Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Minun sisareni, edesmennyt jo, teki melenkiintosia liikkeitä äitini jälkeen perinnönjaosta! Äitiäni hän ei käynyt juurikaan katsomassa, hautajaisiinkaan ei "päässyt".

Kutsuttuna perinnönjakoonkaan ei tullut, vain lähetti veljeni  asialle valtakirjoineen..ja nauhoitti tai yritti nauhoittaa perinnönjako tilaisuutta, sisarelleni.  Se jäi yritykseksi! Jako oli tasapuolinen, ja minä joka kuolinpesää hoidin 18v isäni jälkeen, vaadin jonkinmoiset meno/kulukorvaikset tuolta ajalta. Tämä ei hälle käynyt. Vaati peräti kaikkea tavaraa takaisin, jotka äidilleni lahjaksi antanut. Ne oli siis lainaa! Kansallispuku oli hänelle se koetinkivi..joka olisi pitänyt saada. Se minulla edelleen tallessa, kuten äitini muukin osaomaisuus ajalta, jona hän oli luonani perhehoidossa 2v.  Alkoin käärmekirjeiden lähettely, solvaaminen ja puhelin häirintä, kännissä. Viranoimaisten piti puuttua toimintaan. Välithän siinä meni poikki, ja etäisyys oli parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka homeiselle mökille suurella tunteella laitettu  100000 ,mutta oikea  arvo 50000 .

Eli tuleeki vaan puolet mitä perukirjan mukaan tulis . Mutta jakokirjaan siis oikea arvio sitten.

Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että "vapaaehtoisesti" lisää perintöverotaakkaa sen vuoksi, ettå sillä homemökillä on tunnearvoa?

Yleensä ottaen kai ohjeistus on, ettå jos aiotaan myydä jtn 2v sisään veron määräämisestä moi nse arvo kannattaa olla lähellä todennäköistä toteutumaa jo perukirjassa, jos taas omaisuus vain jaetaan perillisten kesken, kannattaa pyrkiä mahdollisimman lähelle pelkkää verotusarvoa (löytynee esim kesämökin kiinteistöveropapereista?).

Aika vähän on menestymisen mahdollisuuksia jos arvo perukirjassa ollut tuo tunnearvo 100000 ja mökki saadaan myytyä 50000 ettå saisi veroista enää hyvitystä.

ok, eli vielä kerran,  jos sinulla ei ole mitään osallisuutta perukirjan tekoon ja hyväksymiseen, ja siinä lukee että sinun osuus on vaikkapa 100 000,  mutta jakokirjan onkin sitten tehny asianajaja, ja siinä sinun osuus on 50 000, koska perukirjan arviot ihan päin seiniä .  osuudet eivät muutu,mutta summa/arvot.

Niin mitä verottaja tekee siis, perukirja mennyt,ja perässä menee perinnönjakokirja missä on sitten oikeat numerot. Ja jakokirja menee siis ennenkuin tulee ensimmäistäkään  veropäätöstä.

Ja on olemassa paljon ihmisiä jotka pistää numerot ihan omasta päästä kun eivät tajua miettiä pidemmälle asiaa, ja sitten on sama tilanne niilläkin.Tai sitte tekevät ihan siksi koska sen voivat tehdä,että muilla  ois enempi maksua ja sotkua turhasta.

Ja harmittaa kun en ajellu kirjaimellisesti suomen läpi talvella(darrassa), ehkä ois sitte saatu aikaan kovempi riita,mutta oikeammat numerot perukirjaan.

Sitten vain ilmoitat oikeat arvot verottajalle. Ei oo vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on asia niin, että viimeistä tahtoaan muodostavan on itse kyettävä tekemään testamentista sellainen, että se viimeinen tahto todella toteutuu.

Suomessa ajetaan kansaa köyhyyteen suorastaan systemaattisesti, siihen johtaa mm. Sipilän kaltaisten poliitikkojen ja kokoomuslaisen ajattelun seuraukset.  Työn ja pääoman ristiriita liittyy asiaan, vaikka työ itsessään kuuluu valtion _erityisesti_ suojeltavaksi asiaksi, ja siitä huolimatta porvaripolitiikalla pyritään jyräämään kansalle kuuluvat päätökset pois tieltä.

