Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesänhoitajan ensimmäinen homma on vaihdattaa lukot.
Tästä olen itse huolissani. Jos ja kun sisareni kuolee ennen minua (näin voi odottaa tapahtuvaksi, pitkä tarina), haluan välittömästi, samana päivänä vaihdattaa kerrostalossa hänen asuntonsa lukot. Minä olen ainoa perillinen. En tiedä, kenellä kaikilla on hänen asuntonsa avain ja pelkään, että sinne on pääsy ahneille rohmuajille. Kuolintodistuksen saamisessa kestää aikansa - miten todistan heti taloyhtiölle, että a) olen hänen sisarensa ja b) hän on kuollut?
Maistraatti: hänen virkatodistus (jos on asunut usealla paikkakunnalla, todistus niistä jokaisesta, jos on oletettavisss että tarvitset ne piakkoin, voit niitä ehkä pyytää jo nyt sukuselvitystä varten Tarvitset hänen hetun) ja nykyisen maistraatin virkatodistus. Siitä näkyy aikakin pyydettäessä kuollut/elossa.
Toki isännöitsijöitä on sitten moneen lähtöön. Oma mies peri äitinsä asunnon, toimitti isännöitsijälle kaikki viralliset paperit, säännöllisesti aina kun oli jotain tarvetta saada asioita hoidettua, ja silti vielä 6 vuotta myöhemmin kun hän myi asunnon, ei välittäjä ollut saanut sieltä isännöistijäntodistusta, koska "miehellä ei ole oikeutta myydä äitinsä omistamaa asuntoa". Huhhuh miten epäpätevä toimisto olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!
Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.
Voi olla rakkaudesta, kateudesta tai sitten voi olla ansaitseminen eli kun tein sitä ja sitä niin ansaisen enemmän... Ja tekemisilläkin on väliä... Sen ymmärtäisi jos esim talon tai asunnon kunnostamiseen sijoittaisi, mut rahattomasta avusta eriarvoistaminen... Ja loppupeleissä loitolla pitäminen sekä turha, täysin turha kiusanteko... Onneksi ei enää ole osallisuuksia tulossa!
Anteeksi mutta en ymmärtänyt kirjoitustasi.
Kysyin että voisiko joku vanhempi (isä tai äiti itse) selittää lastensa eriarvoista kohtelua.
Minä pyrin kohtelemaan tasa-arvoisesti, mutta luulen, että monta kertaa joku lapsista on 'hengenheimolainen' (siis hyvin saman tyyppinen kuin itse) ja toisaalta joku voi olla hyvin isänsä kaltainen / anopin reinkarnaatio / jollain piirteillä samanlainen kuin se hirveä isosetä tms. Ja tuo 'suosiminen' tulee vähän tajuamatta sitä.
Ainakin omassa äidissä näen, että hän suosii siskoani (koska se on muuten niin hankala) eli 'lepyttelee' jotain elämänmittaista lepytystä.
Toisaalta hän suosii toisen siskoni yhtä tytärtä kaikkien muiden lastenlasten yli. Tämän tavallaan ymmärrän, sillä tuo tyttö on pienestä pitäen ollut isoäitinsä klooni tavoiltaan, kiinnostuksiltaan jne. Emmekä me anna tämän meitä häiritä, tuo suosiminen on kuitenkin hyvin pieniä juttuja.
Perinnönjaon yhteydessä tulee ihmisistä esiin täysin uudenlaisia piirteitä. Minä ja perheeni asumme talossa, joka on ollut vanhempiemme omistuksessa. Olemme ostaneet siitä aikoinaan isän puolikkaan juridisesti täysin oikein kun isä oli vielä elossa (vanhemmat erosivat), mutta puolet jäi äidin omistukseen (äiti asui muualla). Äiti kuoli viime vuonna, eli puolet talosta on kuolinpesän. Minun pitäisi lunastaa oma osuuteni pois, eli neljännes talosta.
