Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Kolmas menossa...yksi testamentilla ja kaksi rintaperillisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuleeko teille perillisille sitten riitaa?
Ei tarvitse kuin yhden ahneen perillisen niin riitahan siitä tulee kun hänet koitetaan laittaa aisoihin. Tai kuten omassa suvussani kun mummuni kuoli niin yksi hänen miniöistään alkoi jo kertoa mitä hän haluaa perinnöksi. Siis henkilö joka ei peri ja jolla ei ole osaa eikä arpaa perikunnan asioihin. Puhumattakaan jos on monimutkaisia uusperhekuvioita ja siellä ehkä vielä näitä ihmisiä jotka eivät tunne perintökaarta. Aina kannattaa tehdä testamentti.
Hoidin isäni asioita hänen loppuaikoinaan ja hän siirsi ikivanhan autonsa nimiini, niin pääsen helpommalla paperityöllä, kun kuolema koittaa.
Hoidin sitten myös kaikki hautajaisiin ja perunkirjoitukseen yms. liittyvät asiat ja paperityöt ilman korvausta.
Toiselta perijältä tuli sitten kitinää, että olen kavaltanut pesästä.
Hetken mietin vienkö katiskan pihaan, mutta mitä ajokortiton sillä tekisi.
Auto tosiaan mallia vieläkö korjataan ja katsastetaan vai viedäänkö romuttamolle eikä mitään klassikkomallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Kävikö tämä isä katsomassa lehtolasta eläessään?
Silläkään ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, hän tuli kuollutta isää katsomaan ei koskaan elävää isää.
Ainoa asia, jolla on merkitystä on se, että hän on isänsä tunnustama lapsi ja silloin oikeutettu samanlaiseen osuuteen isänsä perinnöstä kuin isän muillakin lapsilla, ellei testamenttia ole tehty. Jos isä on tehnyt testamentin jonkun muun hyväksi, niin silloin on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä, mitä ilman testamenttiä perisi. Miten isä muuten suhtautui lehtolapseensa ja miten te muut suhtauduitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuleeko teille perillisille sitten riitaa?
Ei tarvitse kuin yhden ahneen perillisen niin riitahan siitä tulee kun hänet koitetaan laittaa aisoihin. Tai kuten omassa suvussani kun mummuni kuoli niin yksi hänen miniöistään alkoi jo kertoa mitä hän haluaa perinnöksi. Siis henkilö joka ei peri ja jolla ei ole osaa eikä arpaa perikunnan asioihin. Puhumattakaan jos on monimutkaisia uusperhekuvioita ja siellä ehkä vielä näitä ihmisiä jotka eivät tunne perintökaarta. Aina kannattaa tehdä testamentti.
Tietenkin kannattaa, mutta pesänjäkajan palkkaaminen on myös mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa suvussani perintöriidan tuloksena ahneet juristit veivät perinnöstä ison osan. Itse en ollut tuossa osallisena, mutta oli kyllä jäätävää säätämistä.
äiti kuoli 2 vuotta sitten tupakan aiheuttamiin massiivisiin syöpäkasvaimiin.
sanottiin heti ettei ole mitään tehtävissä.
sovittiin että saan hänen ja sen miehen omistaman kerrostalon 60k arvo.
niiden 200k jäisi hänen miehelleen. 2 viikon päästä kuolinkellot soi
ja ukko oliki tehny testamentin jossa hän saa molemmat talot
ja mulle ei tulisi mitään. sinne meni omaisuus mutta pitäkööt sen.
ei ole itselleni kovin iso raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuleeko teille perillisille sitten riitaa?
