Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä (nuorehko) leski ei ymmärtänyt, että oli allekirjoittanut avioehdon. Hoki vaan, että puolet puolet. Änkyröi joka välissä, myi omaisuutta ennen perunkirjoitusta ja perunkirjoituksessa piti huutokauppaa, että saa kaikki omaisuuden arvot nostettua mahdollisimman suuriksi, jotta perilliselle tulisi mahdollisimman kovat verot. Lopetutti kuolinpesän omistaman eläimen kysymättä keneltäkään. Että kun täällä on kirjoitettu, että kun on yksi perillinen ja testamentti, niin riitaa ei tule, no silti voi tulla. Nyt leskeä on sitten katseltava hamaan tulevaisuuteen asuttamassa yksin vainajan sukutilaa.

Minun sympatiani menee tässä kyllä lesken puolelle. Onneksi meillä on sellainen laki, ettei edes ilkeät lapsipuolet voi leskeä kotoaan pois ajaa. 

Nuori leski voi muuten ottaa sinne mäelle myös vaikka uuden sulhon ja sillekään te ette mahda mitään.

Missä kohdassa luki, että leskeä olisi oltu ajamassa pois "kotoaan"? Kyllä se on tiedossa, että hänellä on siellä oikeus majailla, vaikka ei talosta tai tilasta omista siivuakaan. Ja tämä leski on mies, että ehkä ei sulhoa ota.

Jos ei olisi lakiin kirjoitettua oikeutta lesken siellä asunnossa edelleen asua, ainakin sinun kirjoituksestasi sai vaikutelman, että muuten hän olisi lentänyt sieltä välittömästi pihalle.

Voipi se herrahenkilö ottaa sinne sitten vaikka avovaimon, silti asuinoikeus säilyy.

kyllä täällä löytyy eräs joka ei saanut kutsua isoäitini jälkeen perunkirjoitukseen 1965 , olin tuolloin 16v eli alaikäinen mutta perillinen kuitenkin . enkä saanut kutsua myöskään 2014

jolloin varakas äitini kuoli , hän oli jättänyt ennen kuolemaansa runsaasti varallisuutta 3. tyttärelleen joka aina ruikutti ettei hänellä ollut koskaan mitään omaa vaan oli varakas

miljonääri aviomies . 2015 sain ainoastaan kopion perunkirjoituksesta jossa näkyi pesän

varoina 1000 ja osakkaita lei 5 kpl eli 200 jokaiselle , sisar on yhtä petollinen kuin oli

äitimmekin .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se tapahtuu siten, että pesän hoitaja lähettää kutsun perunkirjoitustilaisuuteen, jonka kuolinpesän osakas kuittaa vastaanotetuksi. Tällöin kutsu on todisteellisesti hoidettu."

Tämä siis kirjallisesti, eli kuolinpesän osakkaan on allekirjoituksellaan vahvistettava että kutsu on saatu vastaan, myös todistajien allekirjoitukset voidaan tarvita.   Tietenkin jos nimismies tuo kutsun perunkirjoitustilaisuuteen, silloinhan nimismies itse toimii todistajana että kutsu on hoidettu perille.

Itse asiassa lakihan ei määrää sitä, missä muodossa kutsu perunkirjoitukseen annetaan.

Laki sanoo, että " perunkirjoituksen ajasta ja paikasta on, milloin se voi sanottavaa hankaluutta tuottamatta tapahtua, hyvissä ajoin sitä ennen annettava tieto osakkaille ja eloonjääneelle leskelle..." (PK 20 luku 2 § 2). Lisäksi "perukirjasta tulee käydä selville, ketkä ovat olleet perunkirjoituksessa saapuvilla. Milloin jollekin 2 §:n 2 momentissa ei ole annettu tietoa toimituksesta, on se sekä syy siihen perukirjassa mainittava. Jos joku, jolle tieto on toimitettu ei ole saapunut, on perukirjaan merkittävä, milloin ja millä tavalla hänelle oli tieto annettu (PK 20 luku 3 § 2). 