Nyt sisareni kuvittelee, että talo on hirmuisen arvokas. Hän tietää kiinteistövälittäjiä paremmin, mikä talon myyntihinta olisi, tekee listoja ja luetteloita alueella myydyistä taloista ja yrittää kaikin tavoin vääntää oman osuutensa arvoa ylöspäin. Hän uhkailee meitä, hän kertoo palkkaavansa juristin, hän sanoo että hänellä on oikeus hankkia oikeuden määräämä pesänjakaja jolla on oikeus myydä talo. Siis minun perheeni koti! Hän ilmoittaa häätävänsä meidät kodistamme. Tähän mennessä olemme tulleet ihan hyvin toimeen, mutta nyt hänestä on kuoriutunut ahne ja täysin joustamaton nipottaja, joka katkerana syyttää minua siitä, että minua on suosittu hänen kustannuksellaan ja vaikka mitä, asioita jotka hänen olisi pitänyt selvittää jo ikiajat sitten.
Talo on as.oy-muotoinen ja as.oy:llä on lainoja (viemäriremontti). Pääsimme jo sopuun lunastushinnasta, mutta hän unohtaa, että jos hän omistaa asunnosta neljänneksen, myös lainoista on neljännes hänen. Mutta ei mene perille! Lainat jäisivät meille ja hän saisi hyvän hinnan äidin kuolinpesän osuudestaan. Harmittaa, kun ei aikoinaan äidin kanssa aikoinaan jotenkin myyty/lahjoitettu talon osuutta minulle.
Olimme siskoni kanssa palaamassa ruumishuoneelta jättämästä isällemme jäähyväisiä. Autossa hän hyökkäsi yllättäen kimppuuni ja yritti repiä silmiä päästäni koska hän oivalsi että olen tulossa kuokkimaan HÄNEN perintöään.
Tee poliisi-ilmoitus.Mihinkään ei saa kukaan koskea ennen perinnönjakoa.Ei sitä noin vaan voi mennä ja kerätä parhaita päältä ilman osinnonjakajaa/lakimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla miniänä ei ole sanan sijaa mieheni kotitalon jakamisjuttuihin, joten en mitään koskaan heille sanokaan. Mutta havaintoja voin tehdä ja ne on suorastaan huvittavia.
Talo irtaimistoineen on jätetty jakamatta, se on siis perikunnan omistama. Perikuntaan kuuluvat mieheni lisäksi hänen kaksi sisartaan. Mieheni on nuorin lapsi ja siskojen talutusnuorassa. Olkoon minun puolestani.
Taloa pidetään eräänlaisena muistona vanhemmista, siellä ei piiruakaan muuteta. Kaikki pitää olla kuin ennen, ikään kuin vanhemmat edelleen olisivat elossa ja asuisivat siellä.
Tosin muutoksia on tehty, mutta niitähän ei oteta, niin kuin sanotaan.
Kerran, vielä appivanhempien elossa ollessa tulin ihastelleeksi heidän yhtä kirjahyllyään, joka oli tosi kaunis, ei siis mikään 80-luvun alttari, vaan ennen sotia jo tehty, koristeellinen kokopuinen tumma arvokas kirjahylly. Se katosi talosta aika pian vanhempien kuoltua. Tilalle on tuotu metallinen kauppahyllykkö, mistä lie saatu. No heh.
Kauniit matot on myös "varastoitu" jonnekin, kukahan lienee asialla. Upea kahviastiasto on kadonnut vitriinistä. Muutakin vastaavaa olen tullut huomioineeksi.
Nämä on siis vain huomioita. En ole edes miehelleni sanonut mitään, koska en tahdo hitustakaan antaa siimaa sisarille olettaa, että minä puuttuisin mihinkään. Huvittaa vain se siskojen hokema, että niin kauheasti halutaan säilyttää kaikki ennallaan. Kuka siellä sitten tekee niitä muutoksia, joku haamuko?