Voi kuule, siihen ei tarvita kuin yksi sisarus ja riita on kasassa! Vaikka miten hyvin oltaisiin tultu toimeen, niin raha tuo arvaamattomia piirteitä ihmisistä esiin. Sisareni oli ikääntyessään muuttunut kärttyisäksi, mutta kun vanhempien perintöä lopulta jaettiin, sieltä tuli ihan uusi ihminen esiin. Ehdoton ihminen, joka ei kuuntele lausetta loppuun vaan suuttuu. Kuvittelee, miten asiat voisivat mennä ja suuttuu siitä. Täysin joustamaton tyyppi, joka saa hepulin kun ehdotin vähän erilaista tapaa jakaa perintö. Ja minä olinkin ahne, itsekäs ja katkera?!? Joustin ehkä vähän liikaakin, mutta jonkinlainen sopu syntyi.
Eli aina pitää lähteä siitä, että riitaa tulee ja ehkäistä sitä parhaansa mukaan.
Eksä ja hänen veljensä. Pahimpana kaikista oli yhden veljen vaimo joka taputti tahtia ja yllytti miehet toistensa kimppuun. Olikohan se tosiaan vaivan arvoista, minä en tuollaiseen alkaisi koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuleeko teille perillisille sitten riitaa?
Mummini vanhin poika vetosi vielä 1980-luvulla esikoisoikeuteensa kun mummin perintöä jaettiin. Hänelle oli ihan uutta että Suomessa esikoisoikeus poistui 1800-luvulle tultaessa. Yritti kyllä kaikin tavoin vängätä mutta onneksi saatiin aisoihin. Haali sitten jäämistöstä kaikki vanhat arvottomat huonekalut ja tavarat (kukaan muu ei halunnut irtaimistoa), maksoi kuljetuksen n 200 km päähän ja maksoi varastotilasta. Kuitenkin on ihan älykäs ja koulutettu ihminen. Niin että perinnönjako kyllä nostaa joissakin ihmisissä ihan yllättäen kaikenlaisia negatiivisia ominaisuuksia esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa kirjoitti:
äiti kuoli 2 vuotta sitten tupakan aiheuttamiin massiivisiin syöpäkasvaimiin.
sanottiin heti ettei ole mitään tehtävissä.
sovittiin että saan hänen ja sen miehen omistaman kerrostalon 60k arvo.
niiden 200k jäisi hänen miehelleen. 2 viikon päästä kuolinkellot soi
ja ukko oliki tehny testamentin jossa hän saa molemmat talot
ja mulle ei tulisi mitään. sinne meni omaisuus mutta pitäkööt sen.
ei ole itselleni kovin iso raha.
Tuohan nyt ei voi pitää paikkaansa.
Mahtavaa kirjoitti:
äiti kuoli 2 vuotta sitten tupakan aiheuttamiin massiivisiin syöpäkasvaimiin.
sanottiin heti ettei ole mitään tehtävissä.
sovittiin että saan hänen ja sen miehen omistaman kerrostalon 60k arvo.
niiden 200k jäisi hänen miehelleen. 2 viikon päästä kuolinkellot soi
ja ukko oliki tehny testamentin jossa hän saa molemmat talot
ja mulle ei tulisi mitään. sinne meni omaisuus mutta pitäkööt sen.
ei ole itselleni kovin iso raha.
Lakiosaan olisit ollut oikeutettu, jos olisit vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vähän kyllä kaivelee, kun isoisäni kuoli (viimeinen isovanhempani) ja jätti huomattavan perinnön. Isäni on kirjaimellisesti miljonääri ja juu, on oikeutettu ottamaan sen perinnön mikä hänelle kuuluu, mutta me lapset olemme suurimmaksi osaksi todella pienituloisia (vain yksi meistä on hyvätuloinen). Sinänsä siis se, että hän maksaa perintöverot tästä omaisuudesta jota ei varsinaisesti edes tarvitse ja me lapset maksamme sitten uudestaan perintöveroa samasta omaisuudesta parin vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun kituutamme arjen kanssa, hän vain hilloaa sitä omaisuutta.
Tiedän, että mitään elatusvelvollisuutta aikuisille lapsille ei ole, mutta onhan tuo silti aika hölmöä kokonaisuuden kannalta.
