Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Jos isänne olisi ollut fiksu, hän olisi luopunut perinnöstä teidän lasten hyväksi. Se on ihan normaalia verosuunnittelua ja järkevää tehdä, jos ikää alkaa olla aika paljon. Harmi, ettei osannut niin tehdä perinnön saadessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, joka ei jättänyt lapsilleen yhtään mitään. Ei edes hautakiveä ostanut vaan minä ostin myöhemnin, kun pystyin. Kaksi lapsista oli isän menehtyessä vasta alaikäisiä. Minä juuri ja juuri täysi-ikäinen.
Siis äitisi olisi sinun mielestäsi ostaa itselleen valmiiksi hautakivi? Olethan ostanut jo itsekin?
🇺🇦🇮🇱
3 sisarusta. 1 vähän vähemmän menestynyt. Oli asunut vanhempien luona koko elämänsä..
No vanhemmat kuoli ja omaisuus jaettiin, 2 sisarusta kieltäytyi talosta koska tän veljen piti jäädä siihen asumaan. Omien puheidensa mukaan.
No samantien kun paperit oli allekirjoitettu veljellä olikin jo ostaja talolle valmiina. Talo myytiin ja veli nettosi melkoisen pesämunan itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Jos isänne olisi ollut fiksu, hän olisi luopunut perinnöstä teidän lasten hyväksi. Se on ihan normaalia verosuunnittelua ja järkevää tehdä, jos ikää alkaa olla aika paljon. Harmi, ettei osannut niin tehdä perinnön saadessaan.
Tavallaan näin mutta on kolikossa toinenkin puoli. Jos toivo peritystä rahasta saa jälkikasvun kuolaamaan ja laiskistumaan odotellessaan tulevaa jättipottia, niin ehkä tässä on heille pieni muistutus. Kannattaa käyttää oma aika itsensä kehittämiseen eikä odotella almuja muilta. Perintö tulee jos on tullakseen. Aina on mahdollisuus että sijoitukset tai muut asiat voivat yllättää. Rikkailla on usein kovat menot ja viimeiset pari vuotta ovat voineet yllättää rikkaankin ruususen unestaan.
Vierailija kirjoitti:
3 sisarusta. 1 vähän vähemmän menestynyt. Oli asunut vanhempien luona koko elämänsä..
No vanhemmat kuoli ja omaisuus jaettiin, 2 sisarusta kieltäytyi talosta koska tän veljen piti jäädä siihen asumaan. Omien puheidensa mukaan.
No samantien kun paperit oli allekirjoitettu veljellä olikin jo ostaja talolle valmiina. Talo myytiin ja veli nettosi melkoisen pesämunan itselleen.
Niin, miten tämä liittyy perinnönjakoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Jos isänne olisi ollut fiksu, hän olisi luopunut perinnöstä teidän lasten hyväksi. Se on ihan normaalia verosuunnittelua ja järkevää tehdä, jos ikää alkaa olla aika paljon. Harmi, ettei osannut niin tehdä perinnön saadessaan.
Jos isänne on taitava sijoittaja (tiedän parikin tällaista tapausta), hän pystyy todennäköisesti moninkertaistamaan tuon isoisän perinnön , ennenkuin teidän perintövuoronne tulee. Ja hän on tajunnut että jos te (pienituloiset kuten kerroitte) olisitte todennäköisesti käyttäneet sen ihan peruselämiseen ja mahdollisesti johonkin jonninjoutavaan luksukseen ja blingblingiin. Vuoden päästä olisi ollut taas matti kukkarossa. Mutta nyt tulette todennäköisesti perimään jättiperinnön , sitten kun isästänne aika jättää, ja näinhän on tämän varmaan ajatellut eli ihan teidän parhaaksenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Jos isänne olisi ollut fiksu, hän olisi luopunut perinnöstä teidän lasten hyväksi. Se on ihan normaalia verosuunnittelua ja järkevää tehdä, jos ikää alkaa olla aika paljon. Harmi, ettei osannut niin tehdä perinnön saadessaan.
Jos isänne on taitava sijoittaja (tiedän parikin tällaista tapausta), hän pystyy todennäköisesti moninkertaistamaan tuon isoisän perinnön , ennenkuin teidän perintövuoronne tulee. Ja hän on tajunnut että jos te (pienituloiset kuten kerroitte) olisitte todennäköisesti käyttäneet sen ihan peruselämiseen ja mahdollisesti johonkin jonninjoutavaan luksukseen ja blingblingiin. Vuoden päästä olisi ollut taas matti kukkarossa. Mutta nyt tulette todennäköisesti perimään jättiperinnön , sitten kun isästänne aika jättää, ja näinhän on tämän varmaan ajatellut eli ihan teidän parhaaksenne.
