Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Totta, mutta missä sitä testamenttia sitten säilyttää? Ei mulla ainakaan mitään omaa lakimiestä ole, harvalla keskituloisella tavan tallaajalla on. Ihan sama minne sen testamentin tunkee, joku sen voi löytää ja hävittää.
Olisiko tässä ratkaisu? Testamentin tekijä voi ensin halutessaan lähettää testamentista kopion kaikille joita asia koskee (ja ehkä parille ylimääräisellekin). Tämän jälkeen hän tallentaa testamentin kopion myös pilvipalveluun (esim. iCloud, OneDrive..). Sinne pääsee vain salasanalla ja tämän salasanan hän voi antaa tiedoksi muutamalle valitulle henkilölle - ja myös kertoa tämän että hlö x ja z tietävät salasanan. Sinne jää jälki mikäli kopiota on muutettu, editoitu tai poistettu. Ja sen voi todistaa.
Tämän jälkeen paperinen testamentti vaikkapa kotiin kassakaappiin ja sen nrokoodi tiedoksi valituille henkilöille. Mikäli paperitestamentti poikkeaa lähetetystä kopiosta ja pilvipalvelun versiosta, asia on helppo todistaa, erityisesti jos paperiversiossa on mukana selostus miten kopiot ja pilvipalvelu on annettu tiedoksi.
Toimisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Totta, mutta missä sitä testamenttia sitten säilyttää? Ei mulla ainakaan mitään omaa lakimiestä ole, harvalla keskituloisella tavan tallaajalla on. Ihan sama minne sen testamentin tunkee, joku sen voi löytää ja hävittää.
Olisiko tässä ratkaisu? Testamentin tekijä voi ensin halutessaan lähettää testamentista kopion kaikille joita asia koskee (ja ehkä parille ylimääräisellekin). Tämän jälkeen hän tallentaa testamentin kopion myös pilvipalveluun (esim. iCloud, OneDrive..). Sinne pääsee vain salasanalla ja tämän salasanan hän voi antaa tiedoksi muutamalle valitulle henkilölle - ja myös kertoa tämän että hlö x ja z tietävät salasanan. Sinne jää jälki mikäli kopiota on muutettu, editoitu tai poistettu. Ja sen voi todistaa.
Tämän jälkeen paperinen testamentti vaikkapa kotiin kassakaappiin ja sen nrokoodi tiedoksi valituille henkilöille. Mikäli paperitestamentti poikkeaa lähetetystä kopiosta ja pilvipalvelun versiosta, asia on helppo todistaa, erityisesti jos paperiversiossa on mukana selostus miten kopiot ja pilvipalvelu on annettu tiedoksi.
Toimisiko?
Hmm, mulla ei ole käytössä mitään muuta kuin työpaikan pilvipalvelu, ja toivon olevani kuitenkin eläköitynyt ennen kuolemaani joten ei, pilveen en testamenttia saa. Tai on mulla iCloud mutta en tiedä miten sinne pääsee, en ole jaksanut tutustua kun en pilvipalveluita mihinkään käytä (joo myönnä, olen tässä asiassa tippunut ajastani täysin, mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa opetella tuollaisia. Ja tästä syystä tiedän että aika moni vanhempieni ikäinen on vielä enemmän kujalla). Myöskään kassakaappia en omista enkä testamentin takia sellaista hanki. Pidän edelleen sen testamentin pankin tallelokerossa, ja kopion kotona mapissa muiden tärkeiden papereiden kopioiden kanssa. Kuten teen kaikkien muidenkin tärkeiden papereiden kanssa. Toinen asia on se, että ihan älytön duuni sitten korvata kaikki vanhat testamentinkappaleet jos siihen tekee muutoksia. Noh, onneksi jos minun testamenttini hukkuu, siinä sitten häviää kaikki kun varat menevät valtiolle, joten ei kannata sitä kenenkään hävittää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoltua kaksi sisaruksista oli sopineet että menevät taloon vähän "siivoamaan" eivätkä kertoneet kahdelle muulle mitään. Minä olin se toinen jolle ei kerrottu. Kun sitten myöhemmin pääsimme itse paikalle niin havaitsimme että kaikki arvokkaat tavarat viety kuten Teema-astiat ja kalliit taulut viety. Myös minun lapsena omistamia tavaroita oli viety ja annettu omalle puolisoille, kuten aika arvokas kello oli sisarukseni miehen ranteessa. että silleen..
Teema! Olisit vain tyytyväinen
https://yle.fi/uutiset/3-12506835
Melkoista ahneutta lähteä oikeuteen moittimaan testamenttia etenkään jos ei ole rintaperillinen.
Eläkeikä lähestyy kirjoitti:
Mummo ei ollut sinulle sukua kuin avioliiton kautta, joten tämä korujen perintöasia ei kuulu sinulle, vaan miehellesi. Tavallisesti noilla perintökoruilla on lähinnä tunnearvoa.
