Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni hyvin läheinen serkku kuoli. Olimme tekemisissä säännöllisesti kunnes ikä ja kunto huononivat niin ettei enää itse pystynyt päättämään asioistaan. Annoimme yhteystietomme kun saimme kuulla että tämän sukulaisen ystävä hoiti hänen asiansa. Ikinä ei vastannut puhelimeen kun yritin saada tietoa, vaikka hyvin tiesi, että olemme olleet läheisiä tämän sukulaisen kanssa. Emme voineet käydä tervehtimässä kun meille sukulaisille ei ilmoitettu missä on hoidossa. Kotipalveluun olin aikoinaan jättänyt puhelinnumeroni, eikä sieltäkään ilmoitettu mitään. Sanoivat että heitä on kielletty kertomasta sukulaisen asioista muille kuin ystävälle.
Kaiken huippu oli se että meille ei ilmoitettu edes että on kuollut! Näin lehdestä ilmoituksen, ja ilmoituksessa oli vain ystävät. Muitakin läheisiä sukulaisia oli, heillekään ei ilmoitettu mitään.
Tämä ystävä ei vieläkään vastaa puhelimeen.
Minusta on törkeää, etteivät sukulaiset saaneet hänestä mitään tietoa eikä edes saanut jättää hyvästejä.
Jotain salattavaa on, kun pitää työntää sukulaiset pois eikä kerrota mitään. Ja muistan sukulaisemme kertoneen että haluaa jättää sukulaisilleen perintöä kun aika jättää. Ei minulle vaan yhden serkkunsa perillisille, jotka olivat vieläkin läheisempiä kuin minä ja äitini.
Harmittaa kun hänen jäämistössään on ikivanhoja valokuvia esim. esivanhemmista ja vanhoista suvun asuinpaikoistakin ja sukututkimuspapereita, joita ei enää ole muilla sukulaisilla. Mitä tämä ystävä niillä tekee? Minusta tämä oli törkeää ja mietin mitä ihmettä tekisin
Olisit käynyt siellä palvelutalossa tapaamassa tätä ihmistä, kun hän oli vielä elossa. Olisi moni asia selvinnyt. Ei ne puhelimessa ala kertomaan asiakkaiden asioita kenellekään. Kun ei ne varsinaisesti sinulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin n. 30-vuotias kun mummi sairastui Alzheimeriin. Oli jo ennalta hänen kanssaan sovittu, että minä lähimpänä elossa olevana rintaperillisenä hoidan asiat. Pankista hän oli hyvissä ajoin hankkinut tilien käyttö-valtuutukset ja testamentinkin tehnyt terveenä ollessaan (ainoa edunsaaja olin minä).
No, pian ilmestyi jostain mummin siskon poika. Auliisti tarjosi apuaan, mistä olin toki aluksi kiitollinen. Sitten alkoi lähetellä pelottavia viestejä. Kertoi tietävänsä missä asun ja tarkkailevansa minua, uhkaili tulla antamaan hemmotellulle pikkuh**ralle "isän kädestä" jne. Oli kuulemma aivan varma, että vedin välistä rahaa mummin tileiltä ym. harhaista settiä.
Lopulta pelkäsin lähteä kotoani ulos ja minulle puhkesi paniikkihäiriö. Jouduin jäämään sairaslomalle töistä ja opinnoista. Tätä jatkui yli puoli vuotta, kunnes mummille saatiin maistraatista edunvalvoja ja lopulta paikka laitoshoidosta.
Uhakailuviestit ei kuitenkaan loppuneet ja lisäksI mummin siskot sekä heidän muut lapsensa (joita en edes tuntenut) alkoivat syyttää minua mummin omaisuuden myymisestä, vaikka kaikki arvoesineet mitä ei hoitokotiin voinut viedä oli edunvalvojan kanssa yhteistuumin laitettu varastoon. Lopulta tilanne kävi niin sietämättömäksi, että hankin siskon pojalle lähestymiskiellon ja ilmoitin muille suvun haaskalinnuille, että heitä odottaa sama, jos vielä ovat minuun yhteydessä.
