Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Minulla miniänä ei ole sanan sijaa mieheni kotitalon jakamisjuttuihin, joten en mitään koskaan heille sanokaan. Mutta havaintoja voin tehdä ja ne on suorastaan huvittavia.
Talo irtaimistoineen on jätetty jakamatta, se on siis perikunnan omistama. Perikuntaan kuuluvat mieheni lisäksi hänen kaksi sisartaan. Mieheni on nuorin lapsi ja siskojen talutusnuorassa. Olkoon minun puolestani.
Taloa pidetään eräänlaisena muistona vanhemmista, siellä ei piiruakaan muuteta. Kaikki pitää olla kuin ennen, ikään kuin vanhemmat edelleen olisivat elossa ja asuisivat siellä.
Tosin muutoksia on tehty, mutta niitähän ei oteta, niin kuin sanotaan.
Kerran, vielä appivanhempien elossa ollessa tulin ihastelleeksi heidän yhtä kirjahyllyään, joka oli tosi kaunis, ei siis mikään 80-luvun alttari, vaan ennen sotia jo tehty, koristeellinen kokopuinen tumma arvokas kirjahylly. Se katosi talosta aika pian vanhempien kuoltua. Tilalle on tuotu metallinen kauppahyllykkö, mistä lie saatu. No heh.
Kauniit matot on myös "varastoitu" jonnekin, kukahan lienee asialla. Upea kahviastiasto on kadonnut vitriinistä. Muutakin vastaavaa olen tullut huomioineeksi.
Nämä on siis vain huomioita. En ole edes miehelleni sanonut mitään, koska en tahdo hitustakaan antaa siimaa sisarille olettaa, että minä puuttuisin mihinkään. Huvittaa vain se siskojen hokema, että niin kauheasti halutaan säilyttää kaikki ennallaan. Kuka siellä sitten tekee niitä muutoksia, joku haamuko?
Viimeisin huomioni oli koristetyynyt, jotka olen itse tuonut ulkomailta anopille lahjaksi joskus. Näkyivät olevan toisen sisaren kesämökin divaanilla. Ennen ne oli anopin olohuoneen sohvalla, missä ne kaiketi pitäisi olla edelleen, kun kaikki on niin ennallaan.
Tiedän, että kuulostan kyyniseltä. Mieheni ei ns. pidä mitään väliä millään, hänelle riittää, kun isänsä koneet ja työvehkeet on olemassa, tosin sieltäkin oli toisen sisaren mies jotain vienyt itselleen, mutta palautti takaisin, kun mieheni sitä kaipasi.
Nyt siellä hilluvat sisarten lapset kumppaneineen ja ainakaan pihapiiri ei ole "ennallaan."
Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Puheet ja teot vaan on niin kaukana toisistaan.
Tästä näkee, miten yhteisomistajuus ei vaan nykyaikana enää toimi. Älkää jättäkö kuolinpesiä jakamatta, siitä tulee karmea sotku, mitä kauemmin niitä pidetään. Helpottaa ihan kaikkia henkisesti, mitä nopeammin, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Niin, kyllähän se näin on.
Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.
Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.
Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.
Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.
En voi ymmärtää tuollaista ahneutta! Mikä ihmisiä vaivaa??
Meillä sama (miinus toi valvontakamerajuttu). Tuli vielä kunnan edunvalvojakin puuhaamaan omiansa siihen samaan kämpän tyhjennykseen. Yhtään arvotavaraa tai muutakaan irtainta ei kaukana asuville jäänyt. Pesukone näytti olevan varkaan omassa kotona, kun myöhemmin käytiin. Eipä kertonut mitään sen(kään) varastamisesta perukirjoituksissa. Ihan pokkana vaan istui. Niinpä, mikä häntäkin lienyt sitten vaivannut? En voi myöskään ymmärtää. Hän kun oli muutenkin jo saanut muita enemmän, jatkuvasti kävi tällä edesmenneellä kylässä ja sai aina hältä käteistä kun kävi, joka kerta. Siksi varmaan kävikin.
Ai näitä on oikeasti enemmän? Meilläkin yksi osakas vei avaimet ja sanoi että vain hänen luvallaan ja hänen kanssaan saa käydä kuolinpesän alueella.