Tehkää testamentti. Minä tein pankin lakimiehen kanssa. Ei siinä koruja luetella, vaan asunto ja muu arvokkaampi. Kirjasin myös kaikki, joiden haluan perintöä saavan ja keiden haluavan jaosta päättää. On pikkumaista riidellä koruista, astioista jne.
Tuleekohan meille samanlainen ongelma. Äitini on antanut tytölleni suht arvottomia koruja muistoksi. Parit hopeakorvikset ja kaksi kaulakorua.
Veljeni vaimo on jo kysellyt, että kai äitini vihkisormukset tulee hänelle, että hän saa antaa ne tytölle en edellisestä liitosta, kun tyttöni on saanut muutaman halvan hopeakorun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Kannattaa perillisenä ottaa selvää miten perimysjärjestys menee. Ei tarvi kuunnella mummojen satavuotta vanhoja juttuja. Ei ne mitään kumminkaan tiedä.
Nyt suu suppuun, ei pidä yleistää asioita!
Terveisin mummo, joka tietää
Perheen miniä joka ei ole uskovainen halusi perheraamatut ja mummon turkit jne tavarat joilla ei ole suurta rahallista arvoa. Mutta erityisen kummalliselle tuntui että tuo ateistiperhe vei perheraamatun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu kuoli olivat tehneet testamentin että pappa saa kaiken ja miniöille ei saa jakaa eivätkä he saa hyödyntää tätä omaisuutta. Pojat sopivat että eivät kajoa mihinkään. Papan kuoltua miniä kertoi että oli saanut valita koruista, oli valinnut kolme kultakorua. Yksi koruista oli mieheni äidilleen ostanut. Miniä perusteli asiaa siten että pappa oli korut antanut hänen ottaa ja että ne omisti pappa koska oli testamentti. Me toivottiin että olisi antanut mieheni ostaman korun ja me olisimme antaneet sen tyttärellemme. Mummulla oli neljä lastenlasta joista yksi tyttö. Minusta oli moraalitonta.
Suku on pahin kirjoitti:
Setäni ei meinannut ollenkaan hyväksyä, että me sisarusteni kanssa perimme kuolleen isämme osuuden, kun mummo kuoli. Haukkui meitä ahneiksi paskiaisiksi jne. Lopulta peruskirjoituksen tekijä joutui sanomaan, että periminen on laissa säädetty, eikä perustu mielipiteeseen.
Setä otti kaiken irtaimiston, ja yritti väkisin saada 2/4 perinnöstä, eikä 1/4. Ei olla oltu missään tekemisissä mummon kuoleman jälkeen.
Setä oli oikeassa. Jos mummolla oli kaksi lasta, perintö jaetaan kahteen osaan. Jos toinen näistä lapsista on kuollut, menee tämän kuolleen lapsen perintöosuus hänen lapsilleen. Sedän olisi siis kuulunut saada 2/4 perinnöstä, ja te kuolleen isänne lapset olisitte kukin saaneet oman tasaosuutenne jäljelle jääneestä perinnön puolikkaasta. En ihmettele, että setänne ei hyväksynyt toimintaanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mietitte perinnön jakamista esim. kahden lapsenne kesken, niin olkaa hyvät vanhemmat tasapuolisia, oli lastenne tulo- ja varallisuusero mikä tahansa. Käsittääkseni lakiosan lisäksi on mahdollista eriarvoistaa lapsensa? Tuo eriarvoistaminen tuntuu todella kurjalta, se on suora ilmaus vanhemmalta, että toinen lapsi on rakkaampi.