Varakkaalla sukulaismiehelläni oli yksi lapsi jolla puolestaan on kaksi lasta. Sukulaismies tunsi verotuslainsäädännön hyvin työnsä puolesta. Hän laati testamentin lapsenlastensa hyväksi. Lapsi luopui lakiosastaan ja sai vain pienen perinnön. Suurin osa meni lapsenlapsille juuri siksi että rahaa säästyi perintöveroissa. Tästä oli sovittu hyvissä ajoin ja asia sopi varakkaan sukulaisen lapselle joka oli itsekin hyväpalkkaisessa työssä. Tässä pitää tietysti olla tosi hyvät välit perheen sisällä että tämmöinen järjestely onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli luopunut perinnöstään veljiensä hyväksi.
Kun toinen veljistä sitten kuoli, hän testamenttasi kaiken veljelleen. Vaikka sisko olisi siinä vaiheessa tarvinnut rahaa. Ja veljellään sitä oli yllin kyllinMikä tuossa oli törkeää? Testamentilla nyt määrätään se, kuka mitäkin saa ja jos siskoa ei mainittu eikä ole rintaperillinen, niin miksi hänelle olisi pitänyt jättää jotain?
Sisko kuitenkin auttoi silloin, kun veljillä oli vaikeaa eikä vaatinut vanhempien perinnöstä itselleen mitään.
No ei kai sellaiselle tietenkään testamenta, joka on jo aiemmin luopunut perinnöstä.
Mummini vanhin poika vetosi vielä 1980-luvulla esikoisoikeuteensa kun mummin perintöä jaettiin. Hänelle oli ihan uutta että Suomessa esikoisoikeus poistui 1800-luvulle tultaessa. Yritti kyllä kaikin tavoin vängätä mutta onneksi saatiin aisoihin. Haali sitten jäämistöstä kaikki vanhat arvottomat huonekalut ja tavarat (kukaan muu ei halunnut irtaimistoa), maksoi kuljetuksen n 200 km päähän ja maksoi varastotilasta. Kuitenkin on ihan älykäs ja koulutettu ihminen. Niin että perinnönjako kyllä nostaa joissakin ihmisissä ihan yllättäen kaikenlaisia negatiivisia ominaisuuksia esiin.[/quote]
Kaverini veli on sitä mieltä, että jakamaton kuolinpesä, joka käsittää pientilan järven rannalla kuuluukin kokonaan hänelle, koska hän on vanhin veli. Vähäiset pellot on vuokrattu ja metsät on pelkkää taimikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli linkata tämä ketju isälleni, joka ei kuulemma aio tehdä testamenttia, koska "kyllä asiat saadaan sovittua ilmankin". Hänellä on useita kiinteistöjä (oma koti, pari sijoitusasuntoa ja kesämökki), taidetta, suvussa kulkeneita perintökalleuksia ja niin edelleen.
Tuleeko teille perillisille sitten riitaa?
Ei tarvitse kuin yhden ahneen perillisen niin riitahan siitä tulee kun hänet koitetaan laittaa aisoihin. Tai kuten omassa suvussani kun mummuni kuoli niin yksi hänen miniöistään alkoi jo kertoa mitä hän haluaa perinnöksi. Siis henkilö joka ei peri ja jolla ei ole osaa eikä arpaa perikunnan asioihin. Puhumattakaan jos on monimutkaisia uusperhekuvioita ja siellä ehkä vielä näitä ihmisiä jotka eivät tunne perintökaarta. Aina kannattaa tehdä testamentti.
Tietenkin kannattaa, mutta pesänjäkajan palkkaaminen on myös mahdollista.
On kyllä mahdollista mutta tuskin kannattaa, sillä palkkiot ovat merkittävät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Kävikö tämä isä katsomassa lehtolasta eläessään?
Silläkään ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, hän tuli kuollutta isää katsomaan ei koskaan elävää isää.
Ainoa asia, jolla on merkitystä on se, että hän on isänsä tunnustama lapsi ja silloin oikeutettu samanlaiseen osuuteen isänsä perinnöstä kuin isän muillakin lapsilla, ellei testamenttia ole tehty. Jos isä on tehnyt testamentin jonkun muun hyväksi, niin silloin on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä, mitä ilman testamenttiä perisi. Miten isä muuten suhtautui lehtolapseensa ja miten te muut suhtauduitte?