Toisin sanoen laki sallii myös puhelimitse annetut kutsut perunkirjoitukseen. Yleensä pesän ilmoittajan kanssa sovitaan ajankohta ja spostitse lähetetään kutsut perunkirjoitukseen. Joskus lähetän myös kirjeitse. Saantitodistuksella todella harvoin. Kenties silloin, jos jo etukäteen tiedossa on "hankala" pesän osakas, joka vääntää kaikesta, mutta yleensä tällaisen kanssa on käyty jos spostiviestintää, joten hoituu myös kutsu spostitse. 

asianajaja

Asia voi myös olla niin, että pesän osakkaat ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa, jolloin testamentin tekijä haluaa varmistaa viimeisen tahtonsa toteutumisen ilman kitkaa.

Esimerkkinä, jos pesän osakas olisi varaton ja tuloton, tällöin sen kaltainen perintö jota ei voi heti realisoida, muuttaisi ihan kenet tahansa "hankalaksi", koska perintöverothan on maksettava, mutta kun realisointia ei voi tehdä, muuttuu tilanne melkoiseksi kiusanteoksi pesän osakasta kohtaan.

Testamenttihan on kuolevan viimeinen tahto kirjallisessa muodossa, varmasti on testamentin tekijälläkin intresseissä huolehtia koko prosessi siten että tahto myös toteutuu.

suku on pahin kirjoitti:

kyllä täällä löytyy eräs joka ei saanut kutsua isoäitini jälkeen perunkirjoitukseen 1965 , olin tuolloin 16v eli alaikäinen mutta perillinen kuitenkin . enkä saanut kutsua myöskään 2014

jolloin varakas äitini kuoli , hän oli jättänyt ennen kuolemaansa runsaasti varallisuutta 3. tyttärelleen joka aina ruikutti ettei hänellä ollut koskaan mitään omaa vaan oli varakas

miljonääri aviomies . 2015 sain ainoastaan kopion perunkirjoituksesta jossa näkyi pesän

varoina 1000 ja osakkaita lei 5 kpl eli 200 jokaiselle , sisar on yhtä petollinen kuin oli

äitimmekin .

Isäsi oli siis kuollut jo ennen tuota 1965? Lapsenlapsihan ei ilman testamenttia peri isovanhempaansa jos se välissä oleva sukupolvi on hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vain mahdollista niin karsikaa hyvät ihmiset omaisuutta ennen kuolemaa ja myykää vaikka talo ja muuttakaa vuokralle vaikka yli 70vuotiaana ja käyttäkää rahat itseenne. Näitä suku riitoja on joka suvussa. Matkustelkaa ja lahjoittakaa rahaa jo eläessänne. Sairasta tämä ihmisten ahneus muiden tienaamia rahoja kohtaan

Täytin juuri 70 v. Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. en todellakaan ala hävittämään omaisuuttani. Elinikää voi vielä olla vaikka yli 30 vuotta. Kuoltuani en ole seuraamassa perintöriitoja, jos perittävää jää.

Olehan nyt realisti, 10 hyvää vuotta voit vielä saada. Tietty ainahan 100 vuotiaaksi voi elää, mutta se elämänlaatu ei välttämättä enää lopussa ole sitä luokkaa että olet tietoinen iästäsi.

Mikä hyvien elinvuosien jakaja täällä kirjoittaa. Hyvillä elintavoilla ja asenteella ihminen voi elää reippaasti yli satavuotiaaksi. Iäkkäiden ihmisten välillä on suuria eroja. On paljon satavuotiaita, joilla leikkaa vielä ihan hyvin. Jos perilliset eivät halua nähdä sitä vaivaa, mikä kuolinpesän selvityksestä koituu, voi aina luopua perinnöstä. Liian hyvää on palvelu, jota nykyään monasti toivotaan, että perinnönjättäjä muuttaisi koko omaisuutensa rahaksi ennen kuolemaansa. Se olisi vaivatonta jakaa, että pääsisi sitten vaikka Thaimaahan lomalle. Perintöverotuksestakaan on turha kitistä. Niillä rahoilla maksetaan ne kohtuuhintaiset joillekin jopa ilmaiset palvelut ja tuet, joista Suomessa nautitaan.