Esimerkki. Perijä A on hoitanut aina raha-asiansa hyvin, koska on ollut pakko. Rahallista apua kotoa ei ole saatu edes opiskeluaikana. Elämä on ollut sinnittelyä ja rankkaa työtä ja sitä kautta saatu talous kuntoon. Perijä B jättänyt koulut kesken, on pienipalkkainen ja rahat menevät kaikkeen turhaan krääsään ja humputteluun. Ei huolta huomisesta, koska vanhempansa ovat eläessään maksaneet B:n velkoja, huonekaluja ja ruokia, koska B on heidän silmissään reppana. A ei ole saanut mitään, koska "kyllä A pärjää". Vanhemmat suunnittelevat jättävänsä enemmän omaisuutta B:lle, koska A ei heidän mielestään "tarvitse" mitään. A ei sinänsä "tarvitse" mitään, mutta olisi ilahtunut, jos vanhemmat joskus muistaisivat häntäkin pienellä extralla. Voisi vaikka tehdä pienen matkan tai ostaa pihviä tarjousjauhelihan sijaan. Mutta ei, kaikki ylimääräinen ohjautuu B:lle. Ja B käyttää surutta "heikompaa" asemaansa hyväkseen. Tämä on suora rakkauden ja tuen ilmaus B:tä kohtaan. A jätetään pärjäämään ylsi, koska "kyllä se A aina jaloilleen pääsee".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessä meni vanhempien perintö tasan kolmen sisaruksemme kesken ja ok. Miehen puolelta äitinsä ja isänsä testamenttasi mökkinsä (arvo noin 80 000) toiselle pojalleen ja tämän kolmelle pojalle. Anoppi paljasti vielä, että oli etukäteen sopimut miehen veljen kanssa tästä eikä miehelleni sanottu mitään. No nyt on isä jo kuollut ja leski hallinnoi iäkkäänä mökkiä ja miehen veli huseeraa jo siellä isäntänä. Ymmärrettävästi mieheni ja veljensä välit ovat jäässä. Aikoinaan hänen isänsä pisti välit poikki omaan veljeensä 1960-luvulla kokonaan, kun veli oli myynyt metsää 800 markan arvosta. Nyt sama ukko teki testamentin vaimonsa kanssa, jossa mieheni ja meidän lapsemme jäi ilman 80000 e mökin osuutta. Karmeaa porukkaa. Onneksi minulla on osuuteni kesämökistä, koska miehen puolen mökkiin ei käytännössä ole enää mitään asiaa. Ymmärrän jonkun selityksen sukumökkien hallinnan vaikeudesta mutta selän takana sumpliminen oli yksiselitteisesti v..maista miestäni kohtaan. Mies on auttanut vanhempiaan ja ollut korrekti. Luultavasti koko muu suku on vain tuytyväisiä, kun saavat nöyryyttää yhtä mustalammasta. Mökin ylläpito ei ole vierasta: olemme hoitaneet mökkityöt minun puolen kesämökillämme kymmenien vuosien ajan. Mökin olisi voinut myös myydä.
Miten omasta omaisuudestaan muka voi "selän takana sumplia"? Ei testamentti kuulu kenellekään muulle kuin tekijälleen, allekirjoitus siitä todistetaan, ei sisältöä. Jos haluaa antaa mökin yhdelle lapsista, niin siten saa tehdä eikä se ole pois kuin katkeralta miniältä.
Anoppi paljasti vähän aikaa sitten itse, että oli jo aikoja sitten testamentin teon aikoihin 2008 kysynyt mieheni veljeltä, myydäänkö mökki, kun heistä aika jättää vai ottaako mieheni veli mökin. Perunkirjoitus oli viime syksynä ja mieheni sai silloin tietää tästä mökin testamenttauksesta yksin veljelleen ja tämän kolmelle lapselle. Tätä tietoa pantattiin omalta pojalta siis 13 vuotta.
Ei testamenteista kuulukaan kertoa kenellekään, vain ja ainoastaan sille jolle jotain testamentataan voi kertoa sillekään ei ole pakko.
Vikiset ihan turhasta nyt ja rahan ahneuttasi todennäköisesti.
Vanhemmat halusivat testamentata mökin miehesi veljelle piste. Etukäteen tällaisista ei huudella juuri teidän ahneiden vuoksi, jotka alkaisi sen loputtoman kitinän, vikinän ja itkemisen perinnöstä jo elinaikana.
Jokainen kun tekee omaisuudellaan mitä haluaa ja tässä kohtaa haluttiin antaa mökki toiselle veljeksistä.
Perintöään kun ei ole pakko jakaa tasan vaan toisella saa halutessaan antaa enemmän :D syystä tai toisesta. Ehkä miehesi jäi vähemmälle juuri sinun ahneutesi vuoksi - mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle voi sanoa vain että perinnönjako kun ei perustu lupauksiin eikä aikoinaan tehtyihin palveluksiin. Että korut nyt kuuluivat ihan joillekin muille kuin tyhjille lupauksille.
Entinen työkaveri asuu Espoossa, veli muistaskseen Kauniaisissa.
Heidän vanhemmilla oli iso omakotitalo Turussa.
Toinen vanhemmista kuoli ensin ja toinen päösi vanhainkotiin lyhyen ajan päästä.
Aina, kun kävivät Turussa, veivät mukanaan laatikoita, pakkailivat tavaroita ja kysyivät onko ok, jos otan tämän.
Toinenkin vanhemmista kuoli. Vasta tämän jälkeen kummatkin vei ne, mitä halusi.
Tutulla on ido omakotitalo. Palkkasivat muuttofirman kantamaan laatikot ja viemään Espooseen. Laatikoilla käytettiin tyhjiä huoneita, Turun asunto myytiin.
Laatikot olivat yli 10 v, kunnes työkaveri alkoi tuomaan minulle niitä, vein niitä kirppikselle.