Ja kaikki tämä ennen kuin mummi oli edes kuollut! Tuomarikin totesi, että on harvinaisen törkeää toimintaa - yleensä ne riidat alkaa vasta sitten kun on se vainaja.
Varmaan on, kunhan ovat täsmälleen samanlaisia. Itse teetin testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen, joista otin kopiot asianomaisille ja itselleni. Alkuperäiset ovat pankissa säilössä, minkä myös asianosaiset tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään lapsettoman aikamiespojan, joka on asunut koko ikänsä kotipaikalla syytingillä veljensä, veljen vaimon ja lasten kanssa omaisuutta oltais oltu toisen veljen tyttären mielestä jo kun tämä aikamiespoika oli viisissä kymmennissä. Olis kuulemma sen "pekan" ruvettava jakamaan omaisuuttaan sisarusten lapsille eläessään, että ei tarvitsisi rahoja odotella kuolemaan asti. Törkeää! Toivottavasti aikamiespoika tajuaa tehdä testamentin vaikka kulkukissojen hyväksi.
Tuntematta yhtään taustoja, niin siinä olen veljen tyttären kanssa samaa mieltä, että jos on iso omaisuus, eikä sille ole käyttöä, niin voihan sitä jakaa jo eläessäänkin. Ja perinnön ei tarvitse mennä pelkästään omille lapsille tai omille sisaruksille vaan järkevämpäähän sitä on antaa nuoremmille sukulaisille, joille sillä todennäköisesti olisi enemmän käyttöä.
Että voi tuo olla ihan vaan sammakkona ulos pullautettua järkeilyä. Nuori laskenut että vähemmän veroa menisi, jos perintöä jakaisi vaikka 5v välein muutaman tonnin.
Ei viisikymppisen tule missään nimessä luopua omaisuudestaan sukulaisten hyväksi. Hän voi elää mahdollisesti vielä 45 vuotta joista viimeiset 10 vuotta hoivakodissa. Realistisesti ajatellen kannattaa varautua oman vanhuutensa turvaamiseen taloudellisesti.
Pistin testamenttiini myös toiveeni hautaamistavasta ja -paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Totta, mutta missä sitä testamenttia sitten säilyttää? Ei mulla ainakaan mitään omaa lakimiestä ole, harvalla keskituloisella tavan tallaajalla on. Ihan sama minne sen testamentin tunkee, joku sen voi löytää ja hävittää.
Testamenttia säilytetään pankin tallelokerossa, tietenkin. Testamentin saajille voi antaa tiedoksi, missä testamenttia säilytetään. Tai siitä voi laittaa tiedon samaan kansioon, mihin kokoaa tiedot raha-asioistaan ja erilaisista sopimuksista (sähkö, vakuutus jne) omaa kuolemaansa varten.
Kuten tässäkin keskustelussa on jo aiemmin mainittu se tallelokero ei ole se järkevin paikka testamentille, jos haluaa olla varma että perilliset eivät sano viimeistä sanaa testamentin noudattamisesta. Jos kuolinpesässä on omaisuutta yhtään enemmän niin fiksu perittävä miettii etukäteen pesälle asianhoitajan ja testamentin toimeenpanevan henkilön.
Fiksu perittävä nimenomaan EI tee niin, koska silloin tämä asianhoitaja voi laskuttaa pesältä vaikka 10.000 euroa päivässä, eikä auta kuin maksaa. Vaihtaa ei voi, jos vainaja on määrännyt nimetyn henkilön hoitamaan.
Meillä kukaan ei halunnut isän KP:stä mitään. Lapset halusivat vain toisille sisaruksille parasta. Riitaa ei ole mistään. Jos jotain pientä rahaa oli, se jaettiin tasan lasten kesken. Perintöveroa ei tarvinnut edes maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo muutamalle asianosaiselle, että testamentti on pankissa säilössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut tietää että appivanhemmat ovat testamentissaan vaimolleni (heidän ainoa lapsi) määränneet että minulal ei ole avio-oikeutta omaisuuteen minkä vaimoni heiltä perii.