En tiedä mitä vei, annoin koko sirkuksen olla ja myöhemmin olen ihan tyytyväinen tähän ollut.
Välit meni. Lopullisesti, eli terveisiä vaan jos joku itsensä tästä tunnistaa. Älkää turhaan moikatko, minulle olette kuolleita koko porukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Niin, kyllähän se näin on.
Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.
Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.
Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.
Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.
En voi ymmärtää tuollaista ahneutta! Mikä ihmisiä vaivaa??
Meillä sama (miinus toi valvontakamerajuttu). Tuli vielä kunnan edunvalvojakin puuhaamaan omiansa siihen samaan kämpän tyhjennykseen. Yhtään arvotavaraa tai muutakaan irtainta ei kaukana asuville jäänyt. Pesukone näytti olevan varkaan omassa kotona, kun myöhemmin käytiin. Eipä kertonut mitään sen(kään) varastamisesta perukirjoituksissa. Ihan pokkana vaan istui. Niinpä, mikä häntäkin lienyt sitten vaivannut? En voi myöskään ymmärtää. Hän kun oli muutenkin jo saanut muita enemmän, jatkuvasti kävi tällä edesmenneellä kylässä ja sai aina hältä käteistä kun kävi, joka kerta. Siksi varmaan kävikin.
Arvoltaan vähäistä, oliko se max. 4000eur koti-irtaimistoa ei ole mitään järkeä eritellä perukirjaan tai myöhemmin jakosopimukseen.
Hidastaa vain jakoa tolkuttomasti tuollaisen roskan kanssa puuhastelu.
Mummo ei ollut sinulle sukua kuin avioliiton kautta, joten tämä korujen perintöasia ei kuulu sinulle, vaan miehellesi. Tavallisesti noilla perintökoruilla on lähinnä tunnearvoa.
Tehkää testamentti. Minä tein pankin lakimiehen kanssa. Ei siinä koruja luetella, vaan asunto ja muu arvokkaampi. Kirjasin myös kaikki, joiden haluan perintöä saavan ja keiden haluavan jaosta päättää. On pikkumaista riidellä koruista, astioista jne.
Perintöasioissa tärkeintä on se, että mahdollisena perinnön saajana otatte itse selvää oikeuksistanne ja velvollisuuksistanne.
Perintöä jättävälle ja oman jäämistönsä tulevasta kohtalosta kiinnostuneille puolestaan tärkeää hoitaa asia lainmukaisessa järjestyksessä, jotta pienimmänkään yksityiskohdan takia ei pääse perilliset - tai muut perintövarallisuudesta kiinnostuneet kuten yhteiskunta - pesän varoihin käsiksi miltään muulta osalta kuin se mitä heille kuuluu.
Älkää tehkö mitään olettamia laillisista oikeuksista ennenkuin oikeasti otatte selvää, kuinka asiat menee ja missä järjestyksessä ne asiat menee.
Perintöasioita ei tarvitse myöskään jättää kuoleman jälkeiseksi ongelmaksi, vaan ne voi hoitaa hyvissä ajoin jo ennen kuolemaansa, jolloin pääsee myös paremmin vaikuttamaan asioihin. Kun omaisuusasiat on hoidettu pois päiväjärjestyksessä jo elinaikana, on hautajaiset ja perunkirjoitukset helpompi prosessi kun varallisuutta ei hautajaiskulujen jälkeen ole enää jaettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Toit tähän kuvioon kieltämättä tärkeän pointin joka on hankala ratkaista. Sanoisin kuitenkin sen että säilytti testamenttia missä hyvänsä niin on äärimmäisen tärkeää määrätä siinä että kuka panee testamentin toimeen. Nyt on tähänkin keskusteluun ilmestynyt hyviä esimerkkejä siitä että minkä vuoksi näin on hyvä tehdä. Esimerkiksi ettevät perilliset sovi että mummon tai papan tahto siitä että eniten auttanut saa isomman siivun sivuutetaan ja perintö jaetaan tasan.