Eikö se peruseläminen ole tärkeää? Isä oli ahne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 sisarusta. 1 vähän vähemmän menestynyt. Oli asunut vanhempien luona koko elämänsä..
No vanhemmat kuoli ja omaisuus jaettiin, 2 sisarusta kieltäytyi talosta koska tän veljen piti jäädä siihen asumaan. Omien puheidensa mukaan.
No samantien kun paperit oli allekirjoitettu veljellä olikin jo ostaja talolle valmiina. Talo myytiin ja veli nettosi melkoisen pesämunan itselleen.
Niin, miten tämä liittyy perinnönjakoon?
Siten että perintö jaettiin epätasaisesti. Suosien tätä yhtä luuseria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 sisarusta. 1 vähän vähemmän menestynyt. Oli asunut vanhempien luona koko elämänsä..
No vanhemmat kuoli ja omaisuus jaettiin, 2 sisarusta kieltäytyi talosta koska tän veljen piti jäädä siihen asumaan. Omien puheidensa mukaan.
No samantien kun paperit oli allekirjoitettu veljellä olikin jo ostaja talolle valmiina. Talo myytiin ja veli nettosi melkoisen pesämunan itselleen.
Niin, miten tämä liittyy perinnönjakoon?
Siten että perintö jaettiin epätasaisesti. Suosien tätä yhtä luuseria.
Luetko ton oman tekstisi, lihavoin siitä yhden avainkohdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Tästä tuli mieleen samaa aihetta liippaava tapaus omasta lähisuvusta. Isovanhempieni menehtyessä setämme päätti luopua perinnöstään ainoan lapsensa hyväksi. Tästä veljeni sai päähänsä, että meidänkin isämme olisi pitänyt tehdä sama. Nyt veli on katkera, kun serkkumme sai ostettua perinnöllään asunnon ja me emme saaneet mitään. Itse suhtauduin kuvioon neutraalisti.
Juttelin aiheesta joskus ohimennen isäni kanssa. Kuulemma hän oli puhunut aiheesta veljensä kanssa ja oli harkinnut samaa, koska hänelläkin rahaa on ihan riittävästi loppuelämäkseen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut antaa tuollaisia rahoja veljelleni, joka tekee epämääräistä osa-aikaista keikkatyötä ja tuhlaa aivan kaiken rahan, mitä onnistuu ansaitsemaan. Perintö olisi varmaan sulanut sen sileän tien, kun nyt se voi kasvaa korkoa korolle sijoituksissa. Toivottavasti veljen rahankäyttö on hieman parantunut siinä vaiheessa, kun perintö joskus (toivottavasti mahdollisimman pitkän ajan päästä) siirtyy meille.
Isoisän veli vihasi naisia.
Ei olisi halunnut jättää ainoalle naispuoliselle veljen lapselle penniäkään (hänellä ei ollut perhettä ja veli oli jo kuollut eli seuraavaksi järjestyksessä oli veljen lapset) .
Veljen lapsi sai kuitenkin hänelle kuuluvan lakiosan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, joka ei jättänyt lapsilleen yhtään mitään. Ei edes hautakiveä ostanut vaan minä ostin myöhemnin, kun pystyin. Kaksi lapsista oli isän menehtyessä vasta alaikäisiä. Minä juuri ja juuri täysi-ikäinen.
Siis äitisi olisi sinun mielestäsi ostaa itselleen valmiiksi hautakivi? Olethan ostanut jo itsekin?
Eikös tuossa puhuttu isän hautakivestä? Tosin olisi kai isän perintö lapsille kuulunut eikä äidille, joten kertomus on taas hieman epäuskottava.
Vierailija kirjoitti:
Isoisän veli vihasi naisia.
Ei olisi halunnut jättää ainoalle naispuoliselle veljen lapselle penniäkään (hänellä ei ollut perhettä ja veli oli jo kuollut eli seuraavaksi järjestyksessä oli veljen lapset) .
Veljen lapsi sai kuitenkin hänelle kuuluvan lakiosan.
Perheetön voi testamentata omaisuutensa kenelle haluaa eikä rintaperillisen lakiosaa ole kun ei ole rintaperllisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!
Aina toivoa voi. Toivo ei ole sama asia, kuin rintaperillinen. Tässä olisi mummon pitänyt ymmärtää tehdä testamentti koruista. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?
Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!Aina toivoa voi. Toivo ei ole sama asia, kuin rintaperillinen. Tässä olisi mummon pitänyt ymmärtää tehdä testamentti koruista. Surullista.
