopua.
Mies pyysi anteeksi omaa ajattelemattomuuttaan. Aikuisen pitäisi tajuta, että ihmiset voivat olla erilaisissa tilanteissa. Se on sosiaalista älyä.
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti hankit rikkaamman miehen! Sinun on opittava pois 50/50 -mentaliteetista, se on miesten kehittämä huijaus. Jätä se piheille hollantilaisille. Nainen tuo deittailussa PALJON arvoa, vähin mitä mies voi tehdä on tarjota deitilleen illallinen yms.