Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Ukin kuoltua omaisuus siirtyi uudelle vaimolle, joka sitten tarkkaan testamenttasi kaiken omalle pojalleen. Adoptoimansa ukin lapset jäivät ilman mitään. Tarinaa ei ole tarkkaan haluttu meille jälkeläisille kertoa, mutta ilman jääneet lapset eivät halunneet riitauttaa testamenttia.
No teille kerrottu tarina on epätosi, näen sen jo tuosta suoraan.
Omia lapsia eli rintaperillisiä (koskee myös adoptoituja) ei pysty jättämään perinnöttömäksi edes testamentilla.
Jos ukin lapsille ei ole edes lakiosa kelvannut, niin se on ihan oma vika. Jos vielä tuota paskajuttua kertovat, että heille ei jätetty mitään, niin vastaa "turpa kiinni ja ulinat pois, itsehän valitsitti asian niin, ettette mitään ottaneet vastaan".
Jos näistä perintöasioista sanon jotain, niin miten voi olla näin autistista tämä meno ja meininki Suomenmaassa, ettei edes lakiosasta mukamas tiedetä? Kaikenlaista lännenstooria heitellään.
Muuten AP kertoi jostain enovesselistä, joka sai "maat ja mannut". Lopetti viljelyn heti. Luultavasti koska se oli kannattamatonta? Jos maasaannossa ei metsää ollut ja pellot pantiin pakettiin, niin ei tuollaisen perinnön arvo ole kovin suuri. Voipi olla jopa negatiivinen. Siksi enon valitus, ettei "hän saanut mitään" saattaa olla jopa tosiasia.
Sen sijaan ne jotka saivat "vain mökkitontteja". Mökkitonttejakin on niin monenlaisia. Jos ne oli max. tunnin ajomatkan päässä, hiekkapohjaisia etelään aukeavia tontteja, puhtaan veden tai väylän ääreellä, niin tuollaisten tonttien arvo mitataan kymmenissä tai sadoissa tuhansissa per kappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuskin tämän linkkaamisesta mitään hyötyä on, mutta otappa isäpappa joku kerta kyytiin ja ookaa juristin pakeille. Juristi puristi kertoo isällesi, mitenkä perinnönjako menee ilman testamenttia.
Isä voi siinä sitten jappastella, että meneekö ihan sillee kuin hän tahtoisi. Jos menee, niin mitäpä siinä sitten mitään papperia laatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi tyhjensi omaisuutensa ja myi talon. Anoppi kuoli 3 kk päästä. Kaikki touhuttiin mieheltäni salassa. Eipä siinä mitään. Siinä kun touhutkoon.
Yksi poika hääräsi talon tyhjennyksen ja ilmoitti perunkirjoituksista 2 tuntia ennen. Kuolon kankeaksi Ei Anoppi ehtinyt kun hautajaisetkin oli etukäteen sovittu. Tunti kankeana ja kellon aika tekstarilla kilahti. Hautajaisissa oli poika pröystinä oman perheensä kanssa "ykköspöydässä". Säälittävää.Ei ollut rahoja jäljellä juuri mitään. Kaikki talorahatkin oli hävinneet...Ei saanut edes omaa koulutodistusta muorin arkistoista.
Eipä tuokaan tarina taida olla ihan täydellinen? Kukaan ei kykene tunnin sisällä kuolemasta järjestämään hautajaisia. Se on teknisesti täysi mahdottomuus.
Ilmeisesti miehesi ei pitänyt yhteyksiä äitiinsä tai edes isäänsä, kun anoppisi ja appesi kuolemat tulivat teille ilmeisinä yllätyksinä?
Miehesi veli oli ilmeisesti läheisempi vanhemmilleen - piti yhteyksiä, "saattohoiti" jne eli tiesi lähestyvästä kuolemasta. On varsin luonnollista, että hän perheineen istui "ykköspöydässä" toisin kuin te, jotka ette olleet edes läheisiä.
Toki kuolinpesän tyhjennys ohi perunkirjojen on suomalainen kansallisurheilu ja ikävää. Mutta kun siitä ei käytännössä oikein helpolla mitään tuomiota saa, niin miksipä ei? Kerrankin saa varastaa ja ilman että on kovin iso riski saada näpeilleen.