Toimeenpanijamääräys on sen saaneelle juristille lähes avoin valtakirja tehdä rahaa ja keksiä laskutettavaa työtä niin paljon kuin suinkin kehtaa. Normaalisti pari tonnia maksavasta perunkirjoituksesta ja perinnönjaosta tulee helposti kymppitonnin edestä laskutettavaa työtä, kun toimeenpanija tekee kaiken mahdollisimman mutkallisesti. Yhden testamentin toimeenpanoa seuranneena en todellakaan kirjoittaisi omaan testamenttiini ko. määräystä ilman todella painavaa syytä.
Jos omaisuutta on oikeasti paljon eli satoja tuhansia tai miljoonia, eli sellaisia määriä joista voi syntyä riita vaikka olisi kuinka selkeä testamentti ei silloin kannata miettiä sitä että paljonko rahojen jakaminen maksaa. Juristi ei voi laillisesti tehdä mitään turhaa jakaessaan omaisuutta vaan kaikki menee ihan pykälien mukaan. Perinnönjaossa pitäisi aina olla sen suorittajana joku ulkopuolinen juuri siksi että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja mahdollisen testamentin mukaisesti.
Ei pidä paikkaansa tuo, että pitää olla joku ulkopuolinen suorittamassa jakoa. Perinnön saa ja voi toimittaa perilliset itsekin esim. pöytäjaolla, sopimalla, luopumalla, arvalla, lahjoittamalla, what ever. Älkää luulko, että joku asianajaliitto täällä vain saa koskea toisten omaisuuteen! Sitähän ne tietenkin tekee, että yrittää mainostaa itseään ja asiaansa muka niin, mutta se on valhetta ja edistää vain niiden omaa kukkaroa.
En väittänytkään että olisi pakollista käyttää ulkopuolista jakajaa mutta suosittelen sitä vahvasti jotta asiat menevät kivuttomasti eikä turhia en väittänytkään että olisi pakollista käyttää ulkopuolista jakajaa mutta suosittelen sitä vahvasti, jotta asiat menevät kivuttomasti eikä turhia riitoja tule tule.
Isovanhemmat ja muutama yksin elänyt isovanhempien sisarus kuoli kymmenen vuoden sisällä. Kaikki kauneimmat perintöhuonekalut siirtyivät kaikessa hiljaisuudessa, välittömästi kuolemien jälkeen veljeni perheen kotiin, ja manittakoon että veljeni ei ymmärrä sisustamisesta mitään. Kälylläni sensijaan on oikein hyvä näkemys sisustamisessa.
Tarina jatkui siten että äitini perimät astiat lähtivät myös veljeni kotiin; tokihan veljeni voi periä astioita siinä missä minäkin. Äitini tarjosi minulle lohduksi tuhkakuppia (en polta).
Meitä sisaruksia on viisi (minä olen ainoa tytär joten siksi pidin itseäni etuoikeutettuna astioiden suhteen) muut veljet eivät ole varmaan edes huomanneet mitä on tapahtunut. Monista syistä en ole tämän yhden veljen kanssa enää tekemisissä.
Katkeruuden paransi tiettyjen ihmisten luonteenlaadun täydellinen hyväksyminen: ei odotuksia, ei pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut isovanhempieni perinnöstä tai irtaimistosta mitään, edes testamentilla, kun isovanhempieni omat lapset, aikuiset ihmiset, kaappasi kaikki. Jälkikäteen on paljastunut muutakin outoutta, kuten kahteen kertaan maksettuja veroja, petoksia ja jaettuja osituksessa tulleita omistusosuuksia, mitä ei oltu merkattu minnekään. Yksikin väitti kuolinpesän olevan kokonaan yritys, ettei ole muka ketään vastuuhenkilöä. Joo, voitte pitää. Ajattelen, että Jumala suojeli minua sotkuilta, missä nyt itse joutuvat selvittämään käräjillä omia tekosiaan, ja minä saan olla vapaa tuosta kun en alkanut puljuuttamaan heidän kanssaan. Mikään raha ei vastaa puhdasta omatuntoa. Kyllä vääryydellä hankittu voitto on kirottua ja tuottaa omistajalleen vain pahaa ja onnettomuutta!
Eihän sinulle kuulukaan tulla mitään, mikäli vanhempasi on elossa eli hän perii.