Ja vaikka ei eläisikään 100- vuotiaaksi, vaikka eläisi vain pari vuotta enää, niin saa sen elää täysillä eikä tarvi omaisuuttaan jakaa eteenpäin etukäteen, jos ei halua.

Perinnöstä tosiaan voi luopua tai jos haluaa pitää sen, niin nähdä se vaiva , mikä sen hoitamisesta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Kyllähän se on asia niin, että viimeistä tahtoaan muodostavan on itse kyettävä tekemään testamentista sellainen, että se viimeinen tahto todella toteutuu.

Suomessa ajetaan kansaa köyhyyteen suorastaan systemaattisesti, siihen johtaa mm. Sipilän kaltaisten poliitikkojen ja kokoomuslaisen ajattelun seuraukset.  Työn ja pääoman ristiriita liittyy asiaan, vaikka työ itsessään kuuluu valtion _erityisesti_ suojeltavaksi asiaksi, ja siitä huolimatta porvaripolitiikalla pyritään jyräämään kansalle kuuluvat päätökset pois tieltä.

Köyhien ja työttömyyteen ajettavien kansalaisten määrä ei ole kansalaisten itsensä päätettävissä, vaan päätökset niistä määristä ovat puhtaasti poliittisia. Minkäänlainen kilpajuoksu ei tilannetta korjaa yhtään mitenkään, vaan se kasvattaa ainoastaan entistäkin räikeämmäksi kasvavaa kansan kahtiajakoa.

Kun em. koneisto on jyrännyt riittävästi, on myös perunkirjoitustilaisuuksissa paljon sellaisia perillisiä joilta puuttuu sekä työ, varallisuus että tulot, ja siitähän tulee todella kestämättömän räikeä erikohtelu perillisten kesken, jos perittävä varallisuus ei ole heti realisoitavissa mm. perintöveroja varten.

Onpa kokemus avannut tässä silmiä, miten Suomessa asioita tosiasiallisesti hoidetaan, ja vaikka koko em. mekanismi on piiloteltu moninaisten sanavalintojen taakse, on lopputulos hyvin yksinkertainen, tietty osa kansasta yritetään käytännössä ryöstää vaikka väkisin, ja se ryöstettävä porukka ei ole suinkaan perinnön jättäjät, vaan he, joille perintö olisi kuulunut.

Montakohan kuolinpesän osakasta on joutunut luopumaan perinnöstä yksinkertaisesti siitä syystä, että perintövero halutaan heti, mutta perintöä ei saa perintöveron aikataulussa, arvailen että jotkin näistä henkilöistä ovat saattaneet joutua jopa loppuelämänsä ulosotettavaksi joka kustannuksineen tuhoaa myös sen varsinaisen perinnön.

Olkaapa tarkkoina testamentteja tehdessänne, että ette tekisi karhunpalvelusta lapsillenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

10v vanhasta pesukoneesta tuli niin iso riita että vieläkään 20v jälkeen osa suvusta ei puhu toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Asianajaja kertoikin jo, miten normaalisti toimitaan. Mutta periaatteessa haastemies on viranomainen, jota voi käyttää, jos jotain pitää toimittaa todistettavasti jollekin eikä se muuten onnistu. Haastemiehen käytöstä tulee kuitenkin lisäkustannuksia ja se voi aiheuttaa myös viivästyksiä, joten tähän turvaudutaan vain silloin, kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Asianajaja kertoikin jo, miten normaalisti toimitaan. Mutta periaatteessa haastemies on viranomainen, jota voi käyttää, jos jotain pitää toimittaa todistettavasti jollekin eikä se muuten onnistu. Haastemiehen käytöstä tulee kuitenkin lisäkustannuksia ja se voi aiheuttaa myös viivästyksiä, joten tähän turvaudutaan vain silloin, kun on pakko.