Kyllä ne minuakin yritti ketkuttaa isän uuden rouvan toimesta samalla tavalla mutta minäpä otinkin tuomioistuimen määräämän pesänjakajan (asianajaja) hoitamaan homman. Tokihan se otti palkkionsa päältä pesästä, mutta ihan hyvin fyffeä siitä minullekin jäi. Verrattuna siihen, etten olisi puolustaunut oikeuksiani ja saanut 0 euroa ja ikuisen pahan mielen kun anoppipuoli olisi fuulannut minulta perintöosuudetkin, niin kjäh kjäh. Eipä onnistunut. Meikä otti kopin ja pisti vastapallon. Viimeisessä järjestäytymiskokouksessa kuultu anoppipuolen nyyhkytys hermorauniona kun pesänjakaja AA pisti pennoset tasan oli musiikkia korville.
Opetus: elkää ihmiset antako laittaa itteänne kakkoseen - ja sitten lopun elämäänne ulisette täälä kuinka sekin kusetti teitä mennen tullen ja nauroi koko matkan pankkiin/mersuliikkeeseen. Sellainen on huonoa tyyliä.
Alfa-ihminen ei anna laittaa itseään kakkoseen vaan kaivaa kakkoset esiin muilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Mistäpä tiedätte, vaikka olisi ollut isänsä kanssa yhteyksissä teidän tietämättä. Jokin yhteys on täytynyt olla ja jonkunhan tästä täytyi hänelle ilmoittaa, eihän muuten olisi tiennyt tullakaan.
Joo, on ilmoittanut, tidän kyllö kuka mahdollisestii, mutta ei kenelläkään muulla ole oikeutta pyytää hautajaisiin, kuin meidän lasten , ei edes isän sisarusten.
Tiedän senkin, että isä on mutaman kerran soittanu ja pyytäny käymään vaan eipä näkyny. Sitten jätti koko asian, aikuinen ihminen tietää kyllä mitä tekee. Isä oli lapsirakas.
Mutta että sittten tulee kuollutta katsomaan.
Eikö tämä lehtolapsi ole myös isänne lapsi?
Kysyt asiaa vääriltä ihmisiltä. Noiden kusipäiden mukaan varmasti ei ole "oikeasti lapsi" vaikka kuinka on puolet samoja geenejä kuin sisarpuolillaan.
Juristilta kannattaa asiaa kysyä: kyllä, hän on myös isänsä lapsi.
Oma äitini, joka ei jättänyt lapsilleen yhtään mitään. Ei edes hautakiveä ostanut vaan minä ostin myöhemnin, kun pystyin. Kaksi lapsista oli isän menehtyessä vasta alaikäisiä. Minä juuri ja juuri täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi tyhjensi omaisuutensa ja myi talon. Anoppi kuoli 3 kk päästä. Kaikki touhuttiin mieheltäni salassa. Eipä siinä mitään. Siinä kun touhutkoon.
Yksi poika hääräsi talon tyhjennyksen ja ilmoitti perunkirjoituksista 2 tuntia ennen. Kuolon kankeaksi Ei Anoppi ehtinyt kun hautajaisetkin oli etukäteen sovittu. Tunti kankeana ja kellon aika tekstarilla kilahti. Hautajaisissa oli poika pröystinä oman perheensä kanssa "ykköspöydässä". Säälittävää.Ei ollut rahoja jäljellä juuri mitään. Kaikki talorahatkin oli hävinneet...Ei saanut edes omaa koulutodistusta muorin arkistoista.
Eipä tuokaan tarina taida olla ihan täydellinen? Kukaan ei kykene tunnin sisällä kuolemasta järjestämään hautajaisia. Se on teknisesti täysi mahdottomuus.
Ilmeisesti miehesi ei pitänyt yhteyksiä äitiinsä tai edes isäänsä, kun anoppisi ja appesi kuolemat tulivat teille ilmeisinä yllätyksinä?
Miehesi veli oli ilmeisesti läheisempi vanhemmilleen - piti yhteyksiä, "saattohoiti" jne eli tiesi lähestyvästä kuolemasta. On varsin luonnollista, että hän perheineen istui "ykköspöydässä" toisin kuin te, jotka ette olleet edes läheisiä.
Toki kuolinpesän tyhjennys ohi perunkirjojen on suomalainen kansallisurheilu ja ikävää. Mutta kun siitä ei käytännössä oikein helpolla mitään tuomiota saa, niin miksipä ei? Kerrankin saa varastaa ja ilman että on kovin iso riski saada näpeilleen.