Köyhien ja työttömyyteen ajettavien kansalaisten määrä ei ole kansalaisten itsensä päätettävissä, vaan päätökset niistä määristä ovat puhtaasti poliittisia. Minkäänlainen kilpajuoksu ei tilannetta korjaa yhtään mitenkään, vaan se kasvattaa ainoastaan entistäkin räikeämmäksi kasvavaa kansan kahtiajakoa.

Kun em. koneisto on jyrännyt riittävästi, on myös perunkirjoitustilaisuuksissa paljon sellaisia perillisiä joilta puuttuu sekä työ, varallisuus että tulot, ja siitähän tulee todella kestämättömän räikeä erikohtelu perillisten kesken, jos perittävä varallisuus ei ole heti realisoitavissa mm. perintöveroja varten.

Onpa kokemus avannut tässä silmiä, miten Suomessa asioita tosiasiallisesti hoidetaan, ja vaikka koko em. mekanismi on piiloteltu moninaisten sanavalintojen taakse, on lopputulos hyvin yksinkertainen, tietty osa kansasta yritetään käytännössä ryöstää vaikka väkisin, ja se ryöstettävä porukka ei ole suinkaan perinnön jättäjät, vaan he, joille perintö olisi kuulunut.

Montakohan kuolinpesän osakasta on joutunut luopumaan perinnöstä yksinkertaisesti siitä syystä, että perintövero halutaan heti, mutta perintöä ei saa perintöveron aikataulussa, arvailen että jotkin näistä henkilöistä ovat saattaneet joutua jopa loppuelämänsä ulosotettavaksi joka kustannuksineen tuhoaa myös sen varsinaisen perinnön.

Olkaapa tarkkoina testamentteja tehdessänne, että ette tekisi karhunpalvelusta lapsillenne.

Asia taitaa olla niin, että valtaosa kuolinpesän osuuksista on arvoltaan alle 20 tonnia. Silloin ei perintöveroja makseta lanttiakaan.

Eli rikkaat joutuvat kuolemansa jälkeenkin luovuttamaan huomattavan siivun varallisuudestaan valtion pohjattomaan kassaan. Ne rahat on siinä vaiheessa jo moneen kertaan verotettu, eikä vieläkään riitä. Kyllä ne varakkaatkin mieluummin oman perintönsä jakaisivat kohdistetusti niille, jotka ovat itselle tärkeitä ihmisiä. Ei suinkaan ventovieraille erilaisina avustuksina jaettavaksi.

Tuli yllätyksenä miten paljon ihmiset ovat rahojen perään. Seurakunnatkin ottavat vastaan perintöjä, mitä lie kaikella ihmisten roinalla tekevät.

Opin niin paljon rahoja ja tavaraa käyttävistä ihmisistä. Jos jollain on mitä perinnöksi antaa, niin siellä parveilee jos jonkinmoista ottajaa. Olen ollut masentunut vääryyksistä nyt kohta vuoden. Mutta pakko mennä eteenpäin, eikä saa katkeroitua. Joskus käy mielessä, että jospa se edesmennyt halusikin vain kaikille pahaa.

Kuolleen isän tytär junaili suurimman osan isänsä omistamista metsästysaseista salaa omalle miehelleen, kun tyttären isä oli vielä elossa. Tyttären mies harrastaa metsästystä, mutta oli apen kuollessa ollut kuvioissa alle 10v. Tytär käyttänyt mielestäni hyväkseen vanhuuden höperyyttä. Äitinsä myös antaa tyttärelle kaiken periksi ja puolustelee tätä ja peittele tämän jälkiä. Raivostuttaa myös tuollainen mahdollistaja.

Kuolleen isän toisen tyttären mies harrastaa myös metsästystä ja oli ollut mukana kuolleen isän elämässä lapsuudestaan asti, eli n. 50v. Aseet olisivat ehdottomasti kuuluneet tälle miehelle, joka oli asiasta todella pahoillaan, kun sai vain vähän jäljelle jääneitä aseita apen kuoltua. Oli hyvissä väleissä appensa kanssa, joten kyse ei voi olla siitä, ettei hänelle olisi haluttu antaa perintöä vihanpidon takia.

Tämä aseita junaillut tytär on myös käynyt hakemassa mm. pianon isänsä kotoa ilman minkäänlaista keskustelua muiden sisarusten kanssa. Kaikki asuvat yhtä kaukana vanhempien talosta, eli kyseessä ei ole mikään käytännön syy, että heille helpompi kuskata painava piano tms.