Olen 25 vuotta elättänyt hänet koska hän on ollut sairas eikä työelämässä kerennyt olla kuin muutaman vuoden. Ja lapsemme myös joka nyt on jo aikuinen.
Nyt siis jos hän perii jotain ja jos hän kuolee ennen minua, en saa yhtään mitään. Heillä on talo maaseudulal jossa asuvat, metsää, osakeyksiö Helsingissä.
Miksi sinun pitäisi saada appivanhempiesi omaisuutta? Jos vaimosi kuolee ennen sinua, lapsenne perii isovanhemmiltaan tullutta omaisuutta.
Juttu on niin että elätin heidän tytärätään yli 20 vuotta eikä itselleni ole jäänyt mitään säästöä. Asia olisi ollut aivan toine jos vaimoni olisi ollut työelämässä mutta ei ollut 20 vuoteen. Tosin asunto on meidän yhteinen mutta jotain vanhuuden turvaksi sitä kuitenkin haluaisi muuta kuin asunnon.
Ei vaimosi vanhemmat ole siitä sinulle velkaa. Puolison elatusvelvollisuus on tietoinen riski, kun avioliittoon astelee.
En ole voinut ottaa avioeroa juuri vaimon sairauksien takia ja rahaa palaa häne lääkkeisiin ja lääkärimenoihin, suurin osa sellaisia joita Kela ei edes korvaa.
Lisäksi olen auttanut appivanhempia myös talonsa remppaamisessa ja mökin rakentamisessa.
No toivotaan, että kuolet ennen vaimoasi, niin sulle ei jää paha mieli, kun appivanhempien omaisuus meneekin aikanaan lapsellesi eikä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa? En muista paljonko meillä maksoi, mutta alle 500€ se oli. Hommattiin itse paperit ja minä tein valmiin omaisuusluettelon ja perinnönjakosopimusluonnoksen. Juristi teki perukirjan ja lisäsi perinnönjakosopimukseen tärkeitä asioita, joita ei oltaisi itse hoksattu. Saatiin samalla kertaa tehtyä perukirjoitus ja perinnönjakoluonnos ja juristi toimi niissä myös todistajana.
Samalla tuli selväksi, että kannattaa todellakin tehdä nuoruuden lyhyeksi jääneestä avioliitosta ositussopimus, ettei asia tule kummittelemaan sitten kun kuolen. Eli hyvän palvelun lisäksi myös arvokasta tietoa! Tuon pohjalta otin myöhemmin yhteyttä ex-mieheeni ja teimme ositussopimuksen, jonka tämä sama juristi tarkisti etänä 50€ hintaan.
Tähän kohtaan korjaus, kun huomasin virheeni lukiessani toista viestiä, jossa tätä alkuperäistä viestiäni oli siteerattu.
Siis perukirjoitus ja perinnönjako tehtiin samalla kertaa. Ennakkon tehtiin siis omaisuusluettelo ja perinnönjakoluonnos. Juristi teki omaisuusluettelon ja muiden asiakirjojen (virkatodistukset ja muut) pohjalta perukirjan ja meidän tekemän perinnönjakoluonnoksen pohjalta perinnönjakosopimuksen.
Samalla istunnolla saatiin siis allekirjoitettua perukirja ja perinnönjakosopimus. Ja juristin kanssa käytiin nämä läpi ja hän kertoi meille mitä meidän pitää tietää ja muutenkin varmisti, että kaikki ovat kartalla.
Meidän tapaus oli sillä tavalla helppo, että olin toiminut perinnönjättäjän virallisena edunvalvojana ja sen myötä olin tarkkaan perillä omaisuuseristä. Ja meidän sisarusten välillä ei ollut mitään riitoja eikä niitä perinnönjaossa myöskään tullut. Omaisuuden jakokin sujui helposti, kun yksi suostui ottamaan mökin. Perinnönjaon jälkeen ei jäänyt mitään setvittävää enää eikä mitään hankalia yhteisomistuksia.