Niin ja hänen olisi pitänyt lahjoittaa korut eläessään.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa... Kyseessä ei siis todellakaan ollut mitenkään arvokkaat korut. Ihan normaalit kultakorut vain: kaulaketjuja, sormuksia, rannerenkaita... Niistä olisi riittänyt kaikille tytöille.
Ja jos mielestänne oli ok, että mummon tytär vei kaikki, niin eikös niistä olisi puolet pitänyt antaa mummon pojalle??
Kukaan ei voi mennä perinnönjaon yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa... Kyseessä ei siis todellakaan ollut mitenkään arvokkaat korut. Ihan normaalit kultakorut vain: kaulaketjuja, sormuksia, rannerenkaita... Niistä olisi riittänyt kaikille tytöille.
Ja jos mielestänne oli ok, että mummon tytär vei kaikki, niin eikös niistä olisi puolet pitänyt antaa mummon pojalle??Kukaan ei voi mennä perinnönjaon yli.
Perikunnan OSAKKAAT päättävät sopimusjaossa keskenään jaon ihan miten haluavat.
Eli jos tuossa nyt oli tytär ja poika niin he saavat sopia keskenään mitä kumpainenkin ottaa. Ei pidä jakaa jokaista omaisuuslajia tasan, vaikka jakaisivatkin arvoa 50/50.
Leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.
Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?
Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?
Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.
asianajaja
Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä. Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)
Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia.
Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.
asianajaja
Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?
Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?
Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.
Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.
-Tuo on niin totta. Perunkirjoitus on käytännössä vainajan viimeinen "veroilmoitus". Jotenkin näitä lukiessa monen jutut kuinka rahoja on otettu ennen perunkirjoitusta on ihan hevon kukkua. Pankit jäädyttää vainajan tilit, ja vainajan tililtä maksetaan loput vainajan laskut ja hautajaiskulut ja jotta kaikki menee oikein, tulee kirkonkirjoista tai maistraatista olla olemassa sukuselvitys aina 15 ikäisestä asti, jossa ilmenee mahdolliset lehtolapset. Kun kaikki vainajan laskut on maksettu ja perunkirjoitus tehty, voi joko pesänhoitaja tai muu uskottu henkilö viedä perunkirjoituksen ja osituksen pankkiin ja sitten vasta päästään päästään perinnönjakoon.
Lisäksi, mikäli vainajalla on ollut testamentti, tulee jokaiselle perilliselle luovuttaa kahden henkilön oikeaksi todistama kopio testamentista. Testamentin voi kiistää, mutta se tarkoittaa perinnönjaon siirtymistä puoli vuotta heti eteenpäin koska kanteen nostoaika on puoli vuotta ja riidat usein venyy tosi pitkiksi. SILTI perunkirjoitus tulee tehdä ajallan, eli kolmen kk kuluessa. Joissain tapauksissa voi verottajalta hakea perunkirjoituksen jatkoajan.
Ihan vaan sen verran, että pankki EI jäädytä vainajan tilejä, jos ne tilit ovat yhteistilejä esimerkiksi puolison kanssa. 2018 kun äitini kuoli, ongelmaksi muodostui nimenomaan se, että hänen leskensä (ei isäni) käytti tililtä kaikki rahat alkoholiin ja taksilla Alkossa käymiseen. Ja Veikkaukselle. Eipä siinä, ne tilitä kadonneet rahat kyllä tasattiin sitten osituksessa, mutta olisi ollut paljon mukavampi pesä hoitaa kun olisi ollut rahaa tilillä esimerkiksi hautauskulujen maksamiseen.
Pankki ei tosiaan voinut jäädyttää tiliä koska he olisivat samalla jäädyttäneet lesken varat. Jos jotakin opin niin sen, että vaikka pariskunnalla olisikin yhteistili, pitää olla molemmilla olla omat tilit minne kaikki tulot tulevat. Sieltä on sitten helppo katkaista kaikki maksatukset yhteistilille.
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneiden vanhempien vävy suureen ääneen luetteli perillisille mitä kukin tulee saamaan, vaikkei hänelle kuulunut pätkääkään eikä olisi saanut olla paikallakaan. Olikin täysi to llo.
Kyllähän siellä paikalla saa olla. Olen minäkin ollut puolisoni isovanhemman perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa (puolisoni oli edunsaajana). Olin kyllä ihan hiljaa, koska asia ei minulle kuulu.
Edesmenneiden vanhempien vävy suureen ääneen luetteli perillisille mitä kukin tulee saamaan, vaikkei hänelle kuulunut pätkääkään eikä olisi saanut olla paikallakaan. Olikin täysi to llo.