Miten joku ihminen kuvittelee, että hänellä on oikeus testamentilla evätä tulevien sukupolvien oikeus edellisten sukupolvien muistoihin? Kaikki muistot lahjoitetaan taivaan tuuliin. Mitä hänen vanhempansa ja isovanhempansa ajattelisivat tästä?

Toisin sanoen hän lopettaa sukunsa olemassaolon, kun kenelläkään ei ole tulevaisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta enää muistella heitä.

Hän riistää ihmisiltä juuret.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ihminen kuvittelee, että hänellä on oikeus testamentilla evätä tulevien sukupolvien oikeus edellisten sukupolvien muistoihin? Kaikki muistot lahjoitetaan taivaan tuuliin. Mitä hänen vanhempansa ja isovanhempansa ajattelisivat tästä?

Toisin sanoen hän lopettaa sukunsa olemassaolon, kun kenelläkään ei ole tulevaisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta enää muistella heitä.

Hän riistää ihmisiltä juuret.

Siis mitä? En ymmärtänyt tuosta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ihminen kuvittelee, että hänellä on oikeus testamentilla evätä tulevien sukupolvien oikeus edellisten sukupolvien muistoihin? Kaikki muistot lahjoitetaan taivaan tuuliin. Mitä hänen vanhempansa ja isovanhempansa ajattelisivat tästä?

Toisin sanoen hän lopettaa sukunsa olemassaolon, kun kenelläkään ei ole tulevaisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta enää muistella heitä.

Hän riistää ihmisiltä juuret.

Ei perinnönjaolla varmasti muistoja poisteta, niitä on ilman tavaroitakin.

Sen sijaan suvun jatkumiseen ja olemassaoloon voidaan vaikuttaa merkittävästi sillä, minne suvussa kerrytetty varallisuus päätyy, ja siihen voidaan testamentilla vaikuttaa.

Aina ei kannata omaisuutta antaa jo valmiiksi varakkaille, varakkaiden omaisuuden kasvattamiselle on joskus hintansa ja joskus se tarkoittaa sitä että köyhdytetään joku toinen.   Kun esim. kiista tulonlähteestä sattuu samaan perheeseen (esim. sama työpaikka tmv) siinä on jo pidempikestoisellekin riidalle hyvät ainekset luvassa.

Yt-neuvottelut käydään kyynärpäät edellä ei siinä ansioita tai oikeutuksia katsella vaan se on puhdas oman edun ajaminen joka siellä vaikuttaa. Voi käydä helposti niinkin että osakkeenomistajat maksaa lopulta isoimman laskun yrityksen alasajamisesta joka on seuraus siitä kun ahneimmat veivät voiton.

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Edunvalvontaan on hirveän vaikea järjestää ketään. Siinä täytyy olla oikeasti kyvytön hoitamaan asioita, hakemuksen käsittely on hankalaa ja liitteeksi tarvitaan lääkärin lausunto. Hain itseäni edunvalvojaksi vanhemmalleni, joka oli hoivakodissa liikuntakyvyttömänä eikä pystynyt edes allekirjoittamaan mitään.

Kävin maistraatissa kysymässä, miten asia hoidetaan. Virkailija jututti minua lähes tunnin ennen kuin antoi paperit täytettäväksi. Tästä meni muutama kuukausi, kun maistraatista tuli kirje, jossa sanottiin, että hakemuksen liitteeksi tarvitaan vielä hakemukset puolisolta ja sisarukseltani perusteluineen, miksi edunvalvontaa tarvitaan ja kenet nimitetään edunvalvojaksi. Meillä ei asia tuosta edennyt, koska tuossa vaiheessa vanhemanpani oli siirretty saattohoitoon eikä hän kauaa enää elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Edunvalvontaan on hirveän vaikea järjestää ketään. Siinä täytyy olla oikeasti kyvytön hoitamaan asioita, hakemuksen käsittely on hankalaa ja liitteeksi tarvitaan lääkärin lausunto. Hain itseäni edunvalvojaksi vanhemmalleni, joka oli hoivakodissa liikuntakyvyttömänä eikä pystynyt edes allekirjoittamaan mitään.

Kävin maistraatissa kysymässä, miten asia hoidetaan. Virkailija jututti minua lähes tunnin ennen kuin antoi paperit täytettäväksi. Tästä meni muutama kuukausi, kun maistraatista tuli kirje, jossa sanottiin, että hakemuksen liitteeksi tarvitaan vielä hakemukset puolisolta ja sisarukseltani perusteluineen, miksi edunvalvontaa tarvitaan ja kenet nimitetään edunvalvojaksi. Meillä ei asia tuosta edennyt, koska tuossa vaiheessa vanhemanpani oli siirretty saattohoitoon eikä hän kauaa enää elänyt.