Ja nyt on tosiaan tehtynä ositussopimus siitä nuoruuden avioliitosta ja se on kirjattu myös maistraattiin. Sieltä löytyy ositussopimus sitten kun minusta (tai ex-puolisosta) aika jättää ja kuolinpesässä tätä asiakirjaa kaivataan.
Vierailija kirjoitti:
Pikkusen varsinaisen asian vierestä, mutta voiko kukaan sanoa, että onko mitään estettä tehdä useampia testamentteja samalla aikaa? Vaikka kolme ja kaikissa siis sama sisältö, samat päiväykset ja todistajat. Ei kopioita vaan kaikki siis "alkuperäisiä" allekirjoituksineen?
Varulta kysyn. Tein nimittäin joku vuosi sitten kolme "alkuperäistä" edunvalvontavaltuus- paperia, joista kaksi kpl jäi näille "mahdollisille" tuleville valtuutetuille ja yksi itselleni. Ihan vaan sen takia, että jos se yksi ja ainoa sattuisi häviämään....
Asiasisällön perusteella nämä kolme paperia ovat kopioita toisistaan, vaikka et niitä halua kopioiksi kutsua. Mutta käytännössä niissä on sama lain voima. Toki siihen paperiin olisi voinut kirjoittaa, että sama asiakirja on laadittu samansisältöisenä kolmena kappaleena ja vielä digitaalisessa muodossa tms. Tämä on kappale 1 jne. Ei sitten ihmisiä ihmetetytä, jos testamentteja löytyykin yhtäkkiä se kolme ja yksi vielä digitaalisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässäkin keskustelussa on jo aiemmin mainittu se tallelokero ei ole se järkevin paikka testamentille, jos haluaa olla varma että perilliset eivät sano viimeistä sanaa testamentin noudattamisesta. Jos kuolinpesässä on omaisuutta yhtään enemmän niin fiksu perittävä miettii etukäteen pesälle asianhoitajan ja testamentin toimeenpanevan henkilön.
Jokainen tietenkin miettii oman tilanteensa pohjalta. Minulle ei tullut mieleen, että perilliset alkaisivat sekoilla keskenään. Eikä minulta niin paljon jää, että siihen mitään testamentin toimeenpanevaa henkilöä tarvittaisiin.
Julkisuudessa on ollut näitä tilanteita, joissa testamentin toimeenpanija on laskuttanut palveluksistaan aika härskejä summia ja toiminut vieläpä niinkin, että perilliset ovat olleet siinä alakynnessä. Ilmeisesti on keksinyt tällaisen tuloautomaatin itselleen, että on laatinut testamentteja varakkaille asiakkaille ja neuvonut heitä, että hänet kannattaa laittaa testamentin toimeenpanijaksi. Pukki kaalimaan vartijana.
Vierailija kirjoitti:
On vielä edessä tuo perinnönjako kun vanhempani ovat elossa. Mulla yksi veli. Sen näkee sit miten käy.
Riippuu ihan siitä millaiset on välit läpi elämän ja voiko esim ihan sanaan luottaa.
Mulla ei broidin kanssa ollut ongelmaa, eikä edes tehty mitää kummosia papereita, koska sanaan voi luottaa. Antoi jopa minulle oikeudet kaikkeen hoitamiseen tileille jne. Sovussa meni kaikki.
Aloittajan viestiin sanoisin, että tuo on pesänryöstö ja sen olisi voinut riitauttaa halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kuinkas moneen perinnönjakoon sitä kukin eläissään osallistuu!
En tiedä, mikä olis törkein!
Eikös ne ole kaikki törkeitä, joissa joku haluaa jotain ja ottaa kysymättä muilta mitään.
Mummoni kun kuoli, niin sisarista vanhin oli seuraavana päivänä oventakana vaatimassa lahjoja takaisin. Tosiasia on, että lahjat saa takaisin halutessaan, mutta olisi kohteliasta pyytää ne sopivassa hetkessä.
Osasta ihmisiä tulee perintöhetkellä ilkeitä ja ahneita, tilannetaju on olematon.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut tietää että appivanhemmat ovat testamentissaan vaimolleni (heidän ainoa lapsi) määränneet että minulal ei ole avio-oikeutta omaisuuteen minkä vaimoni heiltä perii.