Kyllä ne minuakin yritti ketkuttaa isän uuden rouvan toimesta samalla tavalla mutta minäpä otinkin tuomioistuimen määräämän pesänjakajan (asianajaja) hoitamaan homman. Tokihan se otti palkkionsa päältä pesästä, mutta ihan hyvin fyffeä siitä minullekin jäi. Verrattuna siihen, etten olisi puolustaunut oikeuksiani ja saanut 0 euroa ja ikuisen pahan mielen kun anoppipuoli olisi fuulannut minulta perintöosuudetkin, niin kjäh kjäh. Eipä onnistunut. Meikä otti kopin ja pisti vastapallon. Viimeisessä järjestäytymiskokouksessa kuultu anoppipuolen nyyhkytys hermorauniona kun pesänjakaja AA pisti pennoset tasan oli musiikkia korville.
Opetus: elkää ihmiset antako laittaa itteänne kakkoseen - ja sitten lopun elämäänne ulisette täälä kuinka sekin kusetti teitä mennen tullen ja nauroi koko matkan pankkiin/mersuliikkeeseen. Sellainen on huonoa tyyliä.
Alfa-ihminen ei anna laittaa itseään kakkoseen vaan kaivaa kakkoset esiin muilta!
Että sillai! Isän uusi rouva (äitipuoli) muuttui anoppipuoleksi!
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Ehkä hän on jo tehnyt testamentin mutta ei halua keskustella sen sisällöstä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin lapsettoman tätini, tietämättäni testamentattu jo kun olin lapsi. Etelä - Pohjanmaalaiset katkerat serkut pisti vastaan. Eivät ymmärtäneet että perintö asiat lähtevät automaattisesti eteenpäin puolen vuoden ajan jälkeen. Siinä ehti etsiä järkeviä sijoituskohteita. Pitivät itseään etuoikeutettuna 56 muun perikunnan jäsenen kera. Eivät osallistuneet edes ns. omaishoitoon. Kyllä ilmaiseksi kaikki aina kelpasi. Tankattiin mm. asuntovaunujen vesivarantoja vuodesta toiseen maksamatta. Sitten jätetään ihminen kun ei enää saa mitään hyötyä irti.
Perintölakia ei ole olemassakaan. On vain ikivanha,-jostain -60 luvulta oleva perintökaari,joka ei vastaa nykyisiä olosuhteita,jolloin perheiden rakenteisiinkin kohdistuu monenlaisia muutoksia.
Olisi säädettävä perintölaki,jossa jokaisella olisi oikeus määrätä omaisuudestaan,mikä mahdollisesti jää kuoleman jälkeen.-samoin siitä omaisuudesta,jonka ovat puolisonsa kanssa yhdessä hankkineet. Vain omilla lapsilla olisi peimysoikeus. Laki poistaisi monet nykyisin olevat epäselvyydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni sai kaiken perinnön, minä sain vain kuvan isoäidistä.
Siskoni sai kaiken äidin pernnöstä, minä sain vain villasukat.
Siskoni sai kaiken tädin kuolemasta, minä vain muistokuvan.
Isoäiti lahjoitti siskolle tontin ym. Ei voinut oikeuteen viedä äidin painostuksesta.
Äitini kuoli, kunniotin viimeistä toivettaan, en riitele siskon kanssa.
Tädin kuoltua riitelin ja lopulta hyväksyin olevani luuseri.
Terveisin, katkera pikkusisko
ei ahne kirjoitti:
40 vuotta anopin lähellä eläneenä ja viimeisinä aikoina hoitaneena hänen lapset jättivät minut kaikesta ulkopuoliseksi. Jopa ostamani ja anopille lainaksi antamani tavarat eivät palautuneet minulle,vaikka anoppi niistä kertomansa mukaan oli viimeisinä elinpäivinään vanhimmalle pojalleen sanonut. Appiukon lupaus lapselleni jätettiin huomiotta perunkirjoituksessa,vaikka appiukko kertoi tästä jokaiselle lapselleen sanoneensa, jos hänelle jotain tapahtuu.