On sellainen arvaus, että edunvalvontaa on männävuosina käytetty niin paljon väärinkäytöksiin, että edunvalvonnan perusteita on varmasti tarkennettu ja tiukennettu, jos ei lain tasolla niin varmasti laintulkintojen tasolla.  

Tämä vain siksi, että kukaan esim. sosiaalivirkamies ei pääsisi yllättämään edunvalvontahakemuksella jollakin tulkinnanvaraisella perusteella, päästäkseen esim. yksin asustelevan henkilön omaisuuteen käsiksi siten että omaisuus yhtäkkiä vain alkaa hupenemaan samalla kun edunvalvontaan haettu joutuu kiistelemään omista oikeuksistaan. Sattuu ihan varmasti kaikenlaista muutakin tässä aihepiirissä, mutta niistä ei asioiden yksityisluontoisuudenkaan takia kovin julkisesti uutisoida.

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Pidät huolta siitä, että ulosottovelkojen maksaminen otetaan huomioon ennakkoperintönä tai jopa suosiolahjana (googlaa)! Älä alistu tossukaksi joka antaa sisarensa huijata taloudellista etua itselleen. Velkojen maksusta on varmasti fokumenttejakin, ellei äitisi ole antanut jäteistä.

Jos äitisi on vielä henkisesti voimissaan, ota koko juttu hänen kanssaan puheeksi! Keitä kahvit ja puhu suoraan niinkuin asiat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Varallisuudella ei ole merkitystä sen suhteen, miten perunkirjoituksen ajankohdasta ilmoitetaan. Ei mitään merkitystä.

Mikä on perukirjan moittimisaika? Perukirjaa ei voi moittia. Ei ole olemassa mitään moittimisaikaa...... Virheellistä tai puutteellista perukirjaa tulee oikaista verottajalle. Moittimista ei ole olemassakaan. 

Porukka näyttää sekoittavan täällä perukirjan ja perinnönjaon. Perukirjalla on kaksi merkitystä: 1. Veroilmoitus verottajalle ja 2) pohja perinnönjaolle (näkyy perilliset ja kuolinpesän osakkaat). 

Perinnönjakosopimukseen tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitus tai sitten pesänjakajan toimittama jako. Pesänjakaja haetaan oikeuden kautta.

asianajaja

Hyvä että tulee terminologiaa tarkistettua.

Kutsu perunkirjoitustilaisuuteen ja testamentin tiedoksianto oli myös hyvä erottaa toisistaan, on ilmeisesti niin että vain testamentti on se missä tiedon perillemeno pitää varmistaa tarkemmin, tarvittaessa haastemiehen avustuksella.   Kas kun joskus voi tulla kutsu perunkirjoitustilaisuuteen ja kopio testamentista samassa postissa.

Mielestäni kysymys on kuitenkin edelleen siinä, jos esim. Somaliassa asuva henkilö on saamassa perintöä varakkaalta sukulaiselta Suomessa, onko kaikki em. toimet tehty laissa siten, että ulkomailla asuva perillinen ei jää perinnöstä paitsi - silloinkin, jos tavoitettavuus olisi heikkoa vaikkapa muutaman vuoden ajan. Jos perunkirjoitustilaisuuteen ei ole saanut tietoa ja testamentin moittimisaika olisi jo kulunut ja testamentti saanut lainvoiman, kyllä ainakin oman oikeustajuni mukaan pitää tuon ulkomailla asuvankin voida perinnönjakoon päästä tarvittaessa myöhemminkin. On arvatenkin toimittava oikeusteitse nostamalla jokin kanne jonnekin (?)

Perintöihin liittyvät käytännöt on vain syytä tietää hyvin, kuten tästäkin ketjusta voi selvästi havaita, voi tulla aika merkittäviä ongelmia heille, joiden suvussa ei lakeja pahemmin lueta kun omaisuutta aletaan jo kahmimaan omiin taskuihin.