Tätä kesti pari v ja lopulta huoneet olivat tyhjät. Tämän jälkeen muut sukulaiset heräsivät ja riidat meni aika pitkällekin.
Nimenomaan ne sukulaiset pyysi ei hävitettäisiin, jotta saa muiston, mutta kukaan ei ikinä hakenut mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vävyt ja miniät voisivat pysyä poissa perinnönjaosta turhaa hämmentämästä. En minäkään mene heidän vanhempiensa perunkirjoitukseen. Samoin vainajan sisarukset ja heidän lapsensa, jos vainajalla on omia lapsia. Kaikenmaailman kumminkaimanottopojat lehahtavat paikalle, kun tieto kuolemasta saavuttaa heidät. Vainajan, ehkä kymmeniä vuosia sitten, lupaamat esineet muistetaan. Niitä esineitä ei ehkä ole enää olemassakaan.
Läheiseni kuoli. Olin viimeinen joka hänet tapasin elossa. Poliisit tulivat kotiini kertomaan että hän on kuollut, koska kuoli kotiinsa. Mutta millä papereilla isännöitsijä oli antanut vainajan asunnon avaimen eräälle henkilölle, joka oli tyhjentänyt vainajan asunnon? Ja miksi minulle tultiin ilmoittamaan kuolemasta?
Mun vanhemmat ovat myyneet auton, mökin ja omakotitalon. Ostivat pienen kerrostaloasunnon.
Rahaa käyttävät joka kk enemmän, mitä eläkettä tulee.
Irtaimisto on vaatimatonta ja sitä ei kauaa tarvi jakaa.
Suosittelen kaikille samaa
Vierailija kirjoitti:
Maksoi yli 10 000 euroa tehdä jako lakitoimistolla, vaikka kaikki paperit itse hommattiin sinne ja tehtiin sovussa kaikki. Jokaisen kannattaa miettiä, että tahtooko maksaa jollekin asianajajalle tai lakimiehelle 10 000 euroa siitä, että se vaan jakaa kuolinpesän. Eikö sillä rahalla saisi jo sitä riitaa ja suutakin soukemmalle ja asiat sovittua ihan itse?! Älytöntä touhua! Eikä se asianajaja, joka paperit oli tehnyt, edes osannut tehdä jakoa oikein, vaan alkoi vaatimaan omien virheidensä korjauksestakin vielä lisää! Ja oli yksi pääkaupunkiseudun tunnetun lakitoimiston asianajaja.
Jaa? En muista paljonko meillä maksoi, mutta alle 500€ se oli. Hommattiin itse paperit ja minä tein valmiin omaisuusluettelon ja perinnönjakosopimusluonnoksen. Juristi teki perukirjan ja lisäsi perinnönjakosopimukseen tärkeitä asioita, joita ei oltaisi itse hoksattu. Saatiin samalla kertaa tehtyä perukirjoitus ja perinnönjakoluonnos ja juristi toimi niissä myös todistajana.
Samalla tuli selväksi, että kannattaa todellakin tehdä nuoruuden lyhyeksi jääneestä avioliitosta ositussopimus, ettei asia tule kummittelemaan sitten kun kuolen. Eli hyvän palvelun lisäksi myös arvokasta tietoa! Tuon pohjalta otin myöhemmin yhteyttä ex-mieheeni ja teimme ositussopimuksen, jonka tämä sama juristi tarkisti etänä 50€ hintaan.
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni kuoli. Olin viimeinen joka hänet tapasin elossa. Poliisit tulivat kotiini kertomaan että hän on kuollut, koska kuoli kotiinsa. Mutta millä papereilla isännöitsijä oli antanut vainajan asunnon avaimen eräälle henkilölle, joka oli tyhjentänyt vainajan asunnon? Ja miksi minulle tultiin ilmoittamaan kuolemasta?
En tiedä mutta olitko esimerkiksi potilastiedoissa merkitty lähimmäksi omaiseksi. Aina ihminen ei edes kerro kenet ilmoittaa lähimmäksi omaiseksi. Olen SH ja monilla voi olla lähimpänä omaisena vaikka naapuri tai ystävä.
Asioihin voi liittyä myös tietämättömyyttä. Joku esittää virkatodistuksen sukulaissuhteesta ja pääsee asuntoon tai kuolintodistuksen. Ilman asian selvittämistä en mäkään tietäisi varmasti kenet saisin asuntoon päästää. Ehkä vainajan lapsen tai jos niitä ei olisi niin vaikka sisaruksen.
Minä en olisi viitsinyt edes sanoa koruista, aika noloa. Olisin nauranut ahneutta.
Jos toiselle velhelle on tehty testamentti kaikesta, on toinen veli oikeutettu saamaan lakiosansa, joka pitää vaatia. Jos ei vaadi, jää ilman perintöosuuttaan.