Olen 25 vuotta elättänyt hänet koska hän on ollut sairas eikä työelämässä kerennyt olla kuin muutaman vuoden. Ja lapsemme myös joka nyt on jo aikuinen.
Nyt siis jos hän perii jotain ja jos hän kuolee ennen minua, en saa yhtään mitään. Heillä on talo maaseudulal jossa asuvat, metsää, osakeyksiö Helsingissä.
Vaimosi voi halutessaan testamentata sinulle omaisuutta. Appivanhempien testamentissa oleva lauseke ei estä vaimoasi käyttämästä testamentilla saamaansa omaisuutta miten haluaa. Hän voi jopa eläessään lahjoittaa siitä sinulle osan.
Itse olen ollut pitkään tuollainen elätettävä vaimo (ja taidan olla vieläkin) enkä minä suuria perintöjä ole saanut. Mutta kun perin äitini, sain 90000€ niin siitä käytin 10000€ perheen yhteiseen autoon. (Oli meidän perheen ensimmäinen auto.) Sitten maksoin kaikki perheen laskut, kunnes mies sai palkastaan säästettyä 45000€ sijoituksiin. Tähän meni vuoden verran ja tämän päätteeksi meillä oli molemmilla 45000€ sijoituksissa.
Tuo lauseke testamentissa suojaa vaimoasi tilanteessa, jossa avioliittonne päättyy ikävällä tavalla eroon. Mutta tuo on totta, että se vaikuttaa myös siinä tilanteessa, jos avioliittonne päättyy vaimosi kuolemaan. Tämä on asia mistä voitte keskustella ehkä siinä kohtaa, kun vaimosi on saanut perintöä. Jos hän on ollut elatuksesi varassa, en yhtään ihmettelisi jos hän haluaisi hyvittää sitä ottamalla vuorostaan elatusvastuun pidemmäksi aikaa.
Jos näyttäisi siltä, että vaimo pitää kynsin hampain kiinni perinnöstään eikä olisi valmis käyttämään sitä teidän yhteiseen elämään, niin siinä kohtaa olisit kyllä täysin oikeutettu pahoittamaan mielesi ihan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessä meni vanhempien perintö tasan kolmen sisaruksemme kesken ja ok. Miehen puolelta äitinsä ja isänsä testamenttasi mökkinsä (arvo noin 80 000) toiselle pojalleen ja tämän kolmelle pojalle. Anoppi paljasti vielä, että oli etukäteen sopimut miehen veljen kanssa tästä eikä miehelleni sanottu mitään. No nyt on isä jo kuollut ja leski hallinnoi iäkkäänä mökkiä ja miehen veli huseeraa jo siellä isäntänä. Ymmärrettävästi mieheni ja veljensä välit ovat jäässä. Aikoinaan hänen isänsä pisti välit poikki omaan veljeensä 1960-luvulla kokonaan, kun veli oli myynyt metsää 800 markan arvosta. Nyt sama ukko teki testamentin vaimonsa kanssa, jossa mieheni ja meidän lapsemme jäi ilman 80000 e mökin osuutta. Karmeaa porukkaa. Onneksi minulla on osuuteni kesämökistä, koska miehen puolen mökkiin ei käytännössä ole enää mitään asiaa. Ymmärrän jonkun selityksen sukumökkien hallinnan vaikeudesta mutta selän takana sumpliminen oli yksiselitteisesti v..maista miestäni kohtaan. Mies on auttanut vanhempiaan ja ollut korrekti. Luultavasti koko muu suku on vain tuytyväisiä, kun saavat nöyryyttää yhtä mustalammasta. Mökin ylläpito ei ole vierasta: olemme hoitaneet mökkityöt minun puolen kesämökillämme kymmenien vuosien ajan. Mökin olisi voinut myös myydä.