Näin arvelinkin, eli vaikka nimismies onkin lakkautettu, saman asian hoitaa sitten haastemies.

On tietysti selvää että kyse pitää olla jostain epätavanomaisemmasta tapauksesta. Voisin kuvitella että tilanteessa jossa perillisiä asuu ulkomailla tavoittamattomissa ja perittävä varallisuus olisi huomattava, olisi varmasti syytä jo haastemiehen apuakin käyttää.  Ja tietenkin sellaiset tapaukset, jossa testamentin tekijä haluaa todella huolehtia pienimmätkin yksityiskohdat kuntoon riitojen/ongelmien estämiseksi.

Tilanteita, jossa perillinen haluaisi pakoilla tietoa kutsusta perunkirjoitustilaisuuteen on luullakseni perin vähän. 

Sen sijaan sellaisia tilanteita, jossa osa kuolinpesän osakkaista haluaisi pimittää tietoa mahdollisilta muilta osakkailta on luultavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Asianajaja kertoikin jo, miten normaalisti toimitaan. Mutta periaatteessa haastemies on viranomainen, jota voi käyttää, jos jotain pitää toimittaa todistettavasti jollekin eikä se muuten onnistu. Haastemiehen käytöstä tulee kuitenkin lisäkustannuksia ja se voi aiheuttaa myös viivästyksiä, joten tähän turvaudutaan vain silloin, kun on pakko.

Juurikin näin. Perunkirjoituskutsulle ei ole määrämuotoa, joten sellaista ei siis ole.

Kun taas testamentin tiedoksiannolle on määrämuoto ja siihen pitää saada allekirjoitukset, joten haastemiesten käyttäminen testamentin tiedoksiannossa ei ole poikkeuksellista, vaan sitä käytetään verrattain usein. Kuitenkin niissä tapauksissa jolloin henkilö ei itse reagoi esim. kirjeiste/spostitse lähetettyyn tiedoksiantoon eikä palauta allekirjoituksineen todistusta.

Nykyään ongelmallista on ulkomailla asuvat osakkaat. Näiden suhteen tulee käytännön ongelmia, harvemmin Suomessa asuvien kanssa. 

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Siskoni on ilmeisesti alkanut järjestelemään äitini asioita äidin vielä eläessä. On kuuleman äidin edunvalvoja. Äitini on hyväkuntoinen kotona asuva alle 80-vuotias, joten herää kysymys mihin edunvalvojaa tarvitaan. Kun äidistä aika jättää, niin sitten se varmaan selviää.

Isäni kuoleman jälkeen selvisi, että äitini oli maksanut sisareni ulosottovelkoja, joten eiköhän nytkin jotain kieroilla selkäni takana. Sain tuolloin tiedon ulosottoviranomaiselta. Onko minulla oikeus tietää etukäteen, jos äitini varoja keplotellaan sisarelleni? Vai lävähtääkö tieto taas vasten kasvojani, kun äidistä joskus aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Varallisuudella ei ole merkitystä sen suhteen, miten perunkirjoituksen ajankohdasta ilmoitetaan. Ei mitään merkitystä.

Mikä on perukirjan moittimisaika? Perukirjaa ei voi moittia. Ei ole olemassa mitään moittimisaikaa...... Virheellistä tai puutteellista perukirjaa tulee oikaista verottajalle. Moittimista ei ole olemassakaan. 