Juuri näin. Mitään vääryttä ei ole tapahtunut. Lapset ovat perillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Semmosta se on. Pitäiskö siirtyy sähköisiin järjestelmiin.
Tämähän se olisi. Hoitotahdon (jota voisi ehkä kutsua hoitotestamentiksi) voi tehdä kanta.fi -palveluun. Miksi testamenttia ei voi tehdä vastaavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin kirjoitti:
Setäni ei meinannut ollenkaan hyväksyä, että me sisarusteni kanssa perimme kuolleen isämme osuuden, kun mummo kuoli. Haukkui meitä ahneiksi paskiaisiksi jne. Lopulta peruskirjoituksen tekijä joutui sanomaan, että periminen on laissa säädetty, eikä perustu mielipiteeseen.
Setä otti kaiken irtaimiston, ja yritti väkisin saada 2/4 perinnöstä, eikä 1/4. Ei olla oltu missään tekemisissä mummon kuoleman jälkeen.Tuo on yllättävän yleinen harhakuvitelma, että jos perijä on kuollut, hänen osuutensa menisi sisaruksille, vaikka hänellä olisi lapsia.
Lapsettomana kuolleen ihmisen omaisuushan menee ilman testamenttia niin, että hänen vanhempansa ovat pääperijät. Jos he ovat kuolleet, heidän lapsensa, eli vainajan sisarukset tulevat sijalle. Jos hekin ovat kuolleet, heidän lapsensa jne. Skismaa voi tulla jo siitä, jos jollakulla kuolleista perijöistä on vaikka viisi lasta, ja toisella vain yksi, ja tämä yksi saa koko vanhempansa perittäväksi tulleen omaisuuden, ja nämä muut viidesosan. Tämmöinenkin tilanne on nähty.
Ja jos lapsettomana kuollut ihminen on avioliitossa, hänet perii puoliso. Myös silloin kun testamenttia ei ole. Puoliso voi käyttää perintöä miten haluaa elämänsä aikana. Jos jotain jää jäljelle niin sitä voidaan sitten katsella kahden suvun toimesta kun hän on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin kirjoitti:
Setäni ei meinannut ollenkaan hyväksyä, että me sisarusteni kanssa perimme kuolleen isämme osuuden, kun mummo kuoli. Haukkui meitä ahneiksi paskiaisiksi jne. Lopulta peruskirjoituksen tekijä joutui sanomaan, että periminen on laissa säädetty, eikä perustu mielipiteeseen.
Setä otti kaiken irtaimiston, ja yritti väkisin saada 2/4 perinnöstä, eikä 1/4. Ei olla oltu missään tekemisissä mummon kuoleman jälkeen.Tuo on yllättävän yleinen harhakuvitelma, että jos perijä on kuollut, hänen osuutensa menisi sisaruksille, vaikka hänellä olisi lapsia.
Lapsettomana kuolleen ihmisen omaisuushan menee ilman testamenttia niin, että hänen vanhempansa ovat pääperijät. Jos he ovat kuolleet, heidän lapsensa, eli vainajan sisarukset tulevat sijalle. Jos hekin ovat kuolleet, heidän lapsensa jne. Skismaa voi tulla jo siitä, jos jollakulla kuolleista perijöistä on vaikka viisi lasta, ja toisella vain yksi, ja tämä yksi saa koko vanhempansa perittäväksi tulleen omaisuuden, ja nämä muut viidesosan. Tämmöinenkin tilanne on nähty.Ja jos lapsettomana kuollut ihminen on avioliitossa, hänet perii puoliso. Myös silloin kun testamenttia ei ole. Puoliso voi käyttää perintöä miten haluaa elämänsä aikana. Jos jotain jää jäljelle niin sitä voidaan sitten katsella kahden suvun toimesta kun hän on kuollut.
Tähän liittyen av:lla on ollut muutamia keskusteluja, missä lapsettoman pariskunnan luokse tulee sisaruksia lapsineen kylään, tai esim. vain käly tuo "lapsikullat tapaamaan lapsetonta täti-kultaa". Lapsikulta vahingossa lipsauttaa, että hän sitten omistaa tämänkin talon kun tädistä aika jättää. Että äiti on näin sanonut.