Tämän takia onkin hyvä tehdä testamentti. Se ei ole vaikeaa eikä edes kallista jos sen kerran miettii kunnolla ja kirjoittaa ylös, ja sitten antaa lakitoimistolle tarkastettavaksi ja puhtaaksikirjoitettavaksi. Testamentista useampi kappale, joita säilytetään eri paikoissa.
Tällä tavalla appiukon sanomiset ja vanhojen ihmisten lupaukset ja kauniit ajatukset eivät unohdu. Oikein tekee pahaa, kun ajattelee miten ahneita ja törkeitä omaiset voivat olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallituksen toivoisi rauhoittuvan ja kohdistavan huomion ajankohtaisiin maamme asioihin. Niistä yksi on vanhentunut perintökaari,joka -60 luvulla 'säädettynä' ei vastaa nykyisiä olosuhteita. Tuolloin elettiin vielä pääelinkeinona maa-ja metsätalous. Nyt perhesuhteisiinkin kohdistuu enemmän ja erilaisia muutoksia.
Olisi laadittava perintölaki,jossa jokainen voisi päättää omaisuudestaan ja siitä,minkä on puolisonsa kanssa yhdessä hankkinut. Vain puoliso ja omat lapset olisivat perillisiä,jos jompi kumpi puolisoista kuolisi.
Nykyisin ihmiset elävät vanhemmiksi, ja usein heitä joutuvat auttamaan sukulaiset monin tavoin,-samoin ystävät. Heille olisi suotava mahdollisuus saada jotain testamentilla määrättävää. Ei niin,että lähes tuntemattomat ihmiset olisivat jakamassa puolisoiden omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Kävikö tämä isä katsomassa lehtolasta eläessään?
Silläkään ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, hän tuli kuollutta isää katsomaan ei koskaan elävää isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne minuakin yritti ketkuttaa isän uuden rouvan toimesta samalla tavalla mutta minäpä otinkin tuomioistuimen määräämän pesänjakajan (asianajaja) hoitamaan homman. Tokihan se otti palkkionsa päältä pesästä, mutta ihan hyvin fyffeä siitä minullekin jäi. Verrattuna siihen, etten olisi puolustaunut oikeuksiani ja saanut 0 euroa ja ikuisen pahan mielen kun anoppipuoli olisi fuulannut minulta perintöosuudetkin, niin kjäh kjäh. Eipä onnistunut. Meikä otti kopin ja pisti vastapallon. Viimeisessä järjestäytymiskokouksessa kuultu anoppipuolen nyyhkytys hermorauniona kun pesänjakaja AA pisti pennoset tasan oli musiikkia korville.
Opetus: elkää ihmiset antako laittaa itteänne kakkoseen - ja sitten lopun elämäänne ulisette täälä kuinka sekin kusetti teitä mennen tullen ja nauroi koko matkan pankkiin/mersuliikkeeseen. Sellainen on huonoa tyyliä.
Alfa-ihminen ei anna laittaa itseään kakkoseen vaan kaivaa kakkoset esiin muilta!
Kusettiko sua nyt äitipuoli vai anoppi, ei ihan käynyt selväksi.
Miksi kuolinpesä pitää monta järjestäytymiskokousta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti kuoli. ihan kivaa ja hyvää tavaraa oli irtaimiston joukossa, 60-luvun designlasia, Arabian astiastoja, Artekin huonekaluja ym. Miehen sisar meni aivan hulluksi näiden esineiden suhteen, etsi netistä näiden tavaroiden maksimimyyntihintoja ja riiteli jokaisesta esineestä. Mieheni yritti tasajakoa,
mutta aina kun oli sovittu, mitä kumpikin saa, soitti perään, että oikeastaan äiti oli hänelle sen ja sen tavaran luvannut. Verhoja myöten meinasi mennä riitelyksi. Kirjoistakin luuli, että arvokkaita ovat, vaikka kukaan ei niitä huoli. Lopulta mieheni sanoi, että vie ihan mitä haluat, hän ei jaksa riidellä. Siellä nyt ovat sisaren varastossa, kun ei taloon mahdu ja luulee saavansa isot rahat niistä. Miten sekaisin ihmiset menevän jonkun tavaran takia. Onneksi rahavarat ja iso asunto-osake meni tasajaolla. .Ei tuo vielä mitään, jos joku omaan varastoonsa vie tavarat, mutta minun tätini vasta oli sekaisin tavarahuumasta. Hän vuokrasi varaston!