Porukka näyttää sekoittavan täällä perukirjan ja perinnönjaon. Perukirjalla on kaksi merkitystä: 1. Veroilmoitus verottajalle ja 2) pohja perinnönjaolle (näkyy perilliset ja kuolinpesän osakkaat). 

Perinnönjakosopimukseen tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitus tai sitten pesänjakajan toimittama jako. Pesänjakaja haetaan oikeuden kautta.

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka homeiselle mökille suurella tunteella laitettu  100000 ,mutta oikea  arvo 50000 .

Eli tuleeki vaan puolet mitä perukirjan mukaan tulis . Mutta jakokirjaan siis oikea arvio sitten.

Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että "vapaaehtoisesti" lisää perintöverotaakkaa sen vuoksi, ettå sillä homemökillä on tunnearvoa?

Yleensä ottaen kai ohjeistus on, ettå jos aiotaan myydä jtn 2v sisään veron määräämisestä moi nse arvo kannattaa olla lähellä todennäköistä toteutumaa jo perukirjassa, jos taas omaisuus vain jaetaan perillisten kesken, kannattaa pyrkiä mahdollisimman lähelle pelkkää verotusarvoa (löytynee esim kesämökin kiinteistöveropapereista?).

Aika vähän on menestymisen mahdollisuuksia jos arvo perukirjassa ollut tuo tunnearvo 100000 ja mökki saadaan myytyä 50000 ettå saisi veroista enää hyvitystä.

ok, eli vielä kerran,  jos sinulla ei ole mitään osallisuutta perukirjan tekoon ja hyväksymiseen, ja siinä lukee että sinun osuus on vaikkapa 100 000,  mutta jakokirjan onkin sitten tehny asianajaja, ja siinä sinun osuus on 50 000, koska perukirjan arviot ihan päin seiniä .  osuudet eivät muutu,mutta summa/arvot.

Niin mitä verottaja tekee siis, perukirja mennyt,ja perässä menee perinnönjakokirja missä on sitten oikeat numerot. Ja jakokirja menee siis ennenkuin tulee ensimmäistäkään  veropäätöstä.

Ja on olemassa paljon ihmisiä jotka pistää numerot ihan omasta päästä kun eivät tajua miettiä pidemmälle asiaa, ja sitten on sama tilanne niilläkin.Tai sitte tekevät ihan siksi koska sen voivat tehdä,että muilla  ois enempi maksua ja sotkua turhasta.

Ja harmittaa kun en ajellu kirjaimellisesti suomen läpi talvella(darrassa), ehkä ois sitte saatu aikaan kovempi riita,mutta oikeammat numerot perukirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Nyt on jo pakko sanoa jotain. Ymmärtäkää, että perukirja on vain luettelo vainajan omaisuudesta ja veloista, sekä pesän osakkaista.

Perukirjalla ei millään muotoa päätetä, kuka mitäkin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimismiesjärjestelmä lakkautettiin Suomessa jo vuonna 2007. Silti tässäkin ketjussa väännetään siitä kuinka nimismies hoitaa perunkirjoituksen ja hakee kuolinpesän jäsenet sinne.

Jos kutsu perunkirjoitustilaisuuteen on toimitettava todisteellisesti perille, kuka sitten on se taho nykyisin, joka voi 1) viedä kutsun perille ja 2) ottaa asiasta myös kutsun saajalta allekirjoitettu kuittaus?

Postissa toimitettu kirjattu kirje todistaa kyllä että *jokin* kirje on toimitettu, mutta eihän Posti voi sitä todistaa, oliko kirjeen sisältönä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen vai esim. nippu mainospostia?

Lue yllä. Kirjoitin jo näihin kutsuihin liittyen. Ei tarvitse olla ns. virallista kuittausta. Laki ei edellytä sitä.

asianajaja

Tämä avannee mahdollisuuden petkuttaa ainakin osaa perillisistä.  Tosin laissa saattoi olla maininta siitä että kohtuutonta vaivaa ei pitäisi kutsun toimittamisestakaan aiheutua (?)