Niin, nyt sinäkin sekoitat asiat..... Testamentin moiteaika eli 6 kk lähtee kulumaan siitä, kun osakas on saanut tiedoksi testamentin. Eli Matti sai testamentin tiedoksi 12.5.2021 ---> 6kk, Maija sai tiedoksi 30.6.2021 ---> 6 kk, ja Mehmet sai tiedoksi 12.4.2022 ---> 6 kk. 

Testamentin tiedoksisaannissa on myös hyväksymisosio, eli voi hyväksyä testamentin jolloin moiteaikaa ei ole. 

Somaliassa olevalle on se testamentti annettava tiedoksi. Jos häntä ei tavoiteta, niin juridisesti tilanne etenee niin, että Suomessa hänelle määrätään edunvalvoja omaisuuden suhteen. Perinnönjako tehdään, ja Somalian osakkaan osalta ne varat on edunvalvojan takana.

asianajaja

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Ota selvää, onko sisko todella edunvalvoja! Voi vain kutsua itseään sellaiseksi. Tuossa ylempänä kerrotaan, mitä kaikkea tarvitaan, että pääsee virallisesti edunvslvojaksi. Maistraatista (nyk joku Data-ja väestövirasto) saat lisää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ihminen kuvittelee, että hänellä on oikeus testamentilla evätä tulevien sukupolvien oikeus edellisten sukupolvien muistoihin? Kaikki muistot lahjoitetaan taivaan tuuliin. Mitä hänen vanhempansa ja isovanhempansa ajattelisivat tästä?

Toisin sanoen hän lopettaa sukunsa olemassaolon, kun kenelläkään ei ole tulevaisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta enää muistella heitä.

Hän riistää ihmisiltä juuret.

Ei perinnönjaolla varmasti muistoja poisteta, niitä on ilman tavaroitakin.

Sen sijaan suvun jatkumiseen ja olemassaoloon voidaan vaikuttaa merkittävästi sillä, minne suvussa kerrytetty varallisuus päätyy, ja siihen voidaan testamentilla vaikuttaa.

Aina ei kannata omaisuutta antaa jo valmiiksi varakkaille, varakkaiden omaisuuden kasvattamiselle on joskus hintansa ja joskus se tarkoittaa sitä että köyhdytetään joku toinen.   Kun esim. kiista tulonlähteestä sattuu samaan perheeseen (esim. sama työpaikka tmv) siinä on jo pidempikestoisellekin riidalle hyvät ainekset luvassa.

Yt-neuvottelut käydään kyynärpäät edellä ei siinä ansioita tai oikeutuksia katsella vaan se on puhdas oman edun ajaminen joka siellä vaikuttaa. Voi käydä helposti niinkin että osakkeenomistajat maksaa lopulta isoimman laskun yrityksen alasajamisesta joka on seuraus siitä kun ahneimmat veivät voiton.

Jos esim. ei ole valokuvia, joista nähdä miltä edesmennyt suku näyttää, on annettu pois, niin miten kukaan voi tietää miltä he ovat edes näyttäneet? Vain hautakivet ovat jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Varallisuudella ei ole merkitystä sen suhteen, miten perunkirjoituksen ajankohdasta ilmoitetaan. Ei mitään merkitystä.

Mikä on perukirjan moittimisaika? Perukirjaa ei voi moittia. Ei ole olemassa mitään moittimisaikaa...... Virheellistä tai puutteellista perukirjaa tulee oikaista verottajalle. Moittimista ei ole olemassakaan. 

Porukka näyttää sekoittavan täällä perukirjan ja perinnönjaon. Perukirjalla on kaksi merkitystä: 1. Veroilmoitus verottajalle ja 2) pohja perinnönjaolle (näkyy perilliset ja kuolinpesän osakkaat). 

Perinnönjakosopimukseen tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitus tai sitten pesänjakajan toimittama jako. Pesänjakaja haetaan oikeuden kautta.

asianajaja

Hyvä että tulee terminologiaa tarkistettua.

Kutsu perunkirjoitustilaisuuteen ja testamentin tiedoksianto oli myös hyvä erottaa toisistaan, on ilmeisesti niin että vain testamentti on se missä tiedon perillemeno pitää varmistaa tarkemmin, tarvittaessa haastemiehen avustuksella.   Kas kun joskus voi tulla kutsu perunkirjoitustilaisuuteen ja kopio testamentista samassa postissa.

