Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin suvussa kävi niin, että isoisä kuoli ja eno peri valtaosan, kun kyseessä oli maa- ja metsätila ja olihan tämä ainoa poika. Muut saivat kesämökkitontit. Eno lopetti saman tien viljelyn. Eikä siinä muuten mitä, mutta nyt 35 vuotta myöhemmin valittaa siskoilleen, että hän ei saanut kotoa mitään. Vieläkö ne mökkitontitkin olisi pitänyt jäädä hänelle?
Eikö sille enolle voisi kertoa, mitä hän on saanut. Meillä setä teki saman homman, sai maat ja vielä jotain lisämaata valtiolta ja sitten lopetti viljelyn, oli muutaman vuoden taksiautoilijana ja kauppiaana , mutta alkoholistelu vei voiton ja lopuksi vielä myi maat ja ryyppäsi rahat. Itkeskeli myöhemmin, ettei saanut käydä kouluja, kuten muut sisarukset. Olisi saanut, muttei halunnut,
Nämä ilmeisesti itse uskovat nuo itkunsa siitä, etteivät ole saaneet mitään, ei edes kouluja käydä. Alkoholi on tietysti liuotinaine, joten voihan ne aivot olla jo liuenneet sitten. Mutta osa ei ole alkoholisteja ja silti udkovat tulleensa kaltoin kohdelluiksi, vaikka todellisuudessa ovat saaneet leijonan osan. Raskaita tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kje Kje kirjoitti:
Jos tavaroista riidellään niin yksinkertaisinta on huutokaupata ne perillisten kesken ja sitten jaetaan rahat perintöosuuksien mukaan.
Olin n 20 vuotias, olin ystävälläni kylässä. Sinne tuli myös hänen tätinsä ja sisarukset alkoi miettimään miten haetaan.
Ehdotin sitä, että jokainen laittaa lapun summan ja minkä arvoisena pitää.
Se, joka pitää korkeimpana aloittaa, esim sinulle taulu on 100 e, otat taulun, minä arvioin perusjuttuja 20 e ja saan ottaa niitä 100 e.Sisaruksia on 4 ja tappelua oli kestänyt jo kauan.
Viikonloppu meni, kun koko talo oli täynnä post it lappuja.
Olemme jo ikääntyneitä ja lahjoittaneet kiinteitä omaisuutta lapsillenmme. Toki niistä piti maksaa lahjavero, mutta tiedän ,että arvo nousee näissä ja näinollen olisivat joutuneet maksamaan perintöveroa saman , mutta laskien enemmänkin ,jos tässä alle tai yli 10 v kuolemme. Nyt on kevyt olo, eikä niiden tarvitse riidellä. Toki rahavaroja on, mutta nekin voi antaa sinne sun tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnön jättäjien olisi mielestäni hyvä olla mahdollisimman tasapuolisia lasten kesken. Minulla on lähipiirissä kaksikin eri perhettä, joissa molemmissa yhdelle kolmesta lapsesta on annettu ennakkoperinnöksi asunto. Muille lapsille tällaista vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla. En ymmärrä ajatusmaailmaa tässä taustalla, miksi yhden lapsen elämää on tahdottu näin paljon helpottaa muiden saamatta mitään? Ymmärrän, että lopullisessa perinnönjaossa tämä tasaantuu, mutta jos yksi lapsi on saanut ilmaisen kodin 20-vuotiaasta, on tämä mielestäni kohtuutonta yhden suosimista.
Vastaan omasta puolestani:
Yhdelle kolmesta on lahjoitettu ('ennakkoperintö') asunto, koska hänen elämäntilanteensa on/oli täysin eri kuin kahden muun.