Miten omasta omaisuudestaan muka voi "selän takana sumplia"? Ei testamentti kuulu kenellekään muulle kuin tekijälleen, allekirjoitus siitä todistetaan, ei sisältöä. Jos haluaa antaa mökin yhdelle lapsista, niin siten saa tehdä eikä se ole pois kuin katkeralta miniältä.
Anoppi paljasti vähän aikaa sitten itse, että oli jo aikoja sitten testamentin teon aikoihin 2008 kysynyt mieheni veljeltä, myydäänkö mökki, kun heistä aika jättää vai ottaako mieheni veli mökin. Perunkirjoitus oli viime syksynä ja mieheni sai silloin tietää tästä mökin testamenttauksesta yksin veljelleen ja tämän kolmelle lapselle. Tätä tietoa pantattiin omalta pojalta siis 13 vuotta.
Noku siinä on sellanen juttu, että jos kertoo, toisesta ei saa hyvää hölmöä enää tekemään mitään mökin hyväksi tai itsensä. Näin arvelisin ihan perstuntumalta noin alkuun. Kenelle perinnön antaa on taas jokaisen oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä ymmärrät, että perit appivanhempien omaa vasta sitten, jos ensin vainosi kuolee ja sitten lapsesi kuolee ennen sinua. Kuka isä haluaa tuollaista?
Minä olen tehnyt vastaavan testamentin, kuin appivanhempasi. Tosin olen määrännyt myös edelleen niin, että mikäli lapsenlapset eivät ole perimässä, niin sitten menee osoitteeseen x - eikä se ole se leski-puoliso. Minä vain haluan, että suvun omaisuus pysyy sukua vaurastuttamassa.
Itse kyllä ajattelisin, että jos lapseni on kuollut, niin kyllä hänen leskeään muistaisin testamentissani. Tuo leskihän olisi oman lapseni valitsema puoliso ja elämänkumppani, joka on pysynyt lapseni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä lapseni kuolemaan saakka. Miksi ihmeessä haluaisin jättää hänet aivan tyhjin käsin, vaikka hän ei verisukulainen olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Korut voi aina arvioittaa kanissa, jos ovat olevinaan arvokkaat. Tämä summa on niiden hinta. Jos perillisiä on vaikka kaks ja toinen ne haluaa, ne voi puolella arvostaan lunastaa omiksi. Jos haluajia on useampi, ne voidaan myydä ja raha jää pesään jaettavaksi. Mitään ei pesästä saa ottaa omin lupinee ja haluineen, sen asian voi riitauttaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Pikkusen varsinaisen asian vierestä, mutta voiko kukaan sanoa, että onko mitään estettä tehdä useampia testamentteja samalla aikaa? Vaikka kolme ja kaikissa siis sama sisältö, samat päiväykset ja todistajat. Ei kopioita vaan kaikki siis "alkuperäisiä" allekirjoituksineen?
Varulta kysyn. Tein nimittäin joku vuosi sitten kolme "alkuperäistä" edunvalvontavaltuus- paperia, joista kaksi kpl jäi näille "mahdollisille" tuleville valtuutetuille ja yksi itselleni. Ihan vaan sen takia, että jos se yksi ja ainoa sattuisi häviämään....
Voi tehdä. Siihen kirjoitetaan, että "Tätä testamenttia on tehty kolme samanlaista kappaletta" tjsp. Kannattaa antaa juristin tarkistaa / muotoilla se.
Olen itse tehnyt testamentin, jossa sanotaan että niitä on kaksi, tämä sen vuoksi että ahne perillinen ei tuhoaisi sitä ainukaista kappaletta kun näkee, että isompi osa omaisuudestani menee muualle.
Kai sinä ymmärrät, että perit appivanhempien omaa vasta sitten, jos ensin vainosi kuolee ja sitten lapsesi kuolee ennen sinua. Kuka isä haluaa tuollaista?
Minä olen tehnyt vastaavan testamentin, kuin appivanhempasi. Tosin olen määrännyt myös edelleen niin, että mikäli lapsenlapset eivät ole perimässä, niin sitten menee osoitteeseen x - eikä se ole se leski-puoliso. Minä vain haluan, että suvun omaisuus pysyy sukua vaurastuttamassa.