Mielestäni kysymys on kuitenkin edelleen siinä, jos esim. Somaliassa asuva henkilö on saamassa perintöä varakkaalta sukulaiselta Suomessa, onko kaikki em. toimet tehty laissa siten, että ulkomailla asuva perillinen ei jää perinnöstä paitsi - silloinkin, jos tavoitettavuus olisi heikkoa vaikkapa muutaman vuoden ajan. Jos perunkirjoitustilaisuuteen ei ole saanut tietoa ja testamentin moittimisaika olisi jo kulunut ja testamentti saanut lainvoiman, kyllä ainakin oman oikeustajuni mukaan pitää tuon ulkomailla asuvankin voida perinnönjakoon päästä tarvittaessa myöhemminkin. On arvatenkin toimittava oikeusteitse nostamalla jokin kanne jonnekin (?)

Perintöihin liittyvät käytännöt on vain syytä tietää hyvin, kuten tästäkin ketjusta voi selvästi havaita, voi tulla aika merkittäviä ongelmia heille, joiden suvussa ei lakeja pahemmin lueta kun omaisuutta aletaan jo kahmimaan omiin taskuihin.

Niin, nyt sinäkin sekoitat asiat..... Testamentin moiteaika eli 6 kk lähtee kulumaan siitä, kun osakas on saanut tiedoksi testamentin. Eli Matti sai testamentin tiedoksi 12.5.2021 ---> 6kk, Maija sai tiedoksi 30.6.2021 ---> 6 kk, ja Mehmet sai tiedoksi 12.4.2022 ---> 6 kk. 

Testamentin tiedoksisaannissa on myös hyväksymisosio, eli voi hyväksyä testamentin jolloin moiteaikaa ei ole. 

Somaliassa olevalle on se testamentti annettava tiedoksi. Jos häntä ei tavoiteta, niin juridisesti tilanne etenee niin, että Suomessa hänelle määrätään edunvalvoja omaisuuden suhteen. Perinnönjako tehdään, ja Somalian osakkaan osalta ne varat on edunvalvojan takana.

asianajaja

Jep, näinhän tämä asia meneekin, hyvä että korjasit, moiteaika ei tosiaan ala kaikilla samaan aikaan, vaan vasta sitten kun testamentti on todella saatu tiedoksi.

Eli sitten onkin enää vain Mehmetin edunvalvojasta kiinni, säilyykö testamentattu omaisuus ne kaikki vuosikaudet jolloin Mehmet on tavoittamattomissa.

Vierailija kirjoitti:

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Pidät huolta siitä, että ulosottovelkojen maksaminen otetaan huomioon ennakkoperintönä tai jopa suosiolahjana (googlaa)! Älä alistu tossukaksi joka antaa sisarensa huijata taloudellista etua itselleen. Velkojen maksusta on varmasti fokumenttejakin, ellei äitisi ole antanut jäteistä.

Jos äitisi on vielä henkisesti voimissaan, ota koko juttu hänen kanssaan puheeksi! Keitä kahvit ja puhu suoraan niinkuin asiat ovat.

Minulle korvattiin nuo ulosottovelat. Todennäköisesti ainoastaan siksi, että äitini ja siskoni jäivät kiinni. Ei varmaankaan tienneet, että ulosottoviranomainen tiedottaa minua asiasta. Tämä tapahtui siis isäni kuoleman jälkeen ennen kuin perunkirjoitusta oli pidetty. Olen keskustelut asiasta äitini kanssa tiukahkoon sävyyn. Hän ei koe tehneensä mitään väärin. Pulassa olevaa lasta on autettava. Näinhän se on, mutta onhan se väärin toimia toisen lapsen selän takana. Ja tämä pulassa oleva lapsi on aikuinen, joten hänen täytyy ottaa vastuu tekemistään virheistä.

En tiedä missä vaiheessa tuo edunvalvoja asia on. Äitini lipsautti vahingossa asiasta, kun kyselin hänen vointiaan. Äitini on varsin hyväkuntoinen, eikä tietääkseni sairasta mitään vakavaa sairautta tms. Mistähän voisin selvitellä, minkä vuoksi edunvalvoja hakemus on tehty? Nyt mulla heräsi kysymys, mitähän muuta on jätetty kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

klo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.

Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?

Kai mummo nyt voi toivoa ja lahjoittaa korujansa lapsenlapsille? Ja varsinkin niille, kenen kanssa on ollut tekemisissä?

Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään, tulee heti haaskalle ja vie parhaat päältä!!