Hän on ainoa perheellinen ja vakituisesti työssäkäyvä. Hän(en perhe) oli edullisen asunnon tarpeessa, koska (opiskellut) puoliso jäi vauvan kanssa kotiin ja mitään Kelan tms. tukia ei saanut, koska miehen ansiotulot. Hän myös pystyi maksamaan lahjaveron itse.Toinen lapsista saa (lähes) jatkuvasti jtn Kelan tms. tukea, joten asuntoa ei kannata luovuttaa hänen nimiinsä, vaan asuu siinä (halvalla) vuokralla. Hän ei pystyisi maksamaan lahjaveroa, eikä välttämättä suoriutuisi tulevista yhtiöremonttien kustannuksista. Hallitus haluaa lopettaa omassa asunnossa asuvien asumistuen.
Kolmas lapsi työskentelee missä milloinkin, Suomen ulkopuolella. Asuinpaikat vaihtelevat mantereelta toiselle.
Hän ei edes harkitse toistaiseksi vakiintumista. Hän pärjää sinkkuna hyvin tuloillaan. Ei tarvitse 'ennakkoperintöä'.Riittääkö perustelut?
Mitään tukia ei saa, mutta pystyy maksamaan perintöveron? Varallisuutta siis kuitenkin riitti... Kun on yhteinen lapsi, mieheltä laitetaan tietty summa kuukaudessa elatusrahaa naisen tilille, vaikka kuinka tuntuisi emansipoituneesta naisesta nöyryyttävältä + lapsilisä tietysti naiselle. Miten se asunnon omistaminen toisi naiselle käyttörahaa? Vastikkeet,sähköt ja vedet on kuitenkin maksettava ja tuossa puhuttiin myös yhtiö/korjauslainoista. Tietystisitten tulee rahaa, jos asunto pistetään heti lihoiksi.
Ei ole reilua antaa ennakkoperintöä yhdelle lapsista (joka kaiken lisäksi vaikuttaa olevan kaikista hyväosaisin lapsista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnön jättäjien olisi mielestäni hyvä olla mahdollisimman tasapuolisia lasten kesken. Minulla on lähipiirissä kaksikin eri perhettä, joissa molemmissa yhdelle kolmesta lapsesta on annettu ennakkoperinnöksi asunto. Muille lapsille tällaista vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla. En ymmärrä ajatusmaailmaa tässä taustalla, miksi yhden lapsen elämää on tahdottu näin paljon helpottaa muiden saamatta mitään? Ymmärrän, että lopullisessa perinnönjaossa tämä tasaantuu, mutta jos yksi lapsi on saanut ilmaisen kodin 20-vuotiaasta, on tämä mielestäni kohtuutonta yhden suosimista.
Vastaan omasta puolestani:
Yhdelle kolmesta on lahjoitettu ('ennakkoperintö') asunto, koska hänen elämäntilanteensa on/oli täysin eri kuin kahden muun.
Hän on ainoa perheellinen ja vakituisesti työssäkäyvä. Hän(en perhe) oli edullisen asunnon tarpeessa, koska (opiskellut) puoliso jäi vauvan kanssa kotiin ja mitään Kelan tms. tukia ei saanut, koska miehen ansiotulot. Hän myös pystyi maksamaan lahjaveron itse.Toinen lapsista saa (lähes) jatkuvasti jtn Kelan tms. tukea, joten asuntoa ei kannata luovuttaa hänen nimiinsä, vaan asuu siinä (halvalla) vuokralla. Hän ei pystyisi maksamaan lahjaveroa, eikä välttämättä suoriutuisi tulevista yhtiöremonttien kustannuksista. Hallitus haluaa lopettaa omassa asunnossa asuvien asumistuen.
Kolmas lapsi työskentelee missä milloinkin, Suomen ulkopuolella. Asuinpaikat vaihtelevat mantereelta toiselle.
Hän ei edes harkitse toistaiseksi vakiintumista. Hän pärjää sinkkuna hyvin tuloillaan. Ei tarvitse 'ennakkoperintöä'.Riittääkö perustelut?