On myös perintöä kieli pitkällä odottavia sisaruksia, jotka eivät ymmärrä ettei se lapsettoman sinkun tai avioliitossa olevan perintö olekaan automaattisesti tulossa hänelle ja muille sisaruksille. Lapseton sinkku voi testamentata vaikka kaikki koditomille kissoille - eikä sisarus voi vaatia "lakiosaa - tai avioliitossa olevan perii se aviopuoliso.
Tulee joskus shokkina, varsinkin jos on valmiiksi jo luetteloinut omaisuuksia :D ja opettanut lapsiaan olemaan mukava tädille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksoi yli 10 000 euroa tehdä jako lakitoimistolla, vaikka kaikki paperit itse hommattiin sinne ja tehtiin sovussa kaikki. Jokaisen kannattaa miettiä, että tahtooko maksaa jollekin asianajajalle tai lakimiehelle 10 000 euroa siitä, että se vaan jakaa kuolinpesän. Eikö sillä rahalla saisi jo sitä riitaa ja suutakin soukemmalle ja asiat sovittua ihan itse?! Älytöntä touhua! Eikä se asianajaja, joka paperit oli tehnyt, edes osannut tehdä jakoa oikein, vaan alkoi vaatimaan omien virheidensä korjauksestakin vielä lisää! Ja oli yksi pääkaupunkiseudun tunnetun lakitoimiston asianajaja.
Olivatko lakimiehen nimikirjaimet JP? Kertomuksesi sopisi hyvin omiin kokemuksiini tämännimisestä lakimiehestä. Tosin hän ei ole asianajaja, vaikka juristi onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Lieneekö ajalla merkitystä sitten - aiemmin oltu löperömpiä.
Nykyään käsittääkseni pääsee vain luetteloimaan, kunnes perukirja on valmis jossa osakkuudet pesään varmistetaan.
"Pankki vaatii aina kuolinpesän osakkaalta valtakirjat kaikkien osakkaiden suostumuksesta, kun vainajan tililtä nostetaan rahaa tai kun halutaan myydä vainajan arvopapereita. Lisäksi suostumus vaaditaan aina, kun vainajan tallelokero tyhjennetään tai kun tarvitaan tietoja vainajan elinaikaisista pankkiasioista."
Yhteisen lokeron luulisi rinnastuvan yhteiseen tiliin, jota sitäkään ei pääse käyttämään.
Yhteistä tiliäkin pääsee käyttämään, jos kyseessä on tai-tili, eli Virtanen Matti tai Liisa. Tällöin molemmilla on yksinään täysi oikeus käyttää tiliä, ja tili pysyy auki toisen kuollessa. Näin ainakin vuonna 2018 Osuuspankissa. Kyseessä ei siis ole vainajan tili, vaan kyseessä on vainajan JA lesken yhteinen tili, eikä lesken palkkoja/eläkkeitä voi sinne jäädyttää, tai pakottaa leskeä avaamaan uutta tiliä jos hän ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki ei halua säilyttää testamenttia ja meillä on tehty niin, että alkuperäinen on tekijällä tietyssä paikassa jonka tietävät kaikki testamentin edunsaajat sekä kopio annettu testamentista kaikilla saajille.
Miten niin ei halua? Eihän pankki tiedä mitä kukakin lokerossaan säilöö. Sisältö luetteloidaan vasta kuoleman jälkeen.
Juuri tämän asian takia pankit eivät haluaisi että testamenttia säilytettäisiin tallelokerossa. Siinä kun nimenomaan on olemassa riski että perunkirjoitus ehditään pitää ennen kuin testamentti löytyy.
Lisäksi tallelokerosäilytyksessä on olemassa toinenkin riski: Tällä palstallakin on aiemmin ollut kertomuksia joissa perillisten epäreiluna pitämä testamentti on revitty esimerkiksi siksi että välit pysyisivät parempana.
Perunkirjoitusta hoitava on saanut pankista kuolleen tilitietojen mukana tiedon lokeron ja mahdollisten asiakirjasäilytysten olemassaolosta. Jos hän ei värvää perikunnan jäsentä pankkiin luetteloimaan lokeron sisältöä niin kyseessä on paha virhe.