Viimeisin huomioni oli koristetyynyt, jotka olen itse tuonut ulkomailta anopille lahjaksi joskus. Näkyivät olevan toisen sisaren kesämökin divaanilla. Ennen ne oli anopin olohuoneen sohvalla, missä ne kaiketi pitäisi olla edelleen, kun kaikki on niin ennallaan.
Tiedän, että kuulostan kyyniseltä. Mieheni ei ns. pidä mitään väliä millään, hänelle riittää, kun isänsä koneet ja työvehkeet on olemassa, tosin sieltäkin oli toisen sisaren mies jotain vienyt itselleen, mutta palautti takaisin, kun mieheni sitä kaipasi.
Nyt siellä hilluvat sisarten lapset kumppaneineen ja ainakaan pihapiiri ei ole "ennallaan."
Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Puheet ja teot vaan on niin kaukana toisistaan.
Jos vain mahdollista niin karsikaa hyvät ihmiset omaisuutta ennen kuolemaa ja myykää vaikka talo ja muuttakaa vuokralle vaikka yli 70vuotiaana ja käyttäkää rahat itseenne. Näitä suku riitoja on joka suvussa. Matkustelkaa ja lahjoittakaa rahaa jo eläessänne. Sairasta tämä ihmisten ahneus muiden tienaamia rahoja kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT hiukan, mutta sain vaimoni kanssa vanhemmiltani hienon kahviastiaston. Sitten sitä piti lainata taaisin kun oli faden juhlat. Sen jälkeen sitä ei näkynyt. Äidillä oli kummallisia juttuja. Tavarat ilmestyivät ja hävisivät. Epäilin jo silloin että dementiaa. Kerran käydessäni vanhemmillani tarjosi mulle jotain ihan outoja vaatteita ja sanoi että ota nuo Tarjan vaatteet, jotka unohtui. Minä vaan että "Kenen Tarjan?" (Perheessä ei ollut ketään sen nimistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin toisessa kaupungissa kun isäni ja veljeni. Isä kuoli, veli hoiti asioita. Kun ihmettelin että miten hautajaiset hoidetaan kun eikö niiden aika jo olisi ja miten vuokrakämpän tyhjentäminen jne niin isä oli tuhkattu ja kämppä tyhjätty. Mitään en saanut muistoksi isän kämpästä, en kuvia en mitään. En voi todistaa että veli kämpän käänsi koska ei ole valokuvia mitä kaikkea siellä oli. Mitään valtakirjaa en ollut kirjoittanut joten kyllä tämä on Suomessakin mahdollista.
Miten perunkirjoitus hoidettiin? Vai jätettinkö hoitamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asianajaja, miten hoidat tällaiset tilanteet?
On kyllä surullista luettavaa! Miten ihmiset voivatkin olla noin ahneita, että ovat valmiita pilaamaan läheisetkin suhteet esim. sisaruksiin, kunhan vain saavat rahaaaa mahdollisimman paljon.
En voi ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin toisessa kaupungissa kun isäni ja veljeni. Isä kuoli, veli hoiti asioita. Kun ihmettelin että miten hautajaiset hoidetaan kun eikö niiden aika jo olisi ja miten vuokrakämpän tyhjentäminen jne niin isä oli tuhkattu ja kämppä tyhjätty. Mitään en saanut muistoksi isän kämpästä, en kuvia en mitään. En voi todistaa että veli kämpän käänsi koska ei ole valokuvia mitä kaikkea siellä oli. Mitään valtakirjaa en ollut kirjoittanut joten kyllä tämä on Suomessakin mahdollista.
Miten perunkirjoitus hoidettiin? Vai jätettinkö hoitamatta?
Tuon ei pitäisi olla mahdollista. Jos noin on toimittu, on toimittu rikollisesti. Sinä voit vaatia perukirjaa itsellesi ja sinun pitäisi ottaa yhteys perukirjan laatijaan. Jos sen on tehnyt veljesi itse, hän on tehnyt rikoksen. Sinun tai sinun edustajasi olisi kuulunut olla perunkirjoituksessa mukana. Miten ihmeessä maistraatti on voinut hyväksyä perukirjan, kun siinä ei ole sinun allekirjoitustasi, ja jos on, se on väärennetty. Ota yhteys asianajajaan ja selvitä asia.