Miksi mummo ei lahjoittanut niitä koruja, jos halusi ne lapsenlapsille? Nämä kun eivät peri yhtään mitään ilman testamenttia, jos rintaperillinen (siis lapsenlapsen vanhempi) on elossa.

Lisäksi kauhistelen lauseesi alkua "Eikä niin, että joku, ketkä ei ole elävä ihminen kiinnostanut yhtään...". Siis ihan oikeastiko ketkä?

No ihan oikeasti: kännykällä tulee välillä typoja. Ainakin muille, ei näköjään sinulle koskaan.

Ja tuon takia et ilmeisesti ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli puhetta??

Ilmeisesti joku oululainen pilikkupolliisi asialla 🤣

Petetty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Yleensä lähiomaisia kuullaan kun asiaa selvitetään.

Pidät huolta siitä, että ulosottovelkojen maksaminen otetaan huomioon ennakkoperintönä tai jopa suosiolahjana (googlaa)! Älä alistu tossukaksi joka antaa sisarensa huijata taloudellista etua itselleen. Velkojen maksusta on varmasti fokumenttejakin, ellei äitisi ole antanut jäteistä.

Jos äitisi on vielä henkisesti voimissaan, ota koko juttu hänen kanssaan puheeksi! Keitä kahvit ja puhu suoraan niinkuin asiat ovat.

Minulle korvattiin nuo ulosottovelat. Todennäköisesti ainoastaan siksi, että äitini ja siskoni jäivät kiinni. Ei varmaankaan tienneet, että ulosottoviranomainen tiedottaa minua asiasta. Tämä tapahtui siis isäni kuoleman jälkeen ennen kuin perunkirjoitusta oli pidetty. Olen keskustelut asiasta äitini kanssa tiukahkoon sävyyn. Hän ei koe tehneensä mitään väärin. Pulassa olevaa lasta on autettava. Näinhän se on, mutta onhan se väärin toimia toisen lapsen selän takana. Ja tämä pulassa oleva lapsi on aikuinen, joten hänen täytyy ottaa vastuu tekemistään virheistä.

En tiedä missä vaiheessa tuo edunvalvoja asia on. Äitini lipsautti vahingossa asiasta, kun kyselin hänen vointiaan. Äitini on varsin hyväkuntoinen, eikä tietääkseni sairasta mitään vakavaa sairautta tms. Mistähän voisin selvitellä, minkä vuoksi edunvalvoja hakemus on tehty? Nyt mulla heräsi kysymys, mitähän muuta on jätetty kertomatta.

Petetty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petetty kirjoitti:

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Pidät huolta siitä, että ulosottovelkojen maksaminen otetaan huomioon ennakkoperintönä tai jopa suosiolahjana (googlaa)! Älä alistu tossukaksi joka antaa sisarensa huijata taloudellista etua itselleen. Velkojen maksusta on varmasti fokumenttejakin, ellei äitisi ole antanut jäteistä.

Jos äitisi on vielä henkisesti voimissaan, ota koko juttu hänen kanssaan puheeksi! Keitä kahvit ja puhu suoraan niinkuin asiat ovat.

Minulle korvattiin nuo ulosottovelat. Todennäköisesti ainoastaan siksi, että äitini ja siskoni jäivät kiinni. Ei varmaankaan tienneet, että ulosottoviranomainen tiedottaa minua asiasta. Tämä tapahtui siis isäni kuoleman jälkeen ennen kuin perunkirjoitusta oli pidetty. Olen keskustelut asiasta äitini kanssa tiukahkoon sävyyn. Hän ei koe tehneensä mitään väärin. Pulassa olevaa lasta on autettava. Näinhän se on, mutta onhan se väärin toimia toisen lapsen selän takana. Ja tämä pulassa oleva lapsi on aikuinen, joten hänen täytyy ottaa vastuu tekemistään virheistä.

En tiedä missä vaiheessa tuo edunvalvoja asia on. Äitini lipsautti vahingossa asiasta, kun kyselin hänen vointiaan. Äitini on varsin hyväkuntoinen, eikä tietääkseni sairasta mitään vakavaa sairautta tms. Mistähän voisin selvitellä, minkä vuoksi edunvalvoja hakemus on tehty? Nyt mulla heräsi kysymys, mitähän muuta on jätetty kertomatta.

Asun toisella paikkakunnalla, enkä näe äitiäni tai siskoani kovin usein. Käyn katsomassa äitiäni 4-5 kertaa vuodessa. Soittelen muutaman kerran kuukaudessa.