Toista riskiäsi en ymmärrä sitäkään: lokeron sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan ja todistajien läsnäollessa. Meinasitko että tuossa valvotussa tilaisuudessa perikunnan jäsen hyökkää testamentin kimppuun ja syö sen?
Tähän jälkimmäiseen riskiin liittyen: Vaikka pankin väki näkisi että testamentti on olemassa, se ei kuitenkaan ilman erillistä pyyntöä ryhdy valvomaan, että pesä jaetaan testamentin määräysten mukaan. Sen vuoksi ulkopuolisen toimeenpanijan käyttäminen on erityisen tärkeää sellaisen testamentin kohdalla, jolloin sen tekijällä on perusteltu syy epäillä että perilliset saattavat sopia että testamentti sivuutetaan.
OK, eli siis tallelokeroa luetteloitaessa testamentti listataan, mutta joku väärentää luettelon perunkirjoitukseen niin ettei testamenttia enää mainita? Vai perunkirjoitusta hoitava taho tekee petoksen ja piilottaa asian? Edunsaaja ei sitten riitauta asiaa?
Edelleen, en ymmärrä miten testamentin säilyttäminen lakitoimiston kassakaapissa olisi yhtään parempi.
Sehän on itseasiassa jopa pykälän huonompi: pankki sentään tietää että ihminen on kuollut. Lakitoimistolta voidaan pimittää koko kuolema - eivät he tätä tietoa mistään automaattisesti saa, kuten rahalaitokset. Perunkirjoitus voidaan petollisten perillisten toimesta pitää täysin ilman että lakitoimisto tietää tästä mitään.
Kun tallelokerosta tehdään luettelo, siihen kirjoitetaan ainoastaan että lokerosta on löytynyt testamentti, luetteloon ei ryhdytä erittelemään testamentin määräyksiä. Edelleen, jos perillisillä on yhteinen tahtotila esimerkiksi omaisuuden jakamisesta tasan, he voivat hävittää testamentin ennen perunkirjoitusta kenenkään sitä estämättä.
Mutta jos testamentissa on määräys siitä että lakimies toimii testamentin toimeenpanijana, perittävä voi olla täysin varma siitä että kukin perillinen saa juuri sen osuuden mitä hän on määrännyt, koska lakimies suorittaa konkreettisen jaon.
Lokeron sisältöä ei saa ulos ennen perunkirjoitusta.
Edelleen, testamentin määräys lakimiehestä ei paina jos testamentti on lakimiehellä, joka ei tiedä ihmisen kuolleen.
Miten niin ei saa? Olen ollut jokusessakin perunkirjoituksessa läsnä ja kyllä jokaisessa on se tallelokero saatu ennen perunkirjoitustilaisuutta auki. Jos meistä jompi kumpi kuolee, niin toinen marssii pankkiin ja hakee tallelokeron sisällön, koska molemmilla on oikeus lokerolla käydä ilman toisen läsnäoloa.
Tälläisessä tilanteessa olisi leskellä erittäin hyvä tilaisuus poistaa mielestään epäreilu testamentti päiväjärjestyksestä.
Totta, mutta missä sitä testamenttia sitten säilyttää? Ei mulla ainakaan mitään omaa lakimiestä ole, harvalla keskituloisella tavan tallaajalla on. Ihan sama minne sen testamentin tunkee, joku sen voi löytää ja hävittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei pesästä viedä mitään ilman lupia.
Niin, kyllähän se näin on.
Perunkirjoituksen jälkeen on vuorossa se pesänjako.
Mutta ikävä kyllä, joissakin suvuissa se tosi riitaisiaa ja synkkää aikaa.
Ei kukaan saa mennä ottamaan etukäteen kuolinpesästä yhtään mitään.
Se on aivan yhtä törkeää, kuin että noustaisi luvattomasti rahaa kuolinpesän tililtä.
Seurattiin jokin vuosi sitten, kun kuolinpesästä jossa kaksi osakasta niin toinen osakas asui satojen kilometrien päässä niin toinen osakas joka asui vieressä kuljetti peräkärryllisiä tavaraa pois kuolinpesästä.