Luetum ymmärtäminen on taitoljai!
Edelleenkään millään muulla ei tässä ole merkitystä, kuin se kysymys, minkälainen ihminen tulee katsomaan kuollutta ihmistä?
Miksi tuli katsomaan kuollutta ihmistä?
Jos olisin ollut silloin hoksaavaisempi ja puoliamme pitävämpi niin olisin heittäny ulos hautajaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä tapauksessa ei mitän jakoa tullut, kun köyhä isä oli.Mutta, isällä oli ns. lehtolapsi, joka ei kertaakaan käynyt isää katsomassa silloin kun eli, mutta arkussa tuli kuollutta isää katsomaan.
me sisarukset olimme todella pöyristyneitä. Siellä se miehensä kanssa oli nautiskelivat antimista. En vaan vieläkään ymmärrä, kuka sen sinne edes kutsui. Oksetavaa!
Kävikö tämä isä katsomassa lehtolasta eläessään?
Silläkään ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, hän tuli kuollutta isää katsomaan ei koskaan elävää isää.
Ainoa asia, jolla on merkitystä on se, että hän on isänsä tunnustama lapsi ja silloin oikeutettu samanlaiseen osuuteen isänsä perinnöstä kuin isän muillakin lapsilla, ellei testamenttia ole tehty. Jos isä on tehnyt testamentin jonkun muun hyväksi, niin silloin on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä, mitä ilman testamenttiä perisi. Miten isä muuten suhtautui lehtolapseensa ja miten te muut suhtauduitte?
Luetum ymmärtäminen on taitoljai!
Edelleenkään millään muulla ei tässä ole merkitystä, kuin se kysymys, minkälainen ihminen tulee katsomaan kuollutta ihmistä?
Miksi tuli katsomaan kuollutta ihmistä?
Jos olisin ollut silloin hoksaavaisempi ja puoliamme pitävämpi niin olisin heittäny ulos hautajaisista.
Taitoljai om möys krijoittaminen.
Halusiko isä edes eläessään nähdä lastaan tai olla hänen kanssaan tekemisissä? Perukirja piti kuitenkin tehdä ja myös tämä lehtolapsi oli kuolinpesän osakas. Mikä oli ongelma, sekö, että hän tuli hautajaisiin?
Ehkä hän halusi vihdoin nähdä biologisia sukulaisiaan? Miksei olisi saanut?
Tästä tulee mieleen ystäväni kokemus. Hän oli naimisissa varakkaan miehen kanssa ja kymmenisen vuotta miestään nuorempi. Miehellä oli kahdesta edellisestä avioliitosta aikuisia lapsia. Mies oli tehnyt testamentin. Mies sai tietää omalta pojaltaan että testamentin kirjoittanut lakimies oli kertonut testamentin sisällöstä pojalle. Poika jo suunnilleen hieroskeli käsiään koska oli tulossa iso perintö. Tämähän on siis aivan laitonta että lakimies vuotaa asiakkaansa asioita. Mies oli pöyristyny lakimiehenä ja poikansa käytöksestä. Hän sitten kaikessa hiljaisuudessa laati uuden testamentin toisella lakimiehellä. En muista yksityiskohtia koska tästä on kauan aikaa mutta tässä testamentissa leski sai hallintaoikeuden omaisuuteen elinajakseen. Poika joutui odottamaan suurinta osaa perinnöstään usean kymmentä vuotta. Ystäväni naureskeli kuinka pojan hymy tulee hyytymään kun isästään aika jättää. Tiedän että mies on kuollut yli 20 vuotta sitten ja leski elossa. Valitettavasti muutin toiselle paikkakunnalle, yhteydenpito ystävään on hiipunut enkä tiedä kuinka iso draama tästä aikanaan kehkeytyi.