Mitään tukia ei saa, mutta pystyy maksamaan perintöveron? Varallisuutta siis kuitenkin riitti... Kun on yhteinen lapsi, mieheltä laitetaan tietty summa kuukaudessa elatusrahaa naisen tilille, vaikka kuinka tuntuisi emansipoituneesta naisesta nöyryyttävältä + lapsilisä tietysti naiselle. Miten se asunnon omistaminen toisi naiselle käyttörahaa? Vastikkeet,sähköt ja vedet on kuitenkin maksettava ja tuossa puhuttiin myös yhtiö/korjauslainoista. Tietystisitten tulee rahaa, jos asunto pistetään heti lihoiksi.
Ei ole reilua antaa ennakkoperintöä yhdelle lapsista (joka kaiken lisäksi vaikuttaa olevan kaikista hyväosaisin lapsista).
Nämä ovat sopineet näin. Ennakkoperintö vähennetään lopullisesta perinnöstä.
Pahimpiin perinnönjakajiin kuuluu sisaren yli 30v tytär, joka on tullut toisen vanhemman kuolinpesän osakkaaksi siten, että sisar on luopunut omasta osuudesta kuolinpesässä ja hänen lapset ovat tulleet tilalle. Tytär on oikea riidanhaastaja. Kaikki ns. ulkopuoliset olisi suotavaa pitää poissa perinnönjaosta ja hoitaa perinnön jako sisarusten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuspankki Rahasti jäseneltä Parinrivin Testamentista 330 Euroa!
Tuo on juristin palkkio 1,5 tunnin (tai vähän sen alle) työstä. Vaikuttaa täysin uskottavalta, että testamentin laatimiseen on mennyt tuon verran. Siihen kun ei kuulu pelkästään testamentin kirjoittaminen. Ensin pitää keskustella asiakkaan kanssa ja selvittää, mitä hän tahtoo, jotta testamentti oikeasti vastaisi sitä. Asiakas ei aina osaa oma-aloitteisesti kertoa kaikkia olennaisia asioita, vaan keskustelussa juristin pitää kysyä niistä.
Ja testamentti on ihan sallittua tehdä itsekin, jos uskoo osaavansa huomioida kaiken tarpeellisen ilman ammattilaisen tukea.
Jos varallisuutta on vähän tai se on yksinkertaista ja on kyky lukea lakitekstiä, näin kannattaakin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Kävikö tämä isä katsomassa lehtolasta eläessään?
Silläkään ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, hän tuli kuollutta isää katsomaan ei koskaan elävää isää.
Ainoa asia, jolla on merkitystä on se, että hän on isänsä tunnustama lapsi ja silloin oikeutettu samanlaiseen osuuteen isänsä perinnöstä kuin isän muillakin lapsilla, ellei testamenttia ole tehty. Jos isä on tehnyt testamentin jonkun muun hyväksi, niin silloin on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä, mitä ilman testamenttiä perisi. Miten isä muuten suhtautui lehtolapseensa ja miten te muut suhtauduitte?
Luetum ymmärtäminen on taitoljai!
Edelleenkään millään muulla ei tässä ole merkitystä, kuin se kysymys, minkälainen ihminen tulee katsomaan kuollutta ihmistä?
Miksi tuli katsomaan kuollutta ihmistä?
Jos olisin ollut silloin hoksaavaisempi ja puoliamme pitävämpi niin olisin heittäny ulos hautajaisista.
Heittänyt ulos hautajaisista vainajan lapsen? Silloinpa sinä olisit ollut se, joka käyttäytyy äärimmäisen moukkamaisesti.