Jos perunkirjoitusta ei tehty ollenkaan, silloin on tapahtunut vääryys, joka pitää korjata. Ihmettelen, että et ole ollut veljeesi sen vertaa yhteydessä, että olisit häneltä kysynyt. Sinulla on oikeus vaatia perunkirjoitusta, sehän on tehtävä 3 kk:n sisällä kuolemasta. Voit vaatia sitä tehtäväksi vieläkin. Vaikka isälläsi ei olisi ollut mitään omaisuutta eikä mitään perittävää, on perunkirjoitus silti tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Kuolinpesä ei maksa Suomessa perintöveroa. Mahdollinen perintövero määrätään Suomessa perillisille, testamentinsaajille ja lähisukulaisille vakuutuskorvausten edunsaajina. Perintövero on myös henkilökohtainen, joten jokainen vastaa vain omasta perintöverostaan
https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…
Mumma kuali, ja perinnönjako pirettihin. Kaksi tätiä alakoovat ahanehtia mumman laattioilta tomuusia ja risoja matonpätkiä. Hyvä, etteivät niistä otattanehet (tapelleet). Kai ne sitten kuskas matonluuskat kotiansa!
Täällä on paljon kommentteja siitä, että on toimittu lainvastaisesti, kun esimerkiksi käyty ennen perunkirjoitusta keräämässä parhaat päältä.
Se testamentin laatiminen olisi kyllä hyvä, mutta ei jokaista kippoa ja kuppia voi ruveta testamenttaamaan ja olisi aika epäkohteliasta mennä vanhemman kotiin valokuvaamaan, kun tämä on vielä hengissä.
Meillä kävi myös niin, että kun sukulainen kuoli, niin täti ajoi heti puhelun saatuaan 200km sukulaisen talolle ja ilmoitti illalla, että on käynyt hakemassa "omansa pois" ja nyt muut voivat mennä... Ei tällaista pysty todistamaan poliisille millään tavoin. Voit toki tehdä rikosilmoituksen, mutta poliisilta tulee hetken päästä viesti, että ei lähdetä tutkimaan, kun ei ole todisteita eikä ko. Henkilö myönnä.
Oikea ratkaisu olisi antaa tällainen irtaimisto etukäteen, mutta kuka vanhus haluaa luopua omaisuudestaan vielä elossa ollessaan ja kotona asuessaan? Asua sitten siellä tyhjässä asunnossa mahdollisesti vielä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla miniänä ei ole sanan sijaa mieheni kotitalon jakamisjuttuihin, joten en mitään koskaan heille sanokaan. Mutta havaintoja voin tehdä ja ne on suorastaan huvittavia.
Talo irtaimistoineen on jätetty jakamatta, se on siis perikunnan omistama. Perikuntaan kuuluvat mieheni lisäksi hänen kaksi sisartaan. Mieheni on nuorin lapsi ja siskojen talutusnuorassa. Olkoon minun puolestani.
Taloa pidetään eräänlaisena muistona vanhemmista, siellä ei piiruakaan muuteta. Kaikki pitää olla kuin ennen, ikään kuin vanhemmat edelleen olisivat elossa ja asuisivat siellä.
Tosin muutoksia on tehty, mutta niitähän ei oteta, niin kuin sanotaan.
Kerran, vielä appivanhempien elossa ollessa tulin ihastelleeksi heidän yhtä kirjahyllyään, joka oli tosi kaunis, ei siis mikään 80-luvun alttari, vaan ennen sotia jo tehty, koristeellinen kokopuinen tumma arvokas kirjahylly. Se katosi talosta aika pian vanhempien kuoltua. Tilalle on tuotu metallinen kauppahyllykkö, mistä lie saatu. No heh.