Tämä lähellä asuva osakas oli vieläpä niin röyhkeä että kuulemma kielsi toista osakasta käymästä kuolinpesästä, valvontakamerat oli kertonut asentanernsa sinne. Tosin kaverille sanoi että vain uhkaili tätä toista osakasta, mutta sai näin rauhassa itse puuhastella asunnossa.
En voi ymmärtää tuollaista ahneutta! Mikä ihmisiä vaivaa??
Meillä sama (miinus toi valvontakamerajuttu). Tuli vielä kunnan edunvalvojakin puuhaamaan omiansa siihen samaan kämpän tyhjennykseen. Yhtään arvotavaraa tai muutakaan irtainta ei kaukana asuville jäänyt. Pesukone näytti olevan varkaan omassa kotona, kun myöhemmin käytiin. Eipä kertonut mitään sen(kään) varastamisesta perukirjoituksissa. Ihan pokkana vaan istui. Niinpä, mikä häntäkin lienyt sitten vaivannut? En voi myöskään ymmärtää. Hän kun oli muutenkin jo saanut muita enemmän, jatkuvasti kävi tällä edesmenneellä kylässä ja sai aina hältä käteistä kun kävi, joka kerta. Siksi varmaan kävikin.
Arvoltaan vähäistä, oliko se max. 4000eur koti-irtaimistoa ei ole mitään järkeä eritellä perukirjaan tai myöhemmin jakosopimukseen.
Hidastaa vain jakoa tolkuttomasti tuollaisen roskan kanssa puuhastelu.
N 10 v sitten tein yksiöiden ja kaksioiden tyhjennyksiä.
Mun tuttu oli välittäjä ja oli tehnyt pieniä remontteja. Muistaakseen sisko oli töissä maalikaupassa ja hän tai hänen puoliso oli ollut töissä Anttilassa. Siellä henkilökunta sai ostaa superedukkaasri mm petivaatteita, jotka oli esillä.
Kun kuolinpesä tuli myyntiin, mä pakkasin kaiken ei arvokkaan ja ne kulkeutui multa kirppikselle.
Kaikki paperit, valokuvat, korut, kotimainen arvokkaampi lasi ja mitä haluttiin, pakkasin erikseen, meni omaisile.
Tämän jälkeen remppatiimi teki pintaremontin, hyvin halvalla. Somidtettiin, vähän maalia, laitettiin vaatteita kaappiin, hamnasharja jne, ettei näkynyt on kuolinpesä.
Kirppiksen omistaja otti puolet tuotosta. Mä myin itse huonekalut. Suurin tuotto oli 3000 euroa. Mistään asunnosta ei löytynyt mitään tosi arvokasta.
Roskaa on paljon suomalaisissa kodeissa.
Itse olen karsinut oman kodin jo vuosia sitten
Kuolipesässä kaksi osakasta. Toinen pesän ilmoittajana toiminut ilmoitti pesään kuuluvan osakkeen arvoksi puolet vähemmän kuin todellinen arvo oli.
Perukirja oli laadittu pankissa. Siellä juristi oli sanonut heidän ihmetelleen alhaista arvoa? Olivat arvioituttaneet pankin omalla kiinteistövälityksellä oikean arvon.
No,toinen osakas oli kaverillen kertonut että olisi halunnut lunastaa itselleen osakkeeen. Oli kuulemma harmittanutkun ei onnistunutkaan. Pitkitti sitten jakoa niin että pesänjakaja oli netonnut eniten....
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa... Kyseessä ei siis todellakaan ollut mitenkään arvokkaat korut. Ihan normaalit kultakorut vain: kaulaketjuja, sormuksia, rannerenkaita... Niistä olisi riittänyt kaikille tytöille.
Ja jos mielestänne oli ok, että mummon tytär vei kaikki, niin eikös niistä olisi puolet pitänyt antaa mummon pojalle??