Ainakaan meillä asianajajilla ei ole mitään tarvetta "petkuttaa" ketään osakasta. Sposti riittää kutsuksi, myös puhelimitse annettu tieto ajankohdasta ja paikasta. Itse käytän spostia. 

Nuo lakipykälät (PK 20 luku 2 §-3§) mihin viittasin, joissa siitä, että "ilman sanottavaa hankaluutta" pitää ajankohta ja paikka saada ilmoitettua, eivät oman tulkintani mukaan koske kuin poikkeustapauksia. Esim. itselläni oli tilanne, että pesän osakas oli Somaliassa eikä häneen saatu yhteyttä. Yritin, mutta kyseessä oli poikkeustilanne. Tämän vuoksi hänelle ei saatu tietoa toimitettua.

asianajaja

Mahtaisiko pesän varallisuuden suuruudella olla mitään vaikutusta siihen, mikä katsotaan "sanottavaksi hankaluudeksi", myös Somaliassa asuvan hankalasti tavoitettavan perillisen tavoittamiseksi?

Jos tilanne etenee perinnönjakoon ilman tavoittamatta jääneen perillisen tietoa asiasta, onko tällöin osatta jääneen perillisen mahdollista vaatia enää omaa osuuttaan pesästä sen jälkeen kun perunkirjan moittimisaika 6kk on jo mennyt ohi?

Varallisuudella ei ole merkitystä sen suhteen, miten perunkirjoituksen ajankohdasta ilmoitetaan. Ei mitään merkitystä.

Mikä on perukirjan moittimisaika? Perukirjaa ei voi moittia. Ei ole olemassa mitään moittimisaikaa...... Virheellistä tai puutteellista perukirjaa tulee oikaista verottajalle. Moittimista ei ole olemassakaan. 

Porukka näyttää sekoittavan täällä perukirjan ja perinnönjaon. Perukirjalla on kaksi merkitystä: 1. Veroilmoitus verottajalle ja 2) pohja perinnönjaolle (näkyy perilliset ja kuolinpesän osakkaat). 

Perinnönjakosopimukseen tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitus tai sitten pesänjakajan toimittama jako. Pesänjakaja haetaan oikeuden kautta.

asianajaja

Hyvä että tulee terminologiaa tarkistettua.

Kutsu perunkirjoitustilaisuuteen ja testamentin tiedoksianto oli myös hyvä erottaa toisistaan, on ilmeisesti niin että vain testamentti on se missä tiedon perillemeno pitää varmistaa tarkemmin, tarvittaessa haastemiehen avustuksella.   Kas kun joskus voi tulla kutsu perunkirjoitustilaisuuteen ja kopio testamentista samassa postissa.

Mielestäni kysymys on kuitenkin edelleen siinä, jos esim. Somaliassa asuva henkilö on saamassa perintöä varakkaalta sukulaiselta Suomessa, onko kaikki em. toimet tehty laissa siten, että ulkomailla asuva perillinen ei jää perinnöstä paitsi - silloinkin, jos tavoitettavuus olisi heikkoa vaikkapa muutaman vuoden ajan. Jos perunkirjoitustilaisuuteen ei ole saanut tietoa ja testamentin moittimisaika olisi jo kulunut ja testamentti saanut lainvoiman, kyllä ainakin oman oikeustajuni mukaan pitää tuon ulkomailla asuvankin voida perinnönjakoon päästä tarvittaessa myöhemminkin. On arvatenkin toimittava oikeusteitse nostamalla jokin kanne jonnekin (?)

Perintöihin liittyvät käytännöt on vain syytä tietää hyvin, kuten tästäkin ketjusta voi selvästi havaita, voi tulla aika merkittäviä ongelmia heille, joiden suvussa ei lakeja pahemmin lueta kun omaisuutta aletaan jo kahmimaan omiin taskuihin.