Kauniit matot on myös "varastoitu" jonnekin, kukahan lienee asialla. Upea kahviastiasto on kadonnut vitriinistä. Muutakin vastaavaa olen tullut huomioineeksi.
Nämä on siis vain huomioita. En ole edes miehelleni sanonut mitään, koska en tahdo hitustakaan antaa siimaa sisarille olettaa, että minä puuttuisin mihinkään. Huvittaa vain se siskojen hokema, että niin kauheasti halutaan säilyttää kaikki ennallaan. Kuka siellä sitten tekee niitä muutoksia, joku haamuko?
Viimeisin huomioni oli koristetyynyt, jotka olen itse tuonut ulkomailta anopille lahjaksi joskus. Näkyivät olevan toisen sisaren kesämökin divaanilla. Ennen ne oli anopin olohuoneen sohvalla, missä ne kaiketi pitäisi olla edelleen, kun kaikki on niin ennallaan.
Tiedän, että kuulostan kyyniseltä. Mieheni ei ns. pidä mitään väliä millään, hänelle riittää, kun isänsä koneet ja työvehkeet on olemassa, tosin sieltäkin oli toisen sisaren mies jotain vienyt itselleen, mutta palautti takaisin, kun mieheni sitä kaipasi.
Nyt siellä hilluvat sisarten lapset kumppaneineen ja ainakaan pihapiiri ei ole "ennallaan."
Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Puheet ja teot vaan on niin kaukana toisistaan.
Mikä tässä nyt oli se ongelma? Jotain roskatason arvotomta irtaimistoa liikkuu jossain vanhassa talossa, jossa kukaan ei asu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar ei maksanut omaa perintövero osuuttaan, vaan jätti toiselle sisarelleen ulosottovaatimukseen asti maksamatta. Siinä meni useita tonneja varas-siskolle toisen maksellessa omasta perinnöstään!
Mitenkäs tämä onnistui, sillä perintövero on henkilökohtainen. Sitä ei määrätä kuolinpesälle, josta sen maksaa "sitten joku, jolla on rahaa".
Kuolinpesä ei maksa Suomessa perintöveroa. Mahdollinen perintövero määrätään Suomessa perillisille, testamentinsaajille ja lähisukulaisille vakuutuskorvausten edunsaajina. Perintövero on myös henkilökohtainen, joten jokainen vastaa vain omasta perintöverostaan
https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…
Kyllä on mahdollista. Sisar asuu ulkomailla, jonne hänen perintöverokirjeensä löhetettiin veroviraston toimesta. Sisar ei maksanut useiden tuhansien eurojen veroa, josta pesänvastuullisena toimijana toinen sisar sai karhuamiskirjeen. Karhuamisesta tiedotettiin ulkomailla asuvalle sisarelle, joka ei edelleenkään maksanut veroa. Koska vero on ulosottokelpoinen, joutui Suomessa asuva sisar maksamaan tämänkin perintöveron ulosoton uhalla.
Antakaa ne lahjat jo eläissänne. Testamentitkin ovat monasti kiistettävissä. Varma on varmaa, vasta kun tekee lahjoituksen, sille kenelle haluaa perintönsä jättää. Lahjaveroja ei kannata pelätä.
Omassa perheessäni sisarusten kesken, kukaan ei halua mitään materiaa. Riitoja ei voi tulla. Haluamme toisillemme vain parasta.
Tuntuu, ettei moni ymmärrä, ettei tuo tosiaan rajaa sen puolison 'nautintaoikeutta'. Jos poika perii mökin, ottaa hän kyllä yleensä sen vaimonsa sinne kanssa kesän viettoon. Mutta jos heille tulee ero, vaiko ei voi vaatia 50% mökistä tai sen arvoa rahana osituksessa.
Ainoa järkevä tapa tehdä testamentti on rajata kaikki naidut pois perintöoikeudesta, ihan jo vain sen takia, etteivät aikuiset parit kai yleensä vanhemmilleen omista perheriidoistaan kantele?