Jos ei ollut testamenttia niin ei ne tytöillesi kuuluneet. Miehesi olisi pitänyt pyytää osuutensa
Ja se oliko siskonsa väleissä vai ei niin ei ole merkitystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessä meni vanhempien perintö tasan kolmen sisaruksemme kesken ja ok. Miehen puolelta äitinsä ja isänsä testamenttasi mökkinsä (arvo noin 80 000) toiselle pojalleen ja tämän kolmelle pojalle. Anoppi paljasti vielä, että oli etukäteen sopimut miehen veljen kanssa tästä eikä miehelleni sanottu mitään. No nyt on isä jo kuollut ja leski hallinnoi iäkkäänä mökkiä ja miehen veli huseeraa jo siellä isäntänä. Ymmärrettävästi mieheni ja veljensä välit ovat jäässä. Aikoinaan hänen isänsä pisti välit poikki omaan veljeensä 1960-luvulla kokonaan, kun veli oli myynyt metsää 800 markan arvosta. Nyt sama ukko teki testamentin vaimonsa kanssa, jossa mieheni ja meidän lapsemme jäi ilman 80000 e mökin osuutta. Karmeaa porukkaa. Onneksi minulla on osuuteni kesämökistä, koska miehen puolen mökkiin ei käytännössä ole enää mitään asiaa. Ymmärrän jonkun selityksen sukumökkien hallinnan vaikeudesta mutta selän takana sumpliminen oli yksiselitteisesti v..maista miestäni kohtaan. Mies on auttanut vanhempiaan ja ollut korrekti. Luultavasti koko muu suku on vain tuytyväisiä, kun saavat nöyryyttää yhtä mustalammasta. Mökin ylläpito ei ole vierasta: olemme hoitaneet mökkityöt minun puolen kesämökillämme kymmenien vuosien ajan. Mökin olisi voinut myös myydä.
Miten omasta omaisuudestaan muka voi "selän takana sumplia"? Ei testamentti kuulu kenellekään muulle kuin tekijälleen, allekirjoitus siitä todistetaan, ei sisältöä. Jos haluaa antaa mökin yhdelle lapsista, niin siten saa tehdä eikä se ole pois kuin katkeralta miniältä.
Tavallaan testamentti tietysti kuuluu vain tekijälleen, mutta toisaalta omaa rintaperillistään ei voi tehdä perinnöttömäksi (kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa), joten jos toinen veli on saanut mökin ja toinen ei mitään, niin väärin on toimittu. Kumma, ettei missään vaiheessa kuolinpesän selvitystä asiaa ole huomattu.
Jos toinen veli on sitten saanut jotain muuta kun toinen sai mökin, niin sitten asia on oikein. Toki jos perheenjäsenten välit ovat kunnossa, niin outoa jättää keskustelematta asiasta. Itse ainakin kertoisin suoraan että "ajattelin että sä saat tuon ja veliveikka sitten sen mökin, kun teillä on jo toiselta puolen mökki käytössä ja hänellä ei", tms. Jäisi useimmat riidat käymättä kun ihmiset vaan kommunikoisi keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta missä sitä testamenttia sitten säilyttää? Ei mulla ainakaan mitään omaa lakimiestä ole, harvalla keskituloisella tavan tallaajalla on. Ihan sama minne sen testamentin tunkee, joku sen voi löytää ja hävittää.
Testamentin säilyttämisestä on ollut täällä erilaisia ehdotuksia:
Testamentin voi tehdä kahtena (tai useampana) samanlaisena kappaleena (joka mainitaan testamentissa) ja antaa ne eri ihmisille, esim. luotettavalle ulkopuoliselle perhetutulle ja toisen yhdelle perijöistä / tai omiin tärkeisiin papereihin.
Tai yksi alkuperäinen kappale on varmassa turvassa ja jokaikiselle perinnönsaajalle annetaan etykäteen siitä kopio + tieto, missä alkuperäinen on.
Itse olen antanut yhden kappaleen kassakaapissa sälytettäväksi sille, josta pidän eniten ja jolle olen yllätyksenä jättämässä suurimman osan; toinen kappale jää omien tärkeiden papereiden kansioon yllätykseksi ahneelle sukulaiselle joka tulee yllättymään, koska perintö menisi hänelle kokonaan jos testamenttia ei olisi. Koska papereita on kaksi, hän ei voi sitä tuhota.
Miehen kaksi siskoa tappelivat helvetti soikoon muumimukeista :D