Siellä on Lundin kirjahylly paloina ja kiikkutuoli, puinen ruokapöytä ja 6 tuolia, lasinen sohvapöytä ja 70-luvulta kaksi kirkkaankeltaista yöpöytää, jotka tätini mukaan ovat suuressa arvossa ja retroa ja arvo vaan nousee, kun kaikki haluaa ne. Keltaiset yöpöydät siis. En ole nähnyt kenelläkään sellaisia, mutta ilmeisesti liikun väärissä piireissä. Jalkalampusta hän oli katsonut netistä hinnan, siis aidon ja alkuperäisen, jonka arvo on tonneja. Sanoin hänelle, että se on ihan tavallisesta huonekaluliikkeestä sarjatuotantoa, mutta ei hän kuuntele ketään. Olin auttamassa häntä viemään niitä tavaroita varastoon, siis sitä varten vuokrattuun. Hän on myös pitänyt äitinsä, siis mummoni vanhoja vaatteita, ja kun tätini lienee noin kokoa 40, niin mummon vaatteet oli 42-44. Isorintainen ihminen. En itse käyttäisi mitään toisen vanhoja vaatteita, jotka ei ole oikeaa kokoa.
Aina on kiva, jos tavaroille tai vaatteille löytyy käyttöä. Pari numeroa liian suuret vaatteet voi olla hassunnäköisiä tai ihan tavallisen näköisiä, voi toimia ainakin kotona/mökillä. Niihin voi olla tunnearvo. Joku toinen taas kauhistelee pitää "vainajan vaatteita".
Ylipäätään vähän kummastelen noita hintojen miettimisiä, että kaikki tavarat laitetaan rahaksi. Ensin voisi miettiä onko kenelläkään tarvetta lähipiirissä. Sitten tietysti ottaa päähän, jos tarvetta on, mutta pian ei olekaan ja saadut tavarat on myyty.
[/quote]
Nykyään monella on Arabiaa ja muuta design-tavaraa joka oli siihen aikaan ihan arkikäyttöesineitä.
Esim. Arabian sininen maisema astiasto on helposti monen sadan euron arvoinen.[/quote]
Sallikaa mun nauraa: ".... Arabiaa ja muuta design-tavaraa...."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Mistäpä tiedätte, vaikka olisi ollut isänsä kanssa yhteyksissä teidän tietämättä. Jokin yhteys on täytynyt olla ja jonkunhan tästä täytyi hänelle ilmoittaa, eihän muuten olisi tiennyt tullakaan.
Joo, on ilmoittanut, tidän kyllö kuka mahdollisestii, mutta ei kenelläkään muulla ole oikeutta pyytää hautajaisiin, kuin meidän lasten , ei edes isän sisarusten.
Tiedän senkin, että isä on mutaman kerran soittanu ja pyytäny käymään vaan eipä näkyny. Sitten jätti koko asian, aikuinen ihminen tietää kyllä mitä tekee. Isä oli lapsirakas.
Mutta että sittten tulee kuollutta katsomaan.
Eikö tämä lehtolapsi ole myös isänne lapsi?
Kysyt asiaa vääriltä ihmisiltä. Noiden kusipäiden mukaan varmasti ei ole "oikeasti lapsi" vaikka kuinka on puolet samoja geenejä kuin sisarpuolillaan.
Juristilta kannattaa asiaa kysyä: kyllä, hän on myös isänsä lapsi.
Kiitos näistä kommenteistä ja tästä koko ketjusta aloittajalle.
Minulla alkoi tietyt asiat muistumaan mieleen ja kukaan ei ole koskaan kyeenalaistanut tiettyjä asioita, joita minä alan nyt selvittämään. Onneksi on äiti vielä elossa, joka tietää yhtä sun toista. Kukaan teistä ei voi sanoa kuka on kenekin isä, ellei DNA testejä ole tehty ym!!
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuleeko teille perillisille sitten riitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuskin tämän linkkaamisesta mitään hyötyä on, mutta otappa isäpappa joku kerta kyytiin ja ookaa juristin pakeille. Juristi puristi kertoo isällesi, mitenkä perinnönjako menee ilman testamenttia.
Isä voi siinä sitten jappastella, että meneekö ihan sillee kuin hän tahtoisi. Jos menee, niin mitäpä siinä sitten mitään papperia laatimaan.
Juristi kuitenkin laittaa tonnin laskun
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.