Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piironginjalka kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan siitä, mitä heidän omaisuudelleen tapahtuu heidän kuolemansa jälkeen. Voin kertoa, että ei sillä ole silloin enää mitään väliä. Vainajana et enää voi murehtia maallisia. Aamen.
Päättelen tästä, että olet vainaja. Olenkin odottanut, koska av:lle ilmestyy ensimmäinen henkikirjoittaja rajan takaa ;D
Olisi se kyllä hauskaa, jos tietoisuutensa voisi päästää jatkamaan elämäänsä internettiin. Ja sieltä voisi tykittää hölmöjä juttujaan redditiin ja vauvalle. Voi sentään.
Mutta sehän on oikeustajun kannalta tärkeää, monet ihmiset haluavat huolehtia että heidän jäämistönsä ei mene vääränlaisille ihmisille, heillä on voinut olla itselläkin hyvät muistot omista vanhemmistaan perintöjen lisäksi. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on kuitenkin tärkeää.
Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ei tässä maassa ole, se on jo ajat sitten nähty. Ahneet sukupolvet ehkä vielä käsittää oikeudenmukaisuuden siten, että he ovat saajia, mutta sen jälkeen tullet ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut isovanhempieni perinnöstä tai irtaimistosta mitään, edes testamentilla, kun isovanhempieni omat lapset, aikuiset ihmiset, kaappasi kaikki. Jälkikäteen on paljastunut muutakin outoutta, kuten kahteen kertaan maksettuja veroja, petoksia ja jaettuja osituksessa tulleita omistusosuuksia, mitä ei oltu merkattu minnekään. Yksikin väitti kuolinpesän olevan kokonaan yritys, ettei ole muka ketään vastuuhenkilöä. Joo, voitte pitää. Ajattelen, että Jumala suojeli minua sotkuilta, missä nyt itse joutuvat selvittämään käräjillä omia tekosiaan, ja minä saan olla vapaa tuosta kun en alkanut puljuuttamaan heidän kanssaan. Mikään raha ei vastaa puhdasta omatuntoa. Kyllä vääryydellä hankittu voitto on kirottua ja tuottaa omistajalleen vain pahaa ja onnettomuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Toit tähän kuvioon kieltämättä tärkeän pointin joka on hankala ratkaista. Sanoisin kuitenkin sen että säilytti testamenttia missä hyvänsä niin on äärimmäisen tärkeää määrätä siinä että kuka panee testamentin toimeen. Nyt on tähänkin keskusteluun ilmestynyt hyviä esimerkkejä siitä että minkä vuoksi näin on hyvä tehdä. Esimerkiksi ettevät perilliset sovi että mummon tai papan tahto siitä että eniten auttanut saa isomman siivun sivuutetaan ja perintö jaetaan tasan.
Toimeenpanijamääräys on sen saaneelle juristille lähes avoin valtakirja tehdä rahaa ja keksiä laskutettavaa työtä niin paljon kuin suinkin kehtaa. Normaalisti pari tonnia maksavasta perunkirjoituksesta ja perinnönjaosta tulee helposti kymppitonnin edestä laskutettavaa työtä, kun toimeenpanija tekee kaiken mahdollisimman mutkallisesti. Yhden testamentin toimeenpanoa seuranneena en todellakaan kirjoittaisi omaan testamenttiini ko. määräystä ilman todella painavaa syytä.
Jos omaisuutta on oikeasti paljon eli satoja tuhansia tai miljoonia, eli sellaisia määriä joista voi syntyä riita vaikka olisi kuinka selkeä testamentti ei silloin kannata miettiä sitä että paljonko rahojen jakaminen maksaa. Juristi ei voi laillisesti tehdä mitään turhaa jakaessaan omaisuutta vaan kaikki menee ihan pykälien mukaan. Perinnönjaossa pitäisi aina olla sen suorittajana joku ulkopuolinen juuri siksi että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja mahdollisen testamentin mukaisesti.