Tällä lehtolapsella oli todennäköisesti trauma isäsuhteestaan toisin kuin teillä 'normaaleilla' lapsilla. Hän halusi edes jonkinlaisen päätepisteen isäsuhteelleen ja hautajaiset olivat luonnollinen keino tähän. Te järjestäjinä osoititte uskomatonta pikkumaisuutta taivastelemalla paria pullanpalaa, jotka tämä 'nautiskeli' muistotilaisuudessa, ja viitsitte vielä itkeä sitä vauvapalstalla. Tämä jo yksistään oikeuttaa teidät - ja nimenomaan teidät, ei lehtolapsen - palkintosijoille tässä 'törkein tarina' -ketjussa, vaikka varsinaisesta perinnönjaosta ei edes ollut kysymys.
Kyllä, aivan järkyttäviä sadisteja nuo lähilapset. Ovat saaneet viettää elämänsä isän kanssa ja eivät sallisi edes hautajaisiin sisarpuoltaan jättämään hyvästit isälleen jonka elämään ei saanut koskaan kuulua.
Hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hämärästi täällä joskus olleen jutun, jossa oli uusperhe. Perheen äidillä oli ensimmäisestä liitosta syntynyt lapsi, joka oli muistaakseni perinyt isänsä ja isovanhempansa, ja jolla oli siitä johtuen muutaman sadan tuhannen omaisuus. Perheen äiti oli mennyt erottuaan uusiin naimisiin, ja tästä toisesta liitosta oli useampi lapsi. äiti valitteli itsensä ja miehensä kehnoa rahatilannetta, ja kyseli, olisiko hänen mahdollista ostaa lapsensa perintörahoilla perheelle talo. Hän oli sití mieltä, että talo olisi paras tapa sijoittaa lapsen rahat, ja muutenkin lapsen omaksi parhaaksi.
En tiedä onko tällainen edes lain puolesta mahdollista. Kyllähän isompi asunto on varmasti lapselle parempi kuin asuminen kuin sardiinit jossain pikkukämpässä. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun lapsi on täysi-ikäinen ja aloittamassa omaa elämäänsä, ja perintörahat ovatkin kiinni talossa, jossa äiti, isäpuoli, ja äidin uudet tenavat asuvat? Entä kenellä on vastuu talon remonttien kuluista? Lapsella, jonka rahoilla se ostettiin?
Juristia hirvittää lukea tällaisia ketjuja. Toisaalta saahan tässä nauraa itsensä myös tärviölle. Pennin säästö, markan vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miso1990 kirjoitti:
Pahimpiin perinnönjakajiin kuuluu sisaren yli 30v tytär, joka on tullut toisen vanhemman kuolinpesän osakkaaksi siten, että sisar on luopunut omasta osuudesta kuolinpesässä ja hänen lapset ovat tulleet tilalle. Tytär on oikea riidanhaastaja. Kaikki ns. ulkopuoliset olisi suotavaa pitää poissa perinnönjaosta ja hoitaa perinnön jako sisarusten kesken.
Ei sisaren tytär ole ns. ulkopuolinen, koskapa hän on kuolinpesän osakas. Tiedän tapauksen, että yhden sisaruksen luovuttua perinnöstään, muut kuvittelivat senkin osuuden tulevan heille. Ja toinen tapaus oli, kun mielenterveysongelmainen tytär asui vanhan isänsä kanssa ja kun isä kuoli, tämän naisen tytär kuvitteli, että asunto siirtyy suoraan äidillensä, vaikka muitakin lapsia oli.
Ei ole mitään kovin törkeää kohdalle osunut. Mutta pikkuisen kyllä ärsyttää, kun miehen sisko vielä vuosia heidän isänsä kuoleman jälkeen kyselee, että onko nyt ihan varma, ettei mitään perintöä jäänyt. Että olihan sillä autokin ja sitä ja tätä. Oli juu jotain pientä, mutta velkaa oli monin verroin enemmän. Sisko ei ollut kiinnostunut paperitöistä tai edes näkemään niitä, mutta huijatuksi epäilee tulleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani, jonka äiti oli kuollut jo nuorena, erosi lastensa äidistä vähän ennen rikkaan mummonsa kuolemaa. Tällä eronneella rouvalla oli otsaa tulla lakimiehen kanssa vaatimaan osaa ex-miehensä mummon rahoista, koska oli ollut kuitenkin tämän tyttärenpojan kanssa naimisissa pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani, jonka äiti oli kuollut jo nuorena, erosi lastensa äidistä vähän ennen rikkaan mummonsa kuolemaa. Tällä eronneella rouvalla oli otsaa tulla lakimiehen kanssa vaatimaan osaa ex-miehensä mummon rahoista, koska oli ollut kuitenkin tämän tyttärenpojan kanssa naimisissa pitkään.
Saiko osan rahoista ja perustelu tälle oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi joskus tyrkytti korujaan minulle. Hänen tyttärensä, kun ei ollut missään tekemisissä äitinsä kanssa. Kieltäydyin, kun tiesin siitä tulevan show myöhemmin. No anopin kuollessa, kyllä olikin jos jotain tyttärellä nälvimistä tileistä, jotka anoppi oli avannut lapsille. Samoin jostain miehelleni annetusta rahasta, tyyliin 500 euroa. Vetäydyin itse kaus koko tilanteesta.
Kauheeta tuo perinnön kyttääminen. Jokainen tehkööt työnsä, niin ei tarvi muitten rahoja vahtia.
Lapset perii vanhempansa, muuten kannattaa tehdä testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi joskus tyrkytti korujaan minulle. Hänen tyttärensä, kun ei ollut missään tekemisissä äitinsä kanssa. Kieltäydyin, kun tiesin siitä tulevan show myöhemmin. No anopin kuollessa, kyllä olikin jos jotain tyttärellä nälvimistä tileistä, jotka anoppi oli avannut lapsille. Samoin jostain miehelleni annetusta rahasta, tyyliin 500 euroa. Vetäydyin itse kaus koko tilanteesta.
Meillä taas veljen vaimo kyseli anoppinsa olemattomien korujen perään hautajaisissa.
Setäni kuoli. Hänellä oli 4 lasta, kaikki hyvin toimeentulevia.
Yksi lapsista oli eronnut, jo 15-v ennen setäni kuolemaa. Kutsutaan tässä tuota eron ottanutta naista vaikka Lindaksi. Linda ilmestyi heti setäni kuoltua kyselemään itselleen kuuluvaa perintöä ja muu suku esti Lindan saapumisen hautajaisiiinkin.
Linda oli/on pyrkyri. Hän otti kaikista hyödyn irti. Setäni ei voinut sietää Lindaa. Ex-miehensä kautta hän sai Suomeen oleskeluluvan, kansalaisuuden ja työpaikan. Kun kaikki hyöty oli otettu irti, otti hän eron. Töistä hän vamppasi pomonsa, yleni töissä jne.
Mutta perintöä olisi pitänyt saada ex-miehen kuolleelta isältä.
Mitä vähemmän kuulen Lindasta, sitä parempi
Tappelivat astioista niin piti viedä kaatopaikalle jäte säkeissä ja heti ostomyynti kirppis henkilö otti ne itselleen sieltä myyntiin.Riidat on turhia.
Perintö verot maksetaan siitä mitä jää kun pesä myydään maksetaan kulut ensin pois velat ja sitten siitä se perintövero.Sitten vasta jos joku perijöistä ei ole ulosotossa siitä saa osansa.Elikkä aika vähän.Jos jollain on ulos otossa niin pesä jaetaan sen ulosottajan valvonnassa joka ottaa sen osansa siitä ENNEN KUIN MITÄÄN MUUTA ON ANNETTU ENSIN.Ja kulut joten KOITTAKAA maksaa teidän velat.
Jos se veli sai rahoina ne 60000€, niin sama kai se on , mihin hän ne käyttää, kunhan pidät huolen, ettet turhaan auttele häntä ja selität myös, miksi.