Ei pidä paikkaansa tuo, että pitää olla joku ulkopuolinen suorittamassa jakoa. Perinnön saa ja voi toimittaa perilliset itsekin esim. pöytäjaolla, sopimalla, luopumalla, arvalla, lahjoittamalla, what ever. Älkää luulko, että joku asianajaliitto täällä vain saa koskea toisten omaisuuteen! Sitähän ne tietenkin tekee, että yrittää mainostaa itseään ja asiaansa muka niin, mutta se on valhetta ja edistää vain niiden omaa kukkaroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni elossa olevat vanhemmat lahjoittivat anopin puolen sukulaisten kanssa vanhan miljoonien arvoisen sukutilan nuorimmalle pojalleen. Ensin sanoivat, että muu omaisuus mene sitten kahdelle vanhemmalle pojalle kuoleman jälkeen, mutta myöhemmin totesivat, että loput menevät kolmeen osaan. Muuta omaisuutta on vähän.
Jotenkin vaikea kuvitella tilannetta, jossa pariskunta omistaa miljoonien arvoisen tilan, mutta mitään muuta ei ole, esim. pankkitilit tyhjinä.
Haisee vilpiltä.
Maksoi yli 10 000 euroa tehdä jako lakitoimistolla, vaikka kaikki paperit itse hommattiin sinne ja tehtiin sovussa kaikki. Jokaisen kannattaa miettiä, että tahtooko maksaa jollekin asianajajalle tai lakimiehelle 10 000 euroa siitä, että se vaan jakaa kuolinpesän. Eikö sillä rahalla saisi jo sitä riitaa ja suutakin soukemmalle ja asiat sovittua ihan itse?! Älytöntä touhua! Eikä se asianajaja, joka paperit oli tehnyt, edes osannut tehdä jakoa oikein, vaan alkoi vaatimaan omien virheidensä korjauksestakin vielä lisää! Ja oli yksi pääkaupunkiseudun tunnetun lakitoimiston asianajaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja antakaa lakimiehen tarkistaa, että tehty testamentti on määrämuotoinen!
Mieheni ja hänen serkkunsa olivat perintäkaaren mukaiset mieheni kummitädin ainoat perijät. Serkku ei tädin elinaikana ollut missään tekemisissä hänen kanssaan - mutta luonnollisesti ilmaantui paikalle, kun tiesi, että on perinnönjaon hetki. Mieheni kummitäti oli vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin, josta puuttui todistajien allekirjoituksen yhteydestä päivämäärä - ja näin ei mieheni kummitädin viimeistä tahtoa voitu toteuttaa vaan mieheni serkku vei perinnöstä puolet. En tiedä miten kehtasi - itse olisin samassa tilanteessa ehdottomasti noudattanut tätini tahtoa.
Eikö perinnönjaon tärkein tavoite ole juuri vainajan tahdon noudattaminen?
Sivusta heitän tähän, että varmasti löytyy tapauksia, joissa perilliset painostavat vanhempiaan tekemään itselleen suotuisamman testamantin. Aina ei ole kyseessä vainajan tahdon täydellinen noudattaminen. Jos nyt tulet tähän sanomaan, että "mitäs suostui?", niin asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia, etkä sinä lainkaan empaattinen tai ymmärtäväinen. Etenkään sairaat ihmiset eivät kykene puolustautumaan aggressiivisia, ehkä jopa väkivaltaisia lapsiaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lahjoitukset kannataa hoitaa vielä silloin, kun on elossa. Varmistaa vielä lahjakirjalla tai kirjeellä, niin ei perinnönjaossa tule motkotusta.
Tosiasiassa aloittajan miehen siskolla oli oikeus hakea korut ja turkit, mikäli se miehellesi sopi. Hän on pesän osakas, ei lapsenlapset.
Ehkä ukkosi kannattaisi paremmin pitää puolensa?
Neuvoisin kyllä tekemään juuri päinvastoin, kuin "pitämään puoliaan", varsinkin perinnönjaossa. Jos joku haahka varas tahtoo ottaa toisten omaa, ottakoon, se on siunaus sinulle ja tuho hänelle. Raamattu sanoo, että keräät tulisia hiiliä sillä vihollisesi pään päälle, kun annat riistää itseäsi. Jumala kostaa ja antaa 100 kertaisena kaiken takaisin JO ELINAIKANASI, mitä olet menettänyt väärille ihmisille, kun olet toiminut oikein, eli et ole vaatinut omaasi varkailta takaisin. Kannattaa olla Jumalan oikeuden puolella, eikä alkaa kinata joittenkin maallisten ihmisten kanssa, sillä se on loputon suo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut isovanhempieni perinnöstä tai irtaimistosta mitään, edes testamentilla, kun isovanhempieni omat lapset, aikuiset ihmiset, kaappasi kaikki. Jälkikäteen on paljastunut muutakin outoutta, kuten kahteen kertaan maksettuja veroja, petoksia ja jaettuja osituksessa tulleita omistusosuuksia, mitä ei oltu merkattu minnekään. Yksikin väitti kuolinpesän olevan kokonaan yritys, ettei ole muka ketään vastuuhenkilöä. Joo, voitte pitää. Ajattelen, että Jumala suojeli minua sotkuilta, missä nyt itse joutuvat selvittämään käräjillä omia tekosiaan, ja minä saan olla vapaa tuosta kun en alkanut puljuuttamaan heidän kanssaan. Mikään raha ei vastaa puhdasta omatuntoa. Kyllä vääryydellä hankittu voitto on kirottua ja tuottaa omistajalleen vain pahaa ja onnettomuutta!
Eihän sinulle kuulukaan tulla mitään, mikäli vanhempasi on elossa eli hän perii.
Mutta voitteko kuvitella, että jotkut vanhemmat ihmiset ihan suoraan sanoo, että "siinä tapelkoon" ja tarkoittaa, että eivät aio tehdä testamenttia, eikä auttaa sukua selviämään kuluista tai mistään käytännön ja jaon asioista oman kuolemansa jälkeen. Eikö siinäkin mene jo joku järjen edelle? Että tahallaan jättää perillisilleen kamalat sotkut, laskut ja velat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut isovanhempieni perinnöstä tai irtaimistosta mitään, edes testamentilla, kun isovanhempieni omat lapset, aikuiset ihmiset, kaappasi kaikki. Jälkikäteen on paljastunut muutakin outoutta, kuten kahteen kertaan maksettuja veroja, petoksia ja jaettuja osituksessa tulleita omistusosuuksia, mitä ei oltu merkattu minnekään. Yksikin väitti kuolinpesän olevan kokonaan yritys, ettei ole muka ketään vastuuhenkilöä. Joo, voitte pitää. Ajattelen, että Jumala suojeli minua sotkuilta, missä nyt itse joutuvat selvittämään käräjillä omia tekosiaan, ja minä saan olla vapaa tuosta kun en alkanut puljuuttamaan heidän kanssaan. Mikään raha ei vastaa puhdasta omatuntoa. Kyllä vääryydellä hankittu voitto on kirottua ja tuottaa omistajalleen vain pahaa ja onnettomuutta!
Eihän sinulle kuulukaan tulla mitään, mikäli vanhempasi on elossa eli hän perii.
Kuuluupa, vanhemman sisaruksen testamentilla.
Leskeksi jääneen vaarin kanssa meni naimisiin tämän oma serkku ja teetätti sairaalan vuoteella testamentin ja vaarilla, joka ei koskaan polttanut tupakkaa, oli kämmenissä poltettu arpia tupakalla.
Sinne valui miljoonakämpät Töölöstä ja vielä tukku asianajokuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Niin, kyllähän se näin on.
Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.
Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.
Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.
Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.
En voi ymmärtää tuollaista ahneutta! Mikä ihmisiä vaivaa??
Meillä sama (miinus toi valvontakamerajuttu). Tuli vielä kunnan edunvalvojakin puuhaamaan omiansa siihen samaan kämpän tyhjennykseen. Yhtään arvotavaraa tai muutakaan irtainta ei kaukana asuville jäänyt. Pesukone näytti olevan varkaan omassa kotona, kun myöhemmin käytiin. Eipä kertonut mitään sen(kään) varastamisesta perukirjoituksissa. Ihan pokkana vaan istui. Niinpä, mikä häntäkin lienyt sitten vaivannut? En voi myöskään ymmärtää. Hän kun oli muutenkin jo saanut muita enemmän, jatkuvasti kävi tällä edesmenneellä kylässä ja sai aina hältä käteistä kun kävi, joka kerta. Siksi varmaan kävikin.
Sijaiskärsijä 2. polvessa kirjoitti:
Leskeksi jääneen vaarin kanssa meni naimisiin tämän oma serkku ja teetätti sairaalan vuoteella testamentin ja vaarilla, joka ei koskaan polttanut tupakkaa, oli kämmenissä poltettu arpia tupakalla.
Sinne valui miljoonakämpät Töölöstä ja vielä tukku asianajokuluihin.
Voi apua. Mun toive on, että saat omasi joskus takaisin jotenkin, jossain muodossa, edes henkisesti. Kamalia ihmisiä, anteeksi, mut mä en kestä näitä kateellisia ja ahneita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se selkeästi oli se, mikä sattui omalle kohdalle. Tädillämme ei ollut lapsia, vaan me serkukset perimme kaiken. Yhdellä serkuksista oli avaimet tädin kotiin, ja hän oli kastellut kukkia jne. silloin kun täti oli viime aikansa sairaalassa. Hän tyhjensi ensin kotoa kaikki arvotavarat, korut, käteiset rahat jne. Sitten hän otti järjestääkseen perunkirjoituksen ja ilmoitti siitä vain parille serkulle, muut eivät tienneet mitään. He tyhjensivät sitten koko asunnon hyvät tavarat, pesukoneen, tiskikoneen, kauniit astiat, kauniit taulut, hyvät huonekalut jne. Ei siellä mitään kovin arvokasta ollut, mutta sellaisia muistokappaleita, joita olisimme voineet jakaa keskenämme, jollekin taulu, jollekin tuoli jne. Lopuksi tämä asioiden hoitajaksi valittu ilmoitti, että koska he ovat tehneet jo niin paljon, meille lopuille jää sitten loppuasunnon tyhjennys omalla kustannuksella hoidettavaksi. Siellä oli siis jäljellä hirveä määrä roskaa ja kaatopaikalle menevää tavaraa. Edes yhtä valokuvaa ei ollut meille muille jätetty.
Juuri tuli 6 vuotta täyteen perintöriitaa, missä asianajajat ei tee mitään, koska on itse mokanneet ja jää kiinni, jos tekee jotain. Yrittää venkuloida ja pestä byrokratian kautta omat mokansa. Siinä on jo aikamoista jälkipyykkiä itse kullekin luvassa. Ajattelin kirjoittaa kirjan siitä, että miten törkyistä touhua nämä asianajajien perintöriitasotkut on, kun kaikki pelaa oikeasti vaan yhteen ja samaan pussiin ja tarkoituksena on vain lypsää pesät tyhjiin.
Vierailija kirjoitti:
En saanut isovanhempieni perinnöstä tai irtaimistosta mitään, edes testamentilla, kun isovanhempieni omat lapset, aikuiset ihmiset, kaappasi kaikki. Jälkikäteen on paljastunut muutakin outoutta, kuten kahteen kertaan maksettuja veroja, petoksia ja jaettuja osituksessa tulleita omistusosuuksia, mitä ei oltu merkattu minnekään. Yksikin väitti kuolinpesän olevan kokonaan yritys, ettei ole muka ketään vastuuhenkilöä. Joo, voitte pitää. Ajattelen, että Jumala suojeli minua sotkuilta, missä nyt itse joutuvat selvittämään käräjillä omia tekosiaan, ja minä saan olla vapaa tuosta kun en alkanut puljuuttamaan heidän kanssaan. Mikään raha ei vastaa puhdasta omatuntoa. Kyllä vääryydellä hankittu voitto on kirottua ja tuottaa omistajalleen vain pahaa ja onnettomuutta!
Vainajan lapset perivät vainajan. Jos testamenttiä ei hyväksesi ollut ja oma vanhempasi oli elossa, ei sinun kuulunutkaan periä mitään.
Pesänselvittäjä-jakaja (asianajaja) tekaisi väärät paperit, kun tajusi, että on omat laskut maksamatta, kierrätti omia rahojaan aluehallintoviraston kautta perillisille, jatkuvasti vaan pitkitti ja pitkitti toimitusta, ei selvittänyt pesää ja myi omaisuutta sieltä selvittämättä ensin, että kenen se on, ei oikeasti tehnyt itse mitään papereita, vaan teetätti kaikki asiakirjat ulkopuolisella toisella asianajajalla, myi valtakirjoilla toisten omaisuutta puoli-ilmaiseksi, laskut mitä tuli maksoi joku perillinen kuolinpesän nimissä, jakoi vääriä valtakirjoja, ei suostunut antamaan valtakirjaa perilliselle että tämä voi asioida verottajalla, ei suostunut edes pyynnöstä poistumaan, vaikka pesä oli jo jaettu, vaan hillui yhä pankissa ainoana henkilönä, joka pystyy rahoja ottamaan tililtä ulos. Lisäksi tekaisi prosessin alussa oman firmansa kylkeen toisen melkein saman nimisen firman, jonka kautta hoiti asiat (eli siis ei hoitanut oikeasti mitään, vaan vain väitti hoitavansa) ja minkä sitten kuoletti, kun oli saanut perinnönjaon tiettyyn pisteeseen. Jätti kaikkiin kysymyksiin vastaamatta, ei kertonut kenellekään, että kuka oikeasti omisti ja mitä ja minkä arvosta (ei lue tätä tietoa missään hänen tekemissään lapuissa, vaan on ihan liian tulkinnanvaraista kuten tyyliin murto-osa siitä ja siitä, mutta ei kerro, että mikä se on, mistä se osuus on) ja oli jakanut tismalleen saman omaisuuden, mitä oli ajettu jo aiemmin, eli oli ottanut perinnönjakoonsa mukaan henkilön, joka oli jo osuutensa saanut vuosia aiemmin. Verottajalle selitti ummet ja lammet, että miksi ei ole voinut selvitystä muka tehdä, kun ei ole tietoa muka annettu, vaikka hänenhän se tieto pitää hankkia ja kaikki paperit oli muutenkin annettu kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut isovanhempieni perinnöstä tai irtaimistosta mitään, edes testamentilla, kun isovanhempieni omat lapset, aikuiset ihmiset, kaappasi kaikki. Jälkikäteen on paljastunut muutakin outoutta, kuten kahteen kertaan maksettuja veroja, petoksia ja jaettuja osituksessa tulleita omistusosuuksia, mitä ei oltu merkattu minnekään. Yksikin väitti kuolinpesän olevan kokonaan yritys, ettei ole muka ketään vastuuhenkilöä. Joo, voitte pitää. Ajattelen, että Jumala suojeli minua sotkuilta, missä nyt itse joutuvat selvittämään käräjillä omia tekosiaan, ja minä saan olla vapaa tuosta kun en alkanut puljuuttamaan heidän kanssaan. Mikään raha ei vastaa puhdasta omatuntoa. Kyllä vääryydellä hankittu voitto on kirottua ja tuottaa omistajalleen vain pahaa ja onnettomuutta!
Vainajan lapset perivät vainajan. Jos testamenttiä ei hyväksesi ollut ja oma vanhempasi oli elossa, ei sinun kuulunutkaan periä mitään.
Käsitä: testamentti oli, ihan kuten on kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheessä (nuorehko) leski ei ymmärtänyt, että oli allekirjoittanut avioehdon. Hoki vaan, että puolet puolet. Änkyröi joka välissä, myi omaisuutta ennen perunkirjoitusta ja perunkirjoituksessa piti huutokauppaa, että saa kaikki omaisuuden arvot nostettua mahdollisimman suuriksi, jotta perilliselle tulisi mahdollisimman kovat verot. Lopetutti kuolinpesän omistaman eläimen kysymättä keneltäkään. Että kun täällä on kirjoitettu, että kun on yksi perillinen ja testamentti, niin riitaa ei tule, no silti voi tulla. Nyt leskeä on sitten katseltava hamaan tulevaisuuteen asuttamassa yksin vainajan sukutilaa.
Laittoiko kukaan tuolle vastaan? Avioehdon takia tietysti lesken hallintaoikeus yhteiseenkotiin saa siellä asua. Jos oikeat perijät eivät laita vastaan niin tottakai leski ottaa kaiken mitä saa.
Tässä on juuri se juttu, mikä aiheuttaa ihan liikaa ongelmia. Leskellä pitäisi olla joku lain velvoittama toimi, että hän EI SAA koskea mihinkään, ennen kuin oikeat perijät on saaneet sanoa sanottavansa, ovat tarkkaan tietoisia siitä, mitä kaikkea pesässä on, esim. irtainta, jne. ja ovat saaneet etusijassa valita ensin. Mielestäni entisen avioliiton lapset menee uuden puolison edelle. He ovat kuitenkin verisukulaisia, uusi puoliso ei. Tähän leski-kohtaan kannattaa pureutua kunnolla jo kaikkien eläessä ja tehdä kaikki toimet jo etukäteen, jos haluaa välttää perintöriidat. Ei niinkään siihen, että mitä testamentti sanoo vasta kuoleman jälkeen.
Tästä näkee taas sen suomalaisen lainsäädännön tumpulaisuuden: leskellä